Ojasta allikkoon - paluu juurille.
Juuri kun uskoo olevansa vahvimmillaan, tajuaa itsekin miten heikoilla jäillä sitä jälleen luistelee.
ever thought about
Snakes and Ladders
take a ill fitting throw
you back to start point
day zero
frozen
just waiting
waiting for your turn to roll again
hoping to land at the ladder - the fastest way out
cursing the ever there laying possibility
to get one
be forced to stagnate
by the ever ruling dice
craw slowly nowhere
like a never ending story
Faktaa elämässäni on se, että syömishäiriöstä paraneminen on vaiheittaista - kunto heittelee erinomaisen ja äärimmäisen huonon välillä jatkuvasti.
Kuulemma täysin normaalia syömishäiriöistä parannuttaessa, että hyvät ja huonot jaksot seuraavat toisiaan.
Paraneminen määritelmä - hyvät jaksot muuttuvat vähitellen yhä pidemmiksi ja huonot jaksot yhä lyhyemmiksi.
Miten uskaltaisin luottaa paranemiseen, kun niin usein tuntuu tulevan pettymyksiä tilanteen edetessä heikempään suuntaan uudelleen
Täydellinen paraneminen kestää vuosia - kärsivällisyyttä siis vaaditaan.
Nyt käsillä on taas yksi niitä äärimmäisen huonoja hetkiä.
Niitä hetkiä jolloin sängystä nouseminen tuntuu pään sisällä miltei ylivoimaiselta suoritukselta.
Työ pysyy vielä jotenkuten hallinnassa - työpäivän päätyttyä kaikki leviää.
Apaattinen makuuasento sohvalla.
Pohjaton kuvaruudun tuijotus.
Koira pihapuunjuurelle ja nukkumaan.
Panikoitumisia vaatteista - onko pakko pukea kun kaikki vaan kiristää ja puristaa.
Alinomaista pakkoajattelua ruoasta - mitä syön nyt entä mitä seuraavaksi
ja jos syön, miten paljon lihon
tai miten paljon voisinkaan laihtua
korjaan, miten paljon minun pitäisikään laihtua
ennen kesää
5 kuukautta
sitten olisi aika shortsien
viime kesänäkin onnistuin
tänään olen entistä lihavampi
vihaan sydämeni pohjasta viimeisintä paranemisuyritystä
valhetta kaikki tyyni
aivan perseestä
ainoa mitä olen saavuttanut, on entistä muhkeampi ulkomuoto
muuten täysi luuseri.
kuten huomaatte.
jälleen ruudussa nolla.
jos siis ihmettelette blogini aavituksen hiljaista sävyä viimepäivinä.
väsyttää valtavasti
sellainen yleinen mua-ei-nappaa-mikään-muu-kuin-ahminta olotila
kuuluu kuulemma osaksi paranamisprosessia
Tiistaina olin siinä pisteessä, että olisin
valmis nielemään vaikka kilokaupalla pillereitä jos takuuna olisi että
kuohuva olotilani niiden myötä rauhoittuisi.
valmiina vaikka lobotomiaan - ettei tarvisi toistuvasti möyriä eteenpäin aallonpojia myöten
Olisko pahin jo takanapäin.
Eilisen seilattiin aavistuksen tyynemmillä vesillä.
Jaksoin kirjastoon asti
turvaudun kirjallisuutee kuin hukkuvan viimeiseen oljenkorteen
jossakin vastauksen on oltava
avain joka käy minun lukkooni
seuraava terapia on vasta helmikuussa - joulukuussa näytti ettei ole mitään sanottavaa ennen sitä
nyt jännittää kestänkö siihen saakka
toivottavasti se sen sohva kestää tämän taakan
kilomäärä helmikuussa on tätä tahtia armoton
Eikai tälläerää muuta.
S
