Toipumisen pitkä tie

Viikoloppuahdistus päättyi yöuniin olohuoneen sohvalla.

Yksinkertaisesti en vain pystynyt nukkumaan sängyssä. 

Oma sänky tuntui turvattomalta.

liian isolta

liian kuumalta

ahdistavalta

valtavalta laajalta tilalta johon vain eksyy - eikä mikään voi löytää hyvää ja turvallista asentoa

puhumattakaan siitä, että vieressä hengittää joku toinen.

 yksinkertaisia asioita

yksinäisyyttä

rajallista pientä tilaa

viileää vanhaa sohvaa 

turvallisuuden tunnetta

 tarve käpertyä kokoon

olla yksin itsensä kanssa

pieneksi rajatulla alueella

jotta tuntisi olonsa turvalliseksi - jotta mieli rauhoittuisi

ensimmäistä kertaa osasin hakeutua sohvan syleilevään suojaan ajoissa

ennen kymmentä tavanomaisen aamukolmen sijaan

tunsin levottomuuden jo nukkumaan käydessäni

aavistelin että sohvalle pakeneminen saattaisi helpottaa

'mä meen yöksi sohvalle, koska vain siellä on turvallista ja mä saan ehkä paremmin nukutuksi'

Juntti Punanista hymähtää.

Eihän se ymmärrä - ei milloinkaan.

Ihan vain siksi ettei se pysty ymmärtämään : se näkee maailman liian erilailla.

Mutta hyväksyy mukisematta.

ei estä - ei ala väittelemään

eikä intä itse olevansa turvallisista mun maailmassa

ei halua nähdä mun pään sisään

haluaa vain että mulla on rauhallinen olla.

 tietää miten tärkeää uni mulle on

Punaniska aistii minussa levottomuuden

sen miten aallot sisälläni kasvavat

nousuvesi - laskuvesi

tyyniä vesiä odotellessa

Viikonlopuista on tullut hankalia.

Osa musta salaa inhoaa viikonloppuja.

ainaista pitäisi - pitäisi - pitäisi  olotilaa

pitäisi sitä ja pitäisi tätä

kun oikeasti vain pitäisi rentoutua

pitäisi - pitäisi - pitäisi

ahdistus alkaa kasvamaan heti lauantai aamuna

koska mä nukuin liian pitkään

ainakin 7 pätäisi asiaa olisi voinut tehdä aikana jonka käytin nukkumiseen

sitten aamupala - tai pitäisi syödä aamupala - vaikka suuhun menee suklaata

nopeaa ja muka huomaamatonta

jotta saan istua sohvalle. avata koneen ja alkaa välttelemisen

välttelen sujuvasti

vihaan pitäisi askareita

pitäisi siivota

pitäisi ommella

pitäisi olla ulkona

pitäisi käydä kaupssa

aaargh!

pakkomielteistä aikataulutusta

tiedostan sekuntiviisarin liikkeet lauantaisin

On kuulemma normaalia toipumisessa.

Se, että ensin alkaa sujua arki.

Maanantaista perjantaihin päivät vierivät omalla painolla

Viikonloput kuulemma tuntuvat vielä pitkään erityisen sekavilta - niihin ikään kuin eksyy.

Ahdistusoireet pahenevat.

ahmiminen palaa kuivoihin helpottamaan oloa

viikolla pärjään iloisesti ilman ruisleipää ja jäätelöä

lauantaina niitä on pakko saada

'lääkärinkin mielestä mun pitää syödä ruisleipää, mullahan on se anemia youknow'

valheita - kauniita pieniä valheita

totta on ainoastaan se, että lääkäri mainitsi ruisleivän raudan lähteenä

valhetta on kaikki muu

ei lääkäri käske syödä koko leipää viikonloppuahdistukseen

mieli käskee

Mutta jotakin hyvää menneessä viikonlopussa sentään oli

Kävelyteema jatkui - en sortunut sohvan pohjalle koko viikonlopuksi.

Nelisen kilometriä pakkasessa tarpomista kumpanakin päivänä.

Minä liikun tällä hetkellä aktiivisesti.

Yksi pieni muutos elintavoissa on toteutettu.

Kävelyn määrä on lisääntynyt huomattavasti.

Hassuin havainto kävelyssä - huomaan kävelyn helpottavan ahdistusta.

Aivan terävin kärki ahdistuksesta katkeaa.

Hyvää maanantaita kaikille!

Rakkaudella,

Sallamari