Maailmassa saa juuri sen, mitä vilpittömin sydämin rehellisesti pyytää.

Tunti sitten minulle on kerrottu, että työtehtäväni lakkautetaan.

Minä hymyilen helpottuneena.

Maailma vastasi pyyntööni.

Helpotus kumpuaa myös siitä, että juuri nyt minulla on varmuus siitä että kaikki viime kuukausien aikana kokemani ahdistus ei olekaan ollut mielikuvitukseni tulosta. Että esimies toden totta, tietoisena työtehtäväni lakkautuksesta, on vältellyt kanssakäymistä kanssani. Se raportti johon pyysin kommentointia pyysin sähköpostitse viidesti, sitä koskaan saamatta - ei mitenkään johtunut minusta. Nyt kerrotun valossa ymmärrän, että mitään kommentoitavaa ei ole ollut.

Sillä kaiken tiedettiin loppuvan - slut, the end - miksi kommentoida siis enää projektia, jonka tiedät jäävän ikuisesti keskeneräiseksi. Ja ne peruutetut tapaamiset - no, aikapeliä - tähän viimeiseen tapaamisen aikaa ja mielenkiintoa järjestyi loistavasti.

Minä kärsin kuukausia ja mietin, että miksi kummassa yhtä äkkiä kukaan ei välitä eikä ketään kiinosta, eikä tulevaisuuden suunnittelulle ollut yksinkertaisesti vain aikaa. 

Puhumattakaan siitä, että jotakuta olisi kiinnostanut pohtia tehtävakuvaani tai tulevia projekteja.

Minut jätettiin yksin odottamaan.

Minä itkin onnesta.

Minä olen vihdoinkin vapaa.

Vapaa painostavasta hiljaisuudesta ja välttelystä.

Kuukausia todellinen minäni on maailmankaikkeudeta pyytänyt,

näytä minulle tie vapauteen.

Minä haluan vapaaksi.

siinä se nyt on käsissäni

menolippu vapauteen

Hyvästi onnettomat päivät,

hyvästi tuntikausien tuskaiset pohdinnat,

että että mikähän helvetti siinä on kun ei tunnu

minun työni missän muodossa kiinostavan ketään.

Että mikähän mussa nyt on vialla, 

että mitähän mä teen väärin tai liian vähän.

Lopulta se selviää,

sellainen klassinen It's not you, it's me - juttu

Päätös, johon minä en voinut vaikuttaa.

Maailmalta pyytämisessä on riskinsä,

vastaus ei välttämättä saavu kaikkein miellyttävimmässä paketissa.

Mutta saapuu kuintekin.

Siitä saamme olla kiitollisia.

Rakkaudella,

Sallamari

ps: tämä teksti on alkujaan kirjoitettu 30.01.2014,

julkaistavaksi juuri tänään, juuri tällä oikealla hetkellä

edit 03.03.2014 - nämä olivat siis tunnelman juuri sen jälkeen, kun minulle kerrottiin, että työtehtäväni lakkaa. Se, millainen soppa kaikesta lopulta kehkeuytyi selviää blogitekstejä taaksepäin lukiessa.

in the end - loppu hyvin, kaikki hyvin.