Ensimmäinen askel eteenpäin, on ottaa tarjottu apu kiitollisena vastaan

Hieman aamu kymmenen jälkeen istahdin työpsykologin sohvalle. Pyysin lähetettä psykologin juttusille oma-aloitteisesti, vaikkakin pieni epäilyksen siemen takaraivoon istetettuna. Vuosien takaiset kokemukseni psykologien tarjoamasta avusta, eivät ole oleet niitä ruusuisempia. Tämänhetkisen käsillä olevan tilanteeen keskellä rohkaistuin kokeilemaan työpsykologia ja avoimin mielin ottamaan työterveyshuollon minulle tarjoamat keinot käyttöön.

Selvisin tästä keskustelusta kyynelittä, sydän ainakin kilon verran keventyneenä. Olen iloinen itseni puolesta siitä,että uskaltauduin työpsykologin juttusille. Ensimmäistä kertaa koko tämän työtehtävän-loppumisen-aiheuttamat-muutokset-työyhteisössä -prosessin aikana minulle tarjoutui tilaisuus tulla täydellisesti kuulluksi.

Kukaan ei keskeyttänyt minua kesken lauseen.

Minä hakeuduin työpaikkapsykologin puheille, sillä minusta tämä nyt käsillä oleva työtehtävän-loppumisen-aiheuttamat-muutokset-työyhteisössä - tilanne alkaa mielestäni kohdallani saavutta työpaikkakiusaamista muistuttavia piirteitä. Työpaikkakiusaamisella siis tarkoitetaan tilannetta, jossa kahden tai useamman ihmisen välille muodostuu epäsovinnaisten toimintatapojen vaikutuksesta vallankäyttötilanne. Vallankäytön kohteena oleva osapuolti pyritään osoittamaan alistuvaan asemaan ja tavalla tai toisella puolustuskyvyttömään tilaan. Työpaikkakiusaaminen tyypillisimmään tulee uhrille ilmi ilmeiden, eleiden, puheiden ja tekojen kautta loukkaavana toimintana. Aikaisemin moiteetta työtehtäviä hoitanut työntekijä muuttuu hetkessä mitåään aikaansaamattomaksi ja tilanteiden suhteen ymmärryskyvyttömäksi työilmapiirin hankaloittajaksi. Kiusaaminen on usein hyvin hienovaraista ja ulkopuolisen katsojan vähäiseltä vaikuttavaa, kuten olankohautukset ja hymähtely,  puhumattomuus tai hienovarainen huomaamaton tilanteista eristäminen. 

Päädyimme keskutelemaan siitä miten paljon yhteisiä piirteitä löytyy hyväksikäyttäjässä ja kiusaajassa. Siitä miten paljon yhteneviä tekijöitä löytyy hyväksikäyttö- ja kiusaamistilanteista. Miten kaikki lopulta kiteytyy vallantunteen ympärillä ja pohjimmiltaan teot ja sanat menettävät merkityksen. Tilanteen tekee kurjaksi ja  vahingoittavaksi tilannetta kohtaan suunnattu asenne, se miten hyväksikäyttäjä tai kiusaaja suuntaa enengiansa uhria kohtaan. 

Alistavasti - omaa nautintoaan janoten.

Toisen ihmisen ihmisyyden täysin sivuuttaen.

Yleisesti viattomaa pidetty sana muuttuu pienellä äänenpainotuksella täydellä voimalla toista ihmistä vahingoittavaksi. Tapa milla toista ihmistä katsotaan, muuttaa ääneen lausuttujen sanojen merkityksen täydellisesti. Yhdellä olankohautuksella saadaan rakentavasta keskustelusta alistamistilanne.

Tilanteita yhdistää se, että vain tekijän kokemuksella on väliä.

Tekijälle vain yksi ääni on merkityksellinen - hänen oma äänensä.

Tuskaisin kokemus uhrille tilanteissa on totaalinen yksinjäämisen tunne - se tunne, ettei kukaan muu maailmassa näe tilanteen todellista luonnetta, eikä täten voi ymmärtää uhrin tuntemuksia.

Sisäinen tietoisuus siitä että minua kohtaan toimitaan nyt missä tahansa mielessä väärin, on äärimmäisen raskas taakka kantaa. Tekijän suora kohtaaminen harvoin auttaa uhria, sillä hyväksikäytölle ja kiusaamiselle on hyvin tyypillistä tekijän täydellinen tiedottomuus tekojensa vahingoittavasta luonteesta. Tekijä luulee olevansa yksiselitteisesti oikeassa ja vetoaa mielellään lakeihin ja toimntamallihin hakiessaan tukea omalle toiminnalle. Tilannetta, uhrin kokemuksia ja tuntemuksia vähätellään mielellään.  Pahimmissa tilanteissa ympäröivä maailmakin jättää uhrin yksin, kehoittaen uhria kovettamaan nahkansa ja kestämään tilanteen. 

Eihän se nyt niin pahaa voi olla.

Uskokaa pois,

se on.

Rakkaudella,

Sallamari