Sekalaisessa järjestyksessä kokoelma asukuvia menneiltä viikoilta. Kuvia puhelimen muistista purkaessani huomasin, että useimpina päivinä tuota asukuvaa ei tule napattua laisinkaan. Olen yhä syvemmin ja syvemmin myytynä tähän p333 ajatukseen, miten helppoa ja vaivatonta pukeutuminen kolmenkymmenenkolmen vaatekappaleen voimin onkaan. Pelkäsin ensimmäisinä päivinä, että päädyn tällä vaatevalikoimalla ennen pitkään näyttämään joka päivä ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa jotenkin aina samalta. Eniten kai pelkäsin luovuuteni tukahtumista ennalta määätyn vaatevalikoiman kanssa - vaikka ihan oikeasti asiaa ajatellessa, minähän olen aina, pursuilevista vaatekaapeista huolimatta, pukeutunut noidea vaatteiden joukosta tarkoin valikoituneeseen pieneen 'turvavaatteiden' kokoelmaan. Oikeastaan ainoa todellinen muutos on tapahtunut omistamisen tunteessa ja sen kokemisessa - siinä, että entisen pursuilevan vaatekaapin tilalla, on vain nuo kolmekymmentäkolme tarkoinvalittua.
Tuo turruttava tuttavallisen turvallinen tunne siitä, että minä omistan paljon - minulla on kaapit täynnä vaatteita ja asusteita varmuuden vuoksi ja kaiken varalle - on ainoa josta olen joutunut luopumaan. Ensimmäisinä päivinä kiersin maanisesti kaupoissa etsimässä - täydellistä huivia, täydellistä kevättakkia, uutta raitapuseroa ja puuttuvaa mustaa paitaa - sillä minä halusin ostaa! Tuntui niin uskomattoman pelottavalta olla ennalta määrätyn - muutamalta kappaleelta vaillinaisen - tarkoin harkitun vaatevaraston varassa. Kesti kolme päivää, ennen kuin itse tajusin asian - kolme päivää pientä hapanta fiilistä ja pakonomaista kaupoissa pyörimistä. Jotenkin vaivihkaa Espritin liikkeessä vaaterekkien välissä pyöriessäni tajusin yhtälön - enhän minä oikeastaan mitään vaatteita täältä etsin, vaan sitä jotakin mukapuuttuvaa turvallisuudentunnetta minä täältä nyt haen. Ei tilanne tuolla oivalluksella pelkästään ratkennut, syvä keskustelu itsen kanssa ja rehellinen oman minän peilaus paljon merkitsevien kysymysten valossa.
Mikä siinä, että omistan paljon asioita on se joka minussa luo sen turvallisuuden tunteen?
Miten löydän saman tunteen muualta - kaikesta siitä mitä minulla jo nyt on?
Mistä kaikesta muusta elämässä voi iloita, kuin vain asioiden omistamisesta?
Ostospakkomielteestä selvittyäni olen siirätnyt osan vapautuneesta energiasta pohdintaan. Pohdin pukeutumista ja vaatteita nykyisin ehkä enemmän kuin kuin ennen. Yksi ja toinen tuttavallinen keskustelu kääntyy aika usein puheeksi vaatteista - pohtivaksi keskusteluksi vaatteiden laadusta ja niiden tuotannon eettisyydestä. Olen lähettänyt muutamia sähköposteja vaate- ja asustevalmistaille kysellen kaikkea minua kiinnostavaa heidän vaatteidensa valmistusmisketjuista ja alihankkioidensa työoloista.
Palaan lähettämiini sähköposteihin ja niihin mahdollisesti saamiini vastauksiin myöhemmin.
Paljon oivalluksia ja uusia ajattelunäkökulmia tuo p333 on tuonut elämääni.
Olen tavattoman onnellinen siitä, että olen löytänyt p333 avulla uutta valoa elämääni.
Oletko sinä jo vaihtanut talvivaatteista kevätvaatekaappiin?
Entä millaisia hyviä pukeutumisideoita ja vaatevinkkejä sinä haluaisit jakaa minulle?
Jään innolla odottamaan kuulumisia!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja