Mä oon niin iloinen siitä että mä olen vapauttanut itseni pelosta ja siitä että mua hallitaan ulkoapäin pelolla. Mun takaraivohan tietenkin yhä hiljaisesti koittaa sanoa, että ole nyt varovainen ja vähän peloissasi tän uuden työ suhteen, että jos joku vaikka onnistuu sanomaan/tekemään jotakin ja kaikki ehkä kaatuukin....
mutta
ainaisen pelkäämisen sijaan mä oon päättänyt iloita joka päivästä töissä
- tehdä parhaani, antaa sen mitä osaan ja ottaa vastaan mitä maailma antaa.
Mä oon viimein hyväksynyt sen että mä voin tehdä parhaani vaan niin että mun on hyvä elää mun kanssa
- muiden päätöksiin ja tekemisiin mulla ei oo valtaa eikä vastuuta
Keskellä kaupungin vilinää, Stockan hulluillapäivillä tajuan
vähän kuin salama kirkkaalta taivaalta
että hei, mulla ei ole enää paha olla
Siinä mä sitten seison keltaisten kummitusten keskellä ja itken,
koska olen niin kiitollinen hyvästä olotilasta ja sisäisestä rauhasta
mun sisällä ollut se lakkaamaton värinä,
se ainaisen levottoman olon lähde
on nyt aivan hiljaa
 |
| Surullisen näköisiä vaatteita sikinsokin |
Poistuin hulluiltapäiviltä tyhjin käsin ja kokemusta rikkaampana. Päälimmäinen tunne, omien suurten oivallusten lisäksi, oli hämmennys. Olen kertakaikkiaan jokseenkin hämmentyneenä kaikesta tuosta hullujenpäivien kulutushysteeriasta - surullisen näköisesti pitkin poikien lojuvista vaatteista ja summamutikassa mukaansa vaatekappaleita tempovista ihmisistä.
Otetaan nyt vielä nääkin kun nää täällä on näin edullisia,
että jonkun jakun alla tätä voisi joskus pitää.
Rehellisesti mä olen kyllä kaiken tuon keskellä hämmentynyt itsestäni ja omasta puolestani (niinkuin me ihmiset aika monasti ollaan),
sillä muutamia viikkoja sitten mähän ajattelin just noin vaatteista ja tavaroista
...kun halvalla saa, niitä voishan sitä ottaa toisenkin
ihan vaan varmuudeksi
Vähän kuin taikaiskusta mulle selvisi tänään,
että ei onnellisuus lähde ostamisesta tai omistamisesta
ettei uuden tavaran ostaminen tai asian omistaminen ota pois sisällä vellovaa pahaa oloa.
Avain kaikkeen löytyy itsestä,
ja on tehtävä matkaa omien pelkojen alkulähteelle
ja annettava itsensä käsittää jotenkin samanaikaisena ilmiönä
kaiken pysyvyys ja yhtäaikaan tapahtuva kaiken hetkellisyys.
Se tosiasia, että itse voi ottaa vastuun vain omista valinnoistaan ja ajatuksistaan.
Sitten on muiden ajatukset ja heidän valintansa,
enkä minä niihin voi vaikuttaa.
Tuntuu, että voisi loputtomasti huutaa iloa ja hehkuttaa onnea oivalluksesta.
Kertoa koko maailmalle, että tää on niin mahtavaa,
aivan varmasti mahdollista ihan jokaiselle.
Oivalluksen iloa ja oppimisen riemua.
Kiitolisuutta siitä, että on saanut antaa kaiken tämän kasvun tapahtua.
Ollut rohkea ja samanaikaisesti kuitenkin niin kovin pelokas ja etsivä.
Sielu on täynnä elämisenriemua.
Sydän pullollaan kiitollisuutta ja elämänjanoa.
Huomenna ajattelin pohtia vähän ajatuksia Hyvän Mielen Vaatekaapista,
hiukan Project333 kuulumisia sekä tunnelmakuvia tuolta hulluiltapäiviltä.
Jes!
Hiukanko ihana päivä tänään.
Huomiseen.
Hyvää yötä!
Rakkaudella,
Sallamari
Naurattaa oikein kuinka ihmiset sekoaa tuollaisten takia! Kyllähän siellä oikeasti tekee löytöjä, mutta osa tavarasta ei todellakaan ole superhyperhalpaa sielläkään. Kohtuus kaikessa mutta täytyykö käyttäytyä kuin kakarat? Kuten tosta sun kuvasta näkyykin... :D
VastaaPoistahttp://caughtinthemiddleblog.blogspot.fi/
Mun täytyy kyllä tässä kohtaan vähän kehua Stockan järjestelyjä, sillä tosi monessa ihan ryysiskohdassa oli erikseen henkilökuntaa viikkaamassa vaatteita takaisin pinoihin. Mikä oikeastaan kun sen tuohon kirjoitti, on aika hassua - miksi yksi ihminen on kaupassa siivoamassa kymmenen ihmisen sotkukasoja. Mutta onneksi lattialla ei lojunut kasoissa vaatteita, niinkuin Primarkilla ruuhkapäivinä, saivat hullujenpäivien vaatteet hiukan parempaa kohtelua osakseen :)
VastaaPoista