Blogini täyttää tänään kaksi vuotta!
Aika mahtavaa, pakko tunnustaa. Kahteen vuoteen mahtuu kaikkiaan hiukan vajaat tuhat blogitekstiä (ne reilu seitsemänsataa joulukuussa 2013 deletoitua tekstiä mukaan lukien ( poistetuista teksteistä ei huolta, eikä harmeja sillä nuo tekstin tekivät tehtävänsä - auttoivat minua toipumisessa - ja kuuluvat tätä nykyään kaikkien muiden maailman kadonneiden tekstien joukkoon jonnekin tuonne bittiavaruuteen).
Paljon kiitoksia kaikille teille toipumistarinaa kanssani kulkeneille,
blogin vakituisille lukijoille,
blogissa satunnaisesti vieraileville,
perheelle,
ystäville,
kaikeille Teille.
Sinulle, Sinulle ja juuri sinulle.
Kiitos todelliselle minälleni kaikesta rohkeudesta.
Kaikista näistä blogiteksteihin kirjoitetuista sanoista.
Uskalluksesta lähteä etsimään itseään.
Toinen blogivuosi päättyy tasapainoisiin hyviin tunnelmiin
- akuutti syömishäiriösairastaminen on takana päin ja toipuminen hyvässä vauhdissa.
Kolmas vuosi pitänee toivottavasti sisällään paljon ihmisenä kasvamista ja uusia oivalluksia.
Minänä olemisen opettelua ja toistaiseksi minulle tuntemattomien juttujen ennakkoluulotonta kokeilua.
Minun elämääni.
Vielä keran,
tusen tack!
....sulle olisi niin hyvä kirjoittaa joka päivä päiväkirjaa, vaikka blogia nettiin tai jotakin sellaista,
ihan mitä vaan jossa kerrankin antaisit itsellesi luvan olla rehellinen,
sanoa ääneen asiat juuri niinkuin sä ne ajattelet ja juuri sillä tavalla kun ne todellisuudessa on.
Niinkuin sä itse sanot, sä valehtelet koko itsellesi ja siinä sivussa koko maailmalle.
Että jos vain rohkeasti kokeilisit, että voisiko siitä ihan hiljalleen hellittää ja olla vaan ihan rehellinen.
....siitä se ajatus sitten lähti.
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja