Älä Laihduta -päivä 2014

- Hei mitä sä haluat lounaaksi? Voidaaks mennä tonne, toi on mun suosikki paikkaja sieltä saa sellasta ruokaa mitä mäkin voin syödä?

- Joo, mulle kelpaa ihan mika tahansa ruoka, kato mä kun kerran lupasin itsellen, etten mä laihduta tai hurahahda mihinkään supercooleihin julkkisruokavalioihin enää tässä elämässä niin siitä lähtien oon pysynyt lupauksessani. Itselleen tekemiäkään lupauksia ei sais pettää.

- Ai jaa, sä meinaat sitten mässäillä vaan jotakin epäterveellistä paskahöttöö

sitten niinku elämäs loppuun saakka?

Älä lahduta -päivää juhlitaan tässä blogissa puhumalla syömisestä ja ruoasta.

Ja kumoamalla muutamia sitkeitä myyttejä siitä, ettäkö

valintani on olla laihduttamatta -kortin pöytään heittävä ihminen elää kaikki laihduttamattomuuspäätöstään seuraavat elämänsä päivät loputtomien hedoinististen, kaikki ravintotarpeet ylittävien, herkkujentäyteisten ahmitaorgijoiden hurmoksessa.

Kerrassaa pieleen mennyt ennakko-oletus tuo edellä esitetty.

Itselleni asettama lupaus, tietoisesta painohallinnasta, niin katsokaas laihduttaminen jos mikä on elopainon hallintaa aidoimassa muodossaan, luopuminen  ei minun kohdallani ainakaan laisinkaan tarkoita sitä, että olisin lakannut välittämästä siitä millaisilla aineksilla kehoani ruokin tuosta päivästä eteenpäin. Päinvastoin, minusta on tullut hetkittäin jopa entistä valikoivampi, silti samanaikaisesti silminnähtävästi rakastavampi, kaikkea maailman tarjolla olevia ruokia kohtaan. Ydin ajatuksena syömisessä minulla nykyään on oman keho kuuntelu ja rakkaus kehoa kohtaan - sen sijaan, että itseäni ravitessa tuijottelisin ravintosisältöjä, kalorilukemia tai laskemalla laskisin eri energiaravintoaineiden keskinäisiä suhteita optimiinsa.

Ihannetilanteelta minun korvissani kuulostaa hetki, jolloin  löydän itsestäni niin suuren määrän omaa kehoa kuuntelevaa viisautta, että luontevasti pääsen harmooniseen olotilaan, jossa rakkaudella ruokaa kohtaan annan keholleni päivittäin sellasita ravintoa, jota kehoni eniten juuri sillä hetkellä pyytää ja tarvitsee.

Puolet ajasta onnistun tässä jo nyt.

Toinen puoli ajasta menee ongelmanratkaisu/ahdistuksenpoisto/turvallisuudentunteeseen syöminen akselilla -  vanhaa tuttua, syömishäiriön peruja. Sitä, että ruoka on ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin. Sotkuinen koti ahdistaa - sen sijaan että ratkaisisin koko ongelman siivoamalla, ratkaisen ahdistuneen olon suklaalevyllä edelleen aika monesti.

Com´ on, minähän olen syömishäiriöstä toipunut -labelsini kanssa yhä todella fresh case,

  eikä toipuminen missään suhteessa edes tarkoita sitä,

että kaikki vanhat opitut toimintatavat ovat päivässä unohdettua kamaa!

Puolet ajasta minä onnistun loistavasti - siis kelatkaa puolet ajasta, se on 100% enemmän ihannetilannehetkiä, kuin päivinä jolloin syömishäiriö täytti koko elämäni.

Kodin pintasotkuisuus on ahdistanut minua jo hetken,

en vain ole saanut tartutuksi siivoukseen - on kuulemma ollut niin paljon kaikkea muuta (näin huutaa kuorossa sen entisen näkyvän minäni ja syömishäiriön ääni),

kaikki tämä johtaa siihen, että hyvien ja iloistenkin asioiden täyttäminä päivinä minä olen sisäisen kaaoksen (joka siis eittämättä johtui kotini kaaoksesta) keskellä tehokkaasti laiminlyönyt itseäni ja oman kehoni pyyntöjä ja toiveita.

Mukavantuntuisen ravinnon sijaan vaimensin ahdistusta mättämällä kiduksiini kaikkea nopeasti syötävää - sellaista muka helppoa - jota nieleskellessä ei tarvitse oikeasti ajatella, että tällä eväksellä minä jaksan nyt tehdä kaikkea kivaa muutaman tunnin. Nopeasti pois silmistä, pois mielestä - ja uutta perään hetken kuluttua. Vaan eipä kodin kaaoksen aiheuttama ahdistus poistu syömällä, ikävä kyllä universaali totuus on, että siivottoman kaaoksen kotoa pois saa ainoastaan siivoamalla.

Däm it.

Judas Priest raikaa ja kämppä on siivottu. Tunnissa tehtii yhdessä koko homma, niin että aika pienen asian välttelystä tässä on ollut kyse. Helpompi muka silti vetää pari suklaalevyä (usealle päivälle jaettuna siis, selvennettäkööt tässä), kuin kuunnella todellisen minän niksejä ja tarttua moppiin.

Iloinen asia on, että päivä päivältä minä osaan kuunnella itseäni paremmin.

Kolmen kuukauden sijaan todellisen ongelman ratkaisuun meni tällä erää viikko.

Ensi kerralla se on ehkä 4 päivää, sitten 2 päivää ja jonakin päivän tartun mieltäni häiritseviin kohtiin heti, ilman sisäiseen ahdistukseen nautittuja lohtusuklaalevyjä.

Näin salliva minusta on siis tullut.

Eikä laihdutuksesta luopuminen tarkoita sitä, että tuosta hetkestä eteenpäin minä olisin kykenevä kumoamaan yleiset fysiikan lait. Kaikki lait pätevät edelleen - jos nauttii enemmän energiaa kuin mitä kuluttaa, ylimääräinen energia varastoituu ja sama käänteisesti vähemmän energiaa sisään, kerätyt varaenergiavarastot hupenevat. Kalorit pysyvät kaloreina, ne vain menettävät kunigasaseman elämässä. Proteiini pitää yhä nälän hiilihydraatteja pidempään loitolla, vannoipa sitä laihdutusinnokkaana jonkin erityisen ruokavalion nimeen tai ei.

Universaalit fatkat pysyvät muuttumattomina.

Niiden merkitys oman itsen määrittelyssä vain muuttuu.

Minä en ole X määrä kilogrammoja.

Minä en ole niin tai näin monta syötyä pistettä tänään.

Enkä myöskään ole onnistuja tai epäonnistuja,

sen mukaan määriteltynä söinkö tänään riittävästi vihreitä asioita vai en.

En myöskään ole tämä-se-tai-tuo-fancy-asia -ruokailija.

Minä olen Sallamari - tänään, tässä, nyt ja tästä eteenkinpäin.

Blogin kuvitukseksi valitsin tänään kuvakertomuksen eilisen päivän aterioista.

Tältä näyttää laihdutuksesta luopuneen ihmisen yhden päivän ateriat.

Ruokieni tuijottelu kriittisien lasienkin läpi sallittu.

Aamupala töissä
Kreikkalaista jugurttia, ananasta ja banaania
(jugurttia ja ananasta minä aamulla eniten halusin - minusta on ihanaa käydä nappaamassa rautatieaseman kahvilasta valmiiksi rakennettuja jugurttiannoksia, mutta koska eilen oli pihistelypäivä kokosin itse töissä lasiin tälläisen siitä kahvilan annoksesta inspiroituneen version. Banaan tuli annokseen vahingossa - niitä jaettiin ilmaiseksi asemalla aamulla.

Lounaaksi kylmä salaatti,  sillä lounastunnilla ei palelut - kun palelee, kehoni pyytää yleensä jotakin lämmintä.
Perussalaattia, kurkkua, paprikaa, kananmuna - kananpalat evääksi kotoa otetut (säästöbudjettipäivä) - päällä auringonkukansiemeniä ja oliiviöljyä

Aamupalsta voi päätellä mistä tämä välipala-annos on inspiraationsa hakenut.
Aamupalaan kului vain puoli purkkia jugurttia ja puolet ananaksista - lopuista syntyi välipala.
Annoksen pohjalla on maapähkinävoita - sillä minä rrrrrakastan maapähkinävoita.

Päivälliseksi nakkimunakas, vuohenjuustopala ja koko lailla kaikkea vihreää.
Nakkimunakas, koska sillä sekä nakkeja että kananmunia oli vanhentumisuhan alla.

Iltapalana marjasmoothie
Kettiötä siivotessa paljastui hyvin kypynyt banaani - siitä inspiroituneena tuli ajatus smoothieen.
Smoothiessa banaani, marjoja ja vähän appelsiinimehua sekä boostina minun annoksessani merilevää.

Tuollasilla eväillä siis eilinen.

Minun kehoni on onnellisimmilaan ja fyysisesti mukavan tuntuinen, saadessaan ravintoa säännöllisin väliajoin noin 5-6 kertaa päivässä. Tämän viikon teemana minulla on antaa vähän enemmän aikaa ja panostusta kehon ravitsemiseen - varastan minuutin sieltä, toisen täältä ja pyrin ilahduttamaan itseäni kivan näköisillä ja hyvältä maistuvilla ruoka-annoksilla  - syöden ne istuen ja kaikessa rauhassa, sen sijaan että nappaisin kiireesti vai jotakin syötävää tuosta.

Because Im worth it.

Hellin kehoani tällä hetkellä puhdistuskuurin merkeissä.

Olen innoakas paastoilija ja myös kehoni tuntuu pitävän säännöllisestä puhdistuksesta. Nestepaastoista olen luopunut. Omalla kohdallani näen nestepaastoon ryhtymisen vähän samalla henkisellä tasolla, kuin sen että tarjoaisi toipuneelle alkoholistille vain tämän yhden siiderin, että kyllähän sä nyt siihen pystyt - ihan kertaluontoisesti vaan.

Paastot ovat osaltani mennyttä historiaa. Luontaistuotevalikoima on pullollaan täysnestepaastoa lempeämpiä puhdistuskeinoja.

Minä puhdistan kehoa tässä kohdin itselleni turvallisesti ja miellyttävän tuntuisesti puhdistusjuoman avulla. Puhdistusjuoma pakkaus neuvoo luopumaan puhdistuksen ajaksi yhdestä jos toisesta asiasta,  minä luovuin ainoastaan yhdestä oikeasti vähän haitalliseksi kokemastani tavasta - kofeiinistä - kahvin ja lightcolan juonnista. Viikko vieroitusta ja kofeiini koukusta olen päässyt lähes totaalisesti irti. Eikä ole ollut oikeastaan yhtään kurjaa (tai tiukkaa tekevää) hetkeä.

Puhdistusjuomassa on paljon plussia - vatsa kiittää ja ihon hilseily on talttunut.

Olo on kaikin puolin virkeämpi.

Tälläistä tällä puolella ruutua.

Mitenkäs teidän tiistai?

Aijotko omalta osaltasi ottaa osaa

Älä Laihduta -päivä 2014 kampanjaan?

Mitä mieltä olet ylipäätään tälläisestä kampanjasta?

Kmmentteja kehiin.

Rakkaudella,

Sallamari