 |
| Kuuman päivän hassu kotiasu - vuosi sitten ajatus tästä asusta olisi tuntunut kammottavalta, tänään se tuntuu juuri keliin sopivalta. |
Viikon haastavin harjitus ei vaadi venymistä tai vahvaa kehonhallintaa - vaikein harjoitus ei vaadi mitään.
Se kehoittaa olemaan ja nauttimaan olemisesta. Ilman että suorittaa tai ylittää yhtikäs mitään.
Ehkä juuri siksi se on esierkiksi minulle todella haastava harjoitus.
Rentoutua ja vain olla.
Tekemättä mitään erikoista, hengailla maailman tuulissa ilman ennakoituja suunnitelmia tai tiukkaa päiväohjelmaa. Kuunella omaa sisintään ja tehdä asioita joista tulee onnellinen olo - mutta ilman että sitä sortuu suorittamaan yhikäs mikään.
Juuri tänään oli oikea hetki ottaa askel taaksepäin tuon joogaharjoittelun kanssa. Nimittäin ääni, se ääni takaraivossani joka vaatii minulta kaikkea hullua - ole enemmän, tee kovemmin, pitää suorittaa paremmin, olla parmpi-hyvempi-puhtaampi-aidommin mukana kuin kaikki muut - valheellista todellisuutta syöttävä syömishäiriön ääni. Joogastakin se varmasti löytää äänikanavan itselleen, jos sen sallitaan tehdä niin. Halu ylisuorittamiseen asuu minussa - pienenä ja aika äänettömänä tyyppinä tällä hetkellä, mutta tiedättehän ettei nukkuvaa lohikäärmetta pidä koskaan aliarvioida. Niin ja sitten on tietenkin työ ja tave työtehtävien kautta hyväksynnän hakemiseen. Paineita ylisuorittamisen puoleen tälläkin elämänalueella. Muutamana viikonloppuna olen katsellut työtehtäviä, tänään päätin että omistan koko viikonlopun itselleni. Mikään tehtävä ei oikeasti ole rästissä, vaikka ääni takaraivossa vakuutta vankalla äännettä, että viime viikolla sain avan liian vähän aikaiseksi.
It's just in my head - oikeasti liian vähän on saatu aikaiseksi kun esimies niin sanool.
Koitan aktiivisesti opetella luopumaan askeleen edellä olemisen tarpeesta
Pysähtymisharjoitus on enemmän kuin paikallaan tänään.
Kevyttä joogaa aamuheätykseksi.
Kehoni ehdoilla - aivan niin vähän ja kevyesti kuin keho kertoo tänään haluavansa edetä.
Kaksikymmentä minuuttia eikä sekuntiakaan enempään.
Sitten ulos aurinkoon ja lukemaan.
Ulkoa sohvalle ja hyvän elokuvan pariin.
Hyvää ruokaa ja pieniä kotitöitä - niitä vähän ahdistavia ja tukalia, jotka muistuttavat koko ajan että pitäisi olla ahkerampi ja pystyvämpi. Kaksi tehtyä kotityötä, pyykkiä ja pintasiivous - kerron vakaalla äänellä itselleni, että se määrä on hyvä ja saa luvan riittää tänään mielen rauhoittamiseen.
Sohvalle ja lisää viihdettä.
Kirjoja, elokuvia ja huolettomat päivätorkut.
Keskustelua itsensä kanssa - hyvässä hengessä.
Rauhoitellen ja vakuuttaen itsensä, että tälläinen kevyt päivä on todella se mitä tähään haluan.
Aikaa itselle ja vain olemiselle - ilman että tarvitsee tehdä tai suorittaa mitään.
Niin ja että tälläiseen päivään ei kuole, vaan oikeastaan loppujenlopuksi kun omaa sisintää kuuntelee tästä kaikesta suorittamisesta vapaasta päivästä huomaa nauttineensa suunnattomasti.
Työt ehtii huomenna.
Päivä taukoa aktiivesessa jooggamisessa on keholle enemmän hyväksi,
kuin että se mitenkään hidastaisi kehitystä
Mieli nauttii hyvistä elokuvista.
Keho kiittää päiväunista.
Life I want to live.
Tätä minä elämältäni haluan.
Juuri tälläistä elämää.
Vapaata ja huoletonta.
Yhdestä päivästä on hyvä aloittaa.
Seuraavaksi koittaa kahta.
Lopulta hivuttautua kohti päämäärää,
enemmän hyvää olemista, vähemmän pakonomaista suorittamista.
Happy days!
Sata asiaa joista olla kiitollinen tänäänkin.
Toivottavasti teillä oli aurinkoinen ja mukava viikonloppu,
myös siellä ruudun toisella puolella.
Ensi viikosta on tulossa jännittävä,
keskiviikkona me lennetään Saksaan!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja