Hilentymisen jalo taito ja peloista luopumisen haastavuus

Jälleen luvassa puhetta joogan ihanuudesta sekä kaikista noista hyvistä ja paljon minua itseäni haastavista asioista jota jooga on tuonut elämääni.

Olen löytänyt rakkauden YIN jooga harjoituksia kohtaan.
Yin-jooga edustaa rauhallista ja vähäliikkeistä joogatyyliä, jossa lihaksien sijaan venytetään sidekudoksia ja ligamentteja. Asennot ovat luonteeltaan pitkäkestoisia ja niissä viivytään minuutteja -kolme, viisi tai jopa kymmenenn minuuttia aina kerrallaan. Tarkoituksena on antautua rauhalliseen, tasapainottavaan harjoitukseen - tutustua itseensä yhä uudestaan ja kenties löytää kehostaan ja mielestään uusia ulottuvuuksia.. Opetella päästämään irti. Sulautua omaan kehoon päästäen irti kaikesta pelosta ja turhautumisesta- noista negatiivissävytteisistä tunteita  jotka aikaansaavat kehossamme syvää vastustusta.
Sanotaan, että  yin tyyppisellä joogalla on hermostoa rauhoittava vaikutus - itse olen huomannut joogaa sisätävinä päivinä nukahtamista edeltävän levottomuuden tunteen rauhoittuvan.

YIN edustaa minulle kahta ääripäistä elementti yhtä aikaa - helppoutta ja äärimmäisät haastavuutta. Helppous piilee asennoissa ja siinä, että harjoitusta tehdessä on lupa vain olla
 - ilman ylenmääräistä pinnistelyä ja pakonomaista yrittämista.
Olemisessa puolestaan piilee viehättävästi yin harjoitusten haastavuus - silence is so scary sound.
Lupa olla ja vain päästää irti - vajota syvälle itseensä ja antaa kehon johdattaa liikettä eteenpäin asennossa. Pelon, kiireen ja turhautumisen aikaansaama vastuksen määrä kehossa on jotakin aivan käsittämätöntä. Miten kireäksi pelko elämään ja koko maailmaa kohtaa onkaan minut saanut
 - hsekä enkisesti että fyysisesti kireäksi.
Synkroniassa kehon aukeamisen kanssa aukeava myön tunnelukot.


Kymmeniä levottomia hetkiä - keho vastustaa, mieli vaeltaa.
Kun ei millään tahtoisi uskaltaa vain antaa olla - tai oikeastaan syvällä sisimmässään kyllä tahtoo, mutt silti pelottaa niin vietäsävti. Entä jos irtipäästämiseen vaikka kuolee - tai siis että koko maailma vaikka romahtaakin ympäriltä. Tai että kaikki muuttuu ja mikään ei ole niinkuin ennen.
Mite päästää rohkesti irti keiketa elämänpelosta.

Miten vaikeaa onkaan vain olla hiljaa paikoillaan.
Hengittää ajattelematta mitään ja antaa kehon venyä.
Olla vain tekemättä yhtikäs mitään.
Kuunnella mitä keho haluaa kertoa - millaisia tuntemuksia nousee esille.
Bullshiiiiiiiiiit!
Raivostuttavaa.
Minähä halua pois tästä tilasta - sattuu, kiristää, ahdistaa.
FUCK entä sitten jos mä en minuuttien kulutta pääse tästä asennosta takaisin ylös
Eikö voitaisi jo mennä eteenpäin?
Jooko, ei jäädä tähän.
Miksi pitää vain olla ja vielä hiljaa.
Etkö edes sinä ohjaajana voisi puhua jotakin.
Sanoa jotakin rauhoittavaa - kestän asennossa olemisen kunhan ympärillä tapahtuu jotakin.
Mutta ne hetken kun kaikkialla on hiljaista - minulla lupa vain olla hengittää ja keskittyä itseeni.
Järki huutaa, että nyt karkuun ja äkkiä.
Wiggle your toes - tai ihan mitä tahansa.
Jotakin liikettä - jokin ajatus - sanoisi tuo tuolla edessä nyt edes jotakin.
Noup.
Mitään ei tapahdu.
Hiljaisuus jatkuu.
Venytys jatkuu.
Hengitä sisään, Hengitä ulos.

Kaikki ympärillä on hiljaa ja paikallaan.
Sisällä on vielä vähän levotomuutta aistittavissa.
Ei auta kuin huokaista.
Kun tästä kerran  ei olla mihikäänn siirtymässä.

Päätän rohkeasti hieman antautua olemiselle.
luovuttaa
Päästää vähän irti pelosta hilaisuutta kohtaan,
sitä kohtaan kun ei juuri tässä hetkessä voikaan olla absoluuttisen varma siitä,
 mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu.

Resistance is useless.

Sisään hengitys jota seuraavassa ulos hengityksessä huomaa rentoutuvansa kuin varkain vähän lisää - päästää yhä enemmän irti ja vain antautuu olemiselle - lantio painuu viisi senttiä lähemmäs lattia, kyyneleet valahtavat silmänurkasta. Enkä itke siksi, että sattuisi tai tuntuisi jotankin liian paljon epämukavalta - tässä tilassa itku on osa irtipäästämistä. 
Jokin sisälläni ikään kuin loksahtaa paikoilleen.
Hengitys tuntuu paljon helpommalta kuin tunti sitten - sielullisestikin puhuttaessa.

Resistance was totally useless.

Totta on että maailma muuttuu, siinä samassa suhteessa kun itse kasvaa ihmisenä.
Tai maailma oikeasti mihinkään muutu, vain minun tapahni kohdata maailmaa on kasvamisen myötä toisenlainen. Mutta onhan paljon helpompaa todeta it´s not me, it´s you - ja väittää maailman muuttuneen.
.Muutoksessa itsessään aniharvoin on sisällä mitään pahaa - pelko koittaa viimeiseen saakkaa vastustaa elämäniloamme ja saa meidät vain uskomaan että muutos on aina pahasta.

Irtipäästäminen on hyvästä.
Muutos on hyvästä.
Yin harjoituksen haastavuudet rohkeasti kohtaamalla,
minä pääsen askel askeleelta lähemmäs sellaista tilaa
jossa elämässä on yltäkylläisesti kaikkea hyvää.

Se on tavoittelun arvoista.
Yin-jooga on kokeilun arvoista.
Suosittelen lämpimästi,
 etenkin jos et ole koskaan yin harjoittelua joogan saralla vielä kokeillut.

Aurinkoista sunnuntaita.

Rakkaudella,
Sallamari