 |
| Jäätelöbaari, jossa jokainen saa kasata itselleen mielensensä annoksen ja pikkusnäksejä - siinä luova ratkaisuni synttäritarjontaan ulkopuuhailua ja saippukuplia - siinä juhlaohjelma tiivistettynä |
Ennakolta pelkäsin, että tuosta illasta tulisi minulle haastava - PikkuÄssän kaverisynttärit.
Paljon lapsia ja paljon suorituspaineta - tuskaisaa kilpavarustelua onnistuneiden kaverisynttärien parissa. Ennakolta ajattelin vaipua nää-on-mun-elämäni-ekat-lapselle-järjestämäni-kaveritynttärit -perustelun suojiin. Siis siltä varalta että onnistun täydellisesti epäonnistumaan.
Onhan kaikilla näkemilläni kaverisynttäreillä järjestelyt vaikuttaneet pikasilmäyksellä uskomattomilta, puhumattakaan ihanista lasten kanssa yhteispuuhailuun luontevasti sujahtavista äideistä. Juhlissa on askarreltu äitien opastuksessa nukkeja, kynttilälyhtyjä, pipareita - jos vaikka mitä kivaa. Shit, mä en kyllä taivu mihinkään tollaseen - enhän mä kestä opettaa tai opastaa mitään kellekkään alle nelivitoselle.
Itsekerättyjä paineita pienen mielen perukoille.
Saivat minut kiukuttelemaan muutamana päivänä.
Nuo itse keksityt itseä ahdistavat ajatukset ja odotukset.
 |
| Superhyvien suurien saippuakuplien salainen asinesosa. |
Onnistuin kuin onnistuinkin irtauttamaan itseni pelon lamauttavan voiman alta.
Muutama jooga-asana ja pari syvää hengistystä - siitä se ajatus sitten lähti.
PikkuÄssän kaverisynttäreistä tulee meidän perheen näköiset - that all. Että ollaan reilusti juuri tälläisiä - tai että minä olen reilusti juuri tälläinen äiti kun olen, enkä yritä olla mikään kätevä Strömsön supersankari askartelupaskartelupuuhanurkkauksien kera.
Synttäreiden teemaksi muodostui MonsterHigh ja retrohenkiset ulkoleikit.
MonsterHigh on PikkuÄssän suuri suorikki ja näkyi juhlapöydän koristeluissa. Retrohenkiset ulkoleikit taas jotakin sellaista, jossa minä olen hyvä. Halusin innostaa lapsia kokeilemaan 80- luvun lapsien suosittuja ulkoleikkejä - twistnaru hyppelyä, kahden pyöritettävää hyppynaura, hulavanteen pyöritystä, pihaliituja ja saippukuplia.
 |
| Äidin vuoro pyörittää |
Onnistuneet ensimmäiset kaverisynttärit on takana.
Yhdeksän ihanaa tyttö ja lapsen kummit aikuisena tukijoukkona.
Naurua, leikkiä ja letkeää fiilistelyä.
Aikuisetkin innostuivat ja heittäytyvät mukaan hetkeen.
Eniten lämmitti pienen vieraan äidiltä tullut kiitos kutsusta,
- pienen ihmisen ilo elämän ensimmäisestä kaverisynttärikutsusta.
Lämmitti sisintäni.
Keverisynttäreitä luvassa tulevinakin vuosina.
 |
| We don't stop playing because we grow old; we grow old because we stop playing |
Tätä kertaa edeltävä kosketukseni lapsilaumaan ja syntymäpäiviin on nuoruusvuosien nälkäpalkkainen työ Hesburgerin synttäritätinä.
Viimeisin synttärityövuoroni ikinä - pääyin sanomaan itseni irti tuon työvuoron päätteeksi - piti sisällään aimo annoksen huonoa organisointia ja katkennutta tiedonkulkua kumpaisenkin, sekä asiakkaan että juhlien järjestävän osalta. Mitään lapsista tajuamattomana, minut napattiin keittiövuorosta synttärisaliin ja jätettiin omin nokkinenei yhdentoista pienen (vanhin oli kai seitsemän) lapsen ja isän kanssa. Eikä siinä vielä kaikki, lapsista vanhin puhui auttavasti suomea - isä ja muut lapset jotakin itselleni aivan vierasta entisen Jugoslaavian alueella käytettyä kieltä.
Viisi minuttia synttäreiden alusta ja isä sai tarpeekseen tohinasta - nousi pöydästä ja ilmoitti suuntaavanasa alakerrassa sijaitsevaan anniskeluravintolaan kaljalle. Lupasi hakea illan päätteksi lapset - ja hakikin, eikä hetkeäkään liian myöhään.
Eihän tämä katastrofi niiden lapsien vika ollut - mutta sen verran minua traumatisoiva kokemus, joka muuten hiupentui siihen kun kaikista nuorin juhlavieras onnistui kaatumaan vertavuotavan vekin leukaansa eikä lopettanut itkuaan millään keinolla, että lapsisynttärit joutuivat minun osaltani vuorikymmeneksi bannaan.
Jyrkkä ei lapsisynttäreille moneksi vuodeksi.
Vältin kaikkea kosketusta lapsisynttäreihin.
Onneksi tukena oli JunttiPee - PikkuS ei siis ole jäänyt vaille kaikkia kokemuksia kaverisynttäreistä.
Mutta trauma on nyt selvitetty - eivät katastrofaaliset hesesynttärit oleet minun vikani.
Minä tein mitä voin - parhaani - alimiehitettyssä synttärikemukokoonpanossa (piti olla kaksi ohjaajaa jos on yli 10 lasta tai enemmän kuin kolme alle kolmivuotiasta) muutaman minuutin varo-ajalla.
Takana on huima onnistumisen kokemus.
Minähän ihan oikeasti osaan järjestää aika näppärät kaverisynttärit alle kouluikäsille.
Hyvä minä.
Kaunis kiitos kaikille mukanaolleille.
PikkuÄssän kummeille erityisesti.
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja