Ambivalence suggests strong feelings... in opposition.
The prefix, as in "ambidextrous," means "both." The rest of it, in Latin, means "vigor."
The word suggests that you are torn... between two opposing courses of action.
- quote from Girl Interrupted.
Mitä enemmän syömishäiriö hellittää otettaan minusta tuntuu siltä, että jää aikaa ja tilaa toisenlaisille epävarmuuksille. Huomaan tasapainoilevani useissa tilanteissa kahden toisistaan kovasti eroavan tunteen välimaastossa - ollakko vai eikö olla, pitääkö vai eikö pitää, olinko se minä vaiko joku toinen? Välillä on kokonaan epäselvää pitäiskö sitä olla vai olla olematta.
Epävakaa persoonallisuus.
Klassinen, melko ylinen ja sinällään harmiton persoonallisuushäiriö. Tällätavalla yhdestä epävarmuudesta toisentyyppiseen epävarmuuteen siirtyessä, voisi kyllä kelvata hetki ilman minkäänsorttista epävarmuutta. Tai siis, eihän tuo persoonallisuushäiriö ole mitään uutta - tai mitään sellaista joka minussa ei oli ollut pahimpinakin syömishäiröhetkinä - nyt kun ei aktiivisesti jatkuvana tajunnanvirtana ajatukset täyty syömishäirön valheista tuntuu että on enemmän aikaa havainnoida epävakaan persoonallisuuden mukanaan tuomia haasteita. Tai että persoonallisuushäiriö mukanaan tuomat epävakaudet aistii jotenkin herkemmin.
Tai ehkä tämä kaikki epävarmuus sittenkin on vain sitä aivan tavallista arkea. Persoonallisuushäiriössähän tietyt, sinänsä tavanomaiset persoonallisuuden piirteet ovat poikkeuksellisen voimakkaita ja sitäkautta on vaikea määritellä yksiselitteistä rajaa terveen ja häiriintyneen persoonallisuuden välille. Häiriöstä saattaa ikään kuin jäädä joitain jälkiä persoonaan pitemmäksi ajaksi, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Ehkä kaikki tämä minun empiminen ja en-ole-kyllä-taaskaan-aivan-varma - ajattelu onkin jäännettä noilta synkemmiltä kausilta.
I wish I would know.
Oleellisita kai on, että olen oppinut taistelemaan neuroosejaan vastaa - opetellut ikään kuin jatkuvasti vastustamaan omia ajatuksiaan, joita on totellut koko elämän.
Päivä päivältä homma käy helpommaksi.
Pettymysten sietokyky on kasvanut huimasti ja nykyisellään kestän jo kohtuullisisesti konflikteja ja kritiikkiä. Enkä enää aktiivisesti kiellä itseni olemassaoloa täysin ja toivo jatkuvasti olevani joku muu. Ystävytyminen uusien ihmisten kanssa on vielä vähän haparoivaa - selittämätön turvattomuuden tunne iskee hyvin helposti uudessa seurassa.
Kelpaakohan mä oikeasti? Entä jos tuokin vain leikittelee kanssani ja onkin tosiasiassa aivan jotakin toista mieltä kuin minulle tässä eleillään ja sanoillaan osoittaa olevansa?
Yhtenä suurena positiivisena toipumisen merkkinä huomaan, että olen oppinut peilailemaan tiettyjä syömishäiriötä triggeröiviä ärsykkeitä ja tarkastelemaan avoimella mielellä omia reaktioitani.
Esimerkiksi kun ympärilläni puhutaan laihduttamisesta - minä joko turhaudun, hermostun tai hämmennyn. Kun kuka tahansa seurassani pohtii avoimesti ääneen ryhtyvänsä/olevansa/miettineensä laihduttamista nousee minulta kuvainnollisesti välittömästi karvat pystyyn.
Aivan vitun turhaa hommaa.
Minä vastustan.
Negative Nelly on saapunut mestoille.
Kaikki laihdutukseen liittyvä puhe pitäisi saada lakkaamaan välittömästi.
Oikesti minussa päätä nostaa kateus,
että, entä jos tuo onnistuukin hommassaan
niin ja tietenkin jatkuva oman epäonnistumisen pelko ja pelko siitä mitä muut minusta ajattelevat,
että sittenhän munkin olis pakko laihduttaa pärjätäkseni,
enkä mä koskaan oo onnistunut laihtumaan ja mä olen ikuisesti tuomittu lihavaksi.
Pelko siitä, että toinen ihminen on jotenkin parempi ja onnistuvampi kuin minä.
Että taas minä herään huomaamaan, että oikeasti minähän en ole yhtikäs mitään.
Syömishäiriön ääni on yhä yllättävän vahva.
se asuu yllättävän syvällä ja sitkeänä minussa
Tai kun puhutaan perisuhteista, seksistä, seksuaalisista kokemuksista ja hyvästä seksielämästä.
Minä käännän asian komediaksi ja huonoiksi vitseiksi.
Koska oikeastinolottaa ja pistää kateeksi.
Se, etten minä kykene mihinkään hyvää.
Well, who is talkin now?
Oikeasti sisimmässäni tiedän,
että musta on vaikka mihin.
The force lives in me.
 |
| Balancing between right and left -ei kahden ääripään välillä tasapainoilu kaikessa ole sellaista mahdotonta ja raskasta hommaa. Ilman puolelta toiselle tapahtuvaa aaltoliikettä ei hulavanne pyöri. |
Tasaista jatkuvaa aaltoliikettä.
ylös ja alas.
vahva ja heikko.
vähän alakuloinen ja super hyvällä fiiliksellä
rajan tällä puolella,
seuraavvassa hetkessä rajan tuolla puolella
Voisiko joskus olla vain tasaista?
Tasaisempaa viikonloppua odotellen!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja