On kulunut vuosi elämäni suurimmasta perheriidasta.
Arpi oikeassa reidessä muistuttaa,
että sellastakin meidän elämässämme on tapahtunut.
Purin lopulta kaiken vihan itseeni - en osannut muuta.
Se oli suuri tragedia - minun mittapuullani- joka näin vuoden perästä asiaa tarkastellen lopulta poiki paljon hyvää. Avasi silmiä ja laittoin kumpaisenkin meistä kohtaamaan itsensä.
Sen pohjalta löydettiin täsmähoito uniapneaan. Samaineen kriisi toimi katalyyttinä sille, että minä kiitollisena tässä hetkessä elän unelmaani - opiskelen toiveammattia kiitollisena kaikesta.
Ei niin paljon pahaa,
ettei jotain hyvääkin.
Vuoden päästä asia pyyhkiytyy kokonaan pois näkyvistä,
mitäpä sitä sitten enää muistelen minäkään.
Loppu hyvin kaiki hyvin.
Ne allekirjoitetut eropaperit päätyivät lopulta johonkin roskikseen.
Voisikai sanoa, että rakkaus voitti.
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja