 |
| Lauantaina vaihdoin pitkät aamu-unet äiti-lapsi hetkeen Bongattiin perjantaina ilmoitus Zombiewalk tapahtumasta ja siitä se idea sitten lähti. Meikattiin ja laittauduttiin yhdessä, käytiin kävelemässä ja jatkettiin vielä tyttöjen lounaalla päivää. Arjen pieniä iloja. |
Pitkästä aikaa ajattelin fiilistellä täällä blogin puolella arkisen kuulumispostauksen merkeissä.
Luontevaa aloittaa arkikuulumisten kertominen pohtimalla kiirettä. Sitä miten lähiaikona olen herännyt havaintoihin kahdenlaisesta kiireestä.
Ensiksi tunnistin sellaisen ahdistavan kiireen, joka hyökyaallon lailla uhkaa ihmistä. Tuntuu kirjaimelliste siltä, että kiireeseen hukkuu. Vaikka koitat tehdä mitä, kiire ei hellitä. Tee tuota, suorita tätä ja kun katseesi nostat satayhdeksäntoista uutta juttua odottaa jonossa.
Kovin tuttua juttua tuollainen hyökyaaltokiire. Olen monta kertaa pysähtynyt kuuntelemaan itseäni ja miettimään kuluneita vuosia. Tasan vuosi sitten taistelin ja tuskaselin juuri tuollaisen hyökyaaltokiireen kourissa - mitään ei tullut oikeasti tehtyä ja aina oli aivan pirun kiire.
Olen tässä kohtaa elämääni oivaltanut toisenlaisen kiireen - lempeän ja onnellisen kiireen. Kiireen joka koostuu mieltä ilahduttavilla jutuilla täyttyvästä kalenterista. Tälle lempeälle kiireelle on ominaista myös vetovoima - uusia kivoja juttuja ilmestyy elämään suunnilleen joka toisen nurkan takaa. Näiden eteen heitettyjen tarjousten kohdalla ehtii loistavasti pysähtyä ja pohtia hetken tuovatko ne kentie - ja millä tavalla - positiivista nostetta ja iloa elämään. Mikäli toteaa, että tuossa jutussa on hyvä pore ja siitä voi ammentaa iloa elämään, etsii kalenterista ilomeilin pienen raon, johon tuon jutun sujauttaa muiden juttujen sekaan.
Kalenteri täytyy, tyhjenee ja uudelleen täyttyy luontevalla tahdilla.
On löynyt hyvä flow elämään.
Ensiksi tunnistin sellaisen ahdistavan kiireen, joka hyökyaallon lailla uhkaa ihmistä. Tuntuu kirjaimelliste siltä, että kiireeseen hukkuu. Vaikka koitat tehdä mitä, kiire ei hellitä. Tee tuota, suorita tätä ja kun katseesi nostat satayhdeksäntoista uutta juttua odottaa jonossa.
Kovin tuttua juttua tuollainen hyökyaaltokiire. Olen monta kertaa pysähtynyt kuuntelemaan itseäni ja miettimään kuluneita vuosia. Tasan vuosi sitten taistelin ja tuskaselin juuri tuollaisen hyökyaaltokiireen kourissa - mitään ei tullut oikeasti tehtyä ja aina oli aivan pirun kiire.
Olen tässä kohtaa elämääni oivaltanut toisenlaisen kiireen - lempeän ja onnellisen kiireen. Kiireen joka koostuu mieltä ilahduttavilla jutuilla täyttyvästä kalenterista. Tälle lempeälle kiireelle on ominaista myös vetovoima - uusia kivoja juttuja ilmestyy elämään suunnilleen joka toisen nurkan takaa. Näiden eteen heitettyjen tarjousten kohdalla ehtii loistavasti pysähtyä ja pohtia hetken tuovatko ne kentie - ja millä tavalla - positiivista nostetta ja iloa elämään. Mikäli toteaa, että tuossa jutussa on hyvä pore ja siitä voi ammentaa iloa elämään, etsii kalenterista ilomeilin pienen raon, johon tuon jutun sujauttaa muiden juttujen sekaan.
Kalenteri täytyy, tyhjenee ja uudelleen täyttyy luontevalla tahdilla.
On löynyt hyvä flow elämään.
*****
Valtaosan kalenteritilasta nielee itseoikeutetusti koulu. Itseasiassa juurikin koulun vuoksi olen siirtynyt päänsisäisestä kalenterista fyysisen paperisen kalenterin maailmaan.
Opinnot on niin pitällä että intensiivisin teoriaosuus - rakkaudella kuudenkymmenenpäivän kakku -nimen itselleen saanut ajanjakso - alkaa olla lopuillaan. Teoriaopetuksen seassa on alkanut käytönnön asiakaspalveluharjoittelu - oikeita kampaamotöitä oikeilla asiakkailla.
Paketti pysyy kasassa parhaiten paperikalenteriin luottaen. Sinne kun kirjaa kuka, mitä ja koska on huomattavasti todennäköisemmin oikeassa paikassaa oikea henkilö ja oikea työtehtävä mielessä.
Teorian ja käytännön yhdistelmä tekee tulevista viikoista kiireiset. Päivät kuluvat asiakastöiden ja suoritusmerkintöjen parissa, illalla luetaan ja kirjoitetaan teoriassa opitut taidot auki sellaiseen muotoon, että opettaja voi niistä havainnoida opin iskostuneen.
Yöunet lyhenevät hetkellisesti kuuden tunnin hujakoille - sunnuntaipäiville varattu me-time -aika investoidaan tehokkaasti univelan kuittaamiseen. Yllättävää kyllä, täydeltä näyttävä aikatauluni antaan joustavasti tilaa kaikelle.
Mieleen pinnalle jääviä hetkiä on myöhäisen iltapäivän minuutit, kun itsensä sohvalle oikaisseena huutaa lapsen hetkeksi seurakseen. Silittelee päätä ja kyselee kuulumisia.
Kalenteriin voisi kiroittaa "Äitinä olemisen hetki - 10 minuuttia" - se on yhtä aikaa kovin vähän ja riittävän paljon. Miten paljon voikaan saada ja antaa yhden kymmenminuuttisen aikana.
Kymmenen ekstraminuuttia lapsen kanssa syntyy kun kaupassa käynnin tilalla nappaa bussille kävellessään tuoreen ruisleivän leipomon paistopisteestä. Ekstrahyvänä tuosta pienestä oivalluksesta jää kymmenen lisäminuutin lisäksi hyvä maku kielen päälle - minä niin pidän paistotuoreesta ruisleivästä.
*****
Hyvin täyttyneestä kalenterista huolimatta valtakunnassa kaikki hyvin - kiire inspiroi, ei ahdista. Olen oppinut tasapainon itsestään antamisen ja itselle saamisen suhteissa.
Osaan sanoa EI oikeassa kohtaa.
Ei - tämä ei tunnu oikealta,
Ei - tämä juttu on enempi taakka kuin tosikiva lisä elämään.
*****
Onnistumistarinoita on myös ilo jakaa.
Leikkasin tänään ensimmäisen oikean asiakkaan tukan - ystäväni ystävä sai kunnian toimia elämäni ensimmäisenä oikean tukan salonkileikkauksena.
Pitkään tukkaan kerrostettu leikkaus.
Muistan tämän varmasti loppuelämän.
Asiakkaani oli ihana,
rehellisesti sanottuna sellainen unelmien ensiasiakas.
Kummallekin jäi hyvä mieli leikkaushetkestä.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Sydän on täynnä kiitosta.
Oikein mukavaa alkanutta uutta viikkoa!
Rakkaudella,
Sallamari
Valtaosan kalenteritilasta nielee itseoikeutetusti koulu. Itseasiassa juurikin koulun vuoksi olen siirtynyt päänsisäisestä kalenterista fyysisen paperisen kalenterin maailmaan.
Opinnot on niin pitällä että intensiivisin teoriaosuus - rakkaudella kuudenkymmenenpäivän kakku -nimen itselleen saanut ajanjakso - alkaa olla lopuillaan. Teoriaopetuksen seassa on alkanut käytönnön asiakaspalveluharjoittelu - oikeita kampaamotöitä oikeilla asiakkailla.
Paketti pysyy kasassa parhaiten paperikalenteriin luottaen. Sinne kun kirjaa kuka, mitä ja koska on huomattavasti todennäköisemmin oikeassa paikassaa oikea henkilö ja oikea työtehtävä mielessä.
Teorian ja käytännön yhdistelmä tekee tulevista viikoista kiireiset. Päivät kuluvat asiakastöiden ja suoritusmerkintöjen parissa, illalla luetaan ja kirjoitetaan teoriassa opitut taidot auki sellaiseen muotoon, että opettaja voi niistä havainnoida opin iskostuneen.
Yöunet lyhenevät hetkellisesti kuuden tunnin hujakoille - sunnuntaipäiville varattu me-time -aika investoidaan tehokkaasti univelan kuittaamiseen. Yllättävää kyllä, täydeltä näyttävä aikatauluni antaan joustavasti tilaa kaikelle.
Mieleen pinnalle jääviä hetkiä on myöhäisen iltapäivän minuutit, kun itsensä sohvalle oikaisseena huutaa lapsen hetkeksi seurakseen. Silittelee päätä ja kyselee kuulumisia.
Kalenteriin voisi kiroittaa "Äitinä olemisen hetki - 10 minuuttia" - se on yhtä aikaa kovin vähän ja riittävän paljon. Miten paljon voikaan saada ja antaa yhden kymmenminuuttisen aikana.
Kymmenen ekstraminuuttia lapsen kanssa syntyy kun kaupassa käynnin tilalla nappaa bussille kävellessään tuoreen ruisleivän leipomon paistopisteestä. Ekstrahyvänä tuosta pienestä oivalluksesta jää kymmenen lisäminuutin lisäksi hyvä maku kielen päälle - minä niin pidän paistotuoreesta ruisleivästä.
*****
Hyvin täyttyneestä kalenterista huolimatta valtakunnassa kaikki hyvin - kiire inspiroi, ei ahdista. Olen oppinut tasapainon itsestään antamisen ja itselle saamisen suhteissa.
Osaan sanoa EI oikeassa kohtaa.
Ei - tämä ei tunnu oikealta,
Ei - tämä juttu on enempi taakka kuin tosikiva lisä elämään.
*****
Onnistumistarinoita on myös ilo jakaa.
Leikkasin tänään ensimmäisen oikean asiakkaan tukan - ystäväni ystävä sai kunnian toimia elämäni ensimmäisenä oikean tukan salonkileikkauksena.
Pitkään tukkaan kerrostettu leikkaus.
Muistan tämän varmasti loppuelämän.
Asiakkaani oli ihana,
rehellisesti sanottuna sellainen unelmien ensiasiakas.
Kummallekin jäi hyvä mieli leikkaushetkestä.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Sydän on täynnä kiitosta.
Oikein mukavaa alkanutta uutta viikkoa!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja