Pääsiäisen KonMari eli vähemmän on todellakin vähemmän

Laatikollinen sukkahousuja.

Puhki kuluneita, reikäisiä, väritykseltään kummallisia, omituisesti päälle istuvia

kerran käytettyjä, aivan uusia avaamattomissa paketeissaan, jo vuosia sitten aivan liian pieneksi todettuja.

Löydätkö yhtymäkohtia omaan sukkalaatikkoosi?

Sukkahousulaatikkoa tonkiessa mietin harmillisen usein, miksi säilytän juuri tätä sukkahousuparia? Miksen kierrättänyt sinapinkeltaista paria siinä samassa hetkessä, kun luovuin aniliinin punaisista sukkahousuistani? Kaikessa yksinkertaisuudessaan, käytän kahden laisia sukkahousuja - paksuja mustia talvikautena ja seitinohuita ihonvärisiä sukkahousuja lämpiminä vuodenaikoina.

Aivan kuin sukkalaatikko,

kotini on ajautunut täydellisen kaaoksen valtaan.

Sukkahousulaatikon tarina on yksi osa pääsiäisviikonlopun huikaisevaa kodin kaaoksen kesyttämistä varten laatimaani suunnitelmaa, jonka ydinajatus on KonMari -filosofiasta inspiraationsa saanut radikaali suursiivous. Kodin pelastamiseksi on neljän vapaapäivän aikana tarkoitus käydä kaikki huoneet kaappeineen ja laatikoineen läpi ja poistaa lopullisesti - lahjoittaa edelleen, kierrättää raaka-aineena uusiokäyttöön tai heittää  jätteenä roskikseen - kaikki sellaiset esineet, jotka eivät tuota minulle vilpitöntä iloa.

Halun paljastaa sinulle salaisuuksia sotkuisen kotini takana. Suurin kaaoksen aiheuttajia kotiani koskien on henkinen pahoinvointini. Kun olen sielullisesti heikossa hapessa - masentaa, ahdistaa tai epävarmuus puskee esille - ajautuu kotini katastrofaaliseen tilaan. Tavarat kertyvät pinoihin, eksyvät väärille paikoilleen eivätkä milloinkaan löydä tietään pöydällä lojumisen sijaan parempaan loppusijoituspaikkaan. Pahimpina hetkinä en imuroi, luuttua tai tiskaa.

Ei pysty, ei kykene.

Suren sitä, että sotkuinen koti aiheuttaa minussa niin suurta häpeää.

Toisinaan minulle itselleni on äärimäisen vaikeaa hyväksyä, ettei paha oloni ole mitenkään ulkopuolisin silmin havaittavissa. Maailma ei kykene aistimaan tai havainnoimaan vaikeita hetkini, kun päivittäisissä toimissani, käyttäytymisessä tai ulkonäössäni ei tapahdu merkittäviä muutoksia masennuskauden iskiessä. Muutoksia tapahtuu oman kodin seinien sisäpuolella - ystävät eivät ole tervetulleita kotiini kahville, lapset kaverit eivät saa leikkiä meillä enkä mielelläni avaa kodin ovea tuntemattomille. Eristän kotini ulkopuolisesta maailmata täysin ja tunnustan inhoavani kotia joinakin hetkinä.

Jollakin tasolla siirrän itseeni kohdistettavat vihan ja inhon tunteen koskemaan kotiani. Itseni laiminlyömisen sijaan laiminlyön meidän yhteistä kotiamme. Itsensä vilpittömän rakastamisen opettelussa, yksi suurimpia kynnyksiä minulle on ollut rakentaa rakastava suhde elinympäristööni. Minulle on haastavaa pitää huolta kodistani samalla rakkaudellisella otteella, jolla nykyään pidän huolta itsestäni.

KonMari ajattelu sopii loistavasti minun tarpeeseeni - haluun korjata laiminlyöntiin asti taantunutta suhdettani omaa kotia kohtaan. Ajatus kodin kertaistumalta kuntoon järjestäminen, siten että poistaa kotoa kaikki ne tavarat, jotka oikeasti eivät tuota itselle iloa kuulostaa minun korvaani houkuttelevalta. Houkuttelevaa KonMari -metodissa on myös se, että kodin kerralla kuntoon järjestäminen ei tarkoita kolmen vuorokauden yhtämittaista siivous maratonia vaan pienistä yksittäisistä siivoustapahtumista muodostuvaa kokonaisuutta - eräänlaista jatkumoa.

Minun KonMari polkuni kulkee läpi kodin huoneittain. Kaikki tasot, kaapit ja laatikot saavat oman osansa huomiosta. Mieli kevenee ja sydän täyttyy kiitollisuudella rinta rinnan ylimääräisestä tavarasta luopumisen kanssa.


Halusin jakaa kanssasi palan arkeani vertaistukiajatus mielessäni. Ehkä juuri sinulla on ystävä, jonka kotona et ole vierillut milloinkaan. Tai ehkä juuri sinun lapsesi ystävän kotiin ei koskaan pääse leikkimään. Olen itse kohdannut hetkiä, jolloin minun tuttaviani pohdituttaa se, miksemme tapaa milloinkaan minun luonanai.

Olen tähän saakka vältellyt puhumasta Minä ja Kotini -teemaisista asioista - ja ani harvoin osallistun keskusteluun kodin sisustukseen liittyvissä asioissa. Olen hävennyt kotiani, tai oikeammin omaa saamattomuuttani kodin siisteydessä. Mitä enemmän ehdottoman rakkauden tunne itseä kohtaan minussa vahvistuu, sen helpompaa minun on katsoa rehellisesti suhdettani omaa kotia kohtaan. Ymmärrän omia valintojani - sen mistä ne nousevat ja mitä valinnoista seuraa. Suhtaudun nykyään lempeästi siihen tosiasiaan, että paha olo ja masennus ovat minun elämässäni selkeimmin havaittavissa täällä meidän kotona - sekainen koti kuvastaa sekavia tunteita sisimmässäni.

Minärakkauden kasvun myötä olen oppinut ottamaan avoimin mielin vastaan erilaisia parannuskeinoja kodin siisteyden parantamiseksi. Rakkaudessa piilää uskomaton voima. Rakastamalla itseäni ehdoitta enemmän ja enemmän voin eheyttää vaikeaa suhdettani oman kodin siiteyden kanssa ja oppia toisenlaisia lähestymistapoja elinymräistöäni kohtaan.

Toivoa on.

KonMari innostaa minua juuri nyt.

Täältä siivoustunnelmien keskeltä haluankin nyt toivottaa sinulle oikein mukavaa pääsiäisviikonloppua!

Ehkäpä jo ensi viikonloppuna saan vihdoin kutsua ystäviä kylään minun kotiini.

Rakkaudella,

Sallamari

Bearded Dame Love

Fangirl Picture 2016 - kasvoillani on täydellinen yli-innokkaan fanitytön ilme

Arvatkaa mitä

 - mä tapasin viikonlopun Ruotsinreissulla yhden BodyLove -idoleistani!

Miten paljon rakkautta voikaan mahtua yhteen naiseen?

Olen sydänjuurtani myöten hurmaantunut. Minut hurmannut nainen on nimeltään Harnaam Kaur - aivan helvetin kuuma kissa joka parrassaan on niin  järisyttävällä tavalla rock, että sydän meinaa väkisinkin jättää pari lyöntiä väliin häntä katsoessa. Harnaam on englantilainen Body Confidence -aktivisti ja kiusaamisen vastaisen työn lähettiläs. Harnaam työskentelee mallina, journalistina sekä aktivistina luoden työnsä kautta todeksi tavoitettaan pienentää kauneuskäsitteisiin liittyviä ennakkoluuloja avoimen keskustelun kautta syntyvän tietoisuuden lisäämisen keinoin. 

Harnaam tunnetaan mediassa nimellä The Bearded Dame - aito ja oikea parrakas nainen. Parta on lähtöisin lääketieteellisestä syystä, Harnaam sairastaa munasarjojen monirakkulatautia. Rohkea nainen ei enää suostu peittelemään itsensä syvintä olemusta vaan tuo itsensä rohkeasti esille karvoineen kaikessa kauneudessaan. Harnaam on kääntänyt kaiken kohtaamansa pilkan ja ivan positiiviseksi nosteeksi ja kiertää ympäri maailmaa opettamassa ihmisille erilaisen kauneuden ehdotonta hyväksymistä. Harnaam jakaa oman esimerkkinsä voimin tietoutta oman itsensä ehdottoman rakastamisen elämää rikastuttavasta voimasta.

Minä olen fanittanut Harnaamia Instagramin puolella todella kauan. Seurannut julkaisuja ihastellen hänen ainutlaatuista kauneuttaan, katsonut useamman dokumentin ja lukenut hänestä kirjoitettuja body confidence -teemaisia lehtijuttuja. Mimmi huokuu niin käsittämättömästi rakkautta ja ehdottoman itsensä hyväksymisen mukanaan  tuomaa sielukasta rauhaa. Haukon henkeä ja mietin, että tuossa on ilmielävänä yksi suurista BodyLove -asenne idoleitani. Yksi niistä isoista Internetistä löydetyistä esikuvista, jonka elämäntarinasta haen innoitusta omalle BodyLove -hypetykselleni.

Polkumme oli tarkoitettu kohtaamaan. Universumi heitti eteeni tilaisuuden tavata Harnaam ilmielävänä World Beard Day -festivaaleilla Tukholmassa. Harnaam oli kutsuttu paikalle kunniavieraaksi - miten sattuikaan, että ennen juhlapaikalle menoa lausuin seurueellemme ääneen "Voi ku paikalla oli joku niistä rohkeista parran kanssa elävistä naisista, joista mä ammennan inspiraatiota BodyLove -juttuihin"

Ihan rehellisiä kun ollaan, niin mähän olen piirtänyt aarrekarttaan unelmaksi

"Saan tutustua idoliini elävässä elämässä."

Hihkuin ääneen JunttiPeelle hihasta hämmentynyttä miestäni kiskoen "Kato tuo ihana partanainen tuolla on mun suuri BodyLove idoli ja että uskaltaisinkohan mä pyytää sitä mun kanssa muutamaan kuvaan."  Aivan totaalinen Fan Girl -moment.

Onneksi uskaltauduin astumaan rohkeasti Fan Girl -moment huumassani idolin luokse, sillä lopputulema rohkeasta Voisinko saaada kuvan sun kanssasi -pyynnöstä on aivan fantastinen. Antauduimme yhdessä aivan täysillä  BodyLove -teemaisten keskustelujen pyörteisiin. Ensimmäisestä vaihdetusta lauseesta lähtien mietin, että voikin mimmi olla ihanasti englantilainen puheiltavaltaan ja eleiltään. Iski välitön Lontooikävä.

Yhteinen sävel löytyi heti,
puhetta, kuvia, videoviestejä - spontaani BodyLove Activist meet up.

Halattiiin, naurettiin ja rakastettiin.

Itseämme, toisiamme ja koko maailmaa.

Rakasta enemmän. Anna itselle lupa kokea toinen ihminen - ole läsnä ja kosketa.

Jokainen kohtaaminen - sekin jossa toinen lähestyy sinua kiusaus ainoa aikomuksenaan - on tilaisuus jakaa tietoa eteenpäin. Tieto on valtaa, paras keino muuttaa maailmaa. Näe ilkeimmässäkin ihmisessä ihmisen arvokkuus. Naura paljon ja usein - käännä pilkka naurun kautta vahvuudeksi.

On ihanaa inspiroitua toisesta ihmisestä. Havahtua huomaamaan, että huolimatta siitä miten huippu tyyppi olen jo tässä hetkessä, voin omien tekojeni kautta antaa itsestäni maailmalle vielä enemmän. Lisätä positiivista nostetta tapaan jolla kohtaa elämän ja ihmiset.

Näin voisin kiteyttää kohtaamisemme minulle antaneen arvokkaimman annin.

Jos silmänräpäyksessä voi rakastua ihmisen sieluun minulle kävi niin.

Erilaisuus on järjetön rikkaus.

Erilaisuudessa piilee loppumaton vahvuus, 

kun rohkenee antaa itselleen luvan ajatella niin.

"Haters will always hate."

Eikä vihaajia kannata jäädä murehtimaan,

 keskittää kaikki energiansa niihin ihmisiin joita voi rakastaa saaden vastarakkautta.

Rakkaudessa piilee niin sanoinkuvaamaton voima.

We are stunning. Put two stunning to together and you get even more stunning.

kun ei vaan saa silmiään irti toisen silmistä

Tälläisin kuvin, tälläisin tunnelmin on mahtavaa aloittaa uusi viikko.

(Kuvat ovat hämäissä oloissa lievästi humalatilaisten kuumien partamiesten minulle napsimia, siinä syy kuvien lievään huonolaatuisuuteen. Eikai kukaan pysty kuvaamaan terävästi hämärässä, kun on samanaikaisesti oltava kuuma ruotsalainen parrakas mies.)

Until we meet again, stay gorgeous!

Näin totesi hymyillen tuo idolini minulle, kun tiemme illan päätteeksi erosivat.

Seuraavaa tapaamista odotellen.

Stay tuned!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. jos et vielä tiedä miten hillitön mimmi Harnaam on, kannattaa vilkaista Googlen tarjontaa vaikkapa hakusanoilla Harnaam Kaur tai The Bearded Dame - takaan, että yllätyt positiivisesti.

On se vaan sen verta super tuo Harnaam.

Pidä itsestäsi huolta

Oikeastaan voisi panikoitua,
mutta kun ei ehdi.

Tutkimusmatkalla parempaan oloon osa IV

Aloitetaan tunnustuksilla.

Tunnustan, että ole viime aikoina kovasti laiminlyönyt itseäni. Vuoden alussa hyvin alkanut "remppaprojekti" - se, jossa perimmäisenä ajatuksena on korjata elintapoja kehosta paremmin huolehtivaan suuntaan vielä syvempi itsensä rakastaminen johtotähtenä - on luisunut tilanteeseen, jossa huomaa jälleen suorittavani elämää ja eläväni pääasiassa aina muita ihmisiä kuin itseäni ensisijaisesti ajatellen. No big changes - melkein samassa pisteessä ollan kuin tammikuussa.

Piipahdin eilen moikkaamassa ravintovalmentaja Mariaa. On kulunut kolme kuukautta edellisestä tapaamisestamme ja oli aika vaihtaa kuulumisia sekä kuulla hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen.

Aloitan remppaprojektini mukaan tuomista positiivisistä asioista.

DiettiCola juomien kulutus on vaihtunut puolestatoista päivittäinjuodusta litrasta minimaaliseen pikkupullo-parikertaa-kuussa -annokseen. Tietoisesta vehnätuotteiden syönnistä olen onnistuneesti luopunut kokonaan. Vehnäaltistuksen mukaan tuoma ihottuma on kokonaan saatu kuriin, vaikkakin se ilmoittelee olemaolossa aika ärhäkästi pienenkin tahattoman vehnä-ärsytyksen päälle. Nollatoleranssi vehnän kanssa tuntuu parhaalta vaihtoehdolta elimistöni mielestä.

Muuten ei sitten olekaan aivan ruusuisia tarinoita kuulumisien osalta.

Ruoanlaitto on vaihtunut pieniin projekteihin, joiden sisältö pääasiassa kuuluun "...mua pyydettiin tekemään tää juttu vielä, niin mä autan tän nyt." tai "...tarvis mun napua tälläsessä pienessä jutussa." vaihtoehtoisesti ehkä "...mä teen tän kerran tän nyt ja sit mä keskityn taas mun juttuihin."

En osoita syyttävällä sormella ketään muuta kuin itseäni. Jelpin tarve ei maailmasta lopu, ainoa mitä voi tehdä on opetella sanomaan ilan huonoa omatuntua että  hei mulle ei just nyt sovi

Kaikki muu tuntuu olevan tärkeämpää kuin minä. Kakkossijalle tärkeysjärjestyksessä jää siivous tai se että olisi seuraaaksi koulupäiväksi kotona tehtyä ruokaa evääksi - koska hei, Saarioisten äidit tekee ihan kelvollista ruokaa eikä pölyvillakoirat kävele vielä ovelle vastaan.

Kakkosijan "kyl mä melkein oon pysynyt uusissa tavvoissa" -listalla ottaa nukkuminen. Paljon kivaa tekemistä - pitää vastata viestiin, pitää katsoa vielä tämä juttu teeveestä, pitää sitä ja tätä... - mä onnistuneesti siirrän hyvät yöunet vähän tuonnemmaksi. Sitten joskus kun ehtii.

Jos muuta ei keksi, niin sitte on niitä somejuttuja - kun pyörittää yhdellä kertaa parhaimmillaan viittä eri minää. On kampaajaminää, burleskiminää, vertaistukiminää, bloggariminää, opiskelijaminää

niin ja tietenkin Minäminä ja minun Facebook ystävineen.

Kaikille pitäisi ehtiä antamaan aikaa

Nipistän yöunista ja nukun sitten kun ehdin.

Vitamiinit maistuivat kuukauden-kaksi. Tai siis oikeasti maistuisi ne vieläkin, muttakun ei ne kävele kaupasta itsekseen meille kotiin. Pitäisi kaupasta hakea.

Investoin kesälomarahastoon ennemmin kuin vitamiineihin. Kulutan taskun pohjalle (tai pakkikortille) unohtuneet kolikot helpommin irtokarkkeihin, kuin että keräisin niitä viikon talteen ja ostaisin elimistölleni tarpeellisen lisäravinnesatsin.

Koska irtokarkit.

Tai ainakin haluan uskoa niin.

Tiedättekö, lounaan ja välipalan voi kevyesti korvata mukakiireen tullen irtokarkeilla. Vaikka viidesti viikossa - koska itokarkit. Ja suklaa.

Niin ja ne perhanan väärille sijoilleen jumiutuneet suolistobakteerit, oikeastaanhan ne on ne jotka haluaa jokapäiväisen irtokarkkisastsin. En sillätavalla minä - mutta heti kun on aikaa, lupaa laittaa bakteerit ojennukseen ja luopua irtokarkeista. 

Sit kun on aikaa - heti sit kunon aikaa - annan tarvittavat ravintoaineet ja yöunet kortisolille ja kesytän suolistobakteerit. Nyt on aikaa kuunella hyviä luentoja siitä, miten kortisoliarvoja tasoitetaan ja suolistobakteereja kesytellään, että osaa sitten tehdä tarvittavan.

Sit kun on aikaa.

Asioiden tuonnemmaksi siirtelyn lomassa on puolivahingossa tullut tehtyä
pari ihan oikeaa muutosta omia jokapäiväisiä valintoja tarkasteltaessa.

Parasta kaikessa on kyllä, että tilanteen pysähtyneisyys ei ahdista. On sellainen rehellinen olotila, että mä teen minkä mä pystyn ja teen asiat paremmin sitten kun ehdin.

Mieli on sitä mieltä ja hyvä niin.

Kroppa on toista mieltä.

Hetkittäin mietin, miten hiton lahjakas mä olen valehtelemaan itselleni. Paitsi, että mä en valehtele - mieli on oikeasti hyvillään eikä ahdistu paikalleen jämähtämisestä. Musta on vain tullut itsestäni huolenpitämisen suhteen siirtäjä - mä siirrän asiaa koko ajan seuraavaan hetkeen.

Koska mä pelkään, että jos mä oikeasti sanoisin yrittäväni muuttua

ja sitten epäonnistunkin siinä,

niin mitä musta sitten ajatellaan?

Mä pelkään epäonnistumista.

Mä sanoin itse eilen äänen, että mä siirän asioita koska pelkään epäonnistumista. Kun tekee itsestään huolenpitämisen puoliteholla pyörittäen mieluummin koko muuta maailmaa kaikeasta ja kaikista huolehtien - suorittaa kymmeniä itse itselleen haalimiaan rooleja - maailma näkee hyvän ihmisen.

Ei itsestään huolehtimisessa epäonnistunutta.

Voi olla vaan, että sori en mä ehdi koska mun tarvii ensin.....

....tämä

ja tämä

ja tämäjuttu

plus vähän tuota

ja sitä

ja sellasita

...ja oliko sulla jotakin jossa voin auttaa?

Mä tiedostan kaiken tämän itsessäni.

Näen selkeästi ristiriitoja omassa käyttäytymisessäni.

On selkeät hyvät lähtökohdat haastaa itseä muutokseen.

Ihana apulaiseni (toki palkattu sellainen) rohkaisee minua kohtaamaan muutokset pitkänä matkana ja pieninä askelina -  ajattelemaan aikaa pieninä jaksoina. Luodaan pieniä tavoitteita seuraavalle kolmelle kuukaudelle - ei mitään suurta tai lopullista. Jotakin pientä ja sillätavalla kevyesti.

Tavoite seuraavien 3kk tavoite alkaen 23.5 (eikä epämääräisesti ilmaisutuna heti kun ehtii...) 

1. annan aikaa itselleni, huolehdin itsestäni

uni on katkonaista --> tarvitaan rauhaa ennen unta 

= 21:00 - 07.00  ei SOMETUSTA.

irtokarkit--> suolistobakteerit--> kortisoli

 = miten tasata kortisoleja ja sitä kautta unta?

Minä aika koulussa on tärkeää = 2 x 10-20min breikki itselleni (ei, minun ei tarvitse ottaa osaa aivan kaikkeen ja ritarillisesti lupautua aina auttamaan ensimmäisenä)

2. opettelen antamaan tilaa minäminälle

Todellinen Minä vs. kaikki muut roolit ja niiden avulla suorittaminen

epäonnistuminen --> kenelle tuottaisin pettymyksen jos epäonnistuisin? 

delegoi kaikille ”minuille” oma rehti osuus ja anna lupa epäonnistua tehtävässä.

3. uusi ”paras kaveri” on maitorahka + manteleita 1rkl + kahta eri jäistä marjaa.

Aloitan Somerauhasta ja rahkaherkusta.

Puhelin ja tietokoneet ovat pannassa 21-07 välisen ajan vuorokaudesta. Vuorokaudessa on hetki, jolloin maailma saa pärjätä omillaan. Minä en ratkaise mitään enkä raportoi tekemisistäni kenellekään. Aivan aluksi täydellinen SoMe pimento.

Aamupalaleipä korvaantuu aluksi muutaman kerran viikossa rahkasekoituksella. Ruisleivän sijaan pureksin manteleita. Pyrin opettelemaan rehellisiä tunnekohtaamisia ja lohturuoka-aamupalauisleivän sijaan koitan syödä ravitsevasti rahkaa.

Ehkä leivästä saisi lohturuoan sijaa muotoiltua aivoillekin vain satunnaisen vaihtelun rahka-aamupalalle. En tiedä - mutta kokeillaan.

Romonttitarina jatkuu tälläisillä eväillä.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Ravintosuunnitelma kartturina eteenpäin

Luonnollisen ruoan lähteellä

Tutkimusmatkalla parempaan oloon - osa II

Tutkimusmatkaa on takana tätä tekstiä kirjoittaessa tarkalleen kaksi viikkoa. Lupasin aikaisemmin, että palaan tähän ravintoaiheeseen uudemman kerran jahka olen saanut hieman enemmän sisäistettyä tätä asiaa itselleni. Sisäistyksestä en vielä mene takuuseen, mutta fiilikset ainakin ovat kohentuneen aloituspäivästä aika tavalla.

Olen joskus ohimennen blogissa maininnut talvisin olkavarteeni ilmestyvän yhden ihottumaläikän. Tuo läikkä on ikäänkuin säännöllinen viera, joka ilmestyy talven tullen olkapäätäni koristavan  heppatatuoinnin harjan tienoolle. Paitsi, että tänä vuonna jätti ilmestymättä - tutun ihottumaläiskän tilalle ilmestyi kumpaankin yläreiteen punainen kutiseva ihottumarantu, jota on ilmeisen metkaa raapia verille öisin unissaan.

Tuo ihottuma saattaisi olla vehnäallergiaa oli minulle heitetty karkea arvio ravintosuunnitelmaa laadittaessa. Siispä lähettiin uutta ravintoympyrää minulle mietittäessä liikkeelle siitä, että venhä olisi saatava pois ravintoaineiden listalta mitä pikimmin. Kaksi viikkoa täyttä vehnättömyttä takana ja ihottuma on talttumaan päin - ei punota eikä kutise entiseen malliin vaikka vielä näkyvissä onkin. En ole pahemmin rasvannut tai huoltanut ihottumaa, olen tarkotuksella seurannut onko pelkällä ruokavaliomuutoksella havaittavissa jotakin liikettä johonkin suurntaan.

Lupaavalta näyttää.

Tässä polussa kyse on kokonaisvaltisesta muutoksesta - paremman olon etsimisestä pienien tekojen voimin. Uusi ruokaympyräni keskityy ensisijaisesti keholliseen hyvinvointiin. Ravintoympyrä keskittyy pohtimaan syömäni ruoan alkuperää ja mahdollisuuksien mukaan löytämään lautaselleni puhtaista yksinkertaisista raaka-aineista valmistettua syötävää. Tämän yksinkertaistuksen perimmäisenä ajatuksena, on kannustaa valloilleen ryöstäytyneen suolistobakteerit vatsassani ryhmittymään takaisin luonollisille toiminnallisislle alueilleen.

Ennen ravintovalmennusta arkirutiinit ruokailuineen
 näyttivät jotakuinkin tältä. 

Aamu klo 5:00 herätys,  20min  meikkaus, tukka ym, vessan hanasta hörppää vähän vettä. Evästä aamun matkalle mukaann;  Coca Cola + eväsleipä - cocacola on zero 0,33 tölkki, jälkiuunileipäpalan molemmat puolet, oivariini, juustoa edam, oltermanni

Juna lähtee 6:09 Sosiaalinen yhteisö (junaperhe) juttelee koko matkan, syö aamupalaleivän ja kolaa junassa.Jos menee bussilla niin syö eväät ja nukkuu

Koulu alkaa 8:00, seisomatyö - sosiaalista asiakastyötä. Napostelee suklaata/keksiä juo kahvia useimmiten juo vähän vettä. Työssä on kuuma aina, föönit ja paljon ihmisiä.

Lounasaika 11-14 välillä, riippuen asiakkaista, elää nuudeleilla - kananmakuisia mama nuudeleita. Jos jotakin muuta mikrolämmitys, eineksiä vispipuuro, mäkkärillä syömässä, kaupasta haetaan karkkia  Asiakkaiden lomassa kahvia menee 2-3kuppia päivässä, napostelua päivän aikana. About 16 asti. Irtokarkkeja ja cocacola zeroa ja junalla kotiin, tekee officejuttuja juna-aikana.

Kotona 19-20 välillä, Kotiin päästyä kauppaan tms.. Kotona suihkuun, ei yhteistä iltapalaa lapsi saa  iltapalan pöytään. Syöt teetä, täytekakusta kanariisipataan eli jämät, jäätelöä jos on sitä kaapissa. Ilta on perheaikaa. Lapsi nukkumaan 21:00-21:30 ja itse menee nukkumaan 21-23 välillä, nukahtelee sohvalle. Syö aina ruoan sohvalla tehden jotain juttuja.

Karua luettavaa jopa itselle.
Olen onnistuneesti jättänyt itseni heitteille.

Mulla on aina muka niin kiire.

Ei liene ihme, että elimistöni on hieman sekaisin. Suolistobakteerit laukkaa missä sattuu - tai ei ainakaan siellä missä niiden olisi parasta toimia.


Uusi päivärytmini ruoan osalta  on rakennettu tälläisten ohjeiden ympärille.

Aamulla tee smoothie ja leipä mukaan + colan sijaan vichy (cola on supermyrkkyä, huuhto mm. kalsiumia luustosta), viikonloppuisin syökää yhdessä aamu- ja iltapala

Ota lounastarvikkeet mukaan, salaatti tai keitto auttaa jaksamaan ja vähentää makea/suolasenhimoa
napostelu pitää insuliinit koholla koko ajan, tämä aiheuttaa sen etteivät glukakoni ja melatoniini hormonit ”pääse omille tonteilleen" oikeaan aikaan.  Tämä aiheuttaa insuliiniresistenssin ja sitä myötä diabetes 2:sen, eli solujen mitokondiot (energiatehtaat) ”kuolevat” -> aiheuttaa useimmat autoimmuunisairaudet. 

Kouluun mennessä: kävely normaali nopeudella ja takaisin kotiin päin rivakka vauhti niin, että tulee pieni lämpö päälle muttei hiki. 

Aamu- ja iltapalat saavat olla samanlaisia (iltapala aina ilman happoja, mehuja ym. 

Ei paljon sokeria, normaali tai teollinen sokeri (aspartamiini, glukoosi-fruktoosisiirappia jne.) , muutenkin vältä kaikkea missä on ainesosaluettelossa enemmän kuin 4 ainesosaa.

Margariini luonnolliseen voi-oliiviöljyseokseen.


Lisäravinteet joita kannattaa lisätä ehdottomasti mukaan;  kalaöljy (eskimo pure), D-vitamiini (Super-D), C-vitamiini (Super-C), magnesium, monivitamiini.

Luonnollinen ravinto + ravintolistä = henkinen ja fyysinen hyväolo.  

Ne uudet paremmat eväät

Body Love -ajattelun sisäistämisen myötä olen sisäistänyt myös aimo annoksen Fuck It - ajattelua. Sellaista, että kun kerran rakastan itseäni juuri tälläisenä voi syödä mitä haluan ja miten halua välittämättä kummemmin mistään säännöistä. Sellaista on Fuck It -ajattelu.

Se on varsin vaarallinen ajattelumalli ja kääntyy helposti itseään vastaan. Kapinoidessaan kaikkia standardeja vastaan, päätyy helposti tilanteeseen, jossa oikeati laiminlyö itseään itsensä rakastamisen nimeen vannoen. Minä ajauduin tuohon tilaan.

Fuck it - mä voin syödä mitä tahdon, milloin tahdon.

Ikävät katalat fysiikan lait - energian säilyvyyden lakia ei onnistu kumoamaan vaikka kuinka yrittää Ihanat laiminlyödyt suolistobakteerit, jotka sopivan epäluonnollisten ravinto-olosuhteiden myötä ovat villiintyneet elämään onnellisina epätyypillisissä paikoissa. 

Olen ymmärtänyt, että loppumaton makeanälkä johtuu väärään paikkaan eksyineistä suolistobakteereista. Todellinen minäni ei tahdo kahtasataa grammaa irtokarkkeja kahdesti päivässä. Suolistobakteerit väärillä asuinseuduillaan janoavat koti-ikäissään glukoosi-fruktoosisiirapin ja sokerin sisältämään helppoa elinenergiaa. Puhumattakaan insuliinistä  ja senvastavaikuttajahormonista glukogonista, siitä joka kuljettaa rasvasoluista ravinteita energianpolttoon. Kun ”napostelet” insuliinisi ovat koko ajan koholla, glokogoni vetäytyy odotteluasemiin eikä suostu toimimaan ja balanssin häiriintyminen johtaa insuliiniresistenssiin.

Kierre on valmis.

Yhdessä päivässä pääsee hetkelliseen balanssiin.

Pysyvämpi palautus oikeille asuinsijoilleen vie kolmisen kuukautta.

Minä kuljen askel kerrallaan kohti parempia valintoja 

ja yhä parempaa ravintotietoisutta.

Palaan aiheeseen myöhemmin ja jaan kanssanne lisää havaintojani.

Mukavaan maanantaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Dinosaurustanssi

Olipa kerran päivä, jonka mittaan syntyi Velociraptor -tanssi. 

Demonstroin ryhmälle ihania naisia ihmiskehon luontaista tapaa oppia uusia liikkeitä. Kerroin vilkkaasti elehdellen siitä, miten oppiessaan uutta meidän aivomme keskittyvät helposti keholle uudenlaiseen tekemiseen niin täydellisesti, että kaikki nuo jokapäiväisessä arkisessa käytössä olevat muiden kehonosien luonnolliset liikeradat ja luontaiset asennot unohtuvat.

 Tästä seuraa hassuja ilmeitä, keskittymisestä kipristyviä raajoja ja intensiivistä yhteen pisteeseen tuijotusta - muistuttaa äkkiseltään katsottuna nälkäistä dinosaurusta. 

Dinosaurustelun lomassa sitä myös opittiin, ymmärrettiin ja oivallettiin - synnytellen siinä sivussa sitten vielä eloon käsite tälläisestä dinosaurustanssista.

Ensimmäinen BodyLove kurrsin viikonloppu on takana. 

Sydän on täynnä lämpöä ja kiitollsuutta.

Valehtelisin silmät ja suut täyteen, jos väittäisin ettei perjantaina jännittänyt yhtään. Paluu minulle tutun asian ohjaamiseen ja tiedon välittäjän rooliin reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen jännitti oikeasti - vieläkö-musta-on-ja-voinko-mä-oikeasti-osata-sellasta.

Pakko on tässä kohtaan palata ajassa reilu vuosi taaksepäin. Niihin hetkiin koin oikeasti koin oivaltaneeni BodyLove ajattelun, terapia oivallusten, positiivisien life coaching kokemusten ja burleskiharrastuksen yhteen punoutuneen voiman elämässä - sen, miten kaikesta noista yhdistelmänä on syntynyt sellainen ihastuttava sekoitus itsensä rakastamisen oivalluksiin. 

Yhtenä sunnuntaisena iltapäivänä minä sitten kasasin aarrekartaksi suuren unelman - haluni palata ohjaushommiin. Auttaa ja tsempata muita ihmisiä oivaltamaan näitä samankaltaisia itsensä rakastamista sekä minäkuvaa vahvistavia juttuja, joita minä olen saanut oivaltaa.

Piirsin kartaan Burleskia ja BodyLove ajattelua. BodyLove ajatuksia burleskin liikekielen kautta - tarinan siitä, miten kehoaan liikuttamalla voi rohkeasti tehdä tutkimusmatkaan itseensä ja löytä syvälle sisimpään kätketyt aarteet.

Ihanan Minän.

Samaan karttaan piirtyi ajatus burleskin liikekielen pohjalle rakennettujen BodyLove harjoitteiden lomassa jakaa eteenpäin perustietoutta burleskin historiasta. Herättää kenties ihmisissä kaito iinnostus burleskia kohtaan taidemuotona, ohjaamalla heitä oikeaan suuntaa mistä löytää lisätietoa burleskimaailmasta. 

Hiljaisina päivinä kasasin kurssimateriaalia kokoon ajatuksena, että kun aika on oikea ja tarvittava materiaali kasassa minulle tarkoitettu tilaisuus kaiken tiedon jakamiseen ilmestyy elämääni.

Tiedättehän te - oikea aika, oikea paikka ja kaikki on valmiina.

Iki-ihanaa klassikkoelokuvaa Wayne's World II lainaten:

"If you book them they will come."

Ja kun kaikki tarvittavat elementit minussa viimein olivat oikeassa linjassa, tilaisuus haaveilemalleni BodyLove feat Burleski -kurssille saapui elämääni. 

Tuli hetki ottaa viimeinen askel menneisyydestä irtipäästämiseen.

On tullut aika päästää irti siitä kaikesta kauhusta joka päätti liikunnanohjausuran. Aika hyvästellä kaikki ne pahat loukkaavat sanat ja ne nöyryyttävät teot, jonka läpi minut raahattiin. 

Voisin kuvata olleeni ohjauksesta luopumispäätökseni hetkellä, kuin sisällisodan raunioittama kaupunki.Enemmän pommeja pudotin kyllä minä sairaan ja terveen puolen taisteluissa mieleni herruudesta - vaikka kyllähän ulkopuolinen taho aika hyvin moukaroi myös. Savuavat rauniot, kaikki kaunis ja iloa ihmisille tuottanut haudattuna luhistuneen romun alle.

Romuja on raivattu viimeiset kahdeksan vuotta, 

uutta rakennusta pystytetty rauniotalojen paikalle 

- nyt viimein avajaisten vuoro.

Aika päästää ihmiset nauttimaan siitä mitä minulla on tarjottavana.

Aika palata sellaisTen juttujen pariin, missä mä oikeasti olen hyvä - vaikka hetkellisesti raunioitinkin kaiken - aika palata ohjaamaan ja tsemppaamaan.

Motivoimaan toisia ja rohkaisemaan kannustamalla ihmisiä ylittämään omat ennakkokäsityksensä. Rikkomaan rajoja ja huomaamaa miten perkeleen matava tyyppi itse kukin on. Miten paljon sitä uskaltaa ja miten pitkälle rohkenee - rohkeuteen tarvitseen ehkä sen hetken, kun joku kävelee rinnalla ja rohkaisee rakkaudella jatkamaan.

Rohkaisun ja rinnallakävelyn minä osaan.

Siinä minä olen OIKEASTI hyvä.

Ensiminuutit hirvitti, mitä jos noi ajattelee että musta ei oo tähän.

Vanhvempi ääni sisällä sanoi, että kun sydämestään rakkaudella asian tekee tuottaa iloa ja innostusta ympärilleen. Rakkaus on tarttuvaa.

Rakkaus sydämessä lähdin kurssilaisten kanssa matkalle.

Matkalle meihin itseemme.

Ensimmäinen viikonloppu kurssittelua takana,

sydän on niin täynnä liikutusta ja kiitollisuutta.

Mä tiedän olevani oikeilla jäjillä.

Mä olen löytänyt jotakin.

Ne hymyilivät ja oivalsivat itsesään jotakin uutta.

Löysivät ensimmäisen palan,

ottivat ensimmäisen askeleen polullaan.

Pääsivät matkan alkuun.

Hymyilivät ja nauroivat.

Mä sain ne nauramaan jakamalla rakkautta.

Enempää en voi toivoa.

Mä odotan innolla lisää.

kiitos. kiitos. kiitos.

Näihin tunnelmiin!

Rakkaudella,

Sallamari

Valintakokelaana olosta ja itseisarvosta

"Miten meni?"

- tuo kahden sanan viaton kysymys, jolla ihmiset ympärillä muistavat meitä pääsykokeessa/työhaastattelussa/valintatilaisuudessa vierailleita.

Olen useampaan kertaan pohtinut tänään mitä mä vastaan.

Annoin kaikkieni ja mikäli meidän intressit kohtaa mut valitaan.

Jos se mitä mä olen, vastaa sitä mitä etsitään mä olen valittujen joukossa.

Jos ne etsii muuta kuin sellaista mitä mä voin tarjota, 

on se  toinenvalituksi tullut silloin tähän hetkeen osuvampi vaihtoehto.

Valitsijoiden mielipide ei ole mikään absoluuttinen totuus minusta,

se on vain vastaus yhtälöpariin tätä me etsimme/tätä on tarjolla.

Valituksi tuleminen tai valinnan ulkopuolelle jääminen ei muuta minua  - ei ihmisenä tee minusta hetkessä sen parempaa tai huonompaa ihmistä, joka juuri tänään olen.

Minä olen riittävästi juuri tälläisenä.

Maailmassa on paikka, jonka täyttämiseen minä olen juui se oikea.

Jos nyt ei tärppää, 

jatketaan etsintää.

Todellisen minän ääntä kuunnellen,

unelmasta kiinnipitäen.

Näin tyhjentävästi kuuluu valintakokeen jälkeinen FB tilapäivitykseni:

Kiitos rakkaudesta.

Nyt mä vähän itken ja sit taas jatketaan eteenpäin. 

Kaikkeni annoin, se riittää jos niin on tarkoitettu.

Rohkeutta edetä kohti unelmaa,

ehdotonta itsensä rakastamista, 

vakaa tieto sydämessä siitä,

 että minä riitän juuri tälläisenä.

- siinä hyvän haastattelukokemuksen salainen resepti.

Olipa tulos kyllä kiitos tai ei tällä kertaa,

sinä olet siitä huolimatta riittävä.

Juuri tänään, juuri tälläisenä.

ihana, rakstettava ja ihmeellinen

ihminen

oman rakkautesi arvoinen

arvokas sinä

Tsemppiterveisin,

Sallamari

#FatshameFreeFriday - läski ottaa aina kaksi

Vappu ja munkit - ylipainoinen ihminen ja herkkujen syöminen.

Tyypillinen oletushan on, että ollessaan ylipainoinen ihminen, 

tuo ihminen automaattisesti pitää herkusta.

Että vappujuhlissakin se läski nappaa lautaselleen ainakin kaksi munkkia.

Koska niin ne läskit toimii, sellaisia ne vaan on.

Oi voi.

Ehkä ottaa tosiaan ne kaksi munkkin.

Ehkä yhden.

Ehkä kolmetoista.

Kolme.

Tai ei yhtään 

- jos vaikka on keliakia.

ehkä se tykkää munkeista,

tai sitten ei siedä niitä lainkaan.

Mutta fyysisen koon ja nautittujen munkkien määrän välillä ei oikeasti ole yhteyttä.

Tosielämässä otettujen munkkien määrän ratkaisee, että pitääkö niistävai eikö pidä.

Olen nauttinut joskus juhlissa parikin munkki tai santispalan kakkua.

Toisaalta, olen ollut aika monet juhlat nauttimatta herkkupöydän antimista tyystin.

Avainasemassa todella on aina ne tarjolla olevat syötävät - minäkun pidän aniharvoista leivonnaisista. Kun loistavaa juustokakkua on tarjolla, otan riemumielillä sen santsiannoksen.

Nyt kiinni siihen kaikkien huulilla olevaan kysymykseen

Montaks söit?

Kaksi.

Olivat hyviä - itsetehtyjä.

Ensimmäistä kertaa meidän elämässä JunttiPeen kanssa puuhasteltiin munkkien paiston kimpussa

JP - "Mä laitoin tota öljyä tonne kattilaa ja käänsin levyn päälle, niin mitä mä nyt sitten teen?"

S - "No nakkaa vaikka noita taikina klimppejä sinne öljyy niin katotaan mitä tapahtuu."

JP - "Ei tapahdu mitään. Mitäs seuraavaks?"

S - "Ootetaan vaan vaikka."

JP - "Ootsa joskus paistanut munkkeja?"

S - "Joo. Äitin kanssa. 

Niin siis niinku että äiti kyllä oli elossa viime kerralla ku mä oon oon ollu mukana munkinpaistossa,

 et jo ihan siitäkin voi päätellä miten paljon edellisestä kerrasta on aikaa."

JP - "No kai me sit vaan ootetaan ja toivotaan että tää onnistuu."

JP - "Kato, nyt toi yks on jo vähän ruskeampi."

S - "Niin, mähän sanoin että mä osaan tän."

Vapun kunniaksi haluankin rohkaista teitä vapauttamaan itsenne stereotypioiden varaan rakennetusta ajattelumallista koskien omaa tai toisen ihmisen fyysistä kehoa ja siitä millaisia syömistottumuksia minkäkin kokoisella ihmisellä on. Samanaikaisesti haluan rohkaista myös vapauttamaan itsensä siitä pelosta, että mitä tuo tuossa minusta ajattelee jos otankin toisen munkin - sillä sinä voit yksin olla vastuusta vainn siitä mitä sinä teet ja miten sinä ajattelet. Se mitä toinen ihminen ajattelee, on sen toisen ihmisen oma asia - toisen ihmisen toiveiden ja pelkojen varaan rakennettua todellisuutta, jolla ei ole missään määrin mitään tekemistä sinun kanssasi.

Ole rohkea ja ota toinenki munkki.

(mikäli kuulut niiden ihmisten joukkoon jotka pitävät munkeista ja olet niin onnekas, että tänä vappuna satuit saamaan todela herkullisia munnkkeja)

Kuuntele itseäsi ja nauti vapusta

 juuri niinkuin sinun kehosi sinua pyytää tänään nauttimaan!

Rakkaudella,

Sallamari

Viikonlopun menovinkki - burleskia Turussa

 Viikon ehdottomasti parhain menovinkki.

Virallinen mainosjuliste

Tulevana perjantaina valloittava burleskiklubi Hylätty Huvipuisto Turun Kårenilla tarjoilee kerrassaan huiman kattauksen ihastuttavia kotimaisia burleskitähtiä.

Yllätys, yllätys - jollakin tavalla minäkin olen lusikkani saanut upetettua tähän kattaukseen.

No tottapuhuakseni, tuskinpa se nyt oikeasti ole mikään yllätys, että jotenkin minäkin olen tässä huvissa mukana

- se mitä, miten ja millaisessa asussa paljastuu sitten perjantaina.

Suosittelen lämpimästi Kåren vierailua jokaiselle kynnelle kykenevälle.

Tarjolla on taatusti ikimuistoinen ja ihana ilta - I quarantee!

Pääsiäisen askarteluprojekti on vihdoin valmis - olen aavistuksen ylpeä itsestäni.
12 työtuntia, 2000 timanttia ja yhä tuntuu, että korsetissa on enemmän tyhjää pintaa kuin kimalletta.
Voiko glitteria ja swarovskeja koskaa olla tarpeeksi paljon?

Uups, joko saa jännittää?

Aavistuksen jännittää - ei siis, se että on saanut iskeä lusikkansa ihanaan kattaukseen vaan enemmän tuo pieni kurkun perällä kolkutteleva flunssanpoikanen. Tänään olen maannut sohvalla flunssalääkkeiden voimin ja manannut ilmoille kaikki tietämäni flunssankarkoitusloitsut.

Nyt sormet ristissä toivotaan että loitsut, lääkkeet ja lepo tekee tehtävänsä ja minä olen perjantaina täydessä iskussa. Eiköhän tämä tästä - flunssa, miksi juuri nyt? Oi Miksi?

******

In English

Upcoming Friday Hylätty Huvipuisto brings on stage

super talented Finnish Burlesque artist at Kären club in Turku.

I am happy to announce, that I have also involved myself on  this super fun evening.

What and how? - come and see it yourself on Friday.

Im so exited.

This is going to be so much fun!

*****

Toivottavasti nähdään perjantaina!

Rakkaudella,

Sallamari

Letter to Simon - sisäinen tuomarini

Hei Simon,

sinä sisäinen tuomaripaskiaiseni.

Kiitos viimeisestä. Lähinnä siitä, että olet muutaman viimeisen päivän ollut kohtuu aktiivisesti äänessä ajatuksissani - sinällään ihan kiva että joku juttelee, mutta vähitellen kaipaisin taas omaa rauhaa. Juteltaisiinko ihan aluksi halki ja pinoon se kaksoisleuka-asia. Simon, minä tiedän että naamaa väännellessä eri ilmeisiin tuo kaksoisleukani tulee näkyvästi esille - so? Tähän päivään mennessä näiden 36 elinvuotta sisällään pitävät elämäni päivät - joista kaksoisleulla varustettuja ehkä kolmasosa - eivät ole tappaneet minua siitäkäänn huolimatta, että sinä olet tehnyt kaikkesi saadaksesi minut luovuttamaan. Olet herkeämättä kehoittanut  minua tarttumaan syvään itsevihaan ja sitä myöten äärimmäisiin itsetuhoisiin tekoihin, vedoten siihen miten rumaa ja iljettävää on omistaa ihraiset reidet tai nyt tuo viimeisimpänä kritiikin kohteeksi löytämäsi kaksoisleuka.

Tiedän sisälläni ihan selvästi toimintakuviosi. Että sinä villiinnyit nyt tähän äänekkääseen kritiikkiin minun selatessani läpi lauantain bileiden kuvasatoa - kaikki sellaiset valokuvat minusta, joiden suhteen minä en ole ollut täydellisessä kontrollista, näemmä kiihottavat sinun toimintaasi.
Niin by the way muuten, lauantai oli todella kiva ilta ja kiitos kysymästä, minulla oli vapaaa ja onnellinen olo. Minä rakastin ja sain vastaanottaa rakkautta vaihtarina omille avoimesti osoitetuille tunteilleni. Olin iloinen ja onnellinen - sain jakaa ja vastaanottaa iloa ja onnellisuutta.

 Mutta takaisin niihin sinua inspiroineisiin kuviin joissa useammassa kuin yhdessä vilkkkuu selkeästi vilkkuu tuo kaksoisleukani - oi voi. Sinä näet kuvissa vain ne kaikki virheelliset kohdat ja lietsot minua rankaisemaan itseäni niiden vuoksi. Kerrot ääneen miten lihava ja saamaton minä olen - miten paljon kauniimpi ja ihmisten mielestä rakastettavampi minä olisinkaan puolet pienempänä. Tai oikeastaan ehkä kolmanneksen kokoisena. Kutsut minua lihavaksi lehmäksi - mitään aikaansaamattomaksi ihakasaksi, jota kukaan ei koskaan oikeasti voi rakastaa. Koitat saada minut uskomaan, että jokaisena hetkenä jolloin katseeni ei ollut kohdistettuna ihmisiin he nauroivat minulle.

Well, you are entitled to your opinion.

Minä näen kuvissa elämästä kauniina nauttivan vapaan ihmisen.

Minä näen kuvissa itseni ihanana ja rakastettavana - juuri tässä hetkessä ja tässä kehossa.

Minä näen kuvissa kriittisellä ajatuksella tarkastellessani elämäntarinaa - ne teot, kokemukset, tuntemukset ja valinnat jotka ovat rakentaneet minusta tämän ihmisen juuri tässä kohdassa elämääni.

Minä hyväksyn jokaisen niistä.

Olen rakkaudellisessa rauhassa oman historiani kanssa.

Olen tehnyt parhaani.

Elänyt elämääni.

Dear Simon, oletko huomannut miten suhteemme onkaan muuttunut. Sinä puhut minulle entiseen malliin - kritisoit ja tuomiset - erona entiseen on se, että tänään minä jätän sinun sanomiseni aivan omaan arvoonsa ja ummistan korvani sinun ääneltäsi.

Minun sisäinen minäni on saanut rakkaudentäyteisen äänensä vahvasti kuuluville elämssäni.

Haters gonna Hate - niin se vain menee.
Vapaata tahtoa ilmentää se,
että vihaajan ääneltä voi minä hetkenä tahansa sulkea korvansa,
valita jatkavansa elämäänsä onnellisena rakkaudentäyteisien ajatusten kanssa eteenpäin.

Tänään tanssitunnilla katselin itseäni rehellisesti peilistä ja mietin tukevia reisiäni - itseasiassa vertasin reisiäni muiden tunnilla kanssani hengaavien reisiin. Totesin, että omani ovat joukon paksuimmat ja tulin surulliseksi. En paksuista reisistäni, vaan siitä tosiasiasta että tuolla hurmaavan ihanalle tanssitunnille ei ole eksynyt/rohkaistunut/löytänyt tietään muitekin ihania reheviä ja reiteviä naisia minun lisäkseni. Silllä Charleston-tanssi vain on mitä mainiointa ajanvietettä - isommallekin ihmiselle. Kehon fyysinen koko, kun ei itsessään ole este iloiselle liikuntakokemukselle.

Sisäisen tuomarin ääni ja sen absoluuttinen uskominen sitä vastoin on.

Minun reilun kokoiset reiteni tanssittivat minua läpi tunnin  tasatahtiin hennompien hennompien - jopa tuolla maagisella Tight Gapilla varustettujen - reisien kanssa. Meillä kaikilla tunnille eksyneillä oli aivan yhtä mukavaa - siis mikäli nyt ylipäätään pitää tanssimisesta ja viihtyy tanssitunnilla - kehon fyysisestä koosta viis.

Jotakin sinäkin Simon siinä tunnin alussa minulle märisit. Että katso nyt lehmä, miten oletkaan saanut itsellesi aikaa tuollaiset kolossaaliset pylväät - oikeiden reisien irvikuvat. Tai jotakin sinnepäin, en tarkalleen muista koska keskityin ihailemaan kehoni kivoja puolia - miten miten hyvältä näytän korsetissa -  ja märinäsi menivät minulta ikään kuin ohi minulta.

Niin ja entäs se äskeinen - että pitäisi syödä lisää, ahmia ainakin litra suklaata ja nuo kaupasta ostetut popcornit kaikki kolme pussia yhdellä hurauksella - olet siis vahvasti sitä mieltä, että sinä olet oikeassa ja minä lihava ruva lehmä jonka ainoa keino mihinkään rakkauteen verrattavaan tunnekokemukseen on nyt ahtaa nuo popcornit pikavauhtia naamaan.

Tiedätkö mitä - minäpä uhmasin taas mielipidettäsi ja kipaisin saunareissulla vähän rehellisin silmin katsastamassa itseäni vessa peilistä. Ihan apposen alastonta itseäni. Arvaa mitä Simon, en suostunut tuntemaan häpeää itseäni katsellessa ja aktiivisin ajatuksin päätin antaa jokaiselle kehoni osalle hiukan lisää rakkautta. Sanoin rakkaille reisilleni kiitoksen hyvästä tanssitunnista. Kiitin rintojani siitä että ne tasaisesti killuvat siinä missä killuvat, sen sijaan että esimerkiksi keskittyisivät aktiivisesti kasvattelemaan syöpäsolu. Kiitin kohtuani, vaikka tänään se krampeillaan vähän kiukuttaakin minua - krappailustaa huolimatta kohtu on oikealla paikallaan ja toimintakuntoinen, juuri niinkuin toivoa saattaa.

Kirsikana kakun päälle kiitin kaksoisleukaani - siitä että se on olemassa. Kaksoisleukani ansiosta katson päätäni tarkemmin ja leuan olemassaolon huomioituani jatkan matkaani eteenpäin kasvoissani ja huomaan hymyni oikeasti olevan aika lailla valloittava. Puhumattakaan silmistäni, se ovat hienot. NIin ja haastaahan tuo kaksoisleuka olemassaolollaan minut kehittämään meikkaustaitoja. Kun puolet minua isommasta miehestä saa oikealla meikillä tyrmäävän naisen hurmaavine kasvonpiirteineen oikealla meikauksella, mitäpä tässä nyt sitten feminiinisellä luustolla varustettuna enempää itkemään - pensselit heilumaan vaan ja harhautushommiin.

Oppimissarkaa riittää.

Joten Simon, tehdäänkö diili
- sinä vaikenet hetkeksi vihapuheinesi. sillä esille nostamasi seikat me ollaan nyt tässä käyty aika perusteellisesti läpi ja todettu, että minun sisäinen kokemukseni ja minun maailmani totuus on aika lailla toisenlainen kuin millaiseksi sinä maailmaa suorine sanoinesi värität. Sinä siis hiljenet ja minä omasta puolestani keskityn rakastamiseen - itseni ja muiden ihmisten rakastamiseen  noin niinkuin tarkennettuna - ja oppettelen siinä ohessa sitten kaikkea uutta jännää (niinkuin täydellisen kaksoisleuan kadottavan varjostusmeikin teon).

Se joka sanoo, että todellista toipumista on tapahtunut kun kritisoivat äänet päässä lakkaavat kuulumasta, puhuu minusta perättömiä. Oikea toipuminen on tapahtunut, kun päässä edelleen kaikivat vihapuheet lakkaavat vaikuttamasta ja menettävät merkityksensä.

Haters gonna hate.

So what.

Minä keskitän energiani rakastamiseen.
Rakkaudellisiin ajatuksiin.

Minä vain rakastan.
Jopa sisäistä vihaista tuomariani.

Rakkaudella vihaajille,
ta-da-da-daaa!

Because I am worth it!

*****

No words in English.
Not today.
I only found correct words in Finnish.
Maybe I one day re-write all this in English.
Until that - GoogleTranslate.

*****

Rakkaudella,
Sallamari.