Uusia makuelämyksiä

Eilisella kauppareissulla löytyi paikallisen Citymarketin juomahyllykön kätköistä mielenkiintoni hetkessä herättänyt uutuus, minittäin, salmiakilla maustettu Hartwall vichy. Hartwallin se perusvichy on ehkä paras juoma ikinä. Sellainen juuri opivasti hapokas janojuoma, joka maistuu takuuvarmasti hyvältä olipa se taskulämmin tai ihanasti jääkaappissa viilennetty. Kaikista markkinoiden kivennäisvesistä juon mieluiten tuota Hartwallin aitoa vichyä.

Salmiakilla maustettu uutuus oli aivan pakko napata testaukseen.

Salmiakkia nautitaan meidän perheessä innokkaasti, meistä jokaisen lauantainpussin vakionameja on erilaiset salmiakkiherkut. Salmiakin makuinen vichy kuulosti siis minun korviini aivan täydelliseltä makupalalta - ruokajuomaksi en sitä millään tavalla osaa mieltää.

Ensimmäisenä oli kaadettava juomaa lasiin - aivan pakko tarkistaa onko se mustaa vai ihan tavallisen vichyn väristä. 

Kirkasta tavaraa valui tölkistä lasiin.

Hetken tarkempi pohdinta herätti kysymyksen ilmoille;  miksi edes oletin että tavara tölkissä on mustaa? No daa, salmiakilta maistuva neste on tietenkin oletuksellisesti mustaa! Salmiakkikossu on mustaa ja salmiakilta etäisesti maistuva paha yskänlääke on sekin yllätys - mustaa.  Pöydälle kaatunutta salmiakkijauhetta pois pyyhkiessä kostea keltainen rätti muuttaa väriä mustaksi siinä kohdassa kun osui salmiakkijauhoon.

Salmiakki on mustaa.

Salmiakilta maistuva uutuusjuoma on tietenkin tällä ajatusjuoksulla - mustaa.

Kirkasta tuo salmiakin makuinen vichy nyt on vaan on - sad but true

Näyttää aivan tavalliselta vichyltä. Tölkistä uskaltaa siis huoletta hörpätä vaikka olisikin juuri nyt se paras valkoinen paita yllä.

Makuelämys on sekin aavistuksen hämmentävä. Tölkkiä katsellessa aivot vakuuttavat kuumeisesti, että suun täyttää piantäyteläinen väkevähkö salmiakin maku - koska purkin kyljessä kerran sanotaan salmiakkai ja sellaiselta väkevältä se salmiakkikossukin maistuu. Juoman maku on vaatimaton, muistuttaa ensimmäisellä ajatuksella etäisesti laimennettua yskänlääkettä. Maku tulee jotenkin jälkijunassa - ensin nielaiset nesteen, sitten odotat ja hetken kuluttua huomaat suussa vienon salmiakin maun.

Joutui juomaan useamman suullisen, ennenkuin kykeni ääneen toteamaan että kyllähän tämä joltakin maistuu. Mutta että maistuuko hyvälle vai huonolle, se ei sitten ollutkaan helpoin kysymys vastattavaksi. 

Minua puistatti ihan ensi kulauksessa yskänlääkkeeseen yhdistynyt mielikuva.

 Korvakierrelapsena tuli taaperoiässä jo nautittia jokunen penisilliini- ja yskänlääkekuuri. Olen nyt aikuisiällä todennut olevani todella herkkä lapsuuden lääkkeistä muistuttavia makuja kohtaan - enough is enoush. En ole lapsuuden jälkeen suostunut nauttimaan yskänlääkettä, eikä salmiakkikossu yskänlääkkeestä muistuttavan makunsa vuoksi maistu sekään minulle.

Mutta tämä vichyn maku muistuttaa yskänlääkkeen mausta hyvin hienovaraisesti ehkä sadasosasekunnin verran. Tarkemmin makua pohdiskellessa mieleen nousee mielikuva Sisu -salmiakkipurukumista. Hiilihapon ominaismaku tekee makukokonaisuudesta vaikeasti kuvailtavan. 

Salmiakilla maustettu vichy on jotakin sellaista, mistä en osaa sanoa onko se hyvää vai eikö. Että tykkäisinkö vaiko enkö tykkääkään. Aina hyvältä maistuva juttu ei ole seainoa mitä haluaa lisää ja lisää, toisinaan oudosti pahan makuistakia juttua haluaa maistaa uudelleen. Rehellisesti on sanottava että tämä vichy on jollakin tavalla niin mielenkiintoisen makuista että sitä on tullut nautittua nyt jo useampi tölkki. 

Salmiakin makuisessa vichyssä on potentiaalia saunajuomaksi.

Virkistävää, joltakin maistuvaa muttei kuitenkaan ällömakeaa.

Onko joku teistä lukijoista jo kerinnyt testata tätä uutuusjuomaa?

Millaisia fiiliksiä teissä herättää salmiakilla maustettu vichy?

Minä kokeilen seuraavaksi olisiko salmiakki vichyssä potentiaalia herkkuhampaan kolotusta helpottamaan. Turkkaripussin sijaan salmiakkivichyä?  - Kenties.

Rakkaudella,

Sallamari

Korven kauneutta, erämaan eksotiikkaa

Lauantaina piipahdettiin Hämeenlinnassa Bike Show tapahtuma merkeissä.

Hei te hyvän ruoan ja juoman ystävät, joko tiedätte millainen paikka on ravintola Keppana Kellari? Mikäli ette, niin nyt kannattaa laittaa korvat hörölle ja lukaista seuraava tekstinpätkä - tässäpä voisi ollaon tilaisuus vähän inspiroitua ja innostua.

Aloitan Keppana Kellari tarinionnin kertomalla miten me eksyttiin Keppana Kellariin. Ei me sinne oikeasti eksytty, vaan ollaan koko kuluneen kesän ajan odoteltu sopivaan ajankohtaa - sellaista Liesjärveä läheltä kulkevaa autoreissua - jotta voitaisiin poiketa lounaalla Keppana Kellarissa.

Korviin on kaikunut jo kauan aikaa tarinoitan siitä miten siellä ruoka on todella maukasta, olut- sekä viskivalikoimat ehkäpä suomen suurimmat ja ihan paikka itsesäänkin on aikalailla uskomaton. 

Mikä oudointa, tämä supersuosittu ravintola sijaitsee kirjaimellisesti korvessa - 70km päässä Helsingistä, hiukan pidemmän matkan päässä Turusta - Tammelan pitäjän syrjäkylillä. Keskellä korven kauneutta ja erämaan eksotiikkaa, niinkuin ravintola itse sijaintiaan kuvailee. Siitä huolimatta kaikki tuntuvat tietävän Keppana Kellarin. Paikka nauttii erityisesti moottoripyöräidijöiden suosiota, mikä ohtunee siitä, että ajoreitti Keppana Kellarille on maisemiltaa uskomattoman kaunis - mutkaisia raihallisia pikkuteitä joita pitkin on moottoripyörän kanssa ilo kruisailla.

Ihan pihalle saakka ei tilausjono tiskiltä yltänyt.

Ensiajatukseni Keppana Kellarin pihaan kurvatessamme oli, että onpas täällä autoja. Autoja ja väkeä toden totta riitti aurinkoisena lauantainpäivänä - tiskille päästyä selvisi, että tilausjono oli noin tunnin mittainen!

Ensimmäinen vinkkini onkin - varaa riittävästi aikaa vierailulle!

Tunnin tilausjono kuulostaa paljon karummalta, kuin mitä se todellisuudessa on. Ensinnäkin paikan olutvalikoima on todella uskomaton -  mikäli olet se onnekas jonka ei tarvitse ajaa paluumatkalla osan tuosta odotteluajasta voi käyttää hienotunteiseen olutmaisteluun. Ruokailutilasta löytyy valikoima lehtiä, joita innokkaasti vilkuiltiin yhdessä jo toisessa pöydässä - meidän pöytä mukaanlukie - ihan vaan ajankuluksi. Lapset jaksavat odottaa ruokaa hienosti - ainakin hyvällä kelillä - sillä ravintolan pihalta löytyy aidattu leikkialue, jonne voivat suunnata lapset, tarvittaessa aikuinen lasten kanssa, odottelemaan ruoan saapumista.

Vinkki kaksi - muista kohtuu kaikessa! Valitse maisteluun vain juuri tänään vain muutama mielenkiintoisimalta tuntuvat juoma. Jätä loput suosiolla tuleviin kertoihin.

Ruoka on maukasta simppeliä perusruokaa - lihaa, kanaa tai kalaa asiakkaan itse valitseman lisukevaihtoehdon kera tarjoiltuna. Kasvissyöjälle ei ehkä maailman ihanteellisin ruokailupaikka, täysvegaanin vatsa saattaa jäädä puolityhjäksi - tai annos on ainnakin ruokaympyrää ajatellen hyvin yksipuoleinen. Allergioiden ja intoleranssien suhteen ongelmaa ei pitäisi olla, ruokalistan mukaan useimpia annoksia voidaan valmistaa ainakin maidottomana että gluteenittomana.

Meidän perhe söi kaikki erilaiset pihviannokset - JunttiPeelle annos isoon nälkään, PikkuÄssälle pienen mahan täyttävä annos ja minulle jotakin siltä väliltä. Jokaisesta annoksesta tuli kukin ruokailija kylläiseksi, eikä mitään jäänyt lautaselle edes PikkuÄssältä.

Minua viehätti pihviannoksessani eniten annoksen esillepano - annos tarjoiltiin periteisen posliinilautasen sijaan Arcorockin lasiselta Fleur lautaselta. Pieni - lähes huomaamaton - yksityiskohta ruoan tarjoilussa, joka sain minut ruokailijana erittäin iloiseksi. Jotakin vaihtelua tavanoomaisiin valkoisiin vakiolautasiin.

Kenellekään ei liene yllätys, kun kerron pitäväni lasilautaista erityisen paljon.

Hymyvä nostattavia pieniä yksityiskohtia ravintolasta

Ravintolan henkilökunta on erittäin ystäväälistä ja avuliasta. Ravintolassa tilaaminen tapahtuu tiskiltä, eli pöytiin tarjoilua ei ole. Näin varmistetaan se, että kaikkia ravintolan asiakkaita palvellaan tasapuolisesti. Ravintola on tiloiltaan ihan siistin oloinen, päättyneen ruokailun astiat noudettiin pöydästä ripeästi, jotta pöytä näin vapautuu uusien ruokailjoiden käyttöön.

Laajasta juomavalikoimasta huolimatta kukaan asiakkaista ei örvertänyt  - tai minä aikanaan en onnistunut todistamaan ainuttakaan rimanalitusta. Yleistunnelma oli suuresta väkimäärästä huolimatta verrattaen rauhallinen.

Mikäli sinusta oikean-hyvän-ravintolan -tunnusmerkkejä ovat Michelintähdet, viraskielisiä termejä vilisevä ruokalista,  ennakkovaraus, valkoiset pöytäliinat ja hienosti kohdilleen asetellut ruokailuvälineet, silloin Keppana Kellari ei varmaankaan ole sinun paikkasi.

Vinkki kolme - ennakkoluulottomus kannattaa. Vaikka pöydiltä puuttuvat valkoiset liinat tai joku annoksessa olevista raaka-aineista vähän vieroksuttaa, kannattaa siitä huolimatta rohkaistua kokeilemaan. Ennalta ei voi uskoa, miten iloisesti sitä ehkäpä yllättyykin.

Paluumatkalla poikettiin Paratiisissä.
Ei auenneet Paratiisin portit pakanoille, mutta hienoja kuvia saatiin kyllä.

Ravintnola Keppana Kellari saa kokonaisarvosanaksi minulta  4/5 tähteä.

Suosittelen vierailua lämpimästi, mikäli loppukesän reissuistasi joku sattuu suuntautuman jonnekkin Turku - Hämeenlinna - Helsinki -kolmion sisäpuolelle jäävälle aluelle. Ei sillä, etteikö retki ihan vaan Keppana Kellarillekin olisi hyvä ja kannattava reissu - kunhan varaa riittävästi aikaa itse ruokailua varten.


Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkauudella,
Sallamari

Ravintolapäivä 15.02.2015

Oh no! Olen autuaasti unohtanut kirjoittaa viime sunnuntaisesta ravintolapäivästä.  

Tilanne korjataan välittömästi.

Viime sunnuntaina suuntasimme Somerolle. Vaahteramäki Farming tila tarjoili ravintolapäivänä herkullisen kuuloisen brunssia, kun kaupan päälle oli tarjolla vielä tilaisuus päästä katsastamaan tilan eläimiä oli ravintolapäivän paikkavalinta meidän osalta sillä selvä. Vaahteramäen tila kanatila ja tuottaa Vaahteramäen Frida nimellä tunnistettavia ulkokananmunia.

Joten luonnollisestikin lauantain menu listalla oli munaherkkuja - munakasta ja Eggs Benedict -annoksia. Brunssin tuotto puolestaan käytetään lyhentämättömänä tilan supermahtavan isännän, Mikko Välttilän vaalikampanjaan. Mikko on ehdolla tulevissa eduskuntavaaleissa Vihreiden listalla ja ravintolapäivän brussi tarjosi loistavan tilaisuuden omalta osaltani tukea Mikon vaalikampanjaa.

Enempää menemättä syvemmälle poliittisiin kiemuroihin on lyhyesti todettava, että tuolla Mikolla on aika paljon sellaisia ajatuksia jotka minä osaltani myös jaan. Mikon ajatuksia maailmanmenosta voit piipahtaa lukemassa täällä.

Brussi oli runsas ja maukas. Minun valintani oli itse valituista ainesosista rauhalliseen tahtiin kypsennetty munakas kyytipoikana lasi kuohuvaa - voisin aloittaa niiden voimalla sunnuntaipäiväni useamminkin.. Tunnelma brunssilla lämmin ja harmooninen - sulassa sovussa monenlaista väkeä vauvasta vaariin. Ruokaherkkujen kohdalla kuva kertoo enemmän kuin sanat - joten tunnelmat välitteynevät parhaiten näiden kuvien kautta.

Ruokailun jälkeen Mikko lähti esittelemään pyynnöstäni minulle kanojaan. Kun kauniisti pyysin lupaa tarkkailla kanoja aivan lähituntumasta, Mikko muitta mutkitta minulle luvan myönsi ja rahoitti kanatarhan ovea. Idyllisissä kuvitelmissani minä kuvittelin itseni Piippolan Vaarin kaltaisesti rapsuttelemaan iloisia kanasia - totuus on kuvitelmiani vähän karumpaa. Ei kanojen onnellisuuden suhteen, enemmänkin tuon rapsuttelun. Olin kanojen mielestä vähintäänkin epämääräinen ja kauhistuttava ilmestys marssiessani sisään heidän valtakuntaansa. Lähietäisyydelle - puhumattakaan, että olisin saanut kanan kosketuetäisyydelle rapsuteltavaksi - ei ollut asiaa. Jos minä otin askeleen kohti kanoja otti kanalauma puolestaa vähintän kaksitoista kananaskelta turvalliseen suuntaan.

Rapsuttelukiintiö jäi vajaaksi, kanatietoisuus kasvoi sitten sitäkin enemmän.

In English

Last Sunday was Ravintolapäivä - The day of Pop-Up restaurants, when any food lover could become a restaurant entrepreneuer for a day serve good food to people.

We visited Vaahteramäri Farming - a chicken farm - in near by town Somero. Vaahteramäki farming produces free range Frida eggs. Ravintolapäivä they served super delicious Egg Brunch.

Food was absolutely lovely - omelet or Eggs Benedict, served with a class of Sparkling vine. Best kind of a start for any good Sunday.

Picture tell you more about good food than thousand of my words ever.

So I rest my case and let my readers enjoy the Ravintolapäivä feelings with these lovely pics.

*****

Piipahtiko joku teistä blogia lukevista katsastamassa ravintolapäivän tarjontaa?

Kertokaa ihmeessä, millaisia herkkuja löysitte!

Rakkaudella,

Sallamari