Kulttuurinurkka vol IV - kuumat kesäyöt ja kasarileffat

Kuumat kesäyöt vaativat seurakseen kahdeksankymmentäluvun kulttielokuvia - helleyöt ja niiin yhdistettynä kasarileffat ovat minulle jokavuotinen odotettu traditio. Eikä haittaa, vaikka olisi samaisen elokuvan katsonut viime tai toissa vuonna samankaltaisen helleyönä, kasarikulttielokuvat kestää katselua vuodesta toiseen. Ne on aina yhtä ihastuttavasti retroja ja juuri oikealla tavalla laiskaan helleyön tunnelmaa sopivia.

Tämän (toivottavasti ensimmäisen) hellejakson kulttielokuvavalintani ovat Madonnan 80-luvun klassikkoelokuvat Desperately seeking Susan ja Who's that girl. Tunnustankin täten rehellisesti, että nuori Madonna - musiikillisesti ja visuaalisesti - on minusta edelleen tulikuumaa kamaa.

Madonnan nuoruusvuosien visuaaliseen ilmeeseen (jälleen kerran) palavasti rakastuneen kasasin Polyvoren avulla kaksi tälläistä asuinspiraatiokuvaa.

 Asuinspiraatiokuva luotu Polyvoren avulla

Tämäkin inspiraatiokuva on luotu Polyvoren avulla

Kyllä kuumat kesäyöt laiskanletkeän tunnelman kera minusta vaan on niin inspiroiva ja ihana asia - ainakin silloin, kun tietää ettei aamulla kuudelta soi kello herättämässä töihin lähtöä varten (sympatiat tässä kohtaan sinulle, jolla aamulla kello herättää - toivottavasi kesäloma odottaa sinuakin ihan nurkan takana).

Onko teillä siellä ruudun toisella puolella mitään helleöihin liittyviä perinteitä?

Kirjaprojekti on aurinkoisien päivien aikana edennyt sekin loistavasti 

- puolessa välissä vuotta ollaan ja luettuna tällä hetkellä 20 kirjaa!

Minun elämässäni on luvassa hellettä seuraavan viikon ajan - ainakin mikäli säätiedotukseen on yhtään uskominen. Suuntaan nimittäin tiistaina Unkariin lomareissulle. Ensi viikon blogipäivitykset ovatkin sitten pullollaan suurempaa sekä pienempää matkailuvinkkiä ja tietenkin reissukuulumisia (sorry not sorry). Blogin FB sivulla ja Instagram fiidissä luvassa iloisia kuvaterveisiä.

Stay tuned!

Etenkin, jos Unkari maana kiehtoo sinua.

Iloista alkavaa uutta viikkoa kaikille teille lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

Kuukauden kosmetiikkalöytö - heinäkuu

Ajatelkaa, vielä 90-luvun alkupuolella aurinkosuojatuotteissa yleisimmät suojakertoimet olivat 4 ja 6 - tosi herkkänahkaisille oli tarjolla 12 suojakertoimella varustettuja tuotteita. Yli 20 suojakeroimet olivat apteekkitavaraa ja ensisijaisesti ajatelulu ihosairauksista kärsivien ja  extreme-urheilijoiden tarpeita täyttämään. Aurinkosuojalla varustetut huulirasvat räiskyivät neon väreissä ja ne oli suunniteltu laskettelijoiden kasvojen suojaksi kevään aurinkoisille hanngille.

Minulle välttämätön kesätuote on korkealla juurikin tuo suojakertoimella varustettu huulirasva - ilman sitä aurinkoinen päivä ulkona päättyy takuuvamasti kyyneliin viimeistää seuraavana aamuna. Kärsin mutatoituneesta huuliherpesviruksesta, joka aktivoituu todella helposti pienestäkin auringonssa oleilusta. Viime kesää lukuunottamatta olen joka kesä nappaillut vähintään yhden viruslääkekuurin villiintynyttä virusta taltuttamaan. 

Olen löytänyt aurinkosuojalla varustetusta huulirasvasta superloistavan avun huulilleni. Haasteena on ollut löytää minimissään kolmenkymmenen suojakertoimella varustettua huulirasvaa. Kaksi vuotta sitten Rhodoksella (apteekkarin ohjeistuksella lääkekuurin ohella) kokeilin taltuttaa ehkäistä huulirakkuloita ensimmäistä kertaa aurikosuojalla vaustettua huulirasvaa. Viime vuonna löysin yhden tuotteen apteekin valikoimista ja sen  avulla onnistuin välttämään lääkerkuurit kokonaan.

Ensimmäistä kertaa löysin SPF30 varustetun huulirasvan Citymarketin hyllyltä ja hihkuin melkein riemusta. Tuotevalikoimaa ei ollut - yksi ainoa Lobellon tuote oli tarjolla - minulle tämä yksi tuote on aivan taivallinen markettilöytö. Eipä tarvinnut lähteä vartavasten etsimään riittävää aurinkosuojaa tenää vartavasten apteekista.

Kauas on tultu aurinkorasvoissakin noista 90-luvun alun suojakerroinsuosituksista. Minun  ihoni suosikkisuojakerroin kesän aurinkoisiin päiviin on 50+  ja varmistelen tuotteen selosteesta tarkaantiiraillen harkinnan alla oleva tuote suojaa sekä UVA ja UVB säteilyltä.

After Sun -tuotteena ehdoton ykkönen on Aloe Vera geeli - puolen sentin kerron vähänkään punottavien ihokohtien päälle ja seuraavana aamuna punotus on tiessään.

Olen tietoinen että synteettisen aurinkorasvat estävän ihon luonnollisen toiminnan D-vitamiinin tuotannossa. Juuri siitä syystä pyrin  oleskelemaan pieniä hetkiä auringossa puhtaanpaljaan ihon kanssa - lähinnä aikaisin aamusta ja myöhemmin illalla. Aurinkoiset kesäpäivät ovat niin ehdottoman tärkeitä D-vitamiini varastojen täydennystä varten, pyrin takamaan itselleni tulevan pimeän kauden varalle D-vitamiinitankkauksen pieninä annoksina maltillisesti. 

Millaisilla tuotteilla sinä suojaudut auringolta?

Löytyykö ruudun siltä puolelta ketään luonnonmukaisten aurinkosuojatuotteiden - sheavoin, kookosöljyn, aloe vera -tuotteiden - nimeen vannovia. Näiden tuottoiden osalta kuulisin mielelläni omakohtaisia kokemuksia. Jos tiedät linkin hyvään  luonnonmukaisesta aurinkosuojasta kertovaan blogitekstiin, vinkkaa siitä ihmeessä minulle.

Aurinkoista päivää!

Rakkaudella,

Sallamari

Aurinkoa ja uusia ystäviä

Aurinkoista kesäpäivää Suomenlinnassa ei vaan voi onnistuneesti vangita valokuviin.

Se on yks niitä juttuja, joka on käytävä itse kokemassa.

Ihastuttavia pieniä yksityiskohtia joita voisi tutkiskella vaikka ikuisuuden
 - pilvimuodostelmia taivalla, kyyhkysiä räystäällä ja kaunista kalliopintaa

Ohoi Sailor! Kuvanottohetkellä sen verran viileän oloista ja vähän tuulista,
etten raitapaidasta ollut  vielä tohtinut luopua.

Elävöitettyä historiaa lapsille Amiraali ja Kadonnut luotsi.
Saimme onneksemme seurata pätkä kierrosta sivusta ja tuon pätkän perusteella suosittelen
kierrosta lämpimästi, sen verran mukaansa tempaavalta meno vaikutti.
Itsellekin heräsi mielenkiinto ensi kerralla heittäytyä tälläiselle jännitävälle aikamatkalle.

Iltapäivän helletunnelmia - onneksi vain nenänpää paloi.

Picnic paikan mahtavat näkymät - aurinkoa, merimaisemia ja hyvää naposteltavaa.

Suomenlinna on loistava retkikohde kouluikäisten lasten treffailupaikaksi - etenkin jos lapset ovat entuudestaan tuttuja keskenään, mutta aikuiset eivät vielä ole ehtineet tutustumisessaan alkuun. Lapset voivat seikkailla keskenään Suomenlinnan kallioilla ja luolissa - toki aikuisen valvovan silmän alla - ja aikuisille jää näin reilusti tilaa jutustella keskenään aikuisten juttuja.

Me vietimme eilisen päivän Suomenlinnassa juurikin tälläisten kaveritreffien merkeissä. PikkuS tutustui kesäleirillä uuteen ystävään, joka asuu reilun 100 kilometrin päässä - ihan jokapäivä ei siis uuden ystävän kanssa pääse näkemään. Onneksi on puhelin ja pikaviestipalvelut  - miten ihanaa ystävyyssuhteiden ylläpito onkaan nykytekniikan aikana.

 Kaverin näkemiseen tarvitaan hiukan vanhempien apua, joten yhdessä tuumin uuden ystävän äidin kanssa päätimme suunnata Suomenlinnaan.

Ihana reissu kaikille osapuolille. Lapset ja äidit nauttivat auringosta, viileästä merivedestä ja toistensa seurasta. Päivä Suomenlinnassa kuluu varsin vikkelään - tylsää ei ehdi tulla. Täysin maksutta on löydettävissä mahtava määrä mukavaa tekemistä - luolaseikkailua, ruohikolla auringossa löhöilyä tai vaikkapa uimista. Saarelta nimittäin löytyy mukava matala - joskin kooltaan pienehkö - hienolla hiekkapohjalla varustettu uimaranta. Niin ja uskaliaimmathan uivat mistä tahansa rantakalliolta.

Aurinkoa, uimista ja hyvää seuraa 
-  onnistuneelta kesäpäivältä ei voisi enempää pyytää.


Kiitos kivasta päivästä uusille ystäillemme!

Onko joku teistä lukijoista vieraillut tänä kesänä Suomenlinnassa?
Mikäli ei suosittelen päiväretkeä lämpimästi.

Suomenlinna tuntuu olevan yhtä aikaa liian lähellä ja liian kaukana. Ennakkoajatuksen sivuus, sillä Suomenlinna on aivan oma juttunsa - päivämatka ja samalla vähän kuin kävisi pikaisesti jossakin eksoottisemmassakin ulkomaankohteessa. Puhelin kiinni, aivot loma-asetuksille - yhden päivän mittainen täydellinen loma omasta arjesta eksoottisessa ympäräistössä tuntuu henkisesti kuin olisi ollut poissa pidempääkin.


Mukavaa torstaipäivää!

Rakkaudella,
Sallamari