Pitkästä aikaa piipahdettiin syömässä pitsat paikallisessa kebab-pitseriassa ja pettymyshän se oli. Muistin jälleen, miksi niin harvoin vierailen noissa kabab-pitsapaikoissa : pitsa oli makuelämyksenä täysin mitäänsanomaton - kuiva ja mauton. Pettymystäni vielä lisää se, että viimeisen viikon ajan kaikki ruoka on flunssasta johtuen ollut aika lailla mautonta - kun ei haista, ei maista - ja odottamalla odotin tänään pitkästä aikaa pitsaherkuttelua. Jotakin hyvää rasvaiselta maistuvaa herkkua - tiedättehän.
Otsikon tähän postaukseen oli aivan pakko lainta uusimmalta 'esikuvaltani', tuolta Putous ohjelman Ymmi Hinaajalta. Ymmissä on jotakin sellaista, joka aivan välittöästi, heti ensi repliikeistä, putosi minuun. Toivon, että isona minustakin tulee hivenen Ymmin kaltainen elämäntapavalmentaja
- vähän enemmän läsnäoleva ja paremmin vastaanottava.
Aaaaaivan,aaaaaivan - todellakin, todellakin.
Haeskelin viimeviikolla täksi lauantaiksi elokuvaseuraa Facebookin kautta ja päädyimme kahden muun vihreän kanssa sopimaan lapsiystävälliset elokuvatreffit tälle iltapäivälle. Paikallisen elokuvateatterin ohjelmassa oli sopivasti tarjolla PikkuÄssänkin suuri suosikki Risto Räppääjä. Tämä uusin Risto elokkuva ei mahdu suosikkielokuvieni joukkoon - minusta elokuva oli mitäänsanomattoman tylsä ja lattea. Risto Räppääjälle ominainen värikäs kerronta loisti ohjaajavaihdoksen myötä poissaolollaan. Lapset tuntuivat pitävän elokuvasta ja se on pääasia tänään - lapsia vartenhan me aikuiset mukaan lähdettiin. Iloitsen tänään näistä päivistä, kun äiti kelpuutetaan vielä mukaan elokuviin. Ihan pian nuo nyt niin pieniltä tuntuvat tytöt ja pojat tahtovat mennä näytökseen ihan keskenään. Salaa elättelen tietenkin toivoa, että Pikku Ässälle kelpaa äidin elokkuva seura vielä tulevinakin vuosina.
Kaiikenkaikkiaan leppoinen lauantai - vaihteeksi sellainen emotionaalisesti hyvin rauhallinen päivä.
Jotakin sellaista, mitä todella olen kaivannut.
Toivottavasti teilläkin on ollut kiva lauantai.
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja