Yksi niitä päiviä, kun hiljaa mielessään mietitii, että onko oikeati misään mitää järkeä.
Yksi niitä päiviä kun päivän suurin saavutus on laittaa housut itse onnistuneesti oikeinpäin jalkaan.
Tuijotan peiliä ja koitan vakutella, että minulla ei ole mitään hätää. Että eihän tässä nyt kukan kuole - ei kuole ei, vaikka ehkä siltä melkein tuntuukin.
Löydän itseni yllättäen tänään hetkeen antautuneena Bodypump tunnilta ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen. Minä, joka joskus muinoin vannoin etten eläessäni enää ikinäota osaa Bodypump tunnille. Ja siellä minä nyt sitten olin - jumppasin ja selvisin.
Tässä päivässä kaikista positiivisinta on nukkuminen - univelka alkaa olla enemmissä määrin kuitattu.
Olisin paljon kerrottavaa, mutta sanat eivät löydä järkevää järkestystä.
Talk to you later!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja