P333 kuulumisia

ensimmäisen viikon asukokonaisuuksia kuvina
pörröisestä tukasta voi päätellä ne päivät, jolloin olen ollut 'vain kotona'

Olen entistä enemmän innostunut Project333 filosofiasta - less is more.
Ensimmäinen kokonainen viikko kolmenkymmenenkolme (tai  minulla 32 juuri tällä hetkellä ) vaate- ja asustekappaletta sisällään pitävän uuden vaatekaappi kanssa on takanapäin - mitä olenkaan oppinut?

• suosituin vaatekappale neulepusero - viime viikkon oli sen verran viileä, että takin alle oli pakosti laitettava pitkähihainen neule aamuisin jotta tarkenee tallustella ulkona.
• keltaisien sukkahousujen rikkouduttua mieliväriksi sukkahousuvalikoimassani on noussut turkoosin eri sävyt 
• rikkoutuneen tilanne voi ostaa uuden tuotteen - rikkoutuneet keltaiset sukkahousut on korvattu nyt uusilla sukkahousuilla samoin kävi balleriinojen kanssa
• mukahalpojen herätetarjousostosten sijaa sjoitan tästä edespäin laatuun - nuo keltaiset balleriinat, alle kahdella kympillä Prisman tarkouksesta hankitut kuluivat puhki ensi kävelyllä ja puolituntia kaupungilla käveltyäni, kenties balleriinojen pohjan ohuen kovan materiaalin ja kantapään tukemattomuuden vuoksi, kesäinen jalkapöydän rasitusvamma muistutti olemassaolostaan  ,on korvattu uusilla balleriinoilla. Ostin kuvassa näkyvien balleriinojen tilalle kauan himoitsemani Minna Parikan balleriinat. Hurjan kuuloinen kertasijoitus nuo Minna Parikat ovat, en kiellä sitä hetkeäkään. Pienellä laskutoimituksella hankinnasta saa järkevän kuuloisen - minulle nämä balleriinat on sijoitus,  sijoitus omiin jalkoihini, koska tuntuvat jaloissa hyviltä sekä sijoitus määrä/laatu suhteeseen, sillä kymmenet parinkympin cittariballeriinat 2 vuodessa (jep, se on ollut tosiaan kulutustahti ja kengät on heitetty pois rikkonaisina) vs. pari vuotta kestävät parinsadan Parikat = lopputuloksena sama summa kulutettua rahaa joko parinkympin erissä tai tällä kertaa kerralla kun oli mahdollisuus. Valitettavasti joudun hitaalla tahdilla uusimaan useamman kenkäparin, sillä paljon/halvalla filosofiaa ennen noudattaneena kaapeissani lojuu monet pienellä hinnalla hankitut huonot jalkineet. Vanha ulos/uusi sisään filosofialla näitä hankitoja teen.
• vaatekaappini 33 esine tulee olemaan huivi - huivi on kätevä, monikäyttöinen ja suomen keväässä kovin lämmittävä asuste. Ensi viikolla olen haastanut itseni opettelemaan ja kokeilemaan ainakin 3 uutta sidontatapaa huiville. Vuoden päästä olen varsin kätevä sitomaan huiveja.
• takkivalikoimani on heikko - molemmat kevättakeiksi valitut yksilöt ovat aavistuksen liian pieniä ja kiristävät hiukan poven kohdalta rumasti joten olen asettanut itselleni haasteen etsiä kestävän, laadukkaan ja kauniisti istuvan kevättakin. Kiirettä ei ole lupa pitää ja tietoinen mä-otan-tän-nyt-vaikka-tää-on-vain-melkein-hyvä-koska-tää-on-nyt-edullinen-alessa -ajattelumalli on kokonaan pannassa. Etsin rauhassa oikean kokoisen ja istuvan takin ja hankinen aikanaan sellaise hinnasta viis. Yksi täydellinen korvaa tästä eteenpäin kymmenen melkein-hyvä yksilöä
• Kiertelen vaatekaupassa nykyisin iloisena ja valveutuneena tunnustellen materiaaleja, tutkien tikkauksia ja oikeasti lueskellen tuoteseloisteita - ostopakko on poissa, olen muutamassa päivässä onnistunut kääntämään ajatukseni siten, että suhtaudun vaatteisiin sijoituksena. Pohdin onko tämä tai tuo hankinta sijoituksena pitkällä aikajanalla katsottuna kannattava. Entä millaisissa olosuhteissa tämä tuote on valmistettu? Voinko ostopäätökselläni kenties auttaa (tai jopa parantaa) jonkun toisen ihmisen elinolojen kohenemista tai tukea jotakuta matkalla kohti hänen unelmaansa?

Mainitsin sivulauseena aiemmassa P333 postauksessa tästä Hyvän Mielen Vaatekaappi -teoksesta. Kirja jäi kiehtomaan minua siinä määrin, että päätin sijoittaa siihen ja hankkia kirjan omaan kirjahyllyyni. Kestävän kehityksen filosofiaa noudattaen lupasin ystäville, että heti kun olen saanut kirjan luettua kirja on ystävieni lainattavissa. More the Merrier, noita lukijoita ajatellen.

Tämä kirja on lukemisen arvoinen. Haastaa ajattelemaan yhtä,  jos toista asiaa omissa kulutustottumuksissaan.

Tälläisissä tunnelmissa täällä.

Innolla kohti uutta viikkoa ja uusia haasteita.

Adios!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. huomenna luvassa postaus niistä uusista balleriinosta