Oi Ihana Toukokuu - Burleskityöpajan tunnelmia

Oi Ihanat Kurssikaverit ja vasemman reunas suloisuus; hehkeä ohjaajamme Kiki Hawaiji

Niin paras viikonloppu aikoihin.

Niin paljosta saan olla kiitollinen tänään.

Ihania naisia, paljon naurua,

hyllyviä reisiä ja hytkyviä takapuolia.

Joko sulle riitti?

Jos ei, niin oikeasti tarina lähtee tästä vasta paranemaan.

Viikonlopun ohjelmassa oli Burleskin intensiivityöpajakurssi - kolmeen päivään mahdutettuna iso kasa kaikkea Burleskia - historiaa, nykypäivää, uranuurtajia, tämänpäivän tähtiä, tekniikkaa, komiikkaa, erotiikkaa, eksotiikkaa ja Oman kehon rakastamista. Työpajan henki, iloinen yhteisöllisyys ja oman tekemisen kautta oppiminen - ei siis mitään sellaista,  nyt kun minä-viisas-ja-kaikki-tietävä-burleskin-suurlähettilätär sulle nämä-suuret-salaisuudet hyvää-hyvyyttäni-ja-siksi-koska-nyt-katson-että-kenties-olet-salaisuuksieni-arvoinen kertoen jaan ja kuvittelen että sinä-mitätön-maanmatonen nämä asiat pintapuolisesti saatat käsittää, niin pidettäkööt sinua tästä lähdin aidon burleskin salaisuuksiin tutustuneena todellisena harrastajana -meininkiä.

Ihan rehdisti liikettä, kokelua ja hikeä.

Tekemällä oppii historiaa - mitä ensimmäisen aallot burleskitähdet joskus vuosisadanvaihteessa,

sitä me uuden aallon aloittelijat tänään perässä.

Burleskityöpaja on turvallinen tila ottaa haltuun Minän eri puolet  - olla kaikkea sitä mitä minä olen.

Iloiten, nauraen, opetellen,

mokaten, hämmentyen,

omasta olosta nauttien.

Tämä ei suinkaan ollut elämäni ensimmäinen burleskityöpaja, mutta minulle tämä työpaja oli ensimmäinen sellainen burleskityöpaja josta sain irti valtavan määrän positiivista voimaa ja energiaa ja johon pystyin osallistumaan täysipainoisesti koko ajan läsnä ollen .

Burleskityöpaja ei ole ensikättelyssä se kaikkein helpoin tila olla - se on tunnustettava rehellisesti.

Burleskiyöpajassa nimittäin joudut työskentelemään kokonaisvaltaisesti yhden ainoan,
äärimmäisen vaikean, elementin - ITSESI - kanssa.

Kortin kääntöpuolella - sen vaikeuden vastatarjouksena - on yksi parhaimpia tilaisuuksia tehdä hyvässä seurassa rehellinen ja vilpitön tutkimusmatka omaan kehoon ja sitä kautta oppia rakastamaan ehdoitta omaa kehoaan.

Tähän asti, kaikissa edellisissä työpajoissa, minä olen henkisesti ollut niin rikki - sisin tuoreilla kipeillä haavoilla varustettu - ettei rehellisestä tutkimusmatkasta oman kehon salaisuuksien maailmaan ole tullut mitään. Minä en - sisälläni eläneistä hennoista toiveista huolimatta - ole aikaismmissa työpajoissa vielä pystynyt rehelliseen vilpittömään tutkimusmatkailuun puhumattakaan siitä, että olisin kehoa pystynyt rakastamaan pyytteettä. Mutta kaikelle on paikkansa ja aikansa - nuo edelliset työpajatkin ovat toimineet mitä parhaimpina työkaluina itsensä rakastamisen opettelussa.

Kuten yllä olevista kuvista näette - I was on Fire.

Kuviin tiivistyy myös yksiselitteisenä tunnekokemuksena vastaus maagiseen kysymykseen,

miksi minä harrastan Burleskia?

Rakkaudesta.

Rakkaudesta Burleskiin esittävän taiteen muotona.

Rakkaudesta itseeni ja omaan kehooni. 

Rakkaudesta siihen, että voin osaltani levittää koko maailmalle sanaa siitä, kuinka meillä kaikilla - aivan jokaisella - on vilpitön lupa oman kehomme rakastamiseen

sekä lupa ehdoitta iloita omasta kehosta ja rakkaudesta itseämme ja muita ihmisiä kohtaan.

Lupa tuntea olevansa kaunis.

Lupa nauttia kaikista meitä ympäröivän maailman kauniista ja innoittavista asioista.

Vapaus olla minä.

Olla kaunis ja ihana juuri tälläisenä.

Niinkuin tuo tuossa vieressäni on kaunis ja ihana juuri tuollaisena.

Kukin omalla tavallamme.

Minulle kurssin antoisin harjoitus oli viimeisenä päivänä meille heitetty Catwalk of Horror - haaste.

Mieti kamalinta kohtaa kehossasi, juuri sitä kohtaa jonka kanssa olet vähiten sinut.

Astu sitten 'yleisön' (tässä tapauksessa me toiset kurssilaiset) eteen ja esittele tuo kohta katsojakunnalle sellaisella rakkaudella, kuin juuri tuo kehosi kohta on tässä ja nyt maailma kallein aarre  - sellainen jota tulee käsitellä silkkihansikkain ja silkalla rakkaudella. Yleisölle tuon aarteen näkeminen on jotakin sanomattoman suurta, se haukkovat henkeään ja ovat ikuisesti kiitollisia että tässä ja nyt saavat olla näkemässä noin arvokkaan aarteen.

It's all in your head Baby!

Se mitä ihmiten katsottavaksi tarjoaa on kaikki omien korvien välistä kiinni

- asetatko esille kilon höllyvää läskiä vaiko kimpaleen kultaa.

It's up to you.

Tämän enempää kehorakkautta kehittävää harjoitusta en ole ikinä tehnyt.

Olen sanaton - niin hyvältä se tuntui.

ja näytti.

Olen tänään saanut nähdä kymmeniä kiloja kalleinta kultaa.

Olen aika otettu - uskokaa pois.

Etuoikeutettu olo.

Jaa, että mitäkö minä esittelin?

Heitä ilmoille villi arvaus 

(paitsi kurssin tytöt, te tiedätte jo vastauksen - not for you ladies, keep reading)

Palaa sitten ylläolevaan kollaasikuvaan ja bongaa tuo kulta-aarre,

katsokaas en minä niin julma ole että teidät lukijani ilman 

sneak-peakia jättäisin.

Joko tiedät?

Noup.

Vähiten itsessäni minä rakastan jalkojani.

Paksut ja nilkattomat.

kamalat cankles (calf-with-no-ankle) palikat

Tai siis, jalkanihan ovat aivan ylivedot,

kaarevat ja tatuoijien suuresti rakastamat.

Tilaa riittää - mahtuu isompikin teos ilman näperrystä.

Ne on kävelyä kestävät ja kivuttomat.

Pahimmat turvotuksenkin alla nousevat kätevästi seinää vasten 

kun selällää lepäilee.

Ja joo niin, niitä on kaksi kappaletta. 

Yksi vartalon kummallakin puolella.

Isovarpaatkin samalla syrjällä - vastakkain toki - kumpaisessakin.

Painonsa arvosta kultaa.

Kumpainenkin.

Osa minua kun ovat.

Että pitäkää itseänne onnekkaana,

kun kerran vähän teillekin aarrettani vilautin.

Kaikkea tälläistä.

Mitä parhainta seuraa ja paljon rakkautta.

Sitä on burleskin täyteinen viikonloppu.

Sydämellinen kiitos Kiki Hawaijille ja kaikille ihanille kurssilaisille!
Teitte viikonlopustani kerrassaan mahtavan.

Mitenkäs teidän viikonloppu?

Rakkaudella,

Sallamari

ps. huomenna luvassa muutama pätkä liikkuvaa kuvaa tuolta työpajan sykkeestä