Thank you for opportunities to be grateful

Vakavamielinen pönötyskuva kera iki-ihana Kiki Hawaii
Behind the Scene fakta - me ollaan Kikin keralla naurettu liki koko päivä tänään

Kun aamu alkaa täydellä katastrofilla, että huudan ahdistustani sillatavalla niin että talo raikaa ja lapset säikky - turvallisuudentarpeeseen nojaava osa minua ei edelleenkään sujuvasti taivu ennakoimattomiin muutoksiin sisäisesti laatimaani aikataulusuunnitelmiin nähden, joten minä hermostun kun pasmat muka  menee sekaisin - voi seuraavassa hetkessä (burleskityöpajan alkua odotellessaan) olla sielun pohjaa myöden kiitollinen siitä, että asiat voivat loppupäivän osalta ainoastaan mennä parempaan päin.

Aamu alkoi huudolla ja katastrofilla - JunttiPeellä piti olla vapaata ja PikkuÄssän oli tarkoitus kulkea mukanani tämä päivä. Arvatkaa vaan, toisin kävi - PikkuS ja JunttiP jäivät kumpikin samaan osoitteeseen ja minä suuntasin paljon odottamaani burleskityöpajaan Turkuun. Väärinkäsityksiä, väärinymmärryksiä, reklamaatioita ja minun sisäinen aikatauluni joka syystä tai toisesta ei osunutkaan yhteen todellisen kellonkulun kanssa. Minä hermostun, huudan ja kuvittelen kadottavani auton avaimet - kriisitilanne loppuu löytyneisiin autonavaimiin ja JunttiPeen tokaisuun 'mene, mä pärjään tän päivän täällä' . Mä suren koko ajomatkan turkuun JunttiPeen pilallemennyttä moottoripyöräreissua - puhelimen toisessa päässä JunttiPee toteaa tyynesti, että ei se pyörä toimi niin että mä sillä ylipäätään mihinkään pääsisin just nyt.

Barkerkin pihalla tunne loppumatonta kiitollisuutta - mä olen kaaoksesta ja mukapanikoinnista huolimatta saanut aamun aikana niin paljon aikaiseksi.

Haluatteko kuulla myös sen todellisen syyn kriiseilyyn?

Aloitetaan kertomalla siitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni jonkin asian hiukan harmittaessa minua, onnistuin laittmaan asiasta palautetta eteenpäin enkä käänntänyt asiaa itseäni kohtaan epäonnistumisen tunteessa vellomisen ja sillä mässäilyn merkeissä.

Olen aavistuksen pettynyt eiliseen kampaamokäyntiin - työn laatu ei ole aivan sitä mitä odotin. Koen, etten saanut rahoilleni täyttä vastinetta. Mitä useammin tuijotan itsäni pelistä, sen enemmän pienet virheet kampauksessa häiristevät. Päätin rohjeta ja laittaa palautetta kampaamoon.

Ihan oikeati, minä uskalsin antaa palautetta.

Luukin kyllä viestin lähetettyäni hetken kuolevani ja purin jännityksen panikoimalla pienistä aikataulu ja suunnitelmamuutoksistakoskien sitä, mitä tänä aamuna olisi tullut mielessäni suunnitelemani aikataulun mukaan tapahtumaan. Mutta eipä hätää - ymmärrän tilanteen ja kykenen hyväksymään oman kykenemättömyyteni. 

Näin minä tänään toimin, mutta vielä joku päivä kaikki paniikki helpottaa.

Huuto vähenee ja minusta tulee toivottavasti vähän joustavampi.

Kampaamo lähetti ystävällisen vastauksen.

Kiitos siitä.

Burleskikurssilta palattuani piti vielä vähänn kiukutella, katsokaan PikkuS laajentaa juuri nyt kovasti elinpiiriään ja minä en oikein tahdo pysyä mukana siinä, miten nopeasti pienestä kuusivuotiaastani on kovaa vauhtia kasvava paljon osaava ja paljoon itsenäisesti pystyvä ekaluokkalainen.

Kaikki tämä jännitys ja vauvasta irtipäästämisen vaikeus purkautui ...

...yllätys yllätys liian ruskeaksi paistuneeseen lasagneen.

For real.

Juntti Peen kokkaama Lasagne on yhä minusta liian ruskeaa - vaikka koko FB raati väittää lasagnea juuri oikean sävyiseksi ja todella herkullisen oloiseksi. Kymmenen minuuttia kestäneen kiukuttelun päälle nielin oman typeryyteni (typeryys on kerrasaan väärä sana - oikea sana jota tässä kohtaa haen kuvaamaan käytöstäni on englannin kielen termi 'silly') - So silly of me, koko episodi (jälleen kerran).

But Im getting better - day by day.

Vakava keskustelu PikkuÄssän kanssa meni onnistuneesti

- keskustelua siitä mitkä ovat meidän perheen säännöt,

ja pohdiskelua tilanteissa että entäpä jos niitä ei haluakaan noudattaa?

Totesin rauhassa, että sitten kai pitää mennä ja olla omillaan

- jos aidosti sydämestään tahtoo olla toisenlainen ja kodin säännöt ja periaatteet kokee koko sydämestään kovin vääräksi, sillä meidän kaikkien parhaaksi nämä säännöt ja periaatteet on isin ja äidin kesken sovittu ja käyttöön otettu.

Itkuksi ja päiväuniksihan tuo tilanne meni.

Mutta äiti, mä haluan olla vielä pieni ja totella.

Voi kulta,

niin minäkin haluan.

Että sinä olet vielä pieni

ja haluat ainakin hetken todtella meidän kodin sääntöjä.

Unien jälkeen kaikki on paremmin.

Me kaikki aikuiset kyllä tiedämme sen,

aivan toinen asia on haluammeko me totella tuota tosiasiaa.

Joskus on itselle hyväksi olla vähän pieni ja vain totella toisen sanomaa.

Tai todistettua tosiasiaa - vaikka tietoinen mieli juuri nyt toisin houkuttelisi tekemään.

Kiitos maailmankaikkeus, kun annoit minulle näinkin monta tilaisuutta tänään

huomata miten paljon olen saanut oppia itsestäni, omasta toiminnastani ja kuinka paljon olenkaan kasvanut ihmisenä verrattuna siihen mitä olen ollut.

Kiitos ihanasta Burleskikurssipäivästä ja ihanista tytöistä joiden kanssa sain päivää jakaa.

Burleskikurssista kuvia ja videopätkiä luvassa myöhemmin.

Nyt kutsuu päiväunet.

Rakkaudella,

Sallamari