11 vuotta sitten minusta tuli äiti

Minusta tuntuu edelleen ihmeelliseltä, että huomenna tulee kuluneeksi 11 vuotta siitä hetkestä, kun minusta tuli äitii. Rakas tyttäreni S täyttää  tänään 10 vuotta ja siirtyy  lapsen elämästä avoimin sydämin teini-ikään.

Pikku S syntymäpäivien aikaan sydämessäni tuntuu aina pieni pistos; minua hieman harmittaa sellainen seikka, etten kykene muistamaan juurikaan mitään oman lapseni pikkuvauva-ajoista.

Muistikuvissa on tyhjää harmaata, joitakin satunnaisia pilkahduksia. Ensi askeleet ovat hämärän peitossa, ensimmäinen hymy ei ole tallentunut mielikuviin. 

Onneksi on valokuvia sentään, jotta voi mielelle kertoa olleensa paikalla.

Niin huonossa jamassa minä olin lapsen syntymän aikoihin, mieleltäni epävakaa ja aidosti pahan olon vallassa.  Surullisena oman elämän kanssa kipuileva, ollen samaan aikaa hyvin vakaan ja vahvan oloine,  niin että ulkopuolisten oli miltei mahdotonta havaita mieleni todellista tilaa. 

Onnekseni kuitenkin niin hyvässä ja tasapainoisessa tilanteessa elämän suhteen, että ympärilläni oli ihmisiä joihin osasin turvautua - oli puoliso, au-pairit, ystävät - heitä joidein varaan saatoin luottaa lapsiarjessa selvitymiseni eikä minun tarvinnutkaan yrittää jaksaa kantaa kaikkea vastuuta itse. 

Saattaa olla mahdotonta käsittää tälläistä, jos minut oppii tuntemaan tässä kohdassa matkaa.

Minua ei pelota enää kertoa, että lapsen syntymän aikaan (ja vielä vuosia sen jälkeenkin) minulla on ollut akuutti mielenterveysongelma. 

Lohduttavina sanoina voin omalla esimerkilläni osoittaa mikään ei ole lopullista - tilanteet elämässä muuttuvat.  Syvistäkin ongelmista on mahdollista päästä eteenpäin. Toipuminen on kyllä ihan hiton hidasta hommaa, mutta mahdollista - sitä pitää toisinaan haluta enemmän kuin mitään muuta elämässä. Siinä joutuu sitten kohtamaan vastuun jakamisen pelottavuuden, sen että sanoo ääneen "Yksin en jaksa, tarvitsen apua teiltä."

Kaikessa pelottavuudessaankin avun vastaanottaminen on vaivannäön arvoista.

Olen kiitollinen siitä, että saan tänään aidosti tuntea rakkautta omaa lastani kohtaan. Olen iloinen ja onnellinen siitä, että osaan tänään juhlia lapsen kanssa onnellisena hänen syntymänsä juhlapäivää.

 Olen saanut oppia isoja asioita.

Kiitos.


Rakkaudella,
Sallamari

Unelmoi ja unelmoi lisää

Onko unelmaelämä sisällöltään sellaista, jollaiseksi sen kuvittelee elämänsä unelmia kartalle piirtäessään? Kahden päivän kokemuksen perusteella voisi nopeasti silmällen todeta, että ei sinnepäinkään. Villeimmissä unelmissa kuvittelin olevani unelma-ammatissa työskennellessäni kotona aina aikaisin. Oi miten jäisikään ylimääräistä aikaa siivoukselle ja ruoanlaitolle. Kotini kiiltää puhtautta ja kaikki perheenjäsenet ovat unelmassani onnellisia ja kylläisiä.

Laskennallisesti olen viettänyt unelma-ammattiin siirtymisen myötä työpäivinä nyt kotimaisemissa enemmän tunteja kuin aiemmin. Siitä huolimatta kellon viisarit kulkevat samojen tuttujen numeroiden kohdalla siinä vaiheessa, kun kotiovi päivän päätteeksi aukeaa.

Kotini on tänään aivan samaan tapaan sotkuinen kuin kuukausi sitten, mutten mistään hinnasta vaihtaisi tällaisenään toteutunutta suurta unelmaani.

Olen kiitollinen, että unelma parturi-kampaajana työskentelystä on nyt näkyvästi todellinen osa elämääni.

Viime viikolla toteutin koemielessä pitkään ajatuksissani kyteneen vision aarrekarttakurssista. Olen kauan halunnut jakaa aarrekarttailun ihanuutta ja opettaa oman aarrekartan tekemisen perusperiaatteita haaveilijoille. Sain kasattua ihanan energisen naisryhmän kanssani kahvilaan ja yhteisen kahvihetken aikana loimme kukin itsellemme oman aarrekartan.

Ryhmässä aarrekartan luominen on uskomattoman voimauttavaa. Positiivinen energialataus ja yhdessä tekemisen nostattama onnellisuus ovat ensiluokkainen kasvualusta toiveillemme ja unelmillemme.

Loimme kukin kaksi erilaista kuvakollaasia. Ensiksi luotu kollaasi toimii unelmia nostattavana tunnelmakarttana ja toinen kuvakokoelma puolestaan muodosti kuvineen tekijänsä näköisen aarrekartan.

Minun aarrekartassani ollaan rakastuneena parrasvaloissa unelmatyötä tehden. Jokainen päivä tuo mukanaan aivan tavallista luksusta. Aarrekartta manifestoi elämääni rohkeutta, kutsua auttaja paikalle kun newbie yrittäjällä menee työssä sormi suuhun. Yhdessä olemme enemmän, yksin ei tarvitse osata kaikkea vaan kaikille osapuolille otollinen tila saavutetaan rohkeasti apua kokeneemmalta pyytämällä.

Kartassa on tasapainossa työ ja huvi - rakkaudella tehty työ tuo sopivassa suhteessa huvia elämään. Unelmissani työ punoutuu luontevasti parrasvaloihin niin, että unelmieni kimaltelevalle mekolle löytyy sopiva käyttötilaisuus.

Tunnelmakartassani puolestaan on nähtävissä lomafiiliksiä. Alitajuntani oli selkeästi lomafiiliksistä intensiivisen opiskelutaipaleen päälle. Myönnän kyllä, että loma on ollut kaikella tavoin ajatuksissani. Mieli pohtii kuumeisesti ensi kesää ja kesälomailua. Onko aikaa, onko varaa - plus muutamakymmentä toimeentuloa ja lomailua sivuava lisäkysymys. Aloittelevan yrittäjjän ihan aiheellistakin pelkoa ja epävarmuutta. Epävarmuus ja pelot on asia, jolle ajatuksissa on annettava oma tilansa, mutta siten että keskittyy arkitoiminnoissaan kaikkeen positiiviseen eläen todeksi positiivisen odotukset pelossa elämisen sijaan.

Unelmoinnissa piilee se kaikkein suurin voima.

Dream big,

dream more.

....ja elä kuten unelmoit.

Maltillisesti, järkeillen ja joka päivästä kiitollisena.

Oletko sinä tutustunut aarrekarttailuun?

Millaisia unelmia sinä olet omassa elämässäsi elänyt todeksi?

Näiden aarrekarttojen voimin toivotan teille kaikille unelmien täytteisiä päiviä! Toivottavasti saan innostaa ja rohkaista Sinua esimerkilläni elämään todeksi oman unelmasi.

Kyllä, mahdollista se on.

Rakkaudella,

Sallamari

Kauniita pakkaspäiviä

Olen kiitollinen loppiaisvapaista. Ehdin nauttia aurinkoisista pakkaspäivistä perheen kera ulkoillen. Piipahdimme kotikaupungin äärilaidalla ihastelemassa jäätyneen meren viileää kauneutta.

Elämässäni on käsillä viimeiset viikot koulua ennen valmistumista. Viimeinen virallinen työsalivuoro tuli tehtyä tämän viikon torstaina. Koulun osalta jäljellä on yrittäjyyskurssi, parin viikon työharjoittelu, näyttötutkintoon tarvittavien taitojen kertaaminen sekä mallien valmistelu ja kahdeksan viikon päässä siitävä näyttötutkintoviikko.

Vähiin käy ennenkuin loppuu!

Hiljalleen on aika toteutella itseään elämään, jossa jokainen arkipäivä ei vaadi reissaamista kahden kaupungin välillä. Pehmeä lasku uuteen arkirytmiin alkaa viikon mittaisella lomalla ja jatkuu siitä sitten parin viikon työharjoittelun merkeissä. Kolme kokonaista viikkoa poissa Helsingistä! Apua, miten mun käy totunkohan mä miten nopeasti siihen että olenkin kohta kaikki päivät lähellä kotia?

Ehdittekö te nauttia aurinkoisista pakkaspäivistä?

Rakkaudella,

Sallamari

Juuri tänään

....söin päivälliseksi Pulled Pork lihaa ruisleivänvälissä - hampurilaista imitoiden, vaikka meneillään on lihaton lokakuu. Tänä vuonna minun osanottoni Lihaton Lokakuu -kampanjaan on lupaus kokeilla kaikkia markkinoilla olevia kasviproteiinivalmisteita. Härkis oli hyvän makuista, Mifu ja Nyhtökaura ostoslistalla.

...bongasin supermarketista Dumlen kausimaun, Gingerbread Toffeen. Ilokseni paljastui, että tuote on vehnätön joten löytyypä edes jotakin piparinmakuista minullekin talvikautta ilahduttamaan.

....nautin koko sieluni voimin työharjoittelusta pyöritellessäni iltapäivän hiljaisuudessa asiakkaan hiuksia permanenttirullien ympärille. Työharjoittelupaikkani Puistonkulman Parturi-Kampaamo Littoisissa on kerrassaan ihana paikka. Bonuksena ystävällinen ihana omistaja, joka on alati halukas auttamaan minua kehittymään työssäni askel kerrallaan paremmaksi.

...pohdin itsekseni joululahjatoiveitani,

....tilasin uuden mekon Ebaystä. 

...olen hämmentynyt usein käyttämäni sähköisen asiointipalvelun muuttunutta olomuotoa. Palvelun kehittäminenn on hieno tavoite, mutta selkeitä eteenpäinvieviä ohjeita ei sähköisessä asioinnista ole koskaan liikaa. Tänään ohjeita oli niin vähän, että eksyin ehkä kokonaan. Ajattelin huomenna olla yhteydessä palveluntuottajaan tukichatin välityksellä ja varmistaa että asioin oikeaoppisesti.

....himoitsin itselleni harrasteprojektia, Kudon Itselleni Maakuntalapaset. Sain Facebookissa viestinä linkin ET -lehden sivulle, jossa esitellään maakuntalapaset ohjeineen. Jokin maakuntalapasissa vetoaa minuun. Tarkemmin pohdittuani asiaa, mietin voisinko lahjoa jonkun innokaan kohtuullista korvausta vastaan kutomaan himoitsemani maakuntalapaset minulle.

....minut saa nauramaan Vesterinen yhtyeineen -bändin kappale Faija Käyttää Napapaitaa. Minulla on lapsuusalbumissa kuvia isästä ja minusta 70 -luvulta ja arvatkaa mitä - mun faija käyttää napapaitaa niissä kuvissa. Kuvassa on kesä ja helteinen heinäkuun päivä mummolassa, napapaidan käyttö on ihan oikeutettua. Ihana kamala 70 -luku.

Yksi elämäni monista Aivan Tavallinen Maanantai -päivistä, sellainen joka pitää sisällään yhtä aikaisesti aika paljon kaikenlaista ja oikeastaan ei mitään eriokoista.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille teille lukijoille!

Rakkaudella,

Sallamari

Ratkaiseva askel unelmaelämään - ensimmäinen vuosipäivä

2015 vs 2016

"Tänään voitte aamupäivän ajatella minua rakkaudella pienen hetken. Kaikki rakkaus otetaan kiitollisena vastaan, hiukan tarvii ylimääräistä tsemppiä vakuuttaakseni muutaman ihmisen näkemään laillani että juuri minun kuuluu opiskella tulevana syksynä heidän oppilaitoksessaan. ‪#‎ihaninasenjännittää‬" 

Facebook tilapäivitys tasan vuoden takaa.

Hipelöin ajatuksissani sitä samaista sinivalkoraidallista mekkoa, joka ylläni oli tasan vuosi sitten. Mekkoa ylle sovitellessa muistan hämärästi, että tänään listallani oli ainakin parikin värjäystä joten valkoraitainen mekko ei ole fiksu ratkaisu. Raitamekko vaihtuu mustaan turvamekkoon - siihen samaiseen paljon käytettyyn suosikkivaatteeseen, joka ensimmäisenä koulupäivänä oli ylläni ikään kuin turvakuplaa luomassa. 

Huivien joukosta päähän solahtaa oranssin kukkahuivin. Sen samaisen huivin jonka valitsin ylleni vuosi sitten. Suuntaan aamu seitsemältä Helsinkiä kohden - aivan samalla tavalla suuntasin aamu seitsemältä Helsinkiä kohden vuosi sitten.

Aivan kuten vuosi sitten, olen tänäänkin menossa samaan osoitteeseen vieläpä identtisesti samalla tavalla liian aikaisin. On aikaa napata aamukahvi yhdestä Kampin kahviloista. Huomaamattani nappaan kahvin samaisesta kahvilasta kuin vuosi sitten.

Onneksi on Facebook pitämässä minut ajan tasalla tärkeistä vuosipäivistä. 

Haluaisitko katsoa muistojasi?, näin tiedustelee Facebook kansilehdellään. No mikäettei. Kivahan sitä on muistella näin perästäpäin, mitä tällä päivämäärällä on tapahtunut vuosien saatossa.

Instagram kuva herättää kiitollisuuden täyteisiä muistoja. 

Tasan vuosi sitten minä jännitin pääsykokeissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni halusin kiihkeästi jotakin - uutta suuntaa elämälleni - tietäen, että näissä valintakokeissa pitää nyt vakuuttaa oikeat ihmiset huomaamaan minussa sillä hetkellä vielä piilevänä ollut potentiaali kampaamoalalle.

veni, vidi, vici - tulin, tein kokeen ja vakuutin

Tärkein askel unelmaelämääni kohti on suoritettuna - niin minä silloin naivisti ajattelin.

Yhden sijasta niitä tärkeitä askelia on kyllä oikeasti sata, tai ehkä jopa  tuhat. Pääsykoe oli lopulta se helppo homma, kampaamoalan arjessa selviäminen ilmeisesti se haastavin. Tällaisia havaintoja unelmaelämästä on kulunut vuosi tuonut mukanaan. Jännitys on vuoden myötä vaihtunut rutiineihin. Sakset klipsuvat, hiuskiekuat putoavat. Tasaista ja tappavan tylsää - minun mielestäni kyllä antoisinta  rutiininomaisuutta ikinä.

Kaikessa haasteellisuudessaankin tämä on yhä edelleen unelmaelämääni.

Uskallan rehellisesti sanoa ääneen, että minä olen hyvä tässä hommassa.

Minun käsissäni syntyy nykyään todella hienoja hiuksia.

Elämälle vilpittömin kiitokseni. Kiitos, että olet antanut minu kulkea isoin harppauksin unelmaani kohti. Ensi vuonna kuvaan pahvimukin toisen kaupungin katukuvassa - sellaisena piirrän jatkoa uelmaani  seuraavaan aarrekarttaan.

Tästä on  hyvä jatkaa eteenpäin.

Oikein mukavaa perjantaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Mangoja lemureille

Tällä kertaa luvassa on tarinaa allergiaruokailusta Unkarissa, muutama satunnainen matkakuva sekä kertomus erilaisista syntymäpäiväjuhlista.

Italialaisen ravintolan listalta löytyi kaikille sopivat anokset.

Aloitetaan allergiaruokailusta. Olen blogissa muutamaan otteesen kertonut olevani yliherkkä vehnälle. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että vähäinenkin määrä vehnää saa ihottuman kukkimaan yläreisissä. 

Kotimaassa vehnättömän ruokavalion noudattaminen on helppoa: ruisleipää aamupalaksi ja itse valmistettua kotiruokaa päivälliseksi - tietää tarkalleen mitä ruoka-annos sisältää. Tämä reissu oli ensimmäinen matka uuden ruokavalion kanssa. Etukäteen tallensin puhelimeen unkarin kielellä sanat "ilman vehnää", "gluteiiniton" ja "allergia" . Pohdin sanojen avulla varmistavani, että saan niin usein kuin mahdollista vehnätöntä ruokaa.

Ruokailun kanssa ei ollut mitään suurempia ongelmia. Suurin osa amerikkalaisista pikaruokaketjuista ei tarjoa erikseen gluteiinittomia annoksia tuossa kolkassa maailmaa. Muiden nauttiessa KFC kanaherkuista, päätyi  minun annoksekseni yksi maissi ja tortilla. Huvittavaa annoksessa oli juuriin tuo tortilla - minä nimittäin tilasin maissintähkän ja kesäkauden uutuusjuoman, alkoholittoman mohiton  Mohito jäi saamatta, mutta tortilla ilmestyi kuin tyhjästä tarjottimelleni.

Useimmissa ravintoloissa sain täydellisen yhteisen kielen puutteesta huolimatta ystävällistä palvelua. Budapestissä reissun ainoalla finedine illallisellamme tarjoilija tuli tilauksen jälkeen erikseen sanomaan "Sorry, tilaamassasi annoksessa onkin vehnää ottaisitko jotakin muuta." Esitteli vielä erikseen vehnättömät vaihtoehdot.

Vehnättömien viljatuotevaihtoehtojen suuri määrä yllätt kaupassa, valittavana oli useampaa laatua gluteiinitonta leipää ja iloisena yllätyksenä vehnättömiä viljanäkkileipiä.  Iloinen yllätys oli myös perheen laksoosiherkälle ruokakaupasta löytyä laktoositon maitojuoma - olen tähän asti vakaasti olettanut, että laktoositon maito on ainoastaan pohjoismaissa tavattava tuote. 

Nälkää ei tarvinut kärsiä missään kohtaa. Yhdeksän kertaa kymmenestä onnistuimme koko perhe syömään lounasta saman ravintolan ruokalistalta.Niissä hotelleissa, joissa aamiainen kuului majoituksen hintaan  kiikutin kiltisti palan kotoa mukaan pakkaamaani ruisleipää munakkaan seuralaiseksi. Aivan 100% vehnättöästi ei hillittömästä yrityksestä huolimatta koko reissu sujunut. En tiedä itsekkään missä ruokalajissa vehnää on lipsahtanut lautaselleni, reisiin ilmestyneet pienet hieman kutisevat ihottumaläikät paljastavat näin kuitenkin tapahtuneen..

PikkuÄssän eläintarhasynttärit ja suloinen lemuri

PikkuÄssän yhdeksänvuotissynttäripäivä osui sattumalta keskelle reissua. Etukäteen pienen tytön mieltä kaihersi hiukan olla iskän ja äidin kanssa kolmestaan reissussa juuri syntymäpäivänä sen sijaan että oltaisiin kotona ja juhlittaisiin vuosien vierimistä kaverisynttäreiden voimin. JunttiPeen kanssa teimme kaiken voitavamme, jotta pienen tytön ulkomailla vietetyistä vieraita vaille jääneistä syntymäpäivistä saataisiin mahdollisimman hieno kokemus.

Majoituspaikkoja varatessa syntymmäpäivä otettiin erikseen huomioon ja synntymäpäivää ympäröiväsi ajaksi majoituspaikaksemme valikoitui ihastuttavan upea eivan oikea linna, Sir David Balaton Castle. Otimme yhteyttä linnahotelln henkilökuntaa ennen matkaa ja kerroimme pienen tytöt syntymäpäivistä. Linnan ihana henkilökunta vastasi, että he loihtivat aamupalalle yllätyksen pientä juhlijaa varten.

Todellinen yllätys odotti meitä kun saavuttiin synttäripäivän aamuna aamiaiselle. PikkuÄssän astuessa aamiaissaliin pärähti aamiaissalissa soimaan pingviinikuoron laulamana Happy Birhtday -kappale. Saalla hetkellä tarjoilija ilmestyi saattamaan PikkuÄssää aamiaispöytään synttärikakkua kantaen. Kakun koristeena paloi elokuvista tuttu tähtisäde soihtu.

Pieni tyttö meni sanattomaksi - kokonainen kakku ja onnittelulaulu häntä varten.

Eikä siinä tietenkään vielä kaikki päivää varten juonitut yllätyset. Aamiaisella paljastimme JunttiPeen kanssa, että tuo syntymäpäivä on kokonaan PikkuÄssän päivä - niinkuin Vain Elämää -formaatissa konsanaan. Tehdään sellaisia juttuja mitkä pienen tytöt mielestä on kivaa lomatekemistä ja kuunnellaan kaikki automatkat pienen tytöt Spotify -soittolistoja. Ruoan suhteennkin annoimme paljon vapauksia - syödään mitä pienen tytön mieli tekee ja ihan missä järjestyksessä hyvänsä. Jäätelö tulee ennen pääruokaa, jos niikseen tuntuu.

Kotimainen pullervo ja sen ulkomaalainen kaveripullervo

Päivän retkikohteeksi valiokoitui vespremin kaupungissa sijatseva eläintarha. Eläintarha on verrattaen pieni, siitä huolimatta lämminhenkinen ja toimivasti suunniteltu. Veszprem Zoon ehkä ihanin katselukohde on rengashäntämakien aitaus, jossa kävijä saa käyskennellä vapaana juoksevien eläinyksilöiden keskellä. Rengashätämakit,  tuttavallisemmin lemuit tai King Julien -otukset (tiedättehän te Madagascar elokuvien Kuningas Julienin), ovat aivan ihastuttavia eläimiä. Ne ovat uteliaita ja mikäli niiden touhua malttaa seurailla kaikessa rauhassa hiljakseen hetken aikaan, ne tuppaavat tulemaan niin uteliaiksi että hakeutuvat suoraan kontaktiin ihmisten kanssa. Siinä sitä vaan tuijjottelee haltioituneena puoliapinoita aivan lähietäisyydeltä ja hups, kohta huomaat yhden vaivihkaa silittävän hiuksiasi.

Renhashäntämakien huomionosoitukset olivat iloinen yllätys synttärisankarille - kuulemma ihan kelvollisia synttärivieraita nuo makit. Saimme viettää reilun vartin ihan kolmistaan kaikessa rauhassa rengasmakiaitauksessa ja tuon vartin aikana makiapinat tekivät kovasti tuttavuutta synttärisankarin kanssa.

 Paras kiitos meille, indikaattori PikkuÄssän oman päivän onnistumisesta ,oli illalla tytön sängystä kuulunut huokaus - Nää oli parhaat synttärit ikinä! Ehkei ole tuomittu täysin epäonnistuneeksi ajatusta sitä, että viettääkin syntymäpäivää ihan vaan kolmistaan äitin ja isin kanssa.

Tapolcan järviluolat - näkymä järviluolan sisäosista

Otos Sir David Balaton Castlen pihamaalta

Dark Art Tattoo -liikkeen huiman hieno ovikoriste

Paras Date Night ikinä - ilta flipperimuseossa.
160 flipperiä + liuta muita arcade pelejä vapaasti pelattavissa pääsymaksun hinnalla

Hotellien kukoistavat puutarhat.
Kerrankin reissusa parhaaseen kukka-aikaan.

Parhaat palat reissusta on ikuistettu valokuviin. Luvassa on tällä viikolla vielä se luvattu katselmus reissun asukuvista - sen jälkeen Unkari saa tältä erää jäädä arkistotavaksi.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Retro ihanuuksia

Tavallisuudesta poiketen retrohelmiä hehkuttaessani en tässä kohden puhu ihanasta kampauksesta, uudesta vaatekappaleesta tai autotalliimme tiensä löytäneestä kulkupelistä. Jos totta puhutaa tuo ihastusta aiheuttava uusi juttu ei oikeasti ole edes retroa.

Kuka muistaa vuosituhannen vaihteen tienoilla vallinneen sisustusvillityksen kuin laavalamput? Rohkeasti tässä kohtaa kättä ylös vaan. Entä kenen huonetta - tai kenties ensimmäistä omaa kotia - on valaissut kelmeällä valollaan ihanasti kuplia pulpautteleva sukkulanmallinen laavis?

Oliko aito Mathmos vai Honkkarin hyllyltä se edukkaampi versio?

Minun ensimmäisessöä omassa asunnossani ysärin lopulla pulpautteli vahakupliaan lämmennen alkoholiliuoksen avulla parikin laavalamppua. Pitihän sellainen olla, koska kaikilla oli. Ihan Honkkariversioita vaan, aitoon Mathmokseen ei köyhällä opiskelijalla ollut varaa. Sellaisesta aidosta kyllä haaveiltiin toistuvasti - sittenkun mä oon töissä ja tienaan mä hankin sellaisia monta.

Fifteen Years later - kodissani pulpahtelee aito Mathmos laavalamppu. Oikeinpa vielä kaksin kappalein ja klassikkoväreissä, sininen ja punainen. Yksi takkahuoneen ikkunalaudalla, toinen PikkuÄssän omana hänen huoneessaan. Malliltaan lamput ovat niinikään klassikoita; Telstar Rocket Lava Lap. Juuri se raketinmallinen, se josta silloin ysärillä haaveilin.

Lamput löysivät tiensä elämääni JunttiPeen ja PikkuÄssän yhteistyön tuloksena. Minä vain kauan sitten ysärivuosikymmenellä affirmoin lamput elämääni, toiset toteuttivat käytännön järjestelyt.

 Pikku S ihastui kerran kirppiksellä euron maksavsan halppislaavalamppuun. Se ostettiin, siihen ihastuttiin ja lopulta se hajosi. Pienen tytön vieno pyyntö saada joskus lahjaksi laavalamppu innosti JunttiPeen selailemaan netin tarjontaa ja johti lopulta nettikirppikseltä bongattuun hyvään kauppaan - kaksi aitoa Mathmosta huokeaan hintaan.

Toiselle tarpeeton tavara jalostui uudeksi minun unelmani toteuttavaksi retroaarteeksi.

Vihdoinkin minulla on aito Mathtmos. Oikeastaan vieläpä niinkuin vikleimmissä unelmissani haaveilin - useampi sellainen.

Dream.

Believe.

Receive.

Rakkaudella,

Sallamari

Valemaanantai

Päivän inspiroiva PInterest bongaus.

Ennen puoltapäivää näytti vakaasti siltä, että paskamaanantai kaikki katastrofaaliset ainekset on  koossa tälle päivälle. Paskamaanantai ainesta, vaikkei ole edes maanantai.

Valemaanantai.

Laitat takkia ylle ja huomaat vetoketjun yhden muovihampaaan katkeavan. Siihen loppui vetoketjun toiminta ja suusta purkautui koko joukko tuskaisia huokauksia. Tuo takki kun on ihan kelvollinen kevättakki, eikä uuttaa kevättakkia lukuisista etsintäyrityksistä huolimatta ole näköpiirissä. Joko takit ovat väärän mallisia tai täydellisesti väärän kokoisia. Tai sitten aivan liian hintavia juui tämän hetkiseen budjettiini - Burberryn valikoimista kyllä löytyisi oikean värinen ja mallinen kevätrenssi.

Päivän toinen OHO on sekin vetoketjun rikkoutuminen. Saksi-kampapussi otti ja repesi totaalisesti vetoketjun kohdalta levittäen sisältönsä suloisesti pitkin permantoa. Onneksi sentään sakset eivät ottaneet lattiaosumaa, yksikin pudotus lattiaan ja huonolla tuurilla sakset ovat entiset.

Saksista löytyy aasinsilta valemaanantai iloisepaan puoleen. Sijoitin puolikkaan Burberrytrenssin verran ja ostin itselleni käyttötavaralahjan - upouudet leikkaussakset. Sillä hyvillä välineillä on mukavampi tehdä töitä. Koska valemaanantai en rohjennut ottaa uusia saksia vielä tänään tositoimiin. Pelkäsin rehellisesti pudottavani ne, ihan vaikkapa vain valemaanantain kunniaksi. Turhan kallis pudotus ihan tälläiselle tavalliselle arkipäivälle.

Päivän asiakastyöt olivat kerrassaan onnistuneita. Asiakkaat iloisia uudesta ilmeestään ja minä kiitollisena tyytyväinen kätteni töihin. Valemaanantai hellitti otettaan katastrofeista luopuen heti puoliltapäivin. Loppupäivä iloista kampoelämää - only sparkles, fluffy unicorns and sunshine.

Kaiken tämän jurinan keskellä on sopivaa ehkä muutamalla sanalla kertoa mielen kuulumisista. 

Mieli voi tänään paljon paremin kuin vaikkapa viikko sitten. Spring Low - kevätal akulo, koska masennus tuntuu liian voimakkaalta sanalta - sai minut aika hyvin valtaansa tänäkin vuonna. Onneksi työrintamalla menee tässä hetkessä tosella hyvin. Tai siis, että koulu on sen verran voimakas motivaattori ja tekee minut oikeasti niin iloiseksi, että koulupäivät pitivät minut liikkeellä läpi vaikempien hetkien. Aamulla nousu ei vittanut läheskään niin paljoa kuin aikaisempina keväinä sillä mielen takaperukoillla rakkaus tukkahommia kahtaan sain - ja odotan edelleenkin - jokaista uutta koulupäivää. Koska kivaa ja jännää ja niin omalta tuntuvaa hommaa.

Ehkä juuri tuo motivoiva tekeminen arjessa on asia mikä erotti tämän vuoden Spring Low fiilikset aikaisempien vuosien fiiliksistä. Kevätalakulo näkyi ulkomaailmalle - ja itsellinikin kun oiken tarkasti itseään rohkenee katsella - sosiaalisena hiljentymisenä sekä hetkellisenä huimana piikkinä irtokarkin (ja suklaan) kulutuksessa. Itkua, märinää ja kahden viikon leikin-että-minulla-on-flunssa-vaikka-oikeasti-kevään-tulo-on-sotkenut-aivokemiaani -sairaspoissaolot loistivat poissaolollaan tänä vuonna. Pahimpinakin päivinä pysyin toiminnallisena ja arjessa mukana. Sänky ei kutsunut koko päiväksi kertaakaan.

Että ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että on saanut oikeasti löytää oman paikkansa tässä maailmassa. Ihminen on onnellinen, kuha harjaa tukkia. Rohkea uranvaihto todellista minääni kiinnostavien asioiden äärelle on niin parasta mitä olen omassa elämässäni saanut aikaan viimevuosina.

Irtokarkkien mässyttelyn sijaan kruunaan pohjimmiltaan aikasta onnistuneen valemaanantain take away sushiannoksella ja mieltä tyhjentävällä päiväkirjatarinoinnilla.

Koska nälkä ja kiitollisuus.

Nälkä - mikä ihana tekosyy

Toivon lämpimästi, että ailahtelevan mielen kanssa elävien kohtalotovereideni osalta myös tämän kevään Spring Low on pian taakse jäänyttä. Tsemppiä sinulle, joka ehkä juuri tänään vielä elät tämän kevään niitä pahimpia hetkiä. Tahtoisin sanoa "It gets better!" - mutta kun itse tietää miten vähän tyhjät tsemppilauseet lohduttavat ihan pahipina hetkinä - kunn ei jaksa ei jaksa. Kehoitankin vain olemaan armollinen ja pitkämielinen itselleen ja mikäli mitenkään kykenee, on lupa mielen perukoilla luottaa että jonakin päivänä on oman pään sisällä sielläkin toisella lailla valoisaa.

Kiitos kärsivällisyydestä.

Kiitos ymmärryksestä.

Katse kesää kohti.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. Takki ja sen vetoketjusta puuttuva palanen -epsisodi sain onnellisen lopun. Vetoketju toimii taas kuin ihmeen kaupalla, sillä pätkäisin vetoketjusta pois toisen hieman törröttävän "hampaan". Kaksi hammesta vähemmän, pieni kolo havaittavissa - lopputuloksena toimiva vetoketju jonka avulla takki pysyy kiinni. Happy End of this Story.

Katse kohti tulevaa

Perinteinen uudenvuoden Tarot -korttien luku.

Vuodelle 2016 lupaan itselleni kulkea pää pystyssä ja sydän avoimena elää todeksi vielä lisää unelmiani. Tämä kulunut vuosi on osoittanut minulle omn vahvuuteni - minä osaa ja pystyn. Olen arvokas ja onnistumiskykyinen ihana ihminen.

Haluan jakaa kanssanne ensi vuodelle luomani Kevyt Minä -aarrekartan.

Tämä aarrekartta johtotähtenäni aloitan heti tammikuun toinen päivä seuraavan unelman todeksi elämisen personal trainerin avustamana.

Kiitos vuosi 2016 kaikista minulle suomistasi mahdollisuuksista.

Oikein hyvää uutta vuotta 

kaikille tätä blogia lukeville!

Omistetaan vuosi 2016 kiitollisuudelle 

- enemmän kiitosta, vähemmän anteeksipyyntöjä.

Beacouse you are worth!

Rakkaudella,

Sallamari

2015 Recap

Vuosi 2015 yhdeksään Instagram kuvaan piirrettynä.

Rohkeus

Rohkeus on sana jonka valitsen kuvaamaan kulunutta vuotta tilanteessa, jossa minua pyydetään kuvailemaan vuotta 2015 yhdellä sanalla. Kulunut vuosi on pitänyt sisällää isoja muutoksia ja suuren määrän rohkeita, uusia - totutusta kaavasta poikkeavia - valintoja.

En voi sanoa, että vuosi 2015 tapahtumillaan yllätti minut - olennhan itse kuvannut todelliset toiveeni muutoksia koskien varsin suorasanaisesti aarrekartaksi. Eniten yllätti se, että muutos todella on mahdollinen. Rohkeuden avulla omaan todellisen minänsä ääntä kuunnellen on mahdollista luoda itselleen todeksi unelmaelämä, josta hankalinpina päivinä etäisesti vain uskaltautuu haaveilemaan.

Kiitollisuus

Kuluneen vuoden yksi suurista teemoista on ollut kiitollisuus ja säännölliseksi rytmittyneet tietoiset kiitollisuusharjoitukset. Kiitollisuusharjoitteet ovat avanneet silmäni näkemään elämän pienet kauniit asiat entistä paremmin. Olen löytänyt kiitollisuudesta positiivista nostetta päiviini.

Odotus

Vuoden 2015 kuluessa on odotus ollut länsä kovin monessa eri olomuodossaan. On odotettu irtisanomista, työsuhteen loppumista, työttömyyden alkua ja lopulta uuden uran mahdollistavien päätösten saapumista. Uuden ihmisen syntymän odotus toi osaltaan paljon lisäväriä kuluneeseen vuoteen. Koulun alkamisen myötä on odotettu lisää - odotettu ensimmäistä mallipään leikkuuta,  ensimmäistä oikeaa asiaskastyötä, kokeita ja kokeiden palautusta - tietenkin kouluun välillisesti liittyenn on myös odotettu junaa ja bussia,

Ihmiset

Vuoteen 2015 sisältyy paljon uusia ihmissuhteita.
Hyviä pysyviä ystävyyssuhteita - ohikiitäviä tiettyyn hetkeen sidottuja tuttavuuksia.
Yhdistävänä tekijänä kaikissa uusissa ihmiskontakteissa on ihmisten ihanuus. On järisyttävää - pientä yhteenlaskutoimitusta tässä tehdessä - huomta, miten moneen uuteen upeaan ihmiseen olen saanut kuluneen vuoden aikanta tutustua.

Sekosin laskuissa.

Oppiminen

Oppiminen helposti assosioituu vuodesta 2015 puhuttaessa minun osaltani tuohon opiskeluun. Kuitenkin arvokkain kuluneen vuoden aikana oppittu taito tulee tukkaopintojen ulkopuolisesta maailmasta.

 Olen onnistuneesti oppinut rakastamaan itseäni juuri tälläisenä tässä hetkessä.

Oppinut sanomaan ääneen miten tälläisenä minä olen arvokas ja rakastettava tänään, ilman että sulkisin noiden sanojen ääneenlausumisella ihmisenä kasvamisen pois mahdollisuuden.

Olen kuluneen syksyn aikana tutustunut uusien asioiden oppimiseen sekä opettajan, että oppilaan näkökulmasta. Body Love oivallusteni jakaminen burleskimaailman liikekielen keinoin on yksi tämän vuoden iloisia onnistumisen kokemuksia oppimisen saralla.

Kuluneen vuoden aikana olen oppinut nukkumaan -  pikaisen laskun mukaan olen vuoden aikana yöpynyt nukkuen peräti 10 eri paikassa, valtaosa näistä onnistuneesti nukutuista öistä on vieläpä ollut ensiyöpymisiä  ko. paikassa. Toinen erityistä huomiota ansaitseva - elämääni keventävä - uusi opittu taito on se, miten olen oppinut suhtautumaan asioihin entistä paljon kevyemmin ottein.

Close Enough is Enough.

Kulunut vuosi on ollut ihmeellinen ja ihana.

Uuden aarrekartan opastamana on hyvä suunnata avoimin mielin vuoteen 2016.

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Rakkaudella,

Sallamari

Kuha on harjannut tukkia kiltisti

OOTD - aattoilta

Aika palata kuvaterveisien kera hetkeksi joulutunnelmiin 

- vuorossa lahjakatsaus.

Oi tuota minun JunttiPee joulutonttua! Pääsi tänä vuonna yllättämään kertakaikkisesti minut. Eikä suinkaan ydesti, vaan peräti tuplaten - olen siis joulun jäljiltä nyt siis kahdesti yllätetty.

Ensimmäinenn yllätys paljastui JunttiPeen omin käsin paketoiman kirjan sivujen välistä. Kirja itsessään oli decoy - tarkoitus johdattaa keskittymiseni hetkeksi pois varsinaisesta yllätyksestä. Tiesin krijan olemassaolosta jo ennen joulua, sain tarkistussoiton jossa kysyttiin, että onhan tämä osa tästä kirjasarjasta vielä lukematta. 

JunttiP tietää tapani "selata" uusi kirja läpi aina sellaisen käteen saadessani. Minä siis liu'utan kirjan sivuja sormieni välissä kun tarkastaen, että kaikki sivut varmasti ovat tallella. Tämä ominaispiirteeni oli tarkaan otettu huomioon varsinaista yllätys lahjaa suunniteltaessa.

Kirjan sivujen välistä löytyi todellinen lahjani

kaksi lippua Nina Hagenin ensi kevään suomenkeikalle.

Yksi minulle ja yksi valitsemalleni seuralaiselle.

Blogia enemmän seuraavat ovat saattaneet joskus törmätä tähän pieneen ei-niin-kovin-salaiseen Fanitan Nina Hagenia aivan hurrrrjasti -juttuun.

Mainitsin puolihuolimattomasti JunttiPeelle - eli hehkutin juttua Facebook seinällä - Ninan ensi keväänä tulossa olevasta suomen keikasta ja ääneen huokailin miten ihanaan olisi edes kerran elämässä päästä katsomaan idoliaan lavalla.

Hehkutin ja unohdin - keikka on tiistai-iltana. 

Kivaa, mutta jokseenkin minusta hehkutushetkellä vähän saavuttamattomissa - kun on tuo koulukin ja kaikkea, ja kuka lastakin vahtisi sen illan kun me vanhemmat riekuttaisiin katsomassa Punk Musiikin kantaäitiä hänelle ominaisessa lavaympäristössään. 

Vaikka useampi kuin yksi kaveri tarjoutui lastenvahdiksi ja naamakirja suorastaan pursusi niksejä arki-illan keikkakokemuksesta selviytymiseen, minä jotenkin kaiken keskellä vain hautasin koko keikan ajatuksissani taka-alalle.

Jäin onnellisena ajatukseen,

 että me Ninan kanssa kohdataan kyllä vielä kun hetki on oikea.

Maailmankaikkeuden mielestä ilmeisen oikea hetki meidän kahden kohtaamiselle on tulevana keväänä.

Joulun parhaat lahjat

Siinä ne nyt ovat.

Joulun ainoa materialistinen lahja on ihan itse hankittu. Nina Hagenin näkemisen lailla, tämä itse hankkimani lahjaostos, on  sekin omalla tavallaan yhden suuren unelmani totautuminen.

Ostin itselleni kengät.

NE punapohjaiset, 

juuri NE joista paljon on täällä blogissakin haaveiltu.

Ovat löytyneet useammasta aarrekartastani vuosien saatossa,

tästä eteenpäin ne löytyvät kaapistani ruskeasta kenkälaatikosta.

Ennsimmäistä kertaa elämässäni hankinn itselleni jotakin arvokasta tuntematta lainkaan syyllityyttä ostoksestani. Hankinta herätti minussa aitoa onnellisuutta ja voin rohkeasti sanoa hemmotelleeni itseäni tällä ostoksella, sillä minä olen hemmottelun arvoinen.

Hytissä odottanut lämmin tervetulotoivotus

Joulunajan toisesta yllätyksestä olin osittain tietoinen.

Ostimme yllätyslahjana PikkuÄssälle yhteisen Tukholman risteilyn. Hetki aikaa oman perheen kesken, kun koko mennyt syksy ollaan enemmän vähemmän oltu koko ajan liikkeessä kuka mihinkin suuntaan ja yhteinen aika on jäänyt vähiin. 

Itse risteilystä siis tiesin etukäteen sen verran että joulupäivänä lähdetään ja päivä Tukholmassa kuuluu ohjelmaan, muu risteilyn sisältö oli minullekin täysi yllätys.

Olen tottunut, että me reissataan yksinkertaisesti ja edullisesti. Tämä tarkoittaa ajatuksissani vaatimattominta hyttiluokkaa jossakin sikaosaston kellarikerroksessa. Yllätys oli suuri, kun meidät laivassa ohjattiin yläkerrokseen ja hytin oven avaus paljasti lisää yllätyksiä. Hytin pöydällä meitä odotti  iloinen joulutervehdys- kuohuviiniä ja karkkia.

Lisää yllätyksiä oli luvassa ruokailun osalta - kirsikkana kakun päällä minua odotti maksettu ruokailu laivan Ala Carte -ravintolassa. Full Course Menu viinin kera - jouluähky oli taattu.

Näiden yllätysten lomassa itkin toisen kerran tälle joululle - itkin iloa ja kiitollisuutta.

Kaksi kertaa iloisesta liikutuksesta kostuneet silmäkulmat

- niin paljon aihetta kiitokseen.

NK tavaratalon miestenosaston tarjonta

Design Torget tarjoaa aina jotakin ihanaa

Tukholma oli lämmin ja aurinkoinen, täynnä ihmisvilinää.

Tuo tapaninpäivähän on Ruotsissa perinteinen alennusmyyntien aloituspäivä, joka houkuttaa ihmisiä liikkeelle suurissa määrin. Alennusmyyntien anti jäi meidän osalta yhteen PikkuÄssälle ostettuun saapaspariin. 

En löytänyt itselleni mitään kivaa alennusmyynneistä. Lempiputiikkini Design Torget tarjosi jälleen kerran ostoskassin täytettä minulle. Tuliaiseksi bongain DTn tarjonnasta tuollaisen hilpeän miesten viiksimuotia esittelevän Skagg kirjan. Partaihmisen kanssa seikkailessa oli käytävä vilaisemassa myös NK -tavaratalon miesten "kauneusosaston" tarjonta. Olihan siellä hyllymetreittäin hemaisevia parrahoitoaineita ja groomaus välineitä. 

Yhden puisen partakamman ja ruotsalaisvalmisteisen parranhoitoaineen JunttiPee nappasi tuosta kattavasta valikoimasta itselleen kotiinviemisiksi.

Virallinen joulukorttiposeeraus - Look who is lurking
"Ei itkeä saa, ei meluta saa
joku voi tulla ikkunan taa."

Joulutauon jälkeen on mukavaa palata takaisin arkeen kiitollisena kaiksita lahjoista ja lyhyestä lepohetkestä.

Oikein mukavaa maanantaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Kuvitettuja hetkiä - joulunodotus

Burleskikurssilaisille poroilua ja pikkujouluja.

Hyväntekeväisyyslahjoja - paketti oman maan lapselle Joulupuu -keräyksen kautt
sekä  Kiva -lainatililtä rahat kiertoon auttamaan ihmisiä uudessa kohteessa

Koulupäivän jälkeen nautittu perinteinen jouluikkunakatsastus plus Starbucks kahvit -kierros Lindan kanssa.
Ihana toivottaa uusi pieni ihminen tervetulleeksi mukaan Lindan ja minun yhdessä jaettaviin joulunajan perinteisiin.

Kirje joulupukille - yksi kuva toimii paremmin kuin A4 arkki pullollaan pelkkä sanoja

Anglikaanisen kirkon Nine Lessons and Carrols -laulutilaisuus.
Nuori herra - 6 vikkoa -  käyttäytyi varsin mallikkaasti ja nukkui liki koko tilaisuuden ajan.

Ihania joulukorttiyllätyksiä.
Kuvan kortti on tämän vuoden joulukorttivaihtari, jonka päätimme toteuttaa yhdessä Liiolii -blogin kirjoittajan kanssa.

Sattumannvaraisen asunnutnaina toteutettu Äiti-tytär lahjaostosreissu Helsinkiin

Jouluahdistus on vuosien kuluessa vaihtunut iloisiin joulunodotustunnelmiin.
Näemmä toipuminen oikeasti on mahdollista - myös joulutraumojen osalta.

Mukavaa viikonloppua!

Rakkaudella,

Sallamari

Vuoden viimeinen tukkaväri

Iloisia tukkakuulumisia tällä kertaa.

Toteutettiinpa eilen iltapäivällä yhteistyössä luokkatoverini Sabinan kanssa tälläinen piennimuotoinen Make Over -henkinen päivitys minun tukkatyyliini. Leikkauksen osalta tukassani ei juurikaan ole päivittämisen varaa, mutta värin osalta tarve muutokseen oli selkeä.

NIin siinä sitten kävi, että minä istahdin kampaamotuoliin todeten tekijäosapuolle, että "Go ahead, nyt sopii käyttää vapaasti luovuutta ja kokeilla mitä kivaa olet ikinä tahtonutkaan kokeill." . Luottamus on kasvanut näiden yhdessä vietettyjen viikkojen aikana, joten annoin tekijälle täysin vapaat kädet värin suhteen. 

Jotta saatiin luotua projektille todellinen Make Over -henki peitettiin minun kohdallani työpisteen peilit ja minä istuin autuaan tietämättömänä koko projektin valmistumisen ajan.

Lopputulos on kerrassaan hurmaava.

Onnistunut värivalinta ja sävysekoitus - ihonväriini täydellisesti sopiva sävymaailma, jonka suustaan en kenties itse oman valinnan kautta olisi rohjennut - tai keksinyt - lähteä.

Sävy on Hand Picked Mix eli vartavasten minulle tehty sekoitus useampaa eri sävyä. Hiusten tyvessä ja pään sivuosien lyhyessä tukassa sävy on tummempi liukuen kauniisti vaaleammaksi latvaa kohden. Eikä koko hiusmassa ole yhtä ja samaa sävyä vaan yksittäisten osioiden kohdalla on pientä sävyeroa luomassa elävyyttä kokonaisuuteen. Ehkä hienoin yksityiskohta tukassa on värin kulumisen huomiointi - hiuksen pohjaväri on vaalennettu hyvin vaaleaksi ja tarkoitus on, että tukan väri kuluessaan pesukertojen myöötä saa uudenlaisen pastellinsävyisen vivahteen itseensä.

Kyllä minun nyt kelpaa.

Voi todeta taas olevansa tukkatrendienn aallonharjalla.

Paljon kiitos väristä Sabina.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. Maaliskuusta alkaen me siirrytään koulun oppilaskampaamon puolle ja silloin Sinulla on loistava tilaisuus tulla kokemaan minun tekemänäni Make Over omaan tukkaasi edulliseen opiskelijatyöhintaan. Eikä ne hommat pelkkään Make Over -työskentelyyn rajoitu - pelkkä latvojen tasaus onnistuu siinä missä suuremmatkin projektit

Aurinkoisia tuliaisia Intiasta

Kaikki kauniit hiuvini ja niiden ihanat värit.

Rakas Blogi,

tänään minä olen kiitollinen oppimisesta, onnistumisesta ja aurinkoisista Intian tuliaisista.

Uusi kouluviikkoa, 

uudet oppimläksyt.

Huomenna vaihtuu kuukausi ja tänään - kuin varkain - heräsin havaintoonettä tämän päivän ja jouluaaton väliin mahtuu ainoastaan kolme viikonloppua. Kaksi niistä on jo täytetty ohjelmalla.

Uuden oppimista pohtiessani, toivoin kovasti tämän viikon kuluessa pääseväni käsiksi tuohon minulle vielä hiukan tuntemattomaan aihealueeseen,  vaaleiden hiuksien värimaailmaan. Toiveeni toteutuikin heti maanantaina - aloitin viikon loihtimalla ystäväni vaaleisiin kutreihin uuden - astetta tummemman - hiusvärin. Heti viikon alkajaisiksi monitahoinen harjoitustyö, jossa  osoioita hiuksista raidoitettiin folioraitojen avulla vaaleammaksi, samlla kun ympärilla olevat hiukset tummennettiin hieman omaa luonnollista värimaailmaa tummemmaksi.

Hyvä aloituis noin töiden puolesta tälle viikolle.

Tämän päivän ihana yllätys tuon mukavan työtehtävän lisäksi oli luokkatoverilta saamani Intiantuliaiset - kaksi ihanaa värikästä huivia. Huivit hehkuvat ihanissa syvissä väreissä. Sinistä vihreää, violettiä ja raikkaan keltaista löytyy huivien värimaailmasta. Malliltaan huivit ovat neliön muotoisia ja juuri sopivia hiushuiveja käytettäväksi pantamaisena tai kokopäätä peittävänä turbaaniluomuksena.

Tämä tuore tukanväri alkaa hiljalleen - muutaman pesun jäljiltä - asettumaan toivottuun sävymaailmaan. Tänään otsatukka sain kevyen trimmauksen ja vaikuttaa istuvan nyt hiukan helpommin toivotuille aloilleen.

Snap Shot -kuvaan ikuistettua tavallista arkea.
No filters included - todellista tosielämää.

Näihin tunnelmiin on hyvä paketoida tämä marraskuu.

Tervetuloa joulukuu ja uusi Project 333 -vaatekaappi.

Lisää P333 juttuja luvassa myöhemmin tällä viikolla.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Kiitos!

Rakkaudella,

Sallamari

Se on sellainen kuivakausi ny

Sarjassa niitä hetkiä elämässä, joillin blogiotsikon kirjaimellisuus naurattaa 

 - vaikkakin eniten ehkä kyllä minua itseäni. 

Otsikon kirjaimellisuus näkyy silmissäni.

Välikausilta tuttu riesa - kuivuvat silmäluomet - ovat täällä taas. Silmäluomet ovat rutikuivat ja kutiavat, hetkittäin tuntuu että kuivuus imeytyy luomien läpi silmiin saakka. Koitan kiltisti hoitaa kuivia silmäluomia rasvaamalla niitä aamuin illoin - ihotautilääkärin vuosia vanha ohje - joskin laihanlaisin lopputuloksin. Kuivuus ei helpota, illalla luomiin läiskitty rasva sensijaan tuo kuivuuden kaveriksi aamuisin kepeähkön turvotuksen.

Koulussa vinkattiin tänään apteekista saatavista silmäsuihkeista. Jotakin silmätippojen kaltaista tuotetta, jota tuolla vanhuspuolella kuulemma käytetään kuivasilmäisien vanhusten hoidossa - helpompaa kuin silmätippojen kanssa temmeltäminen, suihkaus riittää ja se on siinä. Mikäli oikean tuotteen onnistun apteekista löytämään, saattaa silmien olo parantua kokonaisvaltaisesti.

My hopes are high.

Onko muita hyviä vinkkejä kuivien silmäluomien taltuttamiseen?

Kaikki apu otetaan iloisena vastaan.

Onnea on saada tehdä kaikkea tälläistä punaista ja kiharaa.ihanaa.

Arkikuulumisien osalta hehkun oppimisen riemua ja oivaltamisen iloa.

Hiuksia, partoja, hiuksia, partoja ja hiuksia.

kiharaa ,suoraa, värikästä,

pitkää, lyhyttä, kokonaan poisajeltua

Koulu on elämässäni tässä hetkessä niitä 

 ei-yksipuoliesta-aina-sitä-samaa-ja-kuivaa-hommaa -juttuja.

Teoriapainotteisista opinnoista on siirrytty käytännön työssä oppimisen pariin. Uusien oivallusten päivittäinen määrä on huima - yllättyy itse lähes päivittäin siitä, miten paljon oppia ihminen pystyy omaksumaan itseensä.

Mä olen monesti pysähtynyt kysymään itseltäni,

Ihan itekkö ite mä oivalsin, että näin tää tehdään?

Sen jälkeen olen mielessäni onnitellut itseäni onnistuneesta oivalluksesta.

Vuosi sitten mä itkin joka päivä sitä, että musta ei oo mihinkään ja mä oon ainut joka ei osaa. En osannut, koska mä olin väärässä paikassa ja ihan väärien asioiden äärellä. Ei ollut osaamista eikä tarvittavaa opetusta - mä en oikeasti osannut riittävästi.

Podin jatkuvaa hounommuuden tunnetta.

Parusfiilis oli, että ei musta oo tähän - eikä sitten ollutkaan.

Hell, yrritinpa ainnakin. Vaan ei ollut munn juttu.

Nyt musta on ja nyt mä osaan jo jotakin - parhaiten osaan oppia lisää.

Mun sydän on niin mukana tässä.

Asukuvarintamallakin on kuiva kausi .Harvinainen SnapShot viimeauantaina
 kun odoteltiin Laran kanssa BID -tapahtuman alkua Kampissa.

Ihmissuhderintamallakin on Dry Spell.

Tai no on ja ei ole - näenhän minä roppakaupalla ystäviä harjoitusasiakkainani päivittäin. Paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito on viime aikoina - toisinaan viime vuosina - jäänyt vähemmälle. Nyt otan kiitollisena heidät vastaan ja nautin yhteisestä hetkestä heidän kanssaa työn parissa.  Onnea on rohkeat ystävät, jotka auttavvat opiskelijaa taitojen kartuttamisessa.

Mutta noin muuten ihmissuhteet ovat hiljaiseloa. Elämäni seitsemänneksitoista tärkein ihminen on omalla paikallaan, joskin tapailulle järjestyvä aika on tärkeysjärjestysijalla kolmekymmentäneljä tai jotakin - molemminpuoleisesti. Luottamus siihen, ettei toinen katoa kokonaan on vahva ja aktiivitreffailu voi odotella väljempää kalenteria - kaikelle on luonnollinen aikansa.

Pitää vain malttaa odottaa.

Pimeys tuo hiljaiseloa elämään - on pimeä kun lähtee kouluun ja pimeää kun palaa koulusta. Keho ilmoittaa selveällä kielellä, että koulun jälkeen ollaan kotona ja levätään. Tehdään kotiaskareita ja nautitaan sohvallaköllöttelystä.

Seuraavat kolme kuukautta on ne pimeimmät.
Sitten se taas helpottaa.

Onneksi välissä on joulu.

Opiskelun muuttuminen teroriapainotteisesta työskentelystä käytännön työskentelyyn vaikuttaa näemä myös lohtukarkkikiintiööni. Väsyneenä rankasta ajattelutoiminnasta keho himosi lohtukarkkia jokapäiväisenä huvina. Nyt on ollut hiljaisempaa muutaan päivän ajan - ilmeisesti suurin jännitys ja hermostuminen on taltutettu, kun oikeita asiakkaita tehdessään mieli vihdoin tajuaa, että tätä mä osaan tehdä.

 Lohtukarkit ovat olleet pakokeino - mieli on pelännyt murskaavaa palautetta. Sitä, että taas sanotaan ettei tuo mitään osaa ja että mitä se täällä tekee kun se on kerran noin surkea. For Fuck Sake - tuollaista paskaa se oli viimeiset kolme vuotta työelämässä.

Eihän kukaan sitä oikeasti ole edes päin naamaa sanonut,
on vain annettu ymmärtää aika suoraa asia.

Eipä sillä, että paria poikkeusta lukuunottamatta - ihan asian vierestä huomiä että minun auttamiseni ei mitenkään kuulunut noiden parin poikkeuksen toimenkuvaan, he vain auttoivat hyvää hyyyttään kai - kukaan ei koskaan kysynyt, miten tilannetta voisi auttaa.
Miten me voitaisiin saada sut oppimaan näitä juttuja? 

olisivat edes sanoneet mitä uutta tarvisi osata lisää

Mutta sellainen epämääräinen ratkaisukeskeisyydestä höpöttely vailla päämäärää ja ratkaisijan loputonta etsintää se oli. Kun ei edes oikeastaan tiedetä - tai ainakaan osata välittää tekijöille -  että mitä tässä halutaankaan.

Tee siinä sittenn jotakin jos osaat.
Minä en osannut - nyt osaan sanoa sen ainakin ääneen.


Hus-pois paskat muistot ja paluuu nykyiseen onnelliseen oloon.


Kiitos että saan olla minä.
 tänään ja tälläisenä
 tässä ja nyt


Dry Spell fiiliksen keskellä aistin jostakin ymäriltäni vastasataneen fiiliksen.
 Sateenjälkeisen maailman tuoksen.

Ehkä ajatus kuivastakaudesta on sittenkin vain tunne silmäluomissani.


Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa!


Rakkaudella
Sallamari


ps. Herra Hartikainen - koirapotilas - on toipumaan päin.
Antibiootit ja kipulääkkeet helpottivat ensihätää. Tänään on tehty ensimmäinen osa hammasremonttia - hammaskiven poisto - ja ensi viikolla jatketaan lisää. Vanhus on toipunut toimenpiteistä hyvin ja operaatioiden lopputulemana ennustetaan vähähampaista loppuvanhuutta ja kevyttä sydänlääkitystä.

Koiranelämässä kaikki on parempaan päin.

Kiitos.

Yksi bloggarin lauantai

Bloggarit uusien kehyksien lumoissa

Minua on aina viehättänyt suuresti blogipostaukset joiden teemana on yksi tavallinen päivä bloggaajan elämästä. Pieni oven raoitus lukijoille siihen, mitä kaikkea yksi tavallinen päivä ihmisen elämässä pitää sisällään. Eri asian kokonaan on sitten se miten suuresti faktaa tai fiktiota se blogitekstiin tai videolle päätynyt päivä ihan oikeasti on - eikä ole minun asiani tai minulle jaettu oikeus puuttua kriittisesti todenperäisyysseikkoihin - kuki taplaa tyylillään.

Eilen aamulla en osannut aavistaa miten täyteläinen päivä eilisestä lopulta syntyy - miten paljon tunteiden kirjoa mahtuu yhteen lauantaipäivään. 

Päivä alkoi innokailla mielin täpötäyden bussin kyydissä kohti Helsinkiä ja päättyi väsyneeseen mutta onnelliseen itkuun yksin lämpimän suihkun huomassa reilu 12 tuntia myöhemmin.

Aloitetaan päivän tapahtumat alusta.

 Lähdin lauantain ratoksi siis Helsinkiin tapaamaan ihanaa ystävääni Laraa Indiedays Bloggers Inspiration Day -tapahtuman merkeissä. Tässä vuosien varrella meistä on tullut toisillemme sellainen "vakiodeitti" näidin BID tapahtumiin. Jokapäiväisestä Helsinkielämästäni huolimatta näen Laraa aivan liian harvoin - se on rehellisesti tunnustettava. Koitan vannotella itselleni, että tämä on vain kausi ja että kun kouluhommat helpottavat minulla on taas enemmän aikaa ihanille ystäville.

Bloggers Inspiration Day oli nimensä mukaisesti jälleen kerran inspiroiva tapahtuma. Minulle näiden tapahtumien suurin anti ovat ihmiset. Niin ne bloggaajat joiden kuulumisia seurailen vakituisesti blogien ja Instagram kuvien välityksellä, kuin tapahtumassa jutulle heittäytyvät uudet tuttavuudet. 

Olla yhtenä bloggarina muiden bloggareiden joukossa.

Samanlaisena samanlaisten parissa.

Tapahtuman ihanaa antia oli heittäytyä Irlantifiilistelyihin yhdessä XL Elämää -blogin kirjoittajan Sadun kanssa - että joku toinenkin tietää sen meren tuoksun jonka voit tuntea vain Irlannin etelärannikolla. Jaettuja yhteisiä kokemuksia, niitä erilaisia mutta hetkessä niin samanlaisia muistikuvia ja tunnelmia.

Universumi saattoi roppakaupalla uusia ihmisiä elämääni. Oli mukava tutustua koko joukkoon ihania värikkäitä kynsibloggari mimmejä. Visuaalinen silmä lepäsi koko joukossa kauniisti lakattuja kynsiä ja hyvin hoidettuja käsiä. Teki mieli käpristää omat sormet nyrkkiin, että kyllä mä taas sitten kun mulla on aikaa näiden koulujuttujen parista, niin sitten mä panostan kynsiinikin.

Eikä sovi unohtaa upeiden aikuisten leidien kanssa vaihdettuja kuulumisia. Jos ette vielä ole tutustuneet Tädit Tubettaa -You Tube kanavaan, menkää ihmeessä katsomaan. Tädit on niin huippuja - ne on mun idoleita. Tuollainen mustakin tulee - tai siis, mähän olen kovaa vauhtia matkalla elämäniloiseksi 40+ bloggaajaksi.

Äkkiarvaamatta täysin uudenlaisiksi muovautuneen Halloween -suunnitelmat.
Go by the Flow - oli heittäydyttävä virtaan mukaan ja otettava ilo irti kaikesta siitä mikä eteen annetaan.
Ei tullut kinkybileitä, tuli koti-ilta.

Tunnelmasta toiseen.

BID tilaisuudesta poistuessamme Maxinen aulassa takkia pukiessa saa JunttiPeeltä puhelinsoiton; Herra Hartikaisella on kuono golfpallon kokoiseksi turvonnut, koira on kipulevan oloinen. Eläinlääkäripäivystykseen soitettu ja aika on kuudelta - Ehitään nappaamaan sut linja-autopysäkiltä ja lähetään siitä sitten suoraan Turkuun. ; kuuluu JunttiPeen toimintasuunnitelma puhelimen toisessa päässä.

Hiljaiseksi vetää.

Itkettää toisen kipuilu.

Silmänräpäyksessä yleisfiilis vaihtui BodyLove -bloggarista

 huolestuneen lemmikinomistajan ajatusmaailmaan. 

Tiesin heti että hampaista tässä puhutaan - Kiinanharjakoirilla rotuominaisuutena on huonot hampaat. Silti surettaa välittömästi, että toista sattuu. Olenko mä ollut oikeasti niin huono omistaja, että nyt toinenon sitten todella kipeä. Olisiko mun pitäinnyt osta ennakoida tämä.

Rauhallinen potilas.
Halloween tunnelmissa - pinen harjakoiran kuono on turvonnut ja muistutti enemmän bit bull -koiran kuonoa

Bussipysäkillä minua odottaa pirteähkö potilas. Hänntä vispaa ja korvat on innokkaasti hörössä.

Ei tämä onneksi kuolemanvakavaa olekaan.

Eläinlääkärin toteamus on sama - vakava ja kivualias ongelma, muttei välintöntä hengenvaaraa. Koiralla on mitä todenäköisimmin mätäpaise hammasjuuressa. Antibioottia ja kipulääkettä kotiin viemiseksi, maanantaina aika leikkaushoitoon. 

Näillä mennään.

Matka pysähtyy odotusaulaan - sisälle saapuu kireisempää huomiota vaativa potilas.

Reseptinkirjoitus jää hetkeksi odottamaan.

Siinä hetkessä astun jälleen uuteen rooliin - kuuntelevaksi kanssaihmiseksi.

Kiireinen tapaus on ison koiran hyökkäyksen kohteeksi iltalenkillä joutunut pieni koira. Tilanne on vakava, omistaja sydän syrjällää itkuisena odottaa uutisia. Minä lohdutan minkä voin - olen läsnä ja kuuntelen. Annan tilaa toisen ihmisen huolelle ja surulle - elän mukana.

Kyyneleet kastelevat posket toistamiseen,

toisen ihmisen huoli ja suru on niin käsinkosketeltavasti läsnä.

Onneksi tää teidän potilas on iloisen oloinen ja pirteä,

toteaa nuori tyttö viimein ja kumartuu rapsuttamaan Hartikaista.

Jotakin hyvää sentään.

Toisen potilaan omistaja poistuu kuulemaan lääkäriltä toimintasuunnitelmaa,

 meidät kutsutaan hakemaan resepti.

Ovella kohtaamme vielä kerran,

"Toivottavasti teilläkin kaikki päättyy hyvin"

rohkaiseva hymy, johon vastataan kiitollisella hymyllä.

Enempää en tässä tilanteessa enää voinut tehdä.

Muuta en osannut sanoa.

Kohtaamisesta jäi lopulta hyvä mieli.

Sain olla hetken läsnä ihmisen elämässä ja lohduttaa.

Osoittaa inhimillisyyttä ja vilpitöntä lähimmäisenrakkautta.

*****

Apteekin edessä jäädään hetkeksi kaksin Hartikaisen kanssa.

Rapsutusta ja jutustelua - niinkuin silloin kun oltiin nuoria ja oli vaan me. Ei alituista kiirettä, ei uraa, ei lapsia eikä muita lemmikkejä jakamassa huomiota puolin ja toisin.

Olenkohan mä ollut ihan liian vähän sun kanssa viime aikoina?

Ollaan nyt vaan ihan kaksin ja nautitaan tästä hetkestä.

Sydän täyttyy kiitollisuudesta.

Kaksitoista ihmeellistä vuotta meidän ystävyys on kestänyt.

Toivon hiljaa vielä useita lisävuosia.

Tunnelmavalaistus

Kotona odottaa Halloween.

Vampyyriksi pukeutunut pieni tyttö, 

joka iloisesti pulputtaa eilisen yökyläilyn kuulumiset.

Äitinä olon hetki.

- Äiti, miksi sä aijot pukeutua tänä vuonna?

- Mä oon jo pukeutunut

Tänä vuonna mä olen täydellistä unelmaelämä elävä Bloggaaja.

Vitsi menee lapselta ohi,

palkkioksi vastauksesta saa rutistuksen ja toteamuksen

"Äiti sä oot ollu nättinä taas tänään."

Itseä tuppaa naurattamaan.

Maxinesta poistuessa tuntematon ihan tyttö lausui kehun

"Ootpa sä tosi kauniisti pukeutunut tänään."

Huolien sumentamat aivot kehittää vastauksen

"Niin no, tää on mun arkilook."

Seuraa hämentävä hetki ja puolihiljainen lause, 

"Niin ööö, mä siis tarkoin että sä yleisesti näytät tosi nätiltä."

En tajua pahoitella töksäytystäni.

Se tuli vähän niinkuin selkäytimestä tuo töksäytys, kun viime Halloweeninä joku kehui nättiä Halloweenasua ja mä olin arkivaatteissa tulossa töistä. Että sitä minä vaan, että en ole erityisemmin pukeutunut tänään ja kiitos kun sanoit minua kauniiksi.

*****

Takan päälle vilkaistessani huomaan kynttilät.

- "Kulta, tuu sytyttään kynttilät."

-"Miks?"

-"Koska tänään on vainajien muistopäivä ja kynttilän valolla mä haluan ilmentää mun ikävää ja rakkautta niitä ihmisiä kohtaan jotka ei oo enää täällä."

-Onks sulla sun äitiä ikävä?"

"No vähän. Mut ennemmän kuin sitä ikävää mä haluan ajatella sitä vaan ja olla tosi kiitollinen siitä, että se oli mun äiti. Se mun äiti vähän niinku elää sussa ja mä saan rakastaa sitä kovasti rakastamalla sua kovasti."

äitiä - ikävää - rakkautta - ystäviä joita ei voi enää tavata

Mietin hiljaa mielessäni kiitollisena kaikkea tuota kynttilää katsellessani.

*****

"Tuu kattoon käärmettä!"

Seuraavan proggiksen vuoro 

- edelleen samoissa meikeissä samalla mekolla mennään.

Käärmeen vatsa vaikuttaa munattomalta.

Munattomalta vaikuttaa myös munintaa varten tehty pesä.

Ehkä ne oli hedelmättömiä munia ja käärme sulatti ne takaisin itseensä.

Tai sitten sillä oli paha ummetus.

Käärme on kaiken puolin virkeä ja eloisan oloinen.

Syntyy päätös paketoida munitusprosessi ja siirtää käärmeet takaisin samaa terraarioon.

Sydän täynnä kiitollisuutta.

Onneksi kaikki meni näin,

ettei tullutkaan koko joukkoa käärmeenmunia.

Toista kertaa tänään lemmikinomistajan roolissa pohdin omaa toimintaani;

Voiko saman päivän aikana olla sekä superhuolellinen 

ja ehkä liian huolettomasti lemmikkiään tarkkaillut lemmikin omistaja?

*****

Suihkun lattialla lämpimän vesisuihkun alla istuessani itken viimein ulos kaiken.

Itken ulos

vilpitöntä kiitollisuutta,
huolta,
rakkautta,
ikävää,
surua,
iloa,
 naurua,
riemua,
hyvää oloa,
joukkoon kuuluvuuden tunnetta,
ystävän seurassa olemisen helppottua,
uusien ihmisten tapaamisen synnyttämää mielenkiintoa,
oman kodin tuomaa turvallisuuden tunnetta

koko tunteiden kirjoa

Palaan hetkeksi ihmisyyden alkulähtelle,

kiitollisuuden ääreen.

Kokemaan syvää kiitollisuutta kaikesta tämän päivän aikana tapahtuneesta.

Sydämessä asuu onnellisuus.

Mä oon onnellinen ja kiitollinen.

Kiitollinen aivan kaikesta, mitä elää on mulle eteen tämänkin päivän aikana heittänyt.

Ajatelkaa, joskus mä mietin että mä olisin vaan luovuttanut.

Vapaaehtoisesti luopunut tästä kaikesta omanlla valinnallani.

Miten pahalta musta onkaan silloin tuntunut.

Miten raskaiden ajatusten alle mä olen itseni antanut hautautua.

Kiitos, että mussa oli vahvuutta kivuta sieltä ulos.

Itken vielä lisää.

Rakkautta.

Onnellisuutta.

Kiitosta.

Ikävää.

Itken Elämää.

*****

Käperryn sohvalle syömään iltapalaa.

On vaimona olemisen vuoro.

"Voidaanko kattoa se uusin Rambo

- mä kaipaan mättöä elämään?"

"Mä en tiennyt, että sä tykkäät Ramboista."

"Nii, ei kolmessatoistavuodessa ihmisestä vielä kaikkea opi.

Jotakin pitää jättää tuleville vuosille.

Kato nytki taas sait irti musta jotakin uutta tietoa."

"Just."

"Ja katotaan vaan."

---

"Oliko sulla muuten kivaa siellä bloggarimiitissä?"

*****

Rakkaudella,

Sallamari

ps. lisää BID tunnelmia luvassa myöhemmin.

ps II - Tämä elämä kaikkine yllättävine käänteineenkin on mun unelma elämää - sellainen joksiolen tämän elämän itse omilla valinnoillani luonut. Enempää en voisi toivoa.