11 vuotta sitten minusta tuli äiti

Minusta tuntuu edelleen ihmeelliseltä, että huomenna tulee kuluneeksi 11 vuotta siitä hetkestä, kun minusta tuli äitii. Rakas tyttäreni S täyttää  tänään 10 vuotta ja siirtyy  lapsen elämästä avoimin sydämin teini-ikään.

Pikku S syntymäpäivien aikaan sydämessäni tuntuu aina pieni pistos; minua hieman harmittaa sellainen seikka, etten kykene muistamaan juurikaan mitään oman lapseni pikkuvauva-ajoista.

Muistikuvissa on tyhjää harmaata, joitakin satunnaisia pilkahduksia. Ensi askeleet ovat hämärän peitossa, ensimmäinen hymy ei ole tallentunut mielikuviin. 

Onneksi on valokuvia sentään, jotta voi mielelle kertoa olleensa paikalla.

Niin huonossa jamassa minä olin lapsen syntymän aikoihin, mieleltäni epävakaa ja aidosti pahan olon vallassa.  Surullisena oman elämän kanssa kipuileva, ollen samaan aikaa hyvin vakaan ja vahvan oloine,  niin että ulkopuolisten oli miltei mahdotonta havaita mieleni todellista tilaa. 

Onnekseni kuitenkin niin hyvässä ja tasapainoisessa tilanteessa elämän suhteen, että ympärilläni oli ihmisiä joihin osasin turvautua - oli puoliso, au-pairit, ystävät - heitä joidein varaan saatoin luottaa lapsiarjessa selvitymiseni eikä minun tarvinnutkaan yrittää jaksaa kantaa kaikkea vastuuta itse. 

Saattaa olla mahdotonta käsittää tälläistä, jos minut oppii tuntemaan tässä kohdassa matkaa.

Minua ei pelota enää kertoa, että lapsen syntymän aikaan (ja vielä vuosia sen jälkeenkin) minulla on ollut akuutti mielenterveysongelma. 

Lohduttavina sanoina voin omalla esimerkilläni osoittaa mikään ei ole lopullista - tilanteet elämässä muuttuvat.  Syvistäkin ongelmista on mahdollista päästä eteenpäin. Toipuminen on kyllä ihan hiton hidasta hommaa, mutta mahdollista - sitä pitää toisinaan haluta enemmän kuin mitään muuta elämässä. Siinä joutuu sitten kohtamaan vastuun jakamisen pelottavuuden, sen että sanoo ääneen "Yksin en jaksa, tarvitsen apua teiltä."

Kaikessa pelottavuudessaankin avun vastaanottaminen on vaivannäön arvoista.

Olen kiitollinen siitä, että saan tänään aidosti tuntea rakkautta omaa lastani kohtaan. Olen iloinen ja onnellinen siitä, että osaan tänään juhlia lapsen kanssa onnellisena hänen syntymänsä juhlapäivää.

 Olen saanut oppia isoja asioita.

Kiitos.


Rakkaudella,
Sallamari