When you're dead, you're dead. That's it.
Marlene Dietrich
Mä näen jatkuvalla syötöllä taas unta kuolleista. En mitään ahdistavaa painajaisunta tai sellaista, vaan sellaisia helppoja unia joissa kuolleet tekevät kaikkia arkisia juttuja kanssani. Ainoa miinus koko konseptissa on, että unessakin - kaiken tekemisen keskellä - tiedän kuolleiden olevan kuolleita.
Mun ajatukset ovat viimeisen viikon ajan jumituneet toistuvasti pyörimään kuoleman ympärillä. Huomaan keskellä kaikkea arkea, että ajtus pyörii holtittomasti kaikessa kuolemiseen liittyvässä. Elämää häiritsevästä pakkoajatuksesta en voi puhua, vain sellainen hiljainen ajatuspyörre jossakin takaraivossa. Sellaista hallitsematonta kuolemanpelkoa, josta ei kykene päästämään irti vaikka miten haluaisi. Ajatuksia, joita en toivoisi ajattelevani.
Silti ajatuksen kiertyvät samoille raiteille.
Toistuvati ja toistuvasti.
Mua pelottaa, että mä kuolen.
Että kaikki vaan äkisti loppuu,
juuri kun kaikki on viimein hyvin.
mun ajatus rullaa läpi nuorten ihmisten kuolemia
mun äiti oli kuollessaan 41
Aki alle40
lemmitkinkin kuolee
äkkillinen
yllättävä
selittämätön
kuolema
Kaiken päälle mua vaivaa sanomaton tunne siitä,
että ihan kohta joku mun lähelläni kuoleen.
Mä huomaan toistuvasti eksyväni lukemaan kertomuksia siitä miltä tuntuu
kun lapsi kuolee
kun puoliso kuolee
kun joku kuolee aivan silmien edessä
kokemuksia siitä miltä tuntuu haudata vanhempi
hyvä ystävä
lemmikki
mä olen niin valmis luopumaan näistä ajatusradoista
Miten häiritsevästä ajatuksesta pääsee eroon?
Pitäisikö mun rohkeasti käydä käsiksi kuolemisen analyyttiseen tutkimiseen?
Ruveta täyttämään elämiä?
Rakkaudella,
Sallamari
Voi ei, kuolemanpelko on kauheaa... Minulla oli kausi viime vuonna tai joskus, jolloin koin silkkaa kauhua kuoleman ajattelemisesta, ja sitä tapahtui melkein päivittäin. Nykyään en tunne samaa kauhua, vaikka ajattelisinkin samoja ajatuksia. Se oli vain kausi, joka jatkui aikansa, ja on nyt painunut taas alitajunnan syövereihin.
VastaaPoistaSisareni kutsui sellaisia ajatuspyörteitä "minipakkomielteiksi". Minusta se oli tosi osuva kuvaus. Hän viittasi niihin yhteydessä siihen, että sellaisia syntyy, kun viettää paljon aikaa yksin. Perspektiivi asioihin hämärtyy ja kieroutuu, jos on vain omien ajatuksiensa seurassa, eikä puhu niistä jollekulle.
Siis, neuvo numero yksi, jos sinulla on joku jonka kanssa voisit puhua asiasta, tee se. Myös vaikeiden asioiden auki analysoiminen kirjoittamalla auttaa minua saamaan niihin perspektiiviä.
Toinen osuva kuvaus on "train of thought", siis ajatusjuna. Juna saa lisää liikevoimaa joka kerta, kun asioita ajattelee uudelleen. Kierre tai juna kulkee vain kovempaa ja syvempää, mitä enemmän pelkää.
Samalla tavoin voin todellakin relate tuohon ajatuspyörteeseen liittyviin teksteihin eksymisestä. Jonkin aikaa luin ihmisten blogeja liittyen ongelmiin, joita itselläni on. Vaikka se toisaalta antoikin ymmärrystä ja tietyllä tavalla perspektiiviä ongelmiini, huomasin, että tekstit vaikuttivat mielialaani negatiivisesti, ja vahvistivat asiaanliittyviä ajatuksia ja tunteita. Huomasin jopa ajoittaisten tunnekriisieni tietyllä tavalla ohjautuvan sen mukaan, mitä olin noista blogeista lukenut (jos joku esim. kirjoitti itsensä vahingoittamisesta, huomasin itse ajattelevani kriisissä samaa, vaikken ollut koskaan ennen sellaista ajatellut).
Sitten eräänä aamuna muutama päivä sitten kuulin ohimennen, kun mies katsoi erään naisen haastattelua, joka puhui rakkaudesta. Sinä aamuna tuntui, kuin negatiivinen ajatus- ja tunnekierre olisi murtunut, ja ajattelin ja tunsinkin tietyllä tavalla rakkautta. Se on hyvin erikoista minulle! Neuvoisin siis yrittäää estää itseäsi lukemasta liikaa asiasta, koska se voi vahvistaa ajatuksia ja pelkoa kuolemasta. Lue sensijaan jotain myönteistä ja toiveikasta.
Siihen tarvitaan hieman vaivannäköä, mutta jotta ajatusjunalta tai -kierteeltä voi alkaa ottaa voimia pois, auttaa kieltäytyä menemästä sen mukaan, ja sen sijaan olla sen ulkopuolella ja tarkkailla sitä ja sen alkuunsaavaa sysäystä. Jo aamusta voivat samat ajatukset ja tunteet alkaa pyöriä kuin eilisen jatkona, mutta ennen kuin ne voimistuvat liikaa, minua on joskus auttanut kovastikin kun yritän oikeasti päästä jyvälle niiden alkuperäisistä ilmestymisen syistä. Sillä ne voivat menettää paljon voimaansa. Kun jokin tietty sama vanha negatiivinen fraasi alkaa päässä soida, joskus vain katkaisen sen ja siirrän huomion muualle. Sekin auttaa tietyllä tapaa.
Anteeksi kauhean pitkä teksti... Toivon että siitä olisi apua! Voimia ja valoa <3
Kiitos Laura ihanasta ja pitkästä tekstistä.
VastaaPoistaTuo ajatuspyörre tai minipakkomielle on hyvä kuvaus - samoin kuin ajatusjuna. Mä itse kuvaan tilaa sanalla aivomato tai ajatusmato - vähän kiinkuin päähän loopilla soimaan tarttunut biisi on aivomato niin lukemastaan tekstistä tarttunut ajatus on sitten ajatusmato.
Mä taidan viettää viikonlopun lukien hömppärakkausromaaneja ja pureutua sitä kautta iloisiin ja onnellisiin tunnelmiin....and they lived happily ever after.
<3
Aivomato :D Niinpä.
VastaaPoistaToivottavasti viikonloppusi oli kaunis ja keveä :)
Viikonloppu oli kaunis, keveä ja aurinkoinen!
Poista<3