Ahmimishäiriö on voitettu,
kun ihminen on laihtunut takaisin normaaleihin painorajoihin..
Uskokaapa vaan, näin ihan oikeasti ajattelee aika moni kaduntallaaja.
Että kun se nyt vaan ottaa niskasta itseään kiinni niin kyllä se siitä.
Arvatkaapa mikä on hassu huomaamani tosiasia
- ahmimishäiriöstä toipuminen alkaa vasta, kun uskaltaa täysin päästää irti laihdutusajatuksista.
Ahmimishäiriöstä voi toipua vain luopumalla laihdutuksesta ja painontarkkailutarpeestaan.
Jaa, että kuka minä olen kertomaan mitään ja millä perusteella?
Well, minä olen Sallamari ja vuonna 2004 minulla on dignosoitu BED,
ylipainoisen ahmimismäiriö.
Yep, todentotta minä olen niitä harvoja ja onnekkaita joiden kohdalla tämä ongelma on oikeasti tunnustettu. Todennettu asiantuntijan allekirjoituksella, että lihavuuteni ei johdu laiskuudesta tai saamattomuudesta, vaan ongelmini taustalla on ihka oikea ICD-10 järjestelmän avulla luokiteltava ongelma.
Hassua sinäänsä, että asiantuntijoiden silmin katsottuna BED on yleisin syömishäiriön ilmenemismuodoista, ollen yhtäaikaisesti se kaikista diagnosoimattomin syömishäiriö. BED on alidiagnosoitu sairaus pitkälti siksi, että suurin osa hoitohenkilökunnasta ei tunnista kyseistä sairautta tai sen ilmenemistä laisinkaan. Onkai helpompi todeta apua etsivälle mukasympaattisella äänellä, että jos nyt vaan yrittäisit ja kyllä kai se siitä kun vähän katsot mitä syöt ja miten liikut, kuin oikeasti heittää pöydälle iso kysymys
miksi susta tuntuu, että yksin syöminen voi lohduttaa sinua?
Hassua on, että tyypillisin BED potilas on ikuinen laihduttaja.
Hän, joka säännöllisesti kerran kolmessa vuodessa herättää ihmetystä tuttavien silmissä laihtumalla puoleen entisestä olomuodostaa, hämmästyttäen samat ihmiset uudelleen vuotta myöhemmin tuplattuaan reilusti edellisen vuoden elopainonsa.
How can you do that?
Niinku, miten se on käytännössä mahdollista.
Niin, palataan takaisin minun tarinaani.
Peruskoulun matematiikalla on helposti laskettavissa, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on laihdutettu lukemattomia kymmeniä kiloja - ja lihottu tuplaten sen määrä. Itseasiassa syömishäiriöt pääni sisällä ovat kehittäneen kerrassaan hurmaavan kobminaation - anorektinen puhtauteen ja olemattomuuteen pyrkiminen tehostettuna ääneen huutavalla sielullisella kivulla, jonka hetkeksi voi vaientaa syömällä.
Sounds like there is two of them - tai no yksi sairaus, joka on ominut itselleen kaksi äärimmäistä ääntä itselleen. Ajoittain päässäni on ollut aika meteliä noiden kaikkien äänien keskellä.
What is my voice?
Is it there at all?
Tällä hetkellä minä olen toipumassa
tai oikeastaan aika pitkälle toipunut,
vaikkakaan mikään ei ole yksiselitteistä ja suoraviivaista tänäpäivänäkään.
On oppimista ja oivaltamista,
minun omaa ääntäni kuunnellen.
Kakofoninen sekakuoro on hiljaa,
ahdistus ei huuda täydellä äänellä käskien kokoaikaisesti syömään
samalla kun anoreksia tuomitsevä ääni hakkuu likaiseksi jokaisen suupalan kohdalla.
Käskee viiltämään ja tuhoamaan kehoa jokaisen uuden kerääntyneen gramman myötä.
On vain hiljaisuus,
siunattu hiljaisuus,
Vaikka tiukan hetken tullen,
väsyneenä ja vähän alakuloisena,
on yhä helpompaa kahmaista suuhunsa jotakin äkkiä,
kuin jäädä joka hetki pohtimaan että mikä mua oikeasti nyt pännii.
Tai no kaksi kertaa viidestä nykyisellään
- yhden kerran viidestä kahmaisee ja pohtii
ja ne loput kaksi vain pohtii.
Omassa toipumistarinassani suurimman positiivisen muutoksen on saanut esiin täsmäsyömisen omaksuminen - siis se, että syön säännöllisesti 5-6 kertaa päivässä. Täsmäsyöminen on auttanut jotenkin hahmottamaan hankalissakin tilanteissa itse tilanteeseen paneutumista, kun fyysisestä nälästä kärsivä keho ei autopilotilla vie ajatuksia ensimmäisenä kehon ravitsemiseen ongelman pohtimisen sijaan. Keholla on koko ajan käytössään rittävästi energiaa ajatustyötä ajatellen - kehon ruokkimisen sijaan voin keskittyät ehokkaaseen ongelmanratkaisuun. Täsmäsyöminen ei ole vielä minulle mitenkään automaatiotoiminti - syömishäirövuosien opitut tavat puskevat esiin melko helposti, joskin nykyään ilman niitä piinaavia ajatuskuvioita.
Pää on hiljaa, mutta keho saattaa hetkittäin toimia aivan kuin sairauden pahimpina vuosina.
Toipuminen on näemmä laji, jossa maltti on valttia,
kertaus opintojen äiti
ja hiljaa edeten hyvä tulee.
Tällä viikolla olen lahjonut itseäni hankimalla puhelimeeni täsmäsyömiseen kannustavan appsin. Ohjelman, joka säännöllisin väliajoin 'kutsuu' minut syömään pienellä piippauksella ja ruokailujen yhteydessä muistuttelee positiivisella fiiliksellä hyvästä lautasmallista - palautellen mieleeni tietoisuutta noista kaikistakehoani ravitsevista ravinnon ainesosa-alueista.
Jonkinlaiseksi laihdutustuotteeksi tai tuo ohjelma aluperin on lanseerattu, mutta tälläisessä soveltavassa käytössä se kolmen ensimmäisen päivän jälkeen vaikuttaa toimivan erinomaisesti.
Niin laihduta minä en - en syö minkään dieetin, mallin tai erityisfilosofian mukaiseti. Syön täsmällisesti 5-6 kertaa päivästä kehoani kuunnellen, jokseenkin puhelimeeni asetettuun ohjelmaan tukeutuen. Ohjelma muistuttaa minua kuuntelemaan kehoani - kokeilemaan, että jos syö säännöllisesti joka kolmas tunti, vaikken vielä kaikkea käytöstäni nälkäsignaaleiksi osannutkaan tulkita, miltä tuntuu kehossa muutamaa tuntia myöhemmin. Oloni on varsin positiivinen, täsmäsyöminen tuntuu hyvältä.
Suklaalevyjen saldo tällä viikolla nolla.
Pyhpah sinä, joka siellä pohdit, että haa tuohan laihduttaa ihan selvästi -salaa jopa itseltään - kun se puhuu tuollatavalla suklaalevyistä ahmintaruokana ja kehuu elämän menneen hyvin kun ei ole tullut syötyä suklaata. Yksinkertaistit sanomani sopimaan omaan maailmankuvaasi?
Maybe.
Syön suklaata edelleenkin (ei ole pähkinäsuklaan voittanutta) - mutten korvaa tänään sillä yhtään ateriaa ajatellen, että kun en nyt syö ruokaa niin voi syödä suklaata ilman että päässä jäytää hillitön pelko tai morkkis. Syön sitä täsmäsyömisen osana, yhtenä herkkuna muiden hyvien aterioiden joukossa.
Suklaa on bonus - ei ahdistuksenpurkua tai päivän pääateria.
Sillä vaikka luopuu laihduttamisesta,
fysiikan lajeka ei pysty muuttamaan.
Energiaan liittyvä lainalaisuus on ja pysyy.
I did it,
you can do it.
Päivän tsemppaus teille kaikille.
Tuosta puhelimeeni lataamasta ohjelmasta lisää myöhemmin.
Nyt kiidän Aerialtunnille!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja