10. toukokuuta 2014

Wednesday Addams grew up and got fat

päivän pönötys - Wednesday seuranaan Black Canary

Terveisiä Turusta ja ihka ensimmäisestä Cosvision tapahtumasta. 
Jaa, ettäkö missähän sitä on taas oltu? 
Locomolla ja ei-aivan-niin-kovin-vakavamielisessä Cosplay tapahtumassa.

ha? mitä sä nyt taas selität?
missä sä oikeasti olet ollut ja  miksi tuollainen kaikkien goottien  äidiltä näyttävä asukuva?
Liittyykö tää juttu nyt euroviisuihin tai johonkin?
Missä sun parta on? Eiks parrakaat naiset oo se tän vuoden euroviisujuttu?

Kyseessä on kokoontuminen,
vähän niinkuin herättäjäjuhlat tai moottoripyörämessut. 
Vähän niinkuin, mutta oikeastaan ei mitään sinnepäinkään,
paitsi paljon jengiä yhdessä tilassa koolla saman kiinostuksen kohteen vuoksi tässäkin jutussa. Että sillä tavalla se kyllä on samansuuntainen kun edellä mainitut helpommin ymmärrettävät kokoontumiset.

Cosplay
harrastus, jossa ihmiset pukeutuvat
tv-hahmoiksi, supersankareiksi
 anime-, mang- tai videopelihahmoiksi.
Alkujaan lähtöisin ameriikasta ja Scifidiggareiden kekkeistä,
raamitellut nykymutonsa Japanissa ja japanista rantautunut takaisin länteen.

Minusta on kiva tehdä fanittamastani fiktiivisestä hahmosta oman näköiseni tulkinta.
Tulkita itse näkemys hahmosta vaatteiden, meikin, peruukin, ilmeiden ja eleiden avulla.
Herättää hahmo hetkeksi henkiin - sellaisena kuin minä tuon hahmon tulkitsen.
Vielä kivempaa on katsella muiden tulkintaa tutuista ja tuntemattomista populaarikulttuurin hahmoista.
Luovuutta, lahjakkuutta ja tekemisen iloa.
Taidokkaita vaatteita, esineitä ja naamiointia.
Omin käsin luomisen iloa.
Siksi Cosplay.

Sitten ne esiin vaivihkaa hiipivät kysymykset.
...etkö sä nyt oo vähän vanha...
...eikö toi oo sillai nuoremmille...
...niinku lasten ja teinien hommaa...
...onhan toi ihan kivan näköistä, mutta kehtaako sitä nyt enää....
....voi kun mä olisin tiennyt tälläisestä silloin nuorena...

No, en minä kyllä taivu tässä iässä ja tällä kropalla viisitoistakesäiseki mangasarjakuvan sankaritytöksi polvisukissaan ja pienessä crop-top paidassa.
En  - vaikka sellaiset hahmot minusta viehättäviä omalla tavallaan ovatkin.
Lucky me, eipä minun tarvikaan.
WonderWoman on esitetty sarjakuvassa ajoittain päälle kolmekymppisenä.
Dana Scully oli kolmekympin kieppeillä X-filesin loppuaikoina.
Mietitään hetken verran tyttökultia ja päästää todellisiin seniorihahmoihin.
Tässä iässä tulkitsee suosikkihahmojaan rohkeasti omaan ikään ja kokoon sopivalla tyylillä.
Pohvisukat ja teinisöpöstely on taaksejäänyttä elämää - cosplay sitävastoin ei.

Ikääntymisen parhaita puolia on budjetin ja taitotason kasvu teinivuosiinsa verrattuna - tänäpäivänä on rahaa ja kykyä niinkseen innostuessaan loihtia suhteellisen näyttävä hahmoasustus itselleen. 
Toinen iän mukanaan tuoma plussapuoli on se varmuus, että puolivillaisen asunkin kanssa voi lähteä tapahtumaan osoittamaan tukensa tapahtumalle päämäränään ainoastaan tällä kertaa olla paikalla kuuntelemassa tapahtuman ohjelmaluentoja. 

Tämän päivänen cosvision oli elämäni ensimmäinen puhtaasti cosplayn ympärillä pyörivä tapahtuma. Vuosien aikana olen useampaan otteeseen vieraillut kaiken sorttisissa roolipeli-, sarjakuva. ja scifitapahtumissa.
Sisäinen nörttini on aina rakastanut kaikkea epätodellista - sarjakuvia (länsimaisia ja mangaversioita), elokuvia, tv-sarjoja, scifiä, kirjoitettuja tarinoita ja muuta populaariviihdettä.

Sisäisen lapsen hellinnästä tai sisäisen lapsen esiintulotarpeesta ei ole kysymys cosplaystä puhuttaessa. Minulle cosplay on esittävän taiteen harrastus muiden joukossa. Cosplayssä on hiukan samaa henkeä kuin burleskissa - yhteisöllisyyttä, itse tekemisen meininkiä, pukeutumista ja luodussa roolissa esiintymistä. 
Paljon samaa ja vähintään yhtä paljon eroavaisuuksia. 
Omalla tavallaan mielenkiintoista puuhaa kumpainenkin.

Nuorisolle cosplay on mitä parhain harrastus. Opettaa ensinnäkin näpertelemään omin käsin kaikkea kivaa ja antaa yhteisöllisyyteen tarvittavia taitoja kokoontumisien merkeissä.
Ymmärrän kyllä vanhempia, joiden mielestä cosplayssa ja muissa con-tapahtumissa, kokoontumisissa, on jotakin epäilyttävää - kun ne siellä pukeutuvatkin kaikella omituisesti. Ristiin ja rastiin, pojat tytöiksi ja työt pojiksi ja sitten sillätavalla sievästi tai aivan hirvittävästi - että mitä jos joku katsoo minun lastani sillä tavalla siellä koko ajan kyttäillen. En voi muuta kuin rohkaista vanhempaa tutustumaan lapsen harrastukseen - osoittammaan kiinnostusta ja kyselemään aidosti, että mikä siinä hommassa viehättää. Minä pidän cosplaytä ja muita vastaavia tilanteita hyvinä kasvunpaikkoina ja tilana oman minän etsimiseen.
So what, jos lapsen todellinen minä pääsee vapaaksi toisen sukupuolen roolissa - cosplaykokeilusta on turvallista aloittaa se mietintä kuka minä oikeasti olen. Mitä cosplayn jälkeen tapahtuu - se selviää aikanaan, cosplaykokemuksen myötä tai ilman.

Mikäli hauskojen harrastusten välillä pitää valita, vaaka kallistuu minulla burleskiin.
Burleski antaa enemmän, vaikka kovin paljon mukavaa cosplay tuo myös mukanaan elämääni. Mutta esimerkiksi aika-raha -akselilla katsottuna burleskiin satsaan silmää räpäyttämättä enemmän. Burleskia tekisin ja kokisin mielelläni vaikka joka viikko, kun cosplayn osalta tapahtuma tai maksimissaan kaksi vuodessa on aivan riittävä osallistumismäärä.

Kivaa oli Coscisionissa
Kiitos Minnalle, kun houkuttelit minut mukaan kanssasi.

ihania, lahjakkaita ja inspiroivia ihmisiä Cosvisionissa

Mitenkäs teidän lauantai on sujunut?
Harrastaako joku teistä blogini lukijoista cosplayta?
Ever been in a convention?

Rakkaudella,
Sallamari

Ei kommentteja