 |
| tunti sitten napattu kuva hotellin ikkunasta |
Sateinen Riika ja hiljainen hotelli.
Siinä maailmankaikkeuden eteeni heittämä haaste tälle viikolle. Hopealautasella tarjottu tilaisuus harjoitella läsnäoloa itsensä kanssa. Eteentuotu mahdollisuus yksinkertaisen olemisen opettelluun, hiljentymiseen ja katseen kääntämiseen syvälle omaan itseensä.
 |
| I am allowed to be free |
Olen tekemässä tästä reissuta itselleni tilaisuuden harjoitella pelosta luopumista.
Voi miten mahdottomalta tuntuukaan kirjoittaa kaikki näitä ajatuksia ja tuntemuksia tekstiksi.
On yhtä aikaa hyvä ja hämmentynyt olo.
Mitä enemmän rakastun joogaan ja joogaan minussa aikaansaamaan positiiviseen muutokseen, sitä selkeämmin huomaan rakentaneeni elämässäni turvallisuudentuntua tuovat rutiinit ja ajatusmallit epäloogisten ja huterien rakenteiden varaan. Niinkui esimerkiksi rahan. Että lman rahaa - tai oikeastaan se koko nykyisen muka turvallisen ajattelumallin hassunkurinen puoli on että varsinaista rahaa ei tarvita minulle riittää mainiosti luottokortit ja olemassaoleva pankkitili, joiden saldon todellisen tilan tietämistä välttelen viimeiseen asti riittää vain kun on kortti taskussa - ei voi oikeasti olla hyvillä ja turvallisilla mielillä reissuissa. Miten ollakaan, juuri tämän reissu kynnyksellä tupsahti yllättävä jättimäinen sähkölasku ja muutama muu muuttuja jo ennestään lievästi epätasapainossa olleeseen taloustilanteessemme - joten oikeasti rahaa tällä reissulla ei ole. Korteissa ei ole varaa ja tilillä on sen verran, että saa syödäkseen, juodakseen ja pääsee kotiin. Mutta mihinkään ylimääräiseen - ajantappo-ostoksiin tai lohtuherkutteluun - ei ole bujettia.
Arvatkaa miten tilanne ahdisti takaraivoa reisuunlähtöpäivänä.
Miksi?
No koska mulla ei oo rahaa.
Mitä mä teen kun rupeaa ahdistamaan?
Kun ei mulla oo rahaa.
Tehdä mitä?
ööö..no koska ei oo rahaa, ei voi mennä kauppaan ja katsoa jos löytysi jotakin
Niinku mitä?
No ihan mitä vaan mikä ilahduittais mieltä tai mitä tahansa kivaa.
Niinku mitä? Mitä mä tarvin juuri tässä kohtaan?
hiuslakkaa kun mun tukka on huonosti, pinsetit koska mulla on kaksi haroittavaa kulmakarvaa toisella puolella ja musta se toinen puoli naamasti voisi näyttää yht huolitellulta kuin toinenkin ja housut koska mä idioottina lähdin tänne reissulle ilman housuja, niin ja pitäähän mun syödäkin jotakin ja juoda illalla täällä hotellilla vaikka vettä tai jotakin ja voisin mä tahtoa ostaa jotakin uusia meikkejä ja ehkä purkkaa ja vaikka kotiin tuliaisia ja...
...vittu aivan sama, mä vaan tarvin rahaa!
mä en pärjää ilman
mä en vaan pysty olemaan
Enemmän yin-joogaa, enemmän irtipäästämisen harjoittelua.
Luopumista ja luovuttamista - luopumista pelosta ja itsensä luovuttamista antoisalle elämälle ilman ennakko-odotuksia ja tarkoin laadittuja selviytymisoheita. Sellaista elämänvirtaan heittäytymistä.
Asetin itelleni haasteen - tämän matkan päivittäinen taivotebudjettini on 10 euroa päivässä.
Olla ulkomailla ja nauttia elämästä täysin rinnoin 10 euron päiväbudjetilla. Kaiken edellä kerrotun valossa ymmärtänette, miten isosta ihmisenä kasvamisen haasteesta puhutaan tässä kohtaa.
Kaksi päivää takana.
Henki pihisee yhä.
Ai niin, alle budjetin mennään.
Sekopäisen elämänpelolla höystetyn ajantapoksi ja yksinäisten hetkien täytteeksi kehitetyn kauppakeskuskiertelyn sijaan olen nauttinut hiljaisuudeen täyteisistä tyhjistä tunneista ja omistanut ne itselleni juhlien niitä keskittymällä täysiä itseeni - jooganharjoitusten avulla.
Olen rohkeasti uskaltautunut kohtaaman itseni ja omat pelkoni - rohkaistunut kokeilemaan mitä tapahtuukaan jos ottaa ja rikkoo tutut turvalliset kaavat. Luopuu rutiineista ja itse itselleen kehittämistä turvallisuusmääritelmistä.
So far so good.
Olen venynyt senttitolkulla joka suuntaan
- sekä henkisesti että fyysisesti.
Myös pakonomaiset turvallisuushuuruiset
syön herkkuja ruoan sijaan, koska niin ei kukaan liho
- syömisrituaalit ja -ajattelut ovat rauhoittuneet.
Olen pärjännyt perusaterioilla eilisestä saakka.
Miten kiitollinen olenkaan kaikesta tästä minulle tarjoutuneesta mahdollisuudesta ihmisenä kasvuun ja oman rohkeuden löytämisen harjoitteluun.
Namaste!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja