Nothing will work unless you do

My quilty pleasures - laatulukemista reissujen ratoksi

Tästä työreissusta kehkeytyi yllättäen hyvin työntäyteinen. Intensiivisiä noi 12 tuntisia työpäivä ja paljon uutta sisäistettävää asiaa. On sellainen kohtuullisen väsynyt ja vähän pökerryksissä oleva fiilis - tekisi mieli kysyä, että anteeksi kuka mä olen ja mitä mä täällä teen.

Hetkittäin on tehnyt mieli käperätyä nurkkaan ja päätä pudistellen tota ympräilleen kysyvästi, että miten te ikimaailmassa kuvittelette mun sisäitävän missään määrissä kaikkea tätä tietoa.

Että oikeesti hei, apua. 

Kahdeksan kouluttajaa, toistakymmentä uutta aihealuetta. Joka toinen tunti ilmestyy uusi ihminen vierelleni ja käsitelvä asia muuttuu toiseksi. Propably you do not remember all this right now, but we will help you later - väsymys saattaa paistaa silmistäni.

Päivät ovat  asiaoiden sisäistäminen ja uudenlaiten käytäntömallien opettelun lisäksi täynnä kysymyksiä. Haastavia harjoituksia omilla jaloilla seisomista ajatellen. Minulle kun yksi suuria haasteita työelämässä on seisoa tukeavasti omilla jaloilla luottaen siihen, että ihan oikeati minä osaan ja minä tiedän nämä jutun. Että minä juuri tässä kohtaan olen se ammattilainen, jonka tietotaitoon tässä on luotettava. Minun itsenikin - sillä minä epäilen itse itseäni kahdeksan kertaa kymmenestä. Nuo kaksi muuta kertaa ovat niitä oikeita käypäisiä epäilynkohteita, joiden tarkoitus ei ole osoittaa mitenkään sitä että olisin huono tai täysin taidoton - pikemminkin vain muistuttaa, että kasvunvaraa omassa työssä ja työtavoissa on.
Hauskaa ja samalla niin haastavaa.

Ihan kokonaan koneen ääressä nakottamiseksi tämä reissu ei onneksi ole muodostunut. Eilen illalla vietimme casuaalisti aikaa paikallisten työtovereiden kanssa sympaattisessa Folkklub Ala ravintolassa. Minäkin rohkaistun ja uskalsin elää, kolme siideriä hyvässä seurassa ei näyttänyt koituvan kohtaloksi minulle - aamu saapui ja aurinko nousi tänäänkin.

NO harm Done.

Juuri nyt enemmän kuin mitään haluaisin käpertyä kainaloon ja itkeä. Kuulla sellaisia rohkaisevia hellitteleviä sanoja joista saamasta voimalla voisin nostaa itseni jälleen ylös.

Tänään olen usempaan kertaan ajatellut, että ei musta ole tähän.

mä en ikinä opi ja sisäitä kaikkea tätä tietoa ja näitä uusia työtapoja

joko-voi-keksiä-jotakin-muuta

Ihan oikeasti sisimmässäni mä tykkään aivan kauheasti kaikesta tästä hektisyydestä - mun osaamista on haastettu ja mut on laitettu ajattelemaan sekä toimimaan uudella tavalla.

Just what I have carved for so long.

Universumilla on toiset suunnitelmat varalleni näemmä.

Minut ylös auttavaa lohduttavaa kainaloa ei kuulu ei näy.

Yksinäinen hiljainen hotellihuone.

Tilaisuus omaan napaan tuijotukselle joogan avulla.

Juuri oikea hetki löytää kaikki tarvittava vahvuus itsestä.

Tiedostaa, että minussa on kaikki se tarvittava tieto ja taito,

tai tilanteen niin vaatiessa kyky oppia ja haltuuottaa tarvittavat tiedot ja taidot.

Lohdutukseksi rakensin itselleni työaarrekartan.

Ensimmäisiksi sanoiksi aarrekarttani kirjoitin

vapaa paniikista

se on suurin tavoitteeni

olotila jota tällä aarrekartalla etsitään

kyky toimia tilanteen vaatimalla teholla - vapaana paniikista

Yoga et labora - joogaa ja tee työtä

Tässä kohtaa haluan iloisena kertoa siitä, miten loistavasti kaikkien paniikkivuosien jälkeen olen pärjännyt tällä matkalla. Vapaana kaikesta ahdistuksesta, vaikka muuttuvia tekijöitä on ympärillä koko ajan pilvin pimein. Uusia ihmisiä, yllättäviä tilanteita, pieleenmeneviä aikatauluja ja, well you name it, mitä tahansa voi ilmaantua eteen. Ahdistussyöminen on poissa, pelkotilatuntemusten määrä on vähentynyt huomattavasti entisestä. Niin ja olenhan minä saanut nukuttuakin.

Huomenna on edessä vielä muutaman tunnin tiukka työrupeama ennen kotimatkaa. Niin, kun kerran huomenna täällä Latviassa on ihan normi perjantai - täällä juhlitaan tuota juhannusta "aitona" ajankohtana ja tänä vuonna juhannuspyhät osuvat ensi viikon maanantaille ja tiistaille. Kun nyt kerran täällä vieraana ollaan, niin täkäläisellä arkirytmillä mennään.

Oikein hyvää juhannusta kaikille blogissani vieraileville,

missä ikinä oletkin - töissä, vapaalla tai lomailemassa!

Rakkaudella,

Sallamari