Tai kenties oikeammin minäni kaksi eri puolta - klassisesti pitäisi kai puhua hyvästä minästä ja huonosta minästä. Toisaalta klassinen puhuttelutapa on varsin harhaanjohtava - ainakin minun kokemukseeni perustuen - niin, että toinen minäni olisi yksiselitteisesti itseisarvoltaan paha tai että toinen minäni olisi itsessään jotankin toista parempi.
Enemmänkin tässä kaksi toisestaan eroavaa minää- ajattelun kohdalla on pohjimmiltaan kysymys on kahdesta erilaisesta tavasta kohdata ja ratkaista elämän eteeni heittämiä ongelmia.
Ikään kuin sisälläni olisi kaksi eri ääntä
- kaksi täysin erilaista, yhtä käytettävää, mallia käsitellä ja ratkaista ongelmia.
Ahdistus ja Rakkaus.
Ahdistus kuljettaa seuralaisinaan itseinhon, itsetuhovimman ja epätoivon.
Rakkaus tekee matkaa rohkauden, luottamuksen ja hyvän olon kanssa.
Tällä viikolla ahdistus on tehnyt pientä kampanjaa vallankahvaan nousemiseen.
selittämätöntä päänsärkyjä
aamujoogan skippailua väsymykseen vedoton
hyvän välipalan sijaan pussillinen Omareja - koska mun vaan nyt tekee mieli
sisällä kupliva halu itkuun ja kiukutteluun
- jonka turrutan hiljaiseksi syömällä jotakin
Tälläisen tilanteen havaitessani, osaan nykyisin jo tarkastella avoimin mielin ahdistuksen voimaantumiskampanjan alkulähdettä. Vallankaappausyritys ei koskaan tapahdu syyttä - katalysaattori ahdistukseen löytyy aina. Uskallus tuo katalysaattori elementin rehelliseen tarkasteluun - look the devil straight into eye - on vaatinut paljon harjoittelua.
On helpottavaa sanoa, että nykyisellään minä osaan ja uskallan.
Kysyä rehellisesti itseltäni,
missä mennään
mitä oikeasti mulle nyt kuuluu
mistä kenkä puristaa
Ylitin Berliinin reissulla budjetin
- nyt harmittaa.
Holiday Budget Remorse.
Tuttua juttua kenties itse kullekkin.
Raha-asiat aina rempallaan.
Eivätkä ne pakoilemalla mihinkään muutu.
Miinusbudjetti on miinusbujetti niin kauan kun raha on siirtämättä yhdeltä tililtä toiselle.
Karmavelkaa.
Energitasot poissa balanssistaan.
Tilanteen voin korjata vain minä.
Priorisoimalla.
Organisoimalla.
Järjestämällä.
Ahdistus ja syöminen ei asiaan auta.
Numerot eivät muutu miinuksesta plussalle pankkitilillä,
vaikka mitenkä söisi.
Se, että vatsaan sattuu ei tee maksamattomasta laskusta maksettua.
Priorisointi korjaa asian.
Viisikymppinen laskuihin uuden joogakurssin sijaan,
joogaa kun on tarjolla maksutta netissä pilvin pimein.
Seuraavien viikkojen kuluessa haluan aktiivisesti työskennellä vapauttakseni itseni rahan tuomasta turvallisuuden tunteesta - täysillä voi elää unelmiensa elämää oli pankkitilin saldo plussalla tai miinuksella. Kysymys on asenteesta - siitä miten itse sisällään päättää kokea asiat ympärillään.
Vapaus asuu ihmisessä itsesään.
Toinen lomanjälkeisen tilan synnyttämistä ahdistuksen katalyyteistä on PikkuÄssän lähestyvä syntymäpäivä. Eikai syntymäpäivässä itsessään mitään ahdistavaa ole, mutta negatiiviseen ajatteluun taipuvainen ahdistuva puoli minussa luo syntymäpäiväjuhlista olemattoman painevuoren minun harteilleni. Miettikää itse - juhlat, juhlavieraat - absoluuttinen pakko-onnistumisen paikka.
että mitähän nuo nyt ajattelee minusta?
mitä ne ajattelee meidän kodista?
kun eihän täällä ole supersiistiä ja niin nättiä kuin sisustuslehdissä?
niin ja mitä ne ajattelee juhlista ja juhlatarjoitusta?
entä jos mä epäonnistun kaikessa?
Ketä oikeasti kiinnostaa?
Lasta kiinnostaa juhlavieraat ja se että on ylipäätään juhlat.
jos vähän kakkua ja pipareita
ja sitten jotakin pientä tekemistä
vaikka saippuakuplien puhaltelua
siinäpä se toivelista
ei kiinnosta olohuoneen villakoirat tai se kiiltääkö keittiön tasot vai ei
tai se, onko matot ojennuksessa ja kissanhiekka kikkareeton
Rakkaudellinen ääni sisälläni sanoo,
että voisi sitä nyt jotakin kakkua tehdä
kun onhan se ihan kivaa
sellainen kakun leipominen.
Ahdistus vakuuttelee,
että pieleen kaikki menee.
Suuttuvat vielä kun on likaista ja sekaista kotona.
Kakkukin on perseestä ja aivan väärän makuinen.
Suklaalevy ratkaisee kaiken.
Näettekös nyt millainen äänien kakofonia päässäni kaikuu?
Tänään ensimmäistä kertaa ahdistuksen ääni jäi huutokamppailussa häviölle.
Lounastunti ja joogahetki.
Itsevihasta rakkauteen.
Omat voivarat rohkeasti käytöön.
Olo on parempi kuin aamulla.
It´s all up to me!
Valinta on minulla.
Uskoa ahdistuksen ääneen ja seurata sitä tutuihin toimintamalleihin
tai kokeille rohkeasti rakkaudella uusia ratkaisuja.
Valitsen rakkauden äänen.
Tänään sydämestäni toivon rohkeutta kaikille teille!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja