Don't underestimate the Force!

tässä hetkessä
maa kannattelee minua
pää ja kädet kanattelevat minua,
elämä itsessään kannattelee minua
- ja hei, minähän olen aivan vieraassa paikassa,
poissa kaikesta turvalliseksi kokemastani,
niin ja vieläpä ylösalaisin.

Juuri tässä hetkessä - I feel the Force.
Siellä se virtaa, vahvana ja loppumattomana
minunkin sisälläni.

Eihän terapissa oikeasti käydä,

jotta tulisi jotenkin yhdellä kertaa valmiiksi,

vaan jotta osaisi toimia itsenään paremmin eväin,

kuin se oikeasti tiukka paikka seuraavan kerran tulee.

Toisesta ihmisestä löytää inpiraation oman voimansa kohtaamiseen,

silloinkin kun ihminen ei juuri siinä hetkessä istu ojennetun kätensä kanssa suoraan edessäsi valmiina auttamaan sinua. Tietoisuus siitä, että toinen ihminen on olemassa riittää rohkaisemaan meitä mitä uskomattomimpiin tekoihin - toisen ihmisen esimerkki rohkaiseen etsimään kaikkea sitä voimaa joka meissä jokaisessa piilee syvällä sisimmässämme.

Minä inspiroiduin Henriikan rohkeudesta,

juuri sillä hetkellä kun olen viikko tolkulla miettinyt,

että juuri nyt tarvisi kuulla sen Terapeutti-Henriikan viisaita, ihmeellisiä ja lohduttavia sanoja.

Että juuri nyt minä en selviä askeltakaan yksin.

Vaa'an toisessa kupissa painaa taloudellinen tilanne - juuri nyt mulla ei ole varaa terapiaan.

Juuri tässä hetkessä mun on pärjättävä yksin

- tai niin mä halusin nähdä asia ja uskoa että mä olen ihan yksin.

Vaikkei  kukaan koskaa oikeasti ole yksin,

yksinäinen ja eksynyt kyllä,

mutta jos rohkeasti avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen

löytää tien oman sisäisen voimansa äärelle,

niinäkin hetkinä kun kukaan ei ole kädestä pitäen taluttamassa eteenpäin.

Silmiini osui Henriikan teksti omasta ahdistuksestaan,

tai oikeammin kiitollisuudestaan

avulle ahdistuksen helpotukseen.

Ajatelkaapa, opastanikin ahdistaa.

Ihan oikeasti, 

ja vähän samalla tavalla kuin minua tänään.

Viisasta, ihanaa ja neuvokasta Henriikaakin hetkellisesti ahdistaa,

ja mitä vielä iloisena ja kiitollisena Henriika kertoo, että ahdistuksesta pääsee yli.

entä jos minäkin?

rohkenisin vaikka edes kokeilla

ja yriittää ihan vähäsen

Oli pysähdyttävä kuuntelemaan.

keho pyysi liikuntaa.

sielu kaipasi musiikkia,

hetken yksinäisyyttä

ja hyvää ravintoa.

Tunnin juoksulenkki,

Lana Del Ray Spotifyssä soiden.

Kuunellen omaa kehoa.

Nurmikko houkutteli luokseen.

sinä päällä seisoessani ymmärsin

oman vahvuuteni

luottamuksen siihen, että elämä kantaa

maa kannattelee kehoani

minä kannatan kehoani

omalla voimallani

vaikka seison ylösalaisin keskellä tuntematonta

The Force in me.

Voima on minussa.

Jokaisessa hengenvedossa.

Jokaisella askeleella.

Ihan jokaisena hetkenä.

Avaimet ratkaisuihin on minulla.

Vastaus kysymyksiin on minussa itsessäni.

On vain löydettävä

inspiraatio ja rohkeus

löytää Voima sisältään.

ja kas,

rakkaudella ja naurulla ahdistus taittuu.

rakkaudella elämää itseään kohtaan,

koko maailmaa kohtaan,

vaikeaa tuota hetkeä kohtaan

naurua siitä, että innostuu hetkekstä,

rakastuu kaikki edessä aukeaviin mahdollisuuksiin,

rakastuu onnistumisen ja epäonnistumisen tasapainoon

itseensä

omaan sisäiseen voimaansa

kaikkiin niihin ihmisenä kasvamisen mahdollisuuksiin 

eteen tuotuihin tilaisuuksiin

naurua, 

koska elämä itsesään on iloinen ja ihmeellinen asia

juuri tämä hetki on ihana ja ihmeellinen

Minulle se on tilaisuus nauttia auringosta ja tuoreesta nurmikosta,

seisoa päällä ei-mistään-erityisestä -syystä,

keskellä ei-oikeastaan-mitään

ihan vaan

koska niin voi tehdä

koska minusta on kiva seisoa päällä

minä nautin siitä

ja kehoni nauttii ylösalaisin asennosta.

Mä en koskaa ennen ole kesyttänyt ahdistustani tällä tavalla
- siis antautumalla levottomuuden vietäväksi.
Niin etten jäänyt paikalleni kärsimään,
vaan kuuntelin mihin suuntaa ja millä tavalla keho minua nyt kuljettaa.
Mihin suuntaan pitää minnä,
ja mikä voisi olla sellaista rauhoittavaa tekemistä.
Pakkorauhoittumisen sijaan aktiivista työskentelyä ahdistuksen kanssa.
Itku saa tulla,
väsymyksellä on lupa tulla,
kaikki tunteen - mukavat ja ikävät - ovat sallittuja
ja niiden on luvallista tulla.
On vapaus itkeä
vapaus nauraa
vapaus nauttia itselle ottamastaan vapaudesta

yhdessä hetkessä huomasin olevani vapaa

Tässä hetkessä minä olen kiitollinen.

Ahdistus on voitettu.

Jalat kantoivat koko juoksun.

Saan olla iloinen ja onnellinen,

kiitollinen Henriikalle kaikesta häneltä saamastani avusta.

Kiitos, että olet olemassa.

Kiitos, että saan työskennellä kanssasi.

ai niin joo,

kiitos inspiraatiosta,

tänään tarvitsin juuri sitä.

Minä puolestani rohkaisen teitä kokeilemaan,

etsimään ja inspiroitumaan.

After all,

elämä kannattaa.

Sinuakin.

Vaikkei se ehkä juuri tässä hetkessä siltä näytä.

Kiitollisena,

Sallamari