 |
| Autenttista tilannekuvaa teatterin hämärässä. |
Sydän on täynnä kiitollisuutta.
On niin paljon aihetta kiitokselle tänään.
... jotta päästään käsiksi kiitollisuuteen, on palattava ensin tarinan alkulähteille
Aika tarkasti päivälleen 11 vuotta sitten minut kirjattiin potilaana sisään Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatriseen avohoitoyksikköön. Suljettua laitoshoitoa pidettiin tehokkaampana vaihtoehtona, mutta kykenin sen verran kannattelemaan päätäni pinnalla, että lupa päiväosastolla tapahtuvaan "kahdeksasta-neljään" -arkipäivähoitoon heltisi lopulta lääkäriltä.
Tuona päivänä minä olin rikki. Niin rikki ja pohjilla kuin vain olla voin.
Olin radikaalisti repäissyt itseni pois minua tuhoavasta oravanpyörästä ja seisoin yksin hädissäni tyhjän päällä. Olin juuri jättäytynnyt syömishäiriön sävyttämän pahan burnoutin vuoksi pois liikunnanohjaajan työstäni ja vannoin itku silmässä, ettei sellainen päivä tässä universumissa koita jolloin minä palaisin ohjaamaan ihmisiä. Never, sellaista päivää ei tule - minä vannoin sen - huolimatta siitä, että haluamalla halusin ja kouluttauduin aikanaan liikunnana pariin, ohjaaminen oli sellainen juttu jota minä rakastin .
Cross my heart or hope I die; ikinä milloinkaan minä en ohjaamaan palaa
- niin minä vannoin.
.
Minut oli lytätty ja lannistettu. Siinä sivussa - kaikkia ääniä kuunnellessa - olin itsekin viimein saanut itseni vakuutettua siitä, että minulle niin rakas ihmisten parissa ohjaajana toimiminen on jotakin sellaista johon minulla ei vain kerta kaikkiaan ole minkäänlaisia lahjoja.
Olin vakuuttunut, että en ikinä tässä elämässä enää voi olla tsemppari toisille.
Ettei ole olemassa paluuta minulle niin rakkaiden ohjaushommien pariin. Että minähän olen ollut aina aivan harhainen, uskoessni itseeni ja siihen että minusta on rohkaisemaan ja tsemppaamaan ihmisiä itsensä kanssa toimimisen haasteissa. Että minä olen ollut oikeasti täysin päästäni vialla noustessani tällä osamaattomuudella varustettuna ikinä ihmisten eteen mua ohjaamaan heitä.
Niin äänet sisälläni vakuuttivat.
Lääkäri sitä äänten aiheuttamaa tuskaa
siellä osastolla sitten kirjasi paperille kirjain-numero yhdistelmiksi.
F32.2
F41.1
F42.2
F50.2
F60.3
Nlin niin rikki ja niin pohjalla.
Lowest of the Low Bottom.
Kaiken poisantaneena.
No life, No Profession, No future.
Syvällä siellä jossakin tuskan alla halu elää kuitenkin kyti.
Usko siihen, että elämässä on muutakin kuin se mitä mä näen juuri nyt.
Se eli vahvana kaiken epätoivoisen olotilan keskellä.
Joskus puoli vuotta tämän hetken jälkeen mä päätin, että helvetti mä nousen tästä.
Mun eteen annettiin kasa papereita ja puhuttiin sairaseläkkeelle siirtymisestä - kun kaikki nyt on on vaan niin sekavaa, ettet itsekään tiedä minne suuntaan kulkea.
Mä reagoin ehdotukseen kirjoittamalla mustalla maalilla askarteluhuoneen kaapinoveen APUA.
"Sinä päivänä mä päätin että uppoamisen sijaan mä uin."
*****
Monta vuotta vierähti uidessa.
Ensin sain pään pinnalle.
Sitten pää pinnalla pytyi jo varovasti suunnistamaan jonnekin.
Oli käytävä syvällä ja uitava laaja lenkki aika kauaksi ja takaisin,
jotta ollaan pästy tähän pisteeseen.
Sinne luopumisepisodin alkulähteelle.
Rakkauden äärelle.
*****
Im back in the Saddle.
Iloisena, onnellisesna ja itseni löytäneenä minä tänään seison ihmisten edessä ja rohkaisen heitä löytämään ilon sävyttämää hyää oloa oman kehon liikuttamisesta. Tässä minä taas seison, tekemässä sellaista missä minä olen oikeasti aikasta hyvä - tsemppaamassa ihimisiä ja jakamassa oivalluksiani heidän kanssaan.
Paljon on minussa muuttunut tässä vuosien saatossa - niin sanomattoman paljon ihmisenä kasvamisen hetkiä olen saanut kokea. Tänään olen vapaa kaikesta tuskasta. Antanut anteeksi itselleni ja niille, jotka tahallaan tai tahattomasti ovat minua rikkoneet.
Tarinan opetus - never say never or forever, just go by the flow. Aika on perhanan armollinen juttu, se myötävaikutuksesta on mahdollista nähdä samoja asioita kerta toisensa perään uudessa valossa.. Mahdollista on myös tehdä asiat erilailla - omalla tavalla - sillai, että tekemisestä tulee itselle niinmaan perusteellisen mahtava olo.
Se on se mun juttu.
Ohjata, kannustaa ja tsempata - tehdä se omalla tavalla.
Poissa kehomuoteista.
Poissa terveysvalistuksesta.
Lähellä ihmistä, iloa tuottaen.
Onnellinen hymy ja minä tunnun minusta tälläi hyvälle -tunne;
niitä minä haluan tuoda.
Se on se mun juttu.
Ohjata, kannustaa ja tsempata - tehdä se omalla tavalla.
Poissa kehomuoteista.
Poissa terveysvalistuksesta.
Lähellä ihmistä, iloa tuottaen.
Onnellinen hymy ja minä tunnun minusta tälläi hyvälle -tunne;
niitä minä haluan tuoda.
*****
Enemmän kuin sata syytä kiitokseen.
Kiitos aika - olet ihmeellinen ja armollinen asia..
Kiitos ihmisen taidolle yhtäaikaisesti kasvattaa luottamusta itseensä samalla antaen loputtomasti anteeksi katkeruudesta irti päästäen.
Kiitos rohkeudesta olla rohkea ja yrittää uudelleen.
Kiitos rakkaudesta.
Kiitos että saan olla rohkea.
Kiitos että saan rakastaa.
Kiitos että saan rohkaista.
Kiitos että saan kannustaa
Kiitos että saan jakaa oivaltamiani ja oppimiani asioita ihmisten kanssa.
Kiitos hymyistä.
Kiitos naurusta.
Kiitos halauksista.
Kiitos, että sain tehdä tästä päivästä jollekin vähän kauniimman.
Kiitos elämästä.
Kiitos sinulle, joka luit juuri kiitollisuudestani.
*****
Näissä tunnelmissa on mukava päättää tämä viikko.
Ensi viikolla luvassa tukka- ja tyylikuulumisia ainakin yhden asukuvan verran.
Muutama lemmikkikuva ja jotakin kosmetiikkamietteitä.
Sellasita on suunnitteilla.
Mukavaa sunnuntaita!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja