19. lokakuuta 2015

Sukupuolijakauman uudelleenjärjestely

Varoitus - sisältää kuvia lemmikeistä, 
kuvissa vilahtaan matelijoita.



Heti kättelyssä on luvassa yllätyksen täyteisiä uutisia.

Vajaa kuukausi sitten kerroin meille muuttaneista käärmeistä - kaksi kodinvaihtotarpeessa ollutta poikakäärmettä muutti meille asumaan ja tasapainottamaan perheensisäistä sukupuolijakaumaa.

Vaan arvatkaapa mitä.

Meidän talouden sukupuolijakauma keikahti tänään isolla heilauksella meitä tyttöjä suosivaksi - nuo kaksi käärmepoikaa osoittautuivatkin asijantuntijan tarkastelun alla tyttökäärmeiksi. Sokerina pohjalla toinen käärmeistä osoittautui vielä munia kantavaksi.

Asiat kääntyivät aivan toisille raitelle kertarysäyksellä. 

Prinssi Harry sai tämän sukupuolenkorjauksen yhteydessä uudeksi nimekseen Holy Ghost. Munatäydellä vatsallaan yllättänyt, aiemmin Prinssi Williamiksi nimetty, käärmeneito sai itseoikeutetusti uudeksi kutsumanimekseen Virgin Mary.

Virgin Mary on hetkeksi ominut nyt koko terraarion itselleen. Terraarioon on rakennettu turvetäytteinen muninta-astia ja elättelemme nyt kovasti toiveita, että Mary itsenäisesti jaksaisi pullauttaa munat ulos eikä lääkärin apuun tarvitse turvautua. Holy Ghost viettää nyt yhden yön tilapäisterraarioksi muutetussa muovilaatikossa odottelemassa, että saamme varaterraarion sisustettua.

Askartelua kerrakseen.




Vaikka meille oli selvää jo eläimien hankintapäätöstä tehtäessä,  se pienimuotoinen tosiseikka että joitakin pieniä yllätyksiä saattaa kodinvaihtajaeläinten kanssa matkalla ilmetä, lyö tämä yllätys kyllä laudalta kaikki ennakko-odotukset. Sukupuolen muuttuminen ei matelijoiden kohdalla ole järisyttävä yllätys - matelijoiden sukupuolen määritys kun ei ole niin yksiselitteinen seikka - mutta kahden yksilön sukupuolen muuttuminen oletetusta päinvastaiseksi ja yllätysraskaus - sitä minäkään en osannut odottaa.

Harmittaa käärmeiden puolesta ihmisten välinpitämättömyys. On eri asia olla autuaan tietämätön jostakin asiasta, kuin ylenkatsoa jotakin asiaa - ei sillä, että mekään olisimme itse omin avuin selvittäneet eläinten tämänhetkistä terveydentilaa tai sukupuolta. Kun oma tietämys tai osaaminen ei riitä, on hyvä turvautua asiantuntijan apuun.

Juuri tässä hetkessä ei voi muuta kuin olla toiveikas, että Virgin Mary pyöräyttää munat ulos omin voimin. Meidän puolelta kaikki apu on juuri tähän hetkeen anettu - pesä rakennettu ja elinolot rauhoitettu munintaan paremmin sopivammiksi.

Tämänkin seikkailun jälkeen minä puhun kodinvaihtajaeläimistä sekä rescue-lemmikeistä hyvään sävyyn. Kokemuksen opettamana neuvon lemmikkiadoptiota hankkivaa selvittämään mahdollisimman paljon lemmikin taustoista ja nykyisistä elinolosuhteista. Mikäli mahdollista lemmikkien historiasta on hyvä saada jotakin kirjallista dokumentointia - rekisteröintitodistus, eläinlääkärikortti tai jotakin vastaavaa dokumentointia.

Ettei käy ikäviä yllätyksiä.

Tohtori Housen totuuksia lainaten;
Everybody Lies. People lie - that is what they do.

Tahattomasti ja tietämättää tai tahallisesti ja täysin tietäen. Motiivi ja syyt on sitten asia erikseen,
enkä halua niiden pohtimisen tielle lähteä tässä yhteydessä.


Mahtaakohan meillä olla joulun aikaan täällä ihan oma eläintarha.
Eläinmäärä lisääntyy lupaavaa tahtia - tai mahdollisuus lemmikkien pääluvun kasvuun noin kappalemäärissä laskin ainakin on.

Pysykää kuulolla,
lisää lemmikkikuulumisia loppuviikosta.

Käärmeneitokaisen yllätysraskauden osalta seuraamme tilannetta.
Raportoin kun raportoitavaa ilmenee.


Mukavaa maanantaita!


Rakkaudella,
Sallamari

6 kommenttia:

  1. Ihania queer-elukoita nuo kärmekset.;) No, eivät oikeasti kauhean ihania mielestäni, mutta jotenkin androgyynejä otuksia vissiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Queer luikerot :) Nuo viljakäärmeet ovat mielenkiintoisia otuksia katsella - käärmeitä ja silti kovin ei käärmemäisiä. Mua kiehtoo niiden tapa liikuttaa kehoaan. Se on tosi eleetön ja silti samalla tosi vahva.

      Hassuja otuksia siinä, ettei voi sanoa ovatko ne miten kavereita ja tiedostavatko ne toisensa läsnäolon. Sujuvasti ne luikertelevat toistensa yli ja käpertyvät nukkumaan yhdeksi kasaksi :)

      Poista
  2. Minäkin tykkään luikeroista, toivottavasti tulee paljon pikkuluikeroita :)
    Elämän kohokohtia oli kun kävin käärmenäyttelyssä ja pääsin silittelemään oiiikein isoa kärmestä, jonka nimi oli Hemuli. Harmitti vain, ettei sellaista lähes 30kg painavaa rötköä saanut ottaa syliin, piti tyytyä pitelemään pienempiä luiruja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sain joskus ehkä kymmenen vuotta sitten käärmenäyttelyssä kaulalleni superison booan - tai ehkä se on vaan mielikuva, että se oli superiso. Noilla luikeroilla on pituutta kiitettävästi, mutta painoa vain kevyesti puolenkilon hujakoilla.

      Pikkuluikeroiden osalta ei vielä ole mitään uutisia. Ei voida kuin odotella.

      Poista
  3. Kiitos varoituksesta! :) Miltä käärmeiden iho muuten tuntuu? Koska painajaisteni oleellinen osa on aina se, että käärmeet tuntuu kylmiltä ja niljakkailta.

    Muuten noista taustoista, niin meillä kotona on ollut eläinsuojeluyhdistykseltä peräisin olevia lemmikkejä ja yritimme aina kysyä, että millainen historia heillä on, mutta meille kieltäydyttiin antamasta minkäänlaista tietoa. Se oli minusta aina kummallista... Emme mitään omistajan tietoja yrittäneet saada, vaan vain tietoa lemmikistä, että mitä hänelle on tehty, mutta ei. Meille osui esimerkiksi koira, joka vihasi miehiä ihan silmittömästi ja se olisi ollut hyvä tietää etukäteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten yleinen mielikuva, että käärme on kylmä ja niljakas - vähän niinkuin kala. Melkein jokainen kun on koskenut kalaa ja ilmeisesti sitäkautta se mielikuva syntyy. Onhan ne molemmat ympäristönlämpöön reagoivia, niin kala kuin käärme - käärme tosin pärjää liikkumiskuntoisena vaan lämpimissä oloissa, joten eloisa liikkuva käärme on lämmin kun siihen koskee.

      Käärme tuntuu samalta kun nahka, ei suomuiselta tai limaiselta. Vähän kun nahkasaapasta silittäisi - siltä tuntuu käärmeen silittäminen. Kädessä se tuntuu tosi jäntevältä. Käärmehän on pelkkää lihasta ja liikuttaa itseään myös silloin kun se on kädessä - tuntuu hassulta liikkuvalta nahkapötköltä. Sekin on ristiriitainen mielikuva, sillä nahka on eloton ja lötkö (tai no vaikkapa laukuksi muokattu). Käärme on jännä jotakin joka tuntuu elottomaksi miellettävältä materiaalilta pinnasta, mutta on jäntevä ja eloisa.

      Tuo on muuten aika rankka tuo koiran tiettyä sukupuolta kohtaan kohdistuva arkuus/agressio. Sellaisesta olisi tosi kiva tietää kyllä koiran uuteen kotiin tullessa,helpottaisi koiran kanssa työskentelyä. Mua surettaa, että ihmiset eivät rohkene kertoa olennaisia asioita eläimestä antaessaan sen adoptioon - ilmeisesti pelkäävät ettei uusi koti sitten haluakkaan eläintä. Mua surettaa se kyllä Onhan sekin totta, että ihmiset ottavat eläimiä liian helpoin perustein ja peruvat kun tulee haasteita. Ehkä joskus löytyy tasapaino.

      Poista