Rakkaus, seksi ja avioliitto

Rakas ystäväni Katariina heitti tuolla naamakirjassa ilmoille haasteen, jossa rohkaistaan astumaan kiilloitetun kuoren sisältä ulos ja kertoa ilmoille jotakin elämään kuuluvaa vähän arkaa juttua. jonka kanssa on pitänyt itseään sellaisen tietyn häpeän tunteen varjolla vähän kaapissa.

Astuin tuossa iltapäivästä ulos rakkauselämäkaapista puolivahingossa luokkatovereilleni (permanenttirullien pyörittelyn lomassa) niin ajattelinpa että nyt kai voisi jäsennellä näitä ajatuksiaan sitten rohkeana myös vielä kertaalleen täällä blogin puolella.

Let`s take a look 

Aiheena rakkaus, seksi ja avioliitto.

Minusta avioliitto on kahden ihmisen välinen bisnesdiili eikä rakkaus, seksi ja avioliitto yhdisty mitenkään toisiinsa yhdeksi käsiteelliseksi kokonaisuudeksi. En usko edes teorian tasolla ylitöromanttiseen - rakastumisen vaaleanpunaiseen huttuun kiedottuun - perinteiseksi miellettyyn avioliittoinstituutioon. Rakkauteen ja avioliittoon minä sen sijaan kyllä uskon ja sellaiseen rakastamiseen joka ajan myötä kasvaa samassa suhteessa kun kasvaa kunnioitus toista ihmistä kohtaan ihmisenä.

Uskon minä myös hetken huumaan ja salaman lailla toimivaan rakastumisen tunnekokemukseen - rakastuminen on tapahtumaketjuna sarja aivokemiallisia reaktioita ja pirun kivaahan se on sellaisenaan.

Entä sitten se avioliitto. minulle se on sopimus joka yhteiskunnallisessa valossa liittää kaksi ihmistä osaksi toisiensa taloudellista arkea - tietyistä eduista nauttimaan. koska elän yhteiskunnassa, joka näin toimii ja ajattelee, totean että omaa (ja muiden) elämää helpottaakseni rakennan kahden ihmisen yhteisen elämän, siltä osin kun se valtiovaltaa kiinnostaa, toimimaan tuon toimintamallin ympärille - sillä avioliitto -termin mukanaan tuomat edut kelpaavat kyllä. Turvallista arkea on kiva rakentaa.

There is good deals and not so successful deals.

Sopimuksissa voi onnistua ja epäonnistua. Sopimuksia syntyy ja niitä puretaan - toisia itkusilmässä ja hammasta purren, toisia hyvässä hengessä katse jo uusiin diileihin suunnattuna. Ja tietenkin on niitä sopimuksia, joissa rauhallinen yhteielo kuin taikaiskusta muuttuu sotatantereeksi.

Mikä sitten sopimuksissa on onnistumista ja minkä voi katsoa menneen hiukan ohi tavoitteiden - jokainen joutuu pohtimaan omalla kohdallaan näitä asioita oman arvomaailmansa puitteissa.

Yhteiskunnallisen sopimuksen valossa minä siis tätä avioliittoasiaa katson ja samaan hengenvetoon totean soisin mieluusti samat edut kaikille kahden osapuolen välisille liitoille. Olen rehellisesti kyllä hiukan suppeakatseinen ajatuksissani, sillä koen sopimusten toimivan parhaimmalla tavalla kahden sopijaosapuolen välillä.


Vaikka itse ajattelen näin kun täällä kerron ajattelevani koen omien ajatusteni rinnalla vahvasti, että toisen ihmisen maailmankatsomus - niin erilainen kuin se ehkä omaani verrattuna onkin - on aina arvokas, kun se perustellaan muuten kuin sanoilla "koska mun täytyy/on pakko ajatella näin" Ihmisellä tulisi olla hyvä olo mielipiteen kanssa, silloin se on oikea ja aito mielipide - eikä vaan jotakin sellaista mistä on opetettu, että vain näin saa ajatella.

Mitä sitten tulee rakkauteen ja seksiin - tai oikeammin seksuaalisuuteen, seksuaalisuuden ilmentämiseen ja seksuaalisena olentona itsensä kokemiseen - niiden kanssa en tunne mitään tarvetta avioliitto -termin mukanaan tuomien patriarkaalisten ajatuskuvioiden alla toimimiseen.

Rohkenen sanoa vihdoinkin olevani seksuaalinen olento - tuntevani seksuaalista mielihyvää ja -halua - jotka eivät rajoitu elämässäni vain avioliittokäsitteen alla elävään kumppaniin. En enää halua hävetä lihallista ihmisyyttäni - seksuaalinen halu ja sen vapautunut ilmentäminen on yksi osa inhimillistä minua. Yksi arvokas osa elämää.

Halu ja nautinto ovat moniulotteinen sarja tuoksuista, tunnekokemuksista ja mielikuvista aivokemiallisia reaktiovoimansa ammentava tapahtumaketjuja. Eivät yhteiskunnallisten normien täyttämiseen tähtäävän bisnesdiilin - toisille jopa epämukavahko - sivulauseke.

Aijon haluta tänään ja jatkossakin juuri oikeanlailla aivokemiaani stimuloivia henkilöitä. Eikä se vähennä avioliitossa oloani - arki jatkuu entiseen malliin diilin toisen osapuolen kanssa yhdessä keskusteltujen toimintamallien puitteissa.

Koen oivaltaneeni suuren vapauden uskaltaessani vihdoinkin päästää halun ja intohimon luontevaksi osaksi elämääni. Kykenen keskustelemaan pää pystyssä mietteistäni seksuaalisuuden ja seksuaalisen nautinnon teemojen parissa - osaan sanoa, että tuollaista olisi kiva kokeilla ja tuollainen nautinto olisi aika mielenkiintoista oppia.

Olen löytänyt itsestäni rohkeutta etisä nautintoa tutustumalla ensisijaisesti itseeni. Olen vapautunut seksuaalisuuteen niin vahvasti liittyneestä likaisuuden tunteesta sekä oman seksuaalisen halun ilmentämisestä nousseesta häpeästä.

Minä olen seksuaalinen ja lihallinen olento.
Hyvä ja arvokas juuri näiden ajatusten ja tuntemusteni kanssa.


Paljon on positiivistä ihmisenä kasvua tapahtunut tämän blogitekstin julkaisusta.


Kaapinovet on tänään rysähdelleen auki.
Hei maailma, tälläinen minä olen - näin minä ajattelen.

Olen hyvä ihminen juuri tälläisenä.


Ainoa rehellisesti hiukan itseä jännittänyt ajatuskuvio oli se, muutuuko ihmisten suhtautuminen minuun nyt. Niin paljon on kuullut tarinoita siitä, miten ihmiset ovat etääntyneet hämillään kun työtoverin seksuaalinen suuntaumus on tullut julki kahvipöytäkeskusteluissa. Ihmisissä herää  se pelko, että kun tuo nyt sanoikin, että se tykkää siitä tai tästä nint kyttääköhän se nyt mua sillä silmällä.

Itsekin sorruin miettimään uusia tuttavuuksiani (ja jo pidempään elämässäni olleita ihmisiä)  tästä niin kovin stereotypisestä näkökulmasta. Mitä jos ne nyt ajatteleekin, että mä kyttään niitä?

Who cares!
Kummastakohan tuollainen stereotyyppinen ajatus - niin tullessaan esiin -  kertoo enemmän- minusta joka rehellisesti kerron että tälläinen minä olen, vaiko hänestä, joka rehellisen ajatuksen toiselta kuullessaan muuttaa radikaalisti mielipidettään tuosta ihmisestä.

Kyllähän tilanne onvaan on  niin, että tämänkin paljastuksen jälkeen katselen ystäviäni aivan samoilla silmillä kuin olen katsonut tähänkin asti - himoiten tästä eteenpäinkin vain heitä, joita olen himoinnut tähänkin asti.

Mikään ei ole muuttunut minussa, ainoa muutos on se että joku tietää tämän tekstin luettuasi hiukan enemmän siitä miten minä maailmaa katselen - that`s all.


Kiitos.


Rakkaudella,
Sallamari