Seuraava askel

Viisi kuukautta ja minun elämä on taas minun.

Unelmoin tänään aamuseitsemään nukkumisesta, säännöllisestä kuntosalilla käynnistä, uudesta harrastuksesta - tahdon tanssia salsaa - sekä läsnäolosta lapsen elämässä. Yksi tärkeä unelma muiden joukossa, on koulun seuraavat askeleet tämän koulun jälkeen. Miten hienolta jo nyt tuntuu, että viiden kuukauden kuluttua minun elämässäni on läsnä minulle sopiva työrytmi.

Unelmoin siitä, että kaikkea on kylliksi - aikaa ja rahaa.

Unelmista tulee aarrekartta.

Aarrekartta valaisee kulkuani polulla minun näköiseeni elämään.

Nyt on loistava hetki myös jakaa täällä blogin puolellakin kiitollisuutta elämälle.

Polku unelma-ammattiin on johdattanut minut taas kerran uuteen risteykseen ja siitä eteenpäin uudelle hyvälle polulle. Oikeat palaset ovat loksahtaneet kohdilleen ja ensi viikolla käsillä on opettava työharjoittelujakso - ikään kuin perustusten luonti urani seuraavaa askeleita silmällä pitäen.

Sokerina kaikkien ihanien kuulumisten kanssa voin täälläkin jo kertoa, että näillä suunnitelmilla jatkan koulun päätyttyä työskentelyä samaisessa työharjoittelupaikassa Uutena Hyvänä Työkaverina.

Paikka on ensituntumalta paljoltikin juuri sellainen, jonka mieleeni olen aarrekartaksi piirtänyt seuraava tuleva työpaikkani ajatuksena. Minähän olen siis hiukan narrannut sekä teitä, että itseäni uskottelemalla eläväni ilman opastavaa aarrekarttaa - tuossahan se on koko ajan ollut, ihan kielen päällä, joskin vaihteeksi sanallisena inspiroivien unelmakuvien sijaan. Mutta hei, tämäkin malli toimii. Olen elänyt joka päivä aarrekarttaan piirtämääni - tai no kirjoittamaani ehkä paremminkin tällä kertaa - unelmaa kohti.

ask - believe - receive

Kel onni on, se kiitollisuuttaan suo laulaa.

Seuraava aarrekarttani on nimeltään

I Have Enough and for that I am very Grateful

Sen opastamana aloita urani yrittäjänä.

Tällaisissa tunnelmissa suunnataan viikonlopun viettoon.

Mukavaa viikonloppua!

Rakkaudella,

Sallamari

Vihreä neuletakki

Mä olen siirtynyt syyskauteen. Jättänyt iloiset jäähyväiset kesälle 2016 ja sydän avoimena toivottanut syksyn tervetulleeksi.

Syksyn tulon huomaa siitä, että iltavuoroviikolla kotiin saapuessa on pimeää. 04:40 aamuvuoroviikolla herätyskellon soidessa ulkona on hiljaista, ei kuulu heleää linnun laulua tai muita kesäaamujen luontoääniä.

Syksy tuo tullessaa uudet tuulet myös vaatekaappiin. Vaatekaappini syksyn ensimmäinen uusi hankinta on tämä ihana kuvissa näkyvä neuletakki. Mitä kätevin vaatekappale muuntamaan hihattomat kesämekot syksyn viileneville keleille sopiviksi asuiksi.

Neuletakki on malliltaan suora perusneuletakki. Peräisin ketjuliikkeen kausitarjousrekistä - H&M ja 9.90.

Eettinen kuluttaja sisälläni itkee jälleen.

Ostaisin mieluummin kirpparilta, mutta XL -kokoisena ja vieläpä super povekkaana otan riemulla vastaan jokaisen neuletakin, joka inhimillisen näköisesti asettuu rintamukseni verhoksi. Valinnanvaraa on aika niukasti, uskokaa pois.

Hyvä H&M - tämä neuletakki on ihan reilun kokoinen mitoitukseltaan. Minun kappaleeni on kokoa L ja joustaa siten, että pienellä muotoilulla takin saa sovitettua minun povelleni niin, ettei seuralaisia pelota spontaani napin irtisinkoaminen.

Olen lapsena saanut yliannostuksen vihreää väriä, enkä juurikaan voi kehua pitäväni vihreistä sävyistä. Tämä neule vihreydestään huusi minulle rekistä olevansa juuri oikea väri minun vaatekokoelmaani.

Oikeassa on.

Haaveilen vielä toisesta kenties kermanvaaleasta tai reilun ruskeasta neuletakista, sitten vaatekaappini on syysvalmiudessa.

Joko teillä lukijoilla alkaa olla syksyfiiliksiä?

Mukavaa keskiviikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Pimeässä silmät kiinni

Olen useammassa blogissa törmännyt kantaaottaviin kirjoituksiin koskien blogiin kirjoitettuja ilkeämielisiä lukijakommentteja. Ilkeät kommentit ovat asia, joka ei varmaankaan koskaan lakkaa ihmetyttämästä minua. Tahtoisin tietää millaisia ajatuksia liikkuu noiden ilkeiden kommenttien jättäjillä - miten paljon kipua heidän elämäänsä onkaan kätkettynä. Mitä positiivista nostetta voi saada elämäänsä painamalla jotakuta kanssaihmistä alaspäin ilkeämielisiksi tarkoitetuilla sanoilla.

Minun blogini on aina ollut hyvin vapaa negatiivisista tai ilkeämielisistä kommenteista. Koko bloggariurani aikana olen törmännyt alle kymmeneen aidosti ilkeämieliseksi tarkoitettuun kommenttiin itseäni tai tätä blogia koskien.

Yksi viimeisimmistä ilkeilyksi tarkoitetuista kommenteista tippui jokunen aika sitten anonyyminä palautteena sähköpostilaatikkoon. Kommentti ei onneksi osunut satuttavalla tavalla, vaan hetken lukemisen päätteeksi se kääntyi minun silmissäni hupaisaksi haasteeksi.

Kommentti kuului jotakuinkin näin "Sun naamakuvat näyttää tosi usein siltä että sä meikkaat silmät kiinni pimeässä. Jos meinaan ruveta beautybloggariksi kannattaa ihan ensiksi opetella laittamaan oma naama niin ettei näytä siltä että elää jatkuvasti ilman valoja sokeana. mut joo jokainen tavallaan..."

Ensi lukemalta nauratti - ei tiedä tuo anonyymi kommentoija miten oikeassa itse asiassa on kun mähän meikkaan aika usein oikeasti sokeana.

Pitänee valottaa vähän taustoja.

Arkiaamuisin meikkaan niin että riisun lasit pois ja levitän sopivaa väriä tiettyyn kohtaan kasvoja. Tiedättekö mitä, minä olen kansainvälisten standardien mukaan ilman silmälaseja oleillessani lain edessä sokea - legally blind - sokeutta määriteltäessä lausekkeella "central visual acuity of 20/200 or less in the better eye".  Mikäli joskus elämässäni satun ajamaan autolla kolarin Ameriikan mantereella niin, että minut tavataan ratin takaa ilman silmälaseja, saatan selvitä kolarista ilman sanktioita - sillä hei, enhän minä voinut tietää mitä edessä on koska minä olen sokea. (Unohdetaan nyt kokonaan tästä mielikuvitustilanteesta pieni kieroutunut seikka, että kuka ihme ajaa vapaaehtoisesti autoa sokeana...)

Sain silmälasit kolmannella luokalla. Vuosien myötä näköni on heikentynyt niin paljon, etten pärjää arkielämässä lainkaan ilman laseja. Yöt menevät lasitta, osaan suunnistaa yön hämärissä vessaan laittamatta laseja päähäni. Päivänvalossa laseitta oleminen on lähes mahdotonta - kaadun ensimmäiseen esteeseen tai kompastun mihin tahansa tielleni tulevaan epätasaisuuteen. Kolmiulotteisuutta minun on täysin mahdotonta hahmottaa ilman laseja.

Takaisin asiaan : Minä meikkaan kuin sokea pimeässä, koska olen useimpina arkiaamuina osan aikaa meikatessani enemmän-vähemmän sokea. Rehellisesti kerrottuna olen itse enemmänkin vaikuttunut siitä, miten hyvin osaan sijoittaa rajausvärin tarkoituksenmukaiselle paikalleen suhteutettuna siihen miten epätarkasti näen silmäni viivoja niihin piirrellessäni. Väri menee enimmäkseen juuri sinne minne pitääkin - ani harvoin esimerkiksi törkkään itseäni silmään ripsiväriä laittaessa, vaikken pysty hahmottamaan ripsiväriapplikaattorin ja silmän välistä etäisyyttä.

Vuodet ovat opettaneet tietämään missä mennään.

Meikkibloggareilla on ihan tässä viime aikoina ollut aika monella hauskoja postauksia teemalla "Arkimeikki silmät suljettuina" tai "Arkimeikki pimeässä". Kaltaistani WannaBe Beautybloggaaja kutkuttaa tietysti lähteä näihin haasteisiin mukaan, joten minä meikkasin itseni tämän päivän postausta varten KOKONAAN ilman silmälaseja. Kaltaiselleni WannaBe Beutybloggarille juuri sopiva WannaBe toteutus tuosta oikeille meikkibloggareille suunnatusta haasteesta - eikös vaan?

Tämän postauksen myötä haluan osoittaa suuret kiitokset blogini ihanille lukijoille hyvästä käytöksestä. Olette innostaneet ja inspiroineet kommenteillanne minua, tehden sitä kautta bloggaamisesta todella mielekästä puuhaa.

kiitos

Mukavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Syyskenkä Love

Muistatteko lapsuudesta ne arvoitukset, joissa piti muodostaa lause piirrettyjen kuvavihjeiden avulla?

Ensimmäisen sanan muodosti kaari ja kuva nallesta. Niitä seurasi nuotiokuva ja kirjekuori. Lauseen lopetti aasikuva ja nasta, jonka eteen miinusmerkin taakse oli lisätty kirjain N.

Joko keksitte mikä lause tästä muodostuu?

Pitkä johdatus päivän aiheeseen alkaa lauseella Kaarinalle tuli kirje Aasiasta. Kirjeen sijaan minulle saapui Aasiasta - tarkennettuna Japanista - paketti, joka piti sisällään nämä ihanat kiiltävät Ebaystä bongaamani syksykengät.

Kengät ovat ilmiselvä replika T.U.K -brändin Kitty Shoes avokkaista. Joskin näiden kenkieni esikuva on materiaaliltaan täyttä nahkaa toisin kuin nämä 

 muoviseosmateriaaliyksilöt.

Muovisuus ei minua haittaa, paitsi tuoksun osalta. Kengät tuoksuvat voimakkaasti keinomateriaalilta - tuoksu muistuttaa etäisesti lapsuudessa käyttämieni juhlavien lakerikenkien tuoksua. 

Toinen hieman arveluttava seikka kenkien ostossa oli kokovaihtoehdot. Nämä minun yksilöni ovat suurin koko tarjolla olleista vaihtoehdoista ja 38,5 kokoiseen matalaholviseen ankkaräpyläjalkaan melkoisen napakat. Melkeinpä liian pienet, mutta ei kuitenkaan ihan. Viikon käytön jälkeen kengät ovat muovautuneet jalan mukaisiksi ja alussa kovin pelkäämäni hankaan-kantapääsi-rikki-koska-voin -fiilis on hellittänyt.

Ulkonäöstä annan kengille 9+, kiiltävä pinta, tukevan kokoinen Mary Jane -remmi ja selkeä kissaluviointi. Sounds like my shoes.

Jään innolla odottamaan, miten hyvin kengät kestävät käyttöä. 

Alle kahdenkympin kengiksi, nämä jalkineet ovat jo nyt osoittaneet olevansa ihan kelpo ostos. Reilu viikko käyttöä takana, ei näkyviä kulumia havaittavissa.

Eettisyyskysymykset hiukan kaivertavat mieltä tämän hankinnan kohdalla. Tiedän rikkoneeni lähes jokaista arvokysymystä vastaan.

Ummistaako tyynesti silmänsä vaiko muuttaa omaa ostokäyttäytymistään?

Voisiko pysyä jossakin välimaastossa, ostaen vaidellen eettisesti tuotettuja ja vähemmän eettisiä tuotteita. Sellainen 50% hyväkuluttaja indeksi.

valintoja, valintoja, valintoja

Tässä kohtaa valitsen nauttivani näistä uusista syyskengistäni ihan täysillä.

Mukavaa alkusuksyä!

Rakkaudella,

Sallamari

Lenita by Anette Ahokas Design

Pitkästä aikaa on luvassa yhteistyöpostaus. 

Luvassa on ensimmäinen kurkistus Anette Ahokas Designilta saamani suloiseen pakettiin. Palaan Anetten ihanien luomusten pariin uudelleen vähän myöhemmin syysmyssykelien koittaessa (Toinen puolisko paketin sisällöstä on toimivin viileiden syyskelien saavuttua)

Anette on nuoresta iästään huolimatta kokenut suunnittelija, ensimmäinen Anetten suunnittelema vaatemallisto esiteltiin vuonna 2014.Anette suorittaa parhaillaan muotoilijan opintoja Kymenlaakson Ammattikorkeakoulussa täydentämään aikaisempia artesaaniopintoja. Anette syventää uusien opintojensa myötä osaamistaan puvustuksen sekä esiintymisasujen saralla.

Anette Ahokas Design valmistaa korkealaatuisia kotimaisia vaatteita ja asusteita ekologisuutta sekä eettisyysperiaatteita vaalien. Yritys toimii Slow Fashuon -periaattella, siten että tarjolla olevat tuotteet ovat ajattomia, käyttöä kestävän laadukkaita eikä tarjolla oleva mallisto pyri kilpailemaan kertakäyttöisten sesonkiluomusten makkinoilla. Kaikki malliston tuotteet valmistetaan käsityönä suomessa ja käytettävät materiaalit pyritään hankkimaan mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleina.

Minä rakastuin Anetten yrityksen toimintaideaan
 ja tuotteiden taustafilosofiaan ensi tapaamisellamme.

Kestävyys, monikäyttöisyys ja materiaalien kierrätys ovat avainasemassa minun jokapäiväisessä pukeutumisessani. Ehdoton plussa Anetten vaatemallistossa on runsas kokovalikoima. Anetten ajatus siitä, että jokainen nainen tai mies saa tuntea itsensä kauniiksi häntä itseään miellyttävässä vaatteessa kehon mallista tai koosta riippumatta on sellainen ajatus joka sopii täysi yhteen minun maalmankuvani kanssa.

Valmiiden vaatteiden ja asusteiden lisäksi Anette valmistaa sovittaessa yksilöllisten mittojen mukaan asiakkaan toiveiden mukaisesti uniikkeja mittatilausvaatteita, esiintymisasuja sekä monikäyttöisiä asusteita.

Anette kyseli minulta taannoin kiinnostaisiko minua aloittaa hänen luomuksiinsa tutustuminen asusteiden kautta.

Vastausta lienee vaikea arvata - minähän hihkuin riemusta.

Kyllä. Kyllä.

Anette Ahokas Designin nettikauppaa selaillessani silmäni nauliintuivat tähän ihanaan kierrätysnahasta valmistettuun Lenita -kaulakoruun. Lenita on näyttävä asuste - mustaa kaunista nahkaa hopeoidulla kiinnikkeillä.  Lenita on monipuolinen koru, sillä pelkistetyn yksinkertaisuutensa ansiosta se on käyttökelpoinen lukemattomissa eri tilanteissa monella eri tapaa.

Minun käytössäni Lenita tuo vaihtelua arkiasuun helmien sijaistajana. Rakkauteni helmikaulanauhoihin on ikuista, eikä päättymistä ole näköpiirissä, Lenitan avulla saan arkiasuuni päivän niin vaatiessa aivan uudenlaista särmää.

Kaurakorun lisäksi Lenita toimii hienosti myös pantamaisena hiuskoristeena. Joskaan ei minun tynkätukassani, PikkuÄsään pitkiin kuteihin loihdin kyllä Lenitan avulla hienon kampauksen. Simppeli kiharapohja, sitten Lenita kiharoiden päälle niin että koru asettuu mukavasti päälaki-takaraivo -akselille. Muutama pinni käteen ja sitten kieputtelemaan Lenitan alapuolelle jääviä hiussuortuvia niskasta oman mieltymyksen mukaan Lenitan ympärille. (Kuva hiuspantakäytöstä ei ehtinyt tähän postaukseen - oli PikkuÄssällä sen verran kiire toisiin puuhiin, ettei ehtinyt äiti kuvaa napata -  mutta palaan asiaan myöhemmin kuvan kanssa.)

Minun kokoelmissani olevan koru on Lenita vaihtoehdoista mallia ohut. Tätä ohutta Lenita -mallia on saatavana myös pirteässä sinisessä värissä. Sininen on minusta värinä aivan ihana, ikävä vain että kirkas sininen sävy riitelee tukkani väri kanssa ja niin tuo vaihtoehto väreistä oli poissa laskuista minulla.

 Mikäli pohdiskelet uniikka mittatilauksena tehtyä asua itsellesi, kannattaa piipahtaa katsomassa millaista tarjontaa löydät Anetten luomuksista. Erityisen ihailtavaa Anetten toimintatavassa on tapa, jolla Anette pilkkoo valmistamiensa tuotteiden hinnoitteluperiaatteen asiakkalle. Piipahda rohkeasti tutustumassa tuotteiden hinnoittelurakenteeseen täällä.

Anette Ahokas Designin tuoreimmat kuulumiset löydät kätevästi  yrtiyksen Facebook-sivulta.

Minulla on sellainen kutina, että Anetetsta kuulemme lisää. Odotan innolla minkä juhlien yhteydessä jonkin median välityksellä bongaamme seuraavaksi jotakin Anetten suunnittelemaa.

Kiitos paljon Anette,

on ilo tehdä yhteistyötä kanssasi.

Palaamme näihin yhteistyökuvioihin täällä blogin puolella vielä uudelleen.

Näihin tunnelmiin,

mukavaa viikonlopun odotusta!

Rakkaudella,

Sallamari

yhteistyöpostaus: tässä postauksessa esiintyvä tuote on saatu suunnittelijalta

#nuoruuskuvahaaste

Ajattelin aloittaa uuden viikon muutaman hellyttävän nuoruuskuvan voimin vastaamalla minulle heitettyyn kuvahaasteeseen. Monelle teistä tämä haaste on varmaa jo tuttu Facebookin tai Instagamin puolelta.

Oletteko koskaan miettineet, miten nuoruuskuvat ovat itse asiassa suunnaton etuoikeus? 

Ensi kuulemalta kuvat jostakusta lapsuuden ja nuoruuden ajalta kuulostaa tylsältä itsestäänselvyydeltä. Tottakai sulla on itsestäsi kuvia elämäsi varrelta. Eihän kukaan ole voinut välttyä koulukuvilta ja rippikuvia sun muilta. Nuoruuskuvat on pääasiassa oletusarvoltaan noloja ja ehkä juuri siitä syystä oletettaan ihmisten sanovan, että ei minusta ole mitään nuoruuskuvia.

Kaltaiseni ysärilapsen lapsuus/nuoruuskuvat ovat oikeita paperille kehitettyjä otoksia. Kunnon Old School -meininkiä - paperisia valokuvia ladottuna muistoiksi albumeihin. Lapsuuden ajalta kuvia  on säilössä kaikkien muuttojen ja muiden elämänmuutosten jälkeen parin ison albumin verran. Teinivuosilta kuvia onkin sitten jo paljon vähemmän. Koulukuvia ei ole jäljellä yhtä ekan luokan yksittäiskuvaa enempää eikä rippijuhlista tai ylioppilasjuhlista ole yhtään kuvaa minun hallussani.

Olen kiitollinen vanhemmille, että he olivat ahkeria valokuvaajia minun ollessa lapsi. Ihania muistoja syntymäpäiviltä ja tunnelmia arkisista askareista. Olen myös kiitollinen, että perheelläni oli rahaa kameraan, filmiin ja valokuvien kehitykseen.

 Olen saanut kuulla rehellisiä tarinoita ihmisiltä ympäilläni koskien yhdeksänkymmentäluvun lamavuosia. Tarinoita siitä, että ei minulla ole lapsuuskuvia koska meidän perheessä ei ollut rahaa valokuviin. Se, että jostakusta ei ole olemassa mitään lapsuuskuvia tuntuu jotenkin uskomattomalta näin digitaalikuvien aikakaudella. Toisinaan itsekin onnistuu unohtamaan 90 -luvun lamavuodet ja sen tosiseikan, että minunkin luokallani oli luokkatovereita jotka eivät koskaan osallistuneet luokkakuvauksiin. Miten hassua ajatella, että koulukuva on jotenkin luksusta. vaikka todellisuudessa koulukuva ei ole tänäkään päivänä kaikkien perheiden budjettiin mahtuva juttu. 

Koulukuva on luksusta.

Jos omistat ihania kamalia koulukuvia, 

voi luvalla kokea olevasi vähän etuoikeutettu.

Olihan niitäkin luokkatovereita, jotka eivät syystä tai toisesta oikeasti halunneet koulukuvaa. Koulukuvassa poseeaaminen ei millään tavalla tarvitse olla miellyttävää ja on ihan oikein sanoa, että nämä koulukuvat eivät ole se minun juttuni ja siksi niitä ei ole.

Rohkeutta on myös sanoa ääneen, että minulla oli lapsuus siitäkin huolimatta että siitä aikakaudesta ei ole kuvallisia todisteita jäljellä koska meillä ei ollut varaa dokumentoida aikaa kuviin. Nostan hattua ihmisille, jotka rehellisesti uskaltavat sanoa nuoruusvuosien olleen erilaiset kuin yleisissä oletuksissa ajattelemme nuoruusvuosien kaikilla olleen.

Paperiset kuvat ovat helposti hukkuvaa tavaraa. Vanhempien erot, omat erot, muutot  plus sun muut elämänmullistukset ovat monesti edesauttaneet tilannetta, jossa joudut toteamaan nuoruusvuosien kuvallisten todisteiden olemassaolon vähyyttä. Oli niitä kuvia, mutta ei hajuakaan missä ne nykyään ovat.

Sitten on vielä koko joukko ihmisiä, joita ei tavalla tai toisella ole ollut menneisyydessä. Tarkoitan siis lapsuuteen asti johtavaa menneisyyttä. Ihmisiä, jotka ovat löytäneet todellisen minänsä vasta myöhemmällä iällä,. Lapsuus ja nuoruus omana itsenään ei ole itsestäänselvyys ja sen myötä nuoruuskuvat eivät nekään ole itsestäänselvyys meille kaikille.

Minun kuvakollaasini kuvat ovat Facebookista napattuja. Osa omia otoksia kaiken maailman opiskelijakorteista, osa ystävien seinälleni postaamia päivän piristyksiä.

Past is in past,

future is now in your hands.

Keskitytään kaiken energian voimin unelmiimme ja luodaa niistä totta!

Mukavaa maanantaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Tukholman terveiset kymmenellä lauseella

Nyt luvassa siis nuo moneen kertaan mainitut Tukholman terveiset. Lähestyn aihetta muutaman tilannekuvan ja kymmenen sekalaisen kertomuksen kera.

1. Alkuperäisellä suunnitelmalla minun oli tarkoitus lähetä Tukholmaan Juntti Punaniskan aveciksi. Tukholmaan Juntti Peen kutsui Maailman Partapäivän kunniaksi järjestetty Skäggfest 2016 juhlatilaisuus. Mutta kuinka kävikään - tämä partajuhla-avec sai itselleen loistoavecin ystävästäni Jaanasta, joka lupautui matkalle mukaan lisänaisenergiaksi.

2. Ennakkoluulojeni vastaisesti Skäggefest itsessään oli aivan loistava tilaisuus - ihania ihmisiä ja välitön lämmin tunnelma. Esillä oli parranhoidon tuoreimmat tuulet komeiden partamiesten läsnäololla höystettynä. Uskokaa pois, norjalainen partamies on silmiä hivelevää katseltavaa. Skäggfesteillä silmä lepäsi - muutenkin kuin vain ammatillisessa mielessä ympäristöä tiiraillessa. Komeiden parrakkaiden miesten lisäksi Skäggfest tarjoili ainutlaatuisen tilaisuuden BodyLove -idolini tapaamiselle.

3. Matka Tukholmaan ja takaisin taitettiin vaihteeksi punavalkoisella laivalla. sillä Viking Line tarjoilee kilpailijaansa tilavammat invahytit. Viking Linen laivoilla on tarjolla 4 hengen invhaytti, Siljan tarjotessa Turku-Tukholma välillä ainoastaan kahdelle hengelle suunniteltuja inva-hyttejä - kolmen hengen matkaseurueestamme yksi olisi joutunut yksinään hyttiin Siljan laivoilla, joten Vikingin  Line tarjosi parempaa kyytiä tällä kertaa. Ainoa miinus Vikingillä matkustaessa on laivan aikainen satamaan tulo Tukholmassa.

4. 6:40 lauantaiaamuna Tukholma on kovin hiljainen. 

Onneksi aamu oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin.

5. Tukholman julkinen liikenne toimii matkustustapana myös pyörätuolimatkustajalle saattajan seurassa. Hissit kuljettavat pyörätuolimatkaajan metrolaitureille ja itse metroon pääsy on kohtalaisen vaivatonta. Muutamilla asemilla metrovaunun ja asemalaiturin väliin jäävä rakoa on aika huumaavan kokoinen, mutta kanssamatkustajat ovat todella auttavaisia. Vietimme koko Tukholman vierailun julkisen liikenteen varassa, eikä vaaratilanteita - edes läheltä piti sellaisia - ollut liikenteessä.

6. Tukholma on kaiken kaikkiaan pyörätuolilla liikkuvalle matkailijalle ystävällinen kaupunki. Esteettömyyteen on todella panostettu;  jalankulkutiet ovat riittävän leveät ja liikkuminen jalankulkuväylältä risteyksen yli toiselle jalankulkuväylälle on hienosti toteutettu madallettujen katukivetytsen kautta. Ystäväni Jaana käyttää liikkumiseen sähköistä pyörätuolia, hänen seurassaan olen oppinut katselemaan ympäristöä esteettisyysnäkökulmia pohtien. Todella silmiäavaava kokemus miettiä millainen rakennettu  ympäristömme todellisuudessa on toisenlaisista näkökulmista katsoen.

7. Tukholman Sephoralle on annettava erityismaininta tasa-arvoisesta palvelusta. Sephora sijaitsee rakennuksessa, jonne johtavan oven edessä on kynnys. Pyytämällä henkilökunta järjestää kulkuväylälle rampin tehden liikkeeseen kulun näin ollen esteettömäksi. Myyjät myös ystävällisesti osoittivat erityishuomiota ostoksien teossa apua tarvitseville henkilöille esitellen tuotteita hyllystä katselukorkeudelle nostaen. Iloisena hyvästä palvelusta teimmekin reissun suurimmat ostoksen juurikin Sephoralla.

8. Kat von D meikit jäivät valitettavasti tällä kertaa ostamatta, sillä juuri minulle soveltuvat tuotteet olivat suuren kysynnän vuoksi valitettavasti hetkellisesti loppuneet. Iloisena voi kertoa kaikille teille lukijoille että minä, joka yleensä olen se kaikista valkoisin tarjolla oleva sävy meikkivoiteissa, olen ihosävyltäni KvD sarjan meikkivoiteissa vasta toiseksi vaalein sävy! Jotakin minua vaaleampaa on olemassa.

9. Sephoran lisäksi shoppailupaikoiksi valikoituivat tällä kertaa tuttuun tapaan NK ja Designtorget. Uutena tulokkaana ostospaikkojen listalle eksyi puolivahingossa Victorias Secret - koska hyvät alushousut. Unohdin pakata mukaan riittävästi alushousuja ja tiedän VS alushousuista yhden mallin sopivan hyvin itselleni - siitä se ajatus sitten lähti. Olivat vieläpä tarjouksessa. NKlla katselin kuola valuen Mason Pearsonin hiusharjoja - kenties kirjoitan joulupukille toivon juuri tuollaista ihanaa harjaa itselleni. Mikä ihana työkalu tuollainen Mason Pearson olisikaan.

10. Ruotsalaiset hotellisiivoojat ovat erityisen tehokkaita. Kun poistut huoneesta, siivooja pelmahtaa paikalle ja laittaa huoneen uudelleen kuntoon. On hämmentävää saapua aamiaiselta huoneeseen, jossa pyyhkeet on vaihdettu, vaatteet viikattu ja petivaatteet vaihdettu.

Nyt on Tukholman reissu kaikin puolin ruodittu. 

Seuraavaksi luvassa kierrätysmuotiin liittyvä yhteistyöpostaus.

Stay Tuned!

Rakkaudella,
Sallamari

Bearded Dame Love

Fangirl Picture 2016 - kasvoillani on täydellinen yli-innokkaan fanitytön ilme

Arvatkaa mitä

 - mä tapasin viikonlopun Ruotsinreissulla yhden BodyLove -idoleistani!

Miten paljon rakkautta voikaan mahtua yhteen naiseen?

Olen sydänjuurtani myöten hurmaantunut. Minut hurmannut nainen on nimeltään Harnaam Kaur - aivan helvetin kuuma kissa joka parrassaan on niin  järisyttävällä tavalla rock, että sydän meinaa väkisinkin jättää pari lyöntiä väliin häntä katsoessa. Harnaam on englantilainen Body Confidence -aktivisti ja kiusaamisen vastaisen työn lähettiläs. Harnaam työskentelee mallina, journalistina sekä aktivistina luoden työnsä kautta todeksi tavoitettaan pienentää kauneuskäsitteisiin liittyviä ennakkoluuloja avoimen keskustelun kautta syntyvän tietoisuuden lisäämisen keinoin. 

Harnaam tunnetaan mediassa nimellä The Bearded Dame - aito ja oikea parrakas nainen. Parta on lähtöisin lääketieteellisestä syystä, Harnaam sairastaa munasarjojen monirakkulatautia. Rohkea nainen ei enää suostu peittelemään itsensä syvintä olemusta vaan tuo itsensä rohkeasti esille karvoineen kaikessa kauneudessaan. Harnaam on kääntänyt kaiken kohtaamansa pilkan ja ivan positiiviseksi nosteeksi ja kiertää ympäri maailmaa opettamassa ihmisille erilaisen kauneuden ehdotonta hyväksymistä. Harnaam jakaa oman esimerkkinsä voimin tietoutta oman itsensä ehdottoman rakastamisen elämää rikastuttavasta voimasta.

Minä olen fanittanut Harnaamia Instagramin puolella todella kauan. Seurannut julkaisuja ihastellen hänen ainutlaatuista kauneuttaan, katsonut useamman dokumentin ja lukenut hänestä kirjoitettuja body confidence -teemaisia lehtijuttuja. Mimmi huokuu niin käsittämättömästi rakkautta ja ehdottoman itsensä hyväksymisen mukanaan  tuomaa sielukasta rauhaa. Haukon henkeä ja mietin, että tuossa on ilmielävänä yksi suurista BodyLove -asenne idoleitani. Yksi niistä isoista Internetistä löydetyistä esikuvista, jonka elämäntarinasta haen innoitusta omalle BodyLove -hypetykselleni.

Polkumme oli tarkoitettu kohtaamaan. Universumi heitti eteeni tilaisuuden tavata Harnaam ilmielävänä World Beard Day -festivaaleilla Tukholmassa. Harnaam oli kutsuttu paikalle kunniavieraaksi - miten sattuikaan, että ennen juhlapaikalle menoa lausuin seurueellemme ääneen "Voi ku paikalla oli joku niistä rohkeista parran kanssa elävistä naisista, joista mä ammennan inspiraatiota BodyLove -juttuihin"

Ihan rehellisiä kun ollaan, niin mähän olen piirtänyt aarrekarttaan unelmaksi

"Saan tutustua idoliini elävässä elämässä."

Hihkuin ääneen JunttiPeelle hihasta hämmentynyttä miestäni kiskoen "Kato tuo ihana partanainen tuolla on mun suuri BodyLove idoli ja että uskaltaisinkohan mä pyytää sitä mun kanssa muutamaan kuvaan."  Aivan totaalinen Fan Girl -moment.

Onneksi uskaltauduin astumaan rohkeasti Fan Girl -moment huumassani idolin luokse, sillä lopputulema rohkeasta Voisinko saaada kuvan sun kanssasi -pyynnöstä on aivan fantastinen. Antauduimme yhdessä aivan täysillä  BodyLove -teemaisten keskustelujen pyörteisiin. Ensimmäisestä vaihdetusta lauseesta lähtien mietin, että voikin mimmi olla ihanasti englantilainen puheiltavaltaan ja eleiltään. Iski välitön Lontooikävä.

Yhteinen sävel löytyi heti,
puhetta, kuvia, videoviestejä - spontaani BodyLove Activist meet up.

Halattiiin, naurettiin ja rakastettiin.

Itseämme, toisiamme ja koko maailmaa.

Rakasta enemmän. Anna itselle lupa kokea toinen ihminen - ole läsnä ja kosketa.

Jokainen kohtaaminen - sekin jossa toinen lähestyy sinua kiusaus ainoa aikomuksenaan - on tilaisuus jakaa tietoa eteenpäin. Tieto on valtaa, paras keino muuttaa maailmaa. Näe ilkeimmässäkin ihmisessä ihmisen arvokkuus. Naura paljon ja usein - käännä pilkka naurun kautta vahvuudeksi.

On ihanaa inspiroitua toisesta ihmisestä. Havahtua huomaamaan, että huolimatta siitä miten huippu tyyppi olen jo tässä hetkessä, voin omien tekojeni kautta antaa itsestäni maailmalle vielä enemmän. Lisätä positiivista nostetta tapaan jolla kohtaa elämän ja ihmiset.

Näin voisin kiteyttää kohtaamisemme minulle antaneen arvokkaimman annin.

Jos silmänräpäyksessä voi rakastua ihmisen sieluun minulle kävi niin.

Erilaisuus on järjetön rikkaus.

Erilaisuudessa piilee loppumaton vahvuus, 

kun rohkenee antaa itselleen luvan ajatella niin.

"Haters will always hate."

Eikä vihaajia kannata jäädä murehtimaan,

 keskittää kaikki energiansa niihin ihmisiin joita voi rakastaa saaden vastarakkautta.

Rakkaudessa piilee niin sanoinkuvaamaton voima.

We are stunning. Put two stunning to together and you get even more stunning.

kun ei vaan saa silmiään irti toisen silmistä

Tälläisin kuvin, tälläisin tunnelmin on mahtavaa aloittaa uusi viikko.

(Kuvat ovat hämäissä oloissa lievästi humalatilaisten kuumien partamiesten minulle napsimia, siinä syy kuvien lievään huonolaatuisuuteen. Eikai kukaan pysty kuvaamaan terävästi hämärässä, kun on samanaikaisesti oltava kuuma ruotsalainen parrakas mies.)

Until we meet again, stay gorgeous!

Näin totesi hymyillen tuo idolini minulle, kun tiemme illan päätteeksi erosivat.

Seuraavaa tapaamista odotellen.

Stay tuned!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. jos et vielä tiedä miten hillitön mimmi Harnaam on, kannattaa vilkaista Googlen tarjontaa vaikkapa hakusanoilla Harnaam Kaur tai The Bearded Dame - takaan, että yllätyt positiivisesti.

On se vaan sen verta super tuo Harnaam.

Terveiset Tukholmasta

Iloista maailman partapäivää kaikille teille ihanille blogini lukijoille!

Minä juhlistan tänä vuonna ihania partoja täällä Tukholmassa WorldBeardsDay2016 -tapahtuman merkeissä parrakkaan puolisoni avecina.  

Risteilyseikkailuja, ystävien seuraa,

 hiukan shoppailua ja runsaasti parrakkaita silmäkarkkikomistuksia. Eipä ihminen enempää muutaman päivän lomareissulta voisi toivoa.

 

Epäinhimillisen aikainen Tukholmaan saapuminen - 6:30 paikallista aikaa - edes se ei meitä tänään haittaa. Tukholman kahvilat tarjoavat hengähdyshetken kahvin ja hyvän nettiyhteyden kera. Pieni hengähdys ennenkuin päiväohjelma lähtee todenteolla käyntiin.

Palataan näihin Tukholmatunnelmiin kuvien kera ensi viikolla!

Mukavaa lauantaita!

Rakkaudella,

Sallamari