#FatshameFreeFriday - Kauneuskäsityskupla

Kulunut viikko on ollut varsin silmiäavaava kauneteen liittyvien määritelmien osalta. Olen oppinut ymmärtämään eläväni kauneuskäsitekuplassa. Mikä minun silmissäni kaunistaa ihmistä - hiukset, meikit ja asujen tyylivahteet - on toisen silmissä kerrassaan omituista - ja tietenkin päinvastoin.

Olen todella kiitollinen, että opiskelujen etenemisen myötä olen saanut ymmärtää eri sorttisten kauneuskäsitekuplien olemassaolon varsin selvästi havainnollistettavien esimerkkien valossa. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että aktiivisen vuorovaikutuksen kautta - 50 naista parinsadan neliön sisällä kahdeksan tuntia päivässä - minulle on auennut täydellinen tilaisuus tutkia elämää muiden kauneuskäsitekuplien sisäpuolella. Ihmettelemällä, kysymällä ja "näytä esimerkki" -pyynnöin havaintomateriaalista tutkimalla olen hiljalleen kasvattanut omaa näkökykyäni havainnoimaan itseäni ympäröivää maailmaa ja kaikkea sen sisällään pitämää kauneutta aivan eri tavalla.

Olen kuluneen viikon varrella saanut oppia ymmärtämään ja arvostamaan kauneuskuplani ulkopuolelle jäävää maailmaa aivan toisella tavalla kuin ennen.

Kunnioitus toisen ihmisen ulkonäkövalintoja kohtaan on kasvanut.

Varsin järisyttävää on havainnoida se, miten suppeasti olen maailmaa katsellut aikaisemmin. Olen ollut aika tavalla arogantti ja onnistunut ignooraamaan moni mielenkiintoisia tyylijuttuja - ihan vain koska ne nyt eivät täydellisesti ole mielyttäneet minun esteettistä silmääni.

Aika tavalla sellaista totaalista välinpitämättömyytta ja kohtalaisen ehdotonta omaan napaan tuijottelua ollut tässä ollut elämänasenteeni oman pienen kauneuskäsitekuplan sisällä.

Liian vähän kysymyksiä ja kiinnostusta toista ihmistä kohtaan,

aivan liiaksi "tälläinen minä olen ja tälläisenä teidän minut pitää vastaan ottaa" -pöhöttelyä. Otanhan mäkin teidät vastaan, siedän teitä ja silleen...en ihmettele tai sano arvostelevaa kritiikkiä - ainakaan päin naamaa - vaikka en minä nosita teidän jutuista mitään tajua - tai edes haluakaan tajuta - mutta hei, minä olen peruskohtelias ja suvaitsevainen.. tiedättehän...you know.

Olenhan minä aina ajatellut, että jokainen on kaunis sellaisena kun on. 

Sun valita, ei sillai kuulu mulle.

Mutta että olisin ollut rehellisen kiinnostunut toisen ihmisen kauneusmieltymyksistä ja siitä mitä tuo ihminen tyylillisesti viestii maailmalle silloin kun ihmisen tyyli ei istu missään muotoa yksiin minun tyylimieltymysteni kanssa ,sellaisen toisen ihmisen huomioimisen minä olen jotenkin täysin sulkenut ajatusteni ulkopuolelle.

Tosi kiva toi sulla, on sun näköinen ja pukee sua - niin minä olen toiselle ihmiselle aina osannut sanoa, mutten todella perehtyä siihen miksi ihminen pitää juuri tuollaisesta tukkamallista tai miksi näkee juuri tälläisen vaatekaappin siinä omassa kuplassaan täydellisen ihanana. Sen sijaan, että sanoo ihan-kiva-joo, voisi kysellä toisen inspiraatiolähteistä sekä ihanteista ja käyttää tilaisuuden tutustuen itselle uusiin kauneusmieltymyksiin.

Maailma on paljon monipuolisemmin kaunis,  kun rohkaisee avaamaan silmiä todenteolla oman kauneuskäsitekuplansa ulkopuoliselle maailmalle.

Tried and tested.

Everyone is beautiful the way they are.

Nowdays I see why you like what you like.

Oman kuplan ulkopuolelle kurkkailu on antoisaa.

Mukavaa viikonloppua!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. kuplani ulkopuolelle tiirailu on saanut minut ymmärtämään tällä viikolla esimerkiksi balayage ombre -raidoituksen hienoutta ja sitä miksi ombre tukka viehättää.

MPK part VI - takaisin kotiin

Eläimet on noudettu hoitopaikasta, matkalaukut purettu. Pesukone pyörittää ensimmäistä likavaatelastia puhtaaksi, oma sänky on testattu ja hyväksi todettu.

Onnistuneen lomareissun kruunaa sulava paluu takaisin kotiin.

Borta bra men hemma bäst.

Ajattelin palata vielä minuutiksi reissun tunnelmiin ja kertoa yhden suuren unelmani toteutumisesta. Täällä blogin puolellakin olen muutamaan otteeseen kertoillut ihastuksestani kissakahviloihin ja  haaveesta pistäytyä kissakahvilassa. Viime syksynä jo sellainen kahvila piti toteutua Helsinkiin, sitten kuulin Tampereen omasta kahvilasta ja viimeksi joulun aikaan Tallinnassa vieraillessa mietin Tallinnan kissakahvilassa piipahtamista - vaan koskaan ei aikataulut ja kissakahvilan aukioloajat ole osuneet yhteen. Siitä huolimata toive kissakahvilakäynnistä on elänyt vahvana.

Niin se on, että maailmankaikkeus meitä kuuntelee.
AINA.

Ei sillätavalla, että se toteuttaisi mitä tahansa random toiveita, niinkuin elokuvissa - että mietit jotakin "tuo olisi kivaa ja tuo ja tämä" ja hups juttu ilmesty elämääsi silmää räpäytettyäsi. Maailmankaikkeuden vastaukset pyyntöihin ovat mitä moninaisemmat ja yleensä yllättävät.

Minut yllätti iloisesti Budapestin kissakahvila.
Siinä se oli - vastaus hartaaseen pyyntööni - neljän oven päässä meidän hotellin ulkoportista. Meinasi päästä itku, kun maanantai-iltana kahvilan oven edestä kävellessäni tajusin, mikä ihanuus minua odottaa aivan majapaikan nurkalla.


Eilen minä sinne kissakahvilaan sitten viimein pääsin.

 Budapestin "se toinen" CatCafe -niminen kissakahvila - ei siis se ydinkeskustassa sijaitseva kahvila, josta paljon on ollut mediassa juttua täällä meillä suomessakin - toivotti meidät lämpimästi 16 tassun voimin tervetulleeksi. Kissa-asukkaita kahvilassa oli neljä, asiakkaita pyöreät nolla meidän astuessa kahvilaan sisään.

En valitettavasti saanut tarkasti selville kissojen alkuperää - ovatko kissat lemmikkejä vai löytökodista pelastettuja. Rotukissoja kaikki nuo neljä kahvilan karvakaveria olivat - savannah ja maine coon oli roduista ne jotka tunnistin. Pienen jutustelun jälkeen selvisi, että kissoista kaksi on tyttöjä, toiset kaksi poikia. Juuri nämä kissat kahvilaan on valikoituneet siksi, että ne tulevat hyvin toimeen yhtenä laumana. Kissat asuvat ja elelevät pysyvästi kahvilan tiloissa.

 Kahvilan ovella meitä tervehti hinnasto - jonkinsortin sisäänpääsymaksukäytöntö. Ystävällinen hiukan englantia osaava kahvilanpitäjä kertoi sisäänpääsymaksun menevän sellaisenaan paikan ylläpitoon. Asia oli ok joten eikun sisälle kahvilaan - "Watch where you sit." -ohjeituksella meidät kehoitettiin istumaan sopivaan pöytään.

Kahvilassa oli tarjolla teen ja kahvin lisäksi virvoitusjuomia, olutta ja kakkuja. Suurin yllätys oli hinnoittelupolitiikka - ruoka-/juomalistassa ei ollut minkäänlaisia hintoja näkyvissä. Laskua pyytäessäni minut ohjattiin ovella olevan lahjoituslaatikon luokse - "Maksa mitä kykenet, kaikki käytetään kahvilan ylläpitoon ja kissoihin." - oli vapaasti käännettynä annettu maksuohjeistus.

Pienen ihmettelyn jälkeen selvisi, että ovella oleva pääsymaksulista on ehdotus sopivista summista ja juomista jokainen voi päättää mitä haluaa maksaa. Mielenkiintoinen käytäntö ja näyttää toimivan -  kahvila on ollut toiminnassa reilun vuoden verran ja jatkoa on luvassa.

Kahvilan kissat ovat kilttejä ja ihmisystävällisiä. Meidän saapumishetkellä - iltapäivästä viiden maissa - koko nelikko vaikutti olevan kovasti unisia. Hiljalleen uteliaisuus voitti uneliaisuuden ja yksi toisensa perään tuota maine coonia lukuuonttamatta kävi tervehtimässä meitä. Minussa kissoista eniten ihastusta herätti kuvassa esiintyvä harmaaraitainen Luna. Tämä hieman yksikertainen ja aavistuksen antisosiaalisen luonteen omaava hurmaava kissaneiti rakastaa yli kaken leikkiä pitkulanmallisilla sokerianospusseilla. Luna metsästää sokeripusseja onnesta mykkyrällä.

Aikaa kahvilavierailuun vierähti huomaamatta useampi tunti. PikkuS ja JunttiP pelasivat mukanamme olleella shakkilaudalla ja minä - siinä peliä sivusilmällä seurailessani - hellittelin kissoja rapsutteluin. Savannah kissa Sofie hauskutti itseään (ja meitä siinä samalla) napsimalla PikkuÄssän mehulasista vartioimatta jääneet pillit parempaan käyttöön leikkikaluikseen. Samainen Sofie tykkäsi tarkkailla pöydän päällä istuskellen shakkinappuloiden liikkeitä laudalla.

Olen niin onnellinen kissakahvilavierailusta!
Yksi iso unelmani on nyt vihdoin toteutunut.

Kissakahvila Budapestissä on kokemuksena varsin ihastuttava.
Suosittelen lämpimästi kaikille kissaihmiseksi tunnustautuville.

Lomareissu on ohi ja nkariseikkailut saatu päätökseen. Luvassa on vielä yksi reissun asuja esittelevä postaus ja sitten suuntaan katseen seuraaviin seikkailuihin.

Kiitos Unkari, kivaa oli!

Rakkaudella,
Sallamari