Viimepäivät ja kaikki nuo kokemani oivallutkset ovat olleet niin vapauttava kokemus, että juuri tässä hetkessä tämän Vlog video tuntuu oikealta. Jotenkin sillätavalla, että videon oikea hetki videolle on tässä. Olen pohtinut paljon sairastamista ja tervettä elämää ja ensimmäisiä kertoja elämässäni puhunut syömishäiriöstäni täydellisessä imperfektissä.
mä olen ollut sairas
mä sairastin
Videossa preesens ja imperfekti verbimuodot esiintyvät sulassa sovussa keskenään.
Mun sisällä kuplii ilo.
Haluan juhlia ja hehkuttaa koko maailmalle iloiten sitä miten mahtavalta musta tuntuu.
Että kun koko viikkoon, ei ole kertaakaan miettinyt aktiivisesti aamulla pukeutuessaan, että näytänköhän mä nyt lihavalta tässä tai tässä, vaan on aktiivisesti miettinyt että olisko noi vai nämä kengät kivemmat kävellä tänään. Että kummat kengät tekis mut enemmän iloiseksi.
Herään aamuun miettien kaikkia niitä siistejä asioita mikä juuri tässä hetkessä tekee mut iloiseksi
ja kaikkia niitä hienoja juttuja niitä, mitkä tänään tekee musta iloisen.
On vaan niin mahtava ja vapaa olo.
Motivaatiopurkissa helmet jatkavat liikettä toivottuun suuntaa 'nollapäivän' jälkeen omaa rauhallista tasaista tahtiaan. Hiljaa hyvä tulee - miten oikeassa tuo sanonta voikaan olla.
Hiljaisella vaihdilla tulee hyvää toipumisesta.
Samoin on varmaankin elämäntaparemontin laita.
Arvatkaa mitä, juuri tänään mulla ei oo kiire minnekään. Se alituinen tarve juosta kuolemaa karkuun kaikin sielun voimin. Juuri tässä hetkessä kuoleman olemassaolo ei pelota.
Hetkittäin, sillätavalla silmänräpäyksen verran töiden lomassa, sitä miettiii että onkohan tää oikeasti nyt totta. Että onko oikeasti totta, että mulla voi olla hyvä olo. Että katoaakohan se taas - toisen silmänräpäyksen mittaisen pelko - kunnes vetää henkeään ja rohkeasti antaa itselleen luvan luottaa ja nauttia koko sielun voimin juuri tässä hetkessä tästä hyvästä olosta murehtimatta tulevaa.
Vähän niinkuin hetki, jolloin ensimmäisiä kertoja tajuaa olevansa kaunis ja viehättävä - ottaa kymmenittäin selfiekuvia tehdäkseen olotilasta ja hetkestä itselleen totta. Sillä tavalla että se on jotakin kongreettista, kaikille näkyvää joka ei katoa vaikka päivä vaihtuu yöksi. Seuraavan kerran itsensä kauniiksi huomatessa riittää puolet vähemmän selfieitä ja niin edelleen.
Lopulta tietää olevansa kaunis,
huolimatta siitä mitä hetkellisesti peili tai maailma kertoisi.
Hyvä olo ei katoa sisältä mihinkään päivän vaihtuessa huomiseksi.
Sinne se on pesän tehnyt ja sinne jääköön.
Tulee parempia ja huonompia hetkiä,
se on fakta - mutta pohjatunne säilyy seesteisenä kaiken keskellä.
Runosuoni sykkii, tekstiä syntyy ja syntyy.
Mä olen niin iloinen ja haluan niin kovasti kjakaa tätä hyvää tunnetta kanssanne.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Mä omistan osan tulevasta viikonlopusta Excelin opiskeluun,
mitäs teidän suunnitelmat on?
Rakkaudella,
Sallamari
