Jos mä kuolen tänään, mä kuolisin onnellisena

You do mine and I do one for you - jostakin 2000-luvun alkuvuosilta

Otsikko on yksi eilisen illan viimeisiä sanojani - sellainen totaalinen ulimate tunneilmaisu. Eksyin tai siis ihan tarkoituksella suuntasin kulkuni eilisiltana jälleen kerran Turun Baletin, Turku BDSM-yhdistys tuo järjestävä taho noi teknisemmästi ilmaistuna, järjesstämään Fetishclub iltaan. Monesti ennenkin blogissa on avattu taustoja miks-ja-kuinka-ihemeessä sinä nyt tuollaisiin-kemuihin - aiheisiin kykymyksiin, mutta kerrattakoot jälleen kerran (potentiaalisien uusien lukijoiden varalta) - nuoruusvuosina löysin Fetish-yhteisöstä henkisen kotini, ihmisiä joiden seurassa viihdyn ja ympäristö jossa voin avoimesti toteuttaa todellisen minä haluja ja haaveita. Vuosien varreilla olen kokeillut, etsinyt, erehtynyt, löytänyt omaa seksuaalisuuttani BDSM leikkienn kautta - todeten traumakokemuksien selvittelyn ja syömishäiriöstä toipumisen myötä - jep,  tässä kohtaan taan on viisainta selvittää, että tässä kohtaa en traumoilla tarkoita mitään traumaattisia BDSM-tapahtumia tai kokemuksia vaan ylipäätään kaikkea sitä enemmän ja vähemmän radikaalia traumaa joita olen vuosien varrella kohdannut ihan jokapäiväisessä vanilijantuoksuisessa arjessani -  olevani tänään siinä pisteessä, että voin aidosti todeta olevani lopulta eksynyt uudelleen itseeni sillä tavalla, että en tällä hetkellä koe olevani mitenkään True (todellinen, skenen määritelemin termein vakavatiotettava) Kinky ihminen  - niin mikäli termi kinky on jollekin lukijoista aivan outo käsite, niin 50 Shades of Gray -romaaninen satuta-ja-hallitse meininngistä tässä puhutaa siis. 

Nykyäänn kuvailen itseäni helpommin kertomalla olevani fetisisti, fettari, ihminen joka pitään kauniista asioista ja esineistä - saa kicksejä elämäänsä siitä miltä jokin vaate näyttää ja tuntuu  itsen tai toisen päälle puettuna  kuin myös siitä miltä jokin materiaali tuntuu kosketuksessa ihon kanssa.

Etsin itseäni ja uutta paikkaani tuossa tutussa turvallisessa BDSM yhteisössä.
Kuka Minä Olen ja Mistä Jutuista Minä ja Kehoni Pidämme
Suuria kysymyksiä, joihin mieluusti etsin vastauksia nyt yksi pieni askel kerrallaan.

Äärimmilleen kiristetty korsetti on minusta esteettisesti niinn kovin kaunis  ja omalle uumalle puettuna miellyttävä.
Korsetin kiristyksen myötä kehossa tuntuva paine luo sisälleni sanoinkuvaamattoman turvallisuuden tunteen.

Eksyin itse asiasta jaarittelun poluille. Mutta nuo jaaritellutkin sanat olivat niin kovinn tärkeitä saada sanottua itselleen juuri tässä kohtaan. Mitä siis tulee tuohon onnellisena kuolemiseen, istään itsetuohoisesta käytöksestä ei ole tässä kohtaa kyse. Kyse on ystävyydesta ja niin rakkaan ystävän kohtaamisesta monen etäällä - hetkittäin jopa maantieteellisesti aika lähekkäin - toisistamme kuluneen vuoden jälkeen.

Kun aika on oikea, me kohtaamme jälleen.

tuollaisella filosofialla minä elämääni elän

Eilen maailmankaikkeus totesi taas, että luota vaan filosofiaasi

elämässä saa sitä mitä aidosti pyytä

kun aika on oikea.

Ja siellä yökerhon hämyssä polkumme kohtasivat taas

 - minä ja rakasrakas ystäväni I.

Ja koska me kumpikin ollaan ihmisiä, jotka eivät ole valinneet tässä elämässä ensimmäistä ja helpointa elämän eteen tarjoamista vaihtoehdoista, on erossa toisistame ololle ollut syynsä. Mitään draamaa ja tragediaa ei tilanteeseen liity - sorry, olen pahoillani sinulle tuottamastani pettymyksestä, sinä joka itkuista draamaa blokiteksteistä janoat löytäväsi - tai oikeastaan liittyy paljonkin, mutta ei ihmisuhdedraamaa tai -tragedioita meidän kahden välillä. Enemmän elettyä elämää ja omien valintojen varmistelua. Niitä taisteluja, joita kumpikin omassa elämässään, oman elämänsä taistelukentillä, käynyt. Sellaisia, jotka välillä vievät sinut pois sellaistenkin ihmisten luota joista oikeasti tykkäät niin lujaa että sattuu ja joista oikeasti välität niin kovasti.

Kumpikin meistä on ollut omalla tavallaan rikki. Käpertyneenä omaan todellisuuteen korjaamassa itseään ja selvittämässä  itselle oikeita vastauksia elämän isojen kysymysten  - kuka olen ja miksi olen - äärellä. Unohtamatta kuitenkaan ystävyytemme toisen osapuolen olemassaoloa. 

Mulla on ikävä sua ja mä rakastan sua.

viestit ovat sinkoilleen puolin ja toisin vuosien aikana.

Kumpikin tietää, että toinen on olemassa ja tärkeä.

Ja kumpikin meistä kykenee antamaan toiselle tilaa ja sanomaan toiselle, niin että toinen sen sydämestään aidosti hyväksyy, että nyt mun on tehtävä nämä omat selvitykseni täällä ja me nähdään taas sitten kun aika on oikea. Sanatonta ymmärrystä puolin ja toisin.

Edellisen kerrann me nähtiin silloin kun mä olin juuri palannut takaisin kotiin Irlannissa vietettyjen vuosien jälkeen. Odottamatta ja yllättäen löydettiin toisemme Stockmannin ruuhkasta.

Halattiin.

Ja itkettiin.

Kaikkea sitä rakkautta ja ikävää.

Ja sitä, että siinä sä nyt taas olet.

Tuntuu kuin et olisi poissa ollutkaan.

Eilinen kohtaaminen oli kyyneleistä vapaa.

paras oli kuitenkin löydettävissä heti

se tunne, että siinä sä nyt taas olet

ja vaikka sä olet ollut poissa kauan

ja vaikka niin nmoni asia on muuttunut

musta tuntuu silti, ettet sä ole koskaan poissa ollutkaan.

Mies on uusi, kurkusta kumpuava räkäinen nauru huonoille jutuilleni yhä se sama.

Yhä niin  sanomattoman rakas ja niin ihana.

Sisäisesti sama rakas ihana ihminen.

Joka nauraa niissä samoissa kohdissa kuin aina ennenkin.

Ihan niin samoille meidän jutuille kun ennenkin.

Niin viekoittavasti ja hienosti, mies on elävämpi ja vahvemman oloinen kuin koskaan ennen.

Just the way I like my men.

minäkin olen,

vahvempi ja elävämpi kuin koskaan ennen ystävyytemme aikana,

ja samanaikaisesti ihan se vanha tuttu ultrafemme dolly, 

jonka suusta kuuluu epätavallisessa tilanteessa tuo tuttu ja turvallinen kiljahdus

iuuuuuuuuhh! iuuuuuuH!

Siitähän sinä minut tunnistit.

Eilinen ilta, mahtavine kohtaamisineen

lienee taas maailmankaikkuden tapa kertoa minulle

ne asiat mitkä oikeasti merkitsevät.

Kaikkea sitä, mistä elämässäni saan olla niin kiitollinen.
Ihmisiä, joiden olemassa olosta osana elämääni on lupa olla niin kiitollinen.
Kiitos, että sä olet ja että mä saan olla osa sun elämää.

Kiitollinen siitä, että saa rakastaa

ja olla rakastettu.

Kiitollinen siitä, että yksi ihminen riitää muistuttamaan 

hyvistä päivistä

huonoista päivistä

siitä, ettei todellisuus on vain tämä silmänräpäys juuri tässä ja nyt - irrallisena ja kohta unohdettuna

vaan että sitä on elänyt

kokenut, nähnyt ja tuntenut

aikaisemmin

kuin myös tulossa olevina päivinä

että tulee 

kokemaan, näkemään ja tuntemaan

kun rohkeasti vaan antaa luvan itselleen tehdä niin

Rakas I,

miten mahtavaa onkaa

että aika ja paikka olivat eilen oikeat.

sitäpaitsi, en toista kertaa päästä itseäni ja sinua

katoamaan kauaksi ja niin kauaksi aikaa

pois elämästäni.

*heart*

love you.

Eilen todellakin olisin kuollut onnellisena,

tietän siitä että olen elänyt jo monta onnellista hetkeä tässä elämässä.

Tästä eteenpäin ajattelin kalastella niiitä lisää.

Vanhojen ystävien lisäksi,
nostalgian nimissä veresteltiin turvallisissa käsissä
tuolla bileissä vähän muistakin muistoja.
Muistojen syöveristä kaiveltiin esille mielleyhtymiä
Miten hyvältä se tuntuukaan, kun korsetin kiristää ihan äärimmilleen
ja miten nautinnollisen kihelmöivältä 
tuntuvat hellän kipakat ratsupiiskan napautukset pakaroilla.

Mitenkäs teidän viikonloppu?

Minä päivittelen lisää kuulumisia viikonlopun bileistä,

jep bileistä monikkona - minähän olen ollut varsinainen bilehile -

ensi viikon aikana asukuvien kera.

Vähän toisenlaista meno luvassa, kuin noita ainaisia valitusvirsiä.

Elämä tuntuu taas hyvältä, miksen jakaisi sitä tunnetta kanssanne.

Rakkaudella,

Sallamari