Tightlacing pohdintaa - so wearing a corset certainly changes your state of mind

Tämä postaus on luontevinta aloitaa kertomalla, että olen aina rakastanu salaperäistä turvallista tunnetta jonka tiukalle kiristettu korsetti luo ylleni. Ikään kuin olisi kokoaikaisesti napakassa syleilyssä.

Olen jonkin aikaa jo haaveillut ja miettinyt jokapäiväisestä korsetiin pukeutumisesta - sellaisesta puolileikillisestä kevyestä tightlacing -harrastuksen aloittamisesta. Ihastellut tight lacing harrastajia Instagramissa ja Pinterestissä - pohtinut käytännön ratkaisuja, googlaillut kaikkea tietoa asiasta ja kuitenkin aina lopulta päättänyt siirtää käytäänön kokeiluja tuonnemmaksi. Odottamaan jotakin salaperäistä parempaa hetkeä, sitä hetkeä kun mä vihdoinkin olisi jotenkin valmis kaikkeen uuteen ja kivaan.

Kahden viimeksi kuluneen viikon aikana olen, muutamasta Instagram kuvasta inpiroituneena, aloitellut varovaisesti käytännön tutustumista korsettielämään. Ihan aluksi kaivoin olemassaolevat kaksi-ja-puoli (puolikas siitä, että yksi korseteistani on osina työn alla, osottamassa muutamaatuhatta lisä swarovskikiveä kiinnitettäväksi itseensä) teräsluukorsettiani esille. Varovaisesti tunnustelin miten ne istuvat päälle - painaako tai puristaako jostakin epämukavasti.  Pidempi korseteistani on vuosia vanha, mittatilauksena tehty ja toinen, lyhyempi vyötärökorsetti, laadukkaasti tehty valmiskappale.

Aloitin korsettin käytön lyhyellä työpäivällä ja puolilöysällä korsetilla.
Hiljalleen olen edennyt yhä pidempiin käyttöaikoihin ja tiukempaan kiristykseen.
Tänään, parin viikon harjoittelun jälkeen, tilanne on sellainen,että kumpikin korseteistani kiristyy kiinni saakka, ilman epämukavuuden tunnetta ja siten että korsetin kanssa pystyy toimimaan normaalissa arjessa.

Laitoin viimeviikolla tilaukseen pari uutta lyhyttä valmiskorsettia
  sekä tukon  metalliluita uutta mittatilauskorsettia varten.

Miksi?

Koska tiukkaan korsetin yllepukeminen tuntuu minusta turvalliselta.
Kyin yllä olisi alituisesti lämmin tiukka halaus.

Mutta että tuollainen vahingoittaa sinua,
pilaa vatsalihakset ja siirtää sisäelimiä?

Tuskinpa,
Pitäisi innostua paljon paljon enemmän ja ruveta tosissaan tavoittelemaan ennätyspieniä lukemia, että terveys olisi todella vaarassa. Minähän olen toistaiseksi vain sellainen kevyesti tightlacingiä harrastava. Eipä sillä, etteikö ultrakapea uuma olisi houkutteleva ajatus.

Syömishäiriön mielestä ehkä liiankin houkuttele ajatus.
Jos vyötäröä kiristämällä voisi saada aikaan tunteen hallinnasta -
oman kehon hallintaa ja hallinnan tunteen takaisin ottoa.
Niin ja jos käyttäisi todella tiukkaa korsettia, 
eikä sitten voisikaan syödä oikeasti mitään.

Valehtelen, jos väitän hetkeäkään
ettenkö olisi pyäritelleyt noita ajatuksia mielessäni

Pitääkö oikeasti jokaisen asian sun elämässä,
olla jotenkin jossakin kieroutuneessa suhteessa syömishäiriöihin?
Että etkö sä muka voi käyttää korsettia ja kiristää vyötäröä 
ihan vain siksi että sä jotenkin pidät siitä?
Pitääkö aina miettiä jotakin itsensähallitsemista, omaa kehoa, kehonkuvaaq ja sellaista?

Eikai mitenkään erituisesti pidä,
mutta näin mä vaan toimin.
olen joka hetki vähän varuillani,
että mikä ääni mun sisällä kehoittaa kokeilemaan tai tekemään jotakin.
Todellisen minäni ääni ei aina ole se vahvin,
vaikka nykyään verrattaen vahva onkin.

sad but true.

Mä en ole vielä niin vahva, että voisin harrastaa ja kokeilla asioita
ihan vaan harrastuksen ja kokeilun ilosta.
Vielä on vähän syytä epäillä omia motiivejaan.

No mikä se oikeasti sitten on,
se sun motiivi tightlacing korsetointiharastuksen suhteen?

musta vaan korsetit on kivoja ja korsettiin pukeutuminen kivaa.
BULLSHIT!

no vittu se että,
mähaluannäyttääkauniiltajalaihaltajahaluttavalta
ja tuntea hallitsevani edes jonkin tilanteen 
tunte olevani TURVASSA
tiukassa turvallisessa syleisyssä
sellaisessa tilasssa, että mä voisin hetken rauhassa päästää peloista irti ja 
vain olla ja hengittää

UUUUPS.
ei kerrota kenellekään,eihän?

niin siis,
 musta korsetit on kivoja ja musta olis vaan ihan kiva käyttää sellaista enemmänkin

Jatkuuko korsetti-innostus?
Toistaiseksi ainakin.
Project333 osalta uusi vaatekausi alkoi kuun vaihteessa,
minun vaatekaapissani on sisällön vaihto vielä vähän kesken.
Kesän P333 valikoimassa tulee olemaan kaksi korsettia,
ja ihan vaattekappaleina eikä alusvaatteiksi luettavina ainakin aluksi,

Korsettiharrastuksen perimmäisen motiivin suhteen pitää vielä keskustella
ainakin kerran tai pari itsensä kanssa.

Mitä minä oikeasti tällä haen?
ja vielä tärkeämpänä,
Mitä minä oikeasti, siis ihan todella oikeasti, tästä korsettiin pukeutumisesta saan irti?
Tuottaako se minulle iloa ja mielihyvää?
Tekee omasta olosta varman ja turvallisen?
ellei, niin miksi mä sitten teen näin?

Kysymyksiä ja tänään aivan liian vähän oikeita vastauksia.

Ei auta kuin tutkiskella ja antaa aikaa.

Mukavaa sunnuntaita!
Harrastaako joku teistä blogiani lukevista tightlacing tyyppistä korsetointia?
Jos, niin miksi?

Rakkaudella,
Sallamari