"Aina kun kuulee jonkun sanovan, että on onnellinen ja tyytyväinen itseensä juuri sellaisena kun on, niin se vaan todistaa just sen, että se ihminen on laiska ja luovuttanut tähtäämästä parempaan."
Edellä esitetty väite on mielestäni harmillista harhaa. Ehkä se johtuu ennakkoluuloista, ehkä sen ääneen lausuminen on perua huonoista omakohtaisista kokeuksista ja henkilökohtaisista pettymyksistä - tiedä sitä sitten - mutta omakohtaisesti joudun harmittavan usein toteamaan tämän tapaisen lauseen pompsahtavan esiin.
Yleensä lause ilmenee lihavan ihmisen kuvan vieressä jonkin sortin mediaformaatissa, aina silloin tällöin suoraa palautetta aiheesta satelee vasten kasvoja. Jokusen kerran olen kuullut vastaavan lauseen niin että laiskuusoletukset ja luovuttamistoteamuksen on kohdennettu koskemaan juuri minua.
"Jos väittää olevansa tyytyväinen itseensä just sellaisena kun on - ja on sitä oikeesti, eikä vaan näyttele - niin eihän sitten ihmisellä tarvi tai ylipäätään ees voi olla mitään tavoitteita tai unelmia enää."
Not correct. Kaikilla ihmisillä on - ja tuleekin olla - unelmia.
Se, että on onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä on juuri tässä hetkessä, se ei tarkoita sitä etteikö unelmoisi tai haaveilisi jostakin. Ei se tarkoita sitäkän, että itseensä tyytyväinen ihminen ei omistaisi unelmakehoa tai tavoitepainoa. Tuo leppoisa lihava voi hyvnkin olla juuri nyt keskellä omaa elämäntaparemonttiprojektia samalla sanoen, että minä kyllä viihdyn itsenäni tässä kehossa juuri tänään ollen onnellinen ja samaan hengenvetoon jatkaen lausetta kertoen olevansa valmis itsensä tarvitsemaan muutokseen elintavoissa.
Se vain tarkoittaa sitä, että unelman tai haaveen toteutuminen itsessään ei seiso esteen lailla tielollä ehtona elämästä nauttimiselle.
"Että sitkun mä olen sellainen/sitkun mä painan sen verran/sitkun mulla on sitä tai tätä/sitkun mä näytän tälläiseltä - niin sitten mä teen tuon ja tämän jutun jonka tekemisestä mä olen ajatellut jo niin kauan, mutta nyt mä en kyllä sitä tee vaan vasta sit kun. Niin ja sit kun... - niin sit vasta mä olen oikesti onnellinen."
- Entä jos "sit kun" -päivä ei koskaan koitakaan?
- Jos haave on jotakin sellaista, mitä ei realiteettien varjossa pysty saavuttamaan, tiedättekö, sillä tavalla vaan, että fysiikan lajit vain tulee väkisin vastaan tai materiaali loppuu ennen tavoitetta?
- Entä jos tapahtuu jotakin täysin mullistavaa odotuksen varella?
Onko koko elämä siinä tapauksessa vain sarja hukkaanheitettyjä päiviä?
That's shit - I Better die.
Onhan olemassa tietenkin vielä se tosiseikka, että ollessaan aidosti onnellinen ihminen on optimaalisessa tilassa tavoitteidensa saavuttamista silmälläpitäen. Että kitkutellen hammasta purren ja itseään inhoten tallustelu läpi elämänsä päivien kun se unelma on vielä vain edessä tavoite, voikin itseasissa sabotoida koko prosessia ja siirtää tavoitetta hetki hetkeltä yhä edemmäs saavuttamattomiin.
Elämästä nauttimisen hetki on nyt.
Anna itsellesi lupa rakastaa itseäsi juuri tänään juuri tälläisenä,
pidä kaksin käsin kiinni unelmistasi ja tee kaikkesi toteuttaaksesi ne.
Mutta älä anna unelmien seisoa esteenä elämälle,
jonka muodostavat nuo ainutlaatuiset tässä ja nyt -hetket.
Mukavaa viikonloppua!
Rakkaudella,
Sallamari
Ei kommentteja