Inspiration, motivation and way to change habits

 

Tälläkertaa vain kaksi juuri tänään minua suuresti inpiroivaa kuvaa.

Tuntuu oikeastaan mukavalta kertoa, että juuri nyt en ehdi kirjoittamaan enempään.

Ei sillä, etteikö ajatuksia risteili tai etteikö mitään elämässä tapahtuisi

- juuri tänään saan todeta, että minulla on hetkellisesti liian kiire elää täysillä mukana hetkessä, pohtiakseni juuri nyt kirjallisessa muodossa kaikkea tapahtuvaa.

Carpe Diem - olen tarttunut hetkeen.

Olen läsnä hetkessä.

Palaan yllä olevien aiheiden pariin lähipäivinä.

Onko kukaan siellä ruudun toisella puolella tuttu 'Motivation Jar' -termin kanssa?

Tiedätkö mikä se on? Mitä sellaisella voi tehdä?

Sen verran paljastettakoot tässä kohdin, että minulla on työn alla oma 'Motivation Jar'

Im so inspired.

Palaan siihenkin kuvien kera.

Rakkaudella,

Sallamari

Pyyntöni on kuultu ja vastaanotettu

Tänä vuonna minä pääsen jouluksi pois kotoa.

Jouluahdistuksen minimoinniksi on tehty kaikki voitava.

Minä ja perhe seilaamme sinivalkoisilla aalloilla aatosta tapaniin.

Olen syvästi kiitollinen, että Juntti P uskalsi lähteä kanssani etsimään helpotusta jouluahdistukseeni.

Ensimmäinen askel on otettu,

Baltic Princess risteily varattu.

Thank you!

Rakkaudella,

Sallamari

Life is like it is

Eilen oli viimein tapaamiskertani elämäntaidon valmentaja Raunin kanssa.

Tuntui hyvältä kertoa Raunille onnistumisista ja siitä miten paljon uusia työkaluja itseni kanssa työskentelyyn olen valmennusjaksomme aikana löytänyt.

Suurin oivallukseni liittyy suhteeseeni muihin ihmisiin.

Siihen näkyvän minän tarpeeseen miellyttää kaikkia ihmisiä ympärilläni - ja ennenkaikkea tästä miellyttämistarpeesta luopumiseen. Olen oivaltanut, olevani valmis luopumaan.

Olen vastuussa vain omista ajatuksistani ja tuntemuksistani.

Se mitä muut ajattelevat, tuntevat ja mitä mieltä he jostakin asiasta ovat - se on heidän asiansa.

Minä voin ottaa vastuun vain omista tekemisistäni ja sanomisistani.

Luottamus itseeni ja omiin kykyihini on vahvistunut elämäntaidon valmennuksen myötä.

Olen oppinut pilkkomaan isoilta tuntuvat, sekavilta ja pelottavilta vaikuttavat,haasteet tai tehtävät pienempiin ja helposti hahmotettaviin asiakokonaisuuksiin.

Olen oppinut, että suuren saavutuksen sijaan voi edetä haluaamni suuntaan yhden askeleen kerrallaan.

Muistattehan ne yksikertaiset saamani kotitehtävät -  2 puuta pinoon aina kotiin tullessa ja kaksi pyykkikorista kaappiin kannettua puhdasta vaatetta päivässä. Ne tehtävät helpottivat ymmärtämään, miten suuri merkitys elämässä on pienenpienillä teoilla ja että onnistuakseen jossakin kaikkea ei aina tarvitse tehdä kerralla ja heti.

Pienin askelin onnistuu ihan yhtä hyvin kuin suurin harppauksin.

Kotona on vähemmän kaaosta ja minusta on helpompi hengittää.

Iso siivousurakka on suoritettu pienissä palasissa.

Laskut on oikeissa pinoissa ja ojennuksessa - konkurssin uhka on tavanomaista pienempi kun olemassa on tietoisuus laskukuorien sisällään pitämästä totuudesta. 

Tämä nyt, tuo huomenna - päivä päivältä helpottaa.

Elämä tuntuu olevan kaikin puolin vähän selkeämpää ja seesteisempää.

Tiivistettynä, 

minä sain elämäntaidon valmentajan tapaamisesta irti paljon.

Työkaluja oman kaaoksen järjestelyyn.

Jos mietit miksi kaaos on ylipäätään päässyt syntymään, 

ei vastaus siihen ole yksinkertainen eikä yhteen lauseeseen mahdutettava.

Tai oikeastaan on - monien tapahtumien summana elämän langat vaan menevät ajoittain umpisolmuun.

Olet liian väsynyt selvittämään toisiinsa kietoutuneita lankoja heti kun huomaat asian. Sitten unohdat koko tapahtumat ja seuraavan kerran havahdut huomaamaan kaikkien lankojen olevan jo ihan uskomattoman oloisessa umpisolmussakasassa.

Melkein aina solmu näyttää pahemmalta kuin onkaan.

Mitä pahemmalta solmu näyttää, sitä enemmän sitä välttelee ja koittaa kiskoa korvaavia lankoja jostakin solmukasan sivusta.

Tuttua juttua - you know what Im talkin.

Kaaokseen ei liity laiskuutta tai epäonnistumista.

Tai kyvyttömyyttä huolehtia mistään omista asioistaan.

Kaaokseen liittyy miltei aina odottamattomia ulkopuolisia tekijoitä - yleensä menneisyydessä tapahtuneita ikäviä asioita ja väärällä hetkellä tehtyjä valintoja. Toisin sanoen pieniä solmujen alkuja. Sellaista elämänlangan kiertymistä toisen ympäri.

Iso solmukasa koostuu useammasta pienestä lankojen toisiinsa kietoutumisesta, joita syystä tai toisesta ei ole tullut selvitettyä ajallaan.

But better late than never.

Minun seuraava, itsenäisesti toteutettava,askeleeni elämäntaidon valmennuksesta saamieni työkalujen avulla on  painonpudotusprojekti. 

 Yksi realistinen kokonaistavoite, kolme pienempää osatavoitetta, lukuisia välitavoitteita

  - pieniksi palasiksi pätkitty matka, kongreettisesti näkyvä suunnitelma ja onnistumisien huomionti ja palkitseminen.

Painonpudotusprojekti on totta minulle itselleni.

Muun maailman mielipiteistä viis, niihin minä en voi vaikuttaa.

Projekti ensimmäinä askeleena piirrän itselleni sanallista karttaa todellisista syistä painonpudotuksen taustalla.

Kirjoitan paperille mitä minä todellisuudessa tavoittelen.

Luon todeksi omat motiivini ja syyt niiden takana.

Ilmestyykö blogiin lisätietoa tuosta projektista?

Jonakin päivänä. Toistaiseksi projekti on näkyvänä vain minulle itselleni aukeavassa muodossa.

Jos jotakuta ruudun toisella puolella salaperäisesti kiehtooo elämäntaidon valmennus, syystä tai toisesta, niin tässäpä teille yhteystieto josta Raunin tavoittaa.

Rauni valmentaa henkilöitä ja ryhmiä elämänhallintaan liittyvissä asioissa pääasiassa Hyvinkäällä (sopimuksen mukaan myös lähikunnissa). 

Erikoisosaamisalueena Raunilla muuten on tuo oman talouden hallintaan liittyvä valmennus.

That all, folks.

Kiitos vielä kerran Raunille, että sain tehdä kanssasi töitä.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. jälleen kerran tälläinen disclaimer notice,

Elämäntaidon valmennukseen liittyvät tekstiosiot eivät siis ole maksettua mainontaa.

MRM - Minun Rehellinen Mielipiteeni.

(pitäisikö rekisteröidä tavaramerkki)

Hetken olen vapaana pelosta

Onnistunut vapaapäivä.
En jäänyt sänkyyn, enkä jumahtanut tietokoneen äärelle teeveen eteen koko päiväksi. Onnistuin tekemään suunnitelmani mukaisia pieniä tekoja oman kodin hyväksi, samalla nautin paljon kaipaamastani tyhjän kodin suomasta hiljaisuudesta. Olen onnellinen ja tyytävinen aikaansaannoksiini.

Touhuamisen keskellä minulla on ollut paljon aikaa myös itselleni.
Hiljainen teehetki piirustuslehtiön seurassa - muutama jakso Bones -sarjaa kotitöiden lomassa.
Seuraavaksi vien PikkuÄssän pianotunnille.
Miten paljonkaan olenkaan ehtinyt tänään.

Olen totaalisesti kahden vaiheilla - kotona vietetty päivä tuntui niin hyvälle.
Entä jos tämä elämä on oikeasti sellaista elämää jota minä sisimmässäni haluan.
Askreita päivän mittaan omassa kodissa, enemmän tunteja yhdessä perheen kanssa.

Tälläinen aktiivinen rentoutuminen vapaapäivän keinoin on minulle uutta.
Jotakin sellaista josta todellinen minäni pitää.

Suurin syy miksi nämä vapaapäivät pelottavat minua niin kovasti, on syömishäiriön ja näkyvän minän itseinhon värittämä tarve totaalisen passiivisuuteen.
Sellaiseen tilanteeseen, että itse uskottelen itselleni että rentoutuminen kotona on sitä, että makaan liki katatonisessa tilassa tuijottaen mitään sanomatonta ohjelmaa televisiosta.
Siinä sivussa ravaan kaapilta toiselle ja syön - kun kerran ollaan vapaalla ja rentoudutaan niin kyllähän sitä silloin voi herkutella. Tai oikeastaan pitää herkutella.
Syödä, maata, syödä ja maata.

Siinä sivussa sisäinen minä on aina haaveillut aktiivisista päivistä täällä kotona.
Sellaisita päivistä, jolloin puuhaan asioita itseni hyväksi.
Laitan kotia kuntoon, nautin haaveilemistani raakaruoka-aterioista.

Viime viikolla halusin vielä perua nämä paljon tarvitsemani vapaa.
Yksinkertaisesti, pelotti vain niin paljon.

Eilen illalla pelotti vielä hiukan.
Tosin tiesin valmistautuneeni tuleviin päiviin hyvin. Totta, eikö olekin aika hassua kun joku kertoo valmistautuvansa rentoututtaviin vapaapäiviin. Että on olemassa ohjelma ja suunnitelma, miten saada irti hyvää oloa rentouttavista vapaapäivistä.

Aamulla heräsin ennen yhdeksää.
Tunnustelin olotilaani - tutkin ja kuuntelin sisältä kuuluvaa sanomaa.
Tuntui hyvälle.
Hipsin kaikessa rauhassa keittiöön aamiaiselle.
askel - toinen - kolmas
Näitä ennalta suunniteltuja askelia seuraten tälle päivälle suunnittelemani siivousurakka oli helppo toteuttaa.
Syvästi vihaamani siivousurakka hurahti ohi oikeastaan huomaamatta.

Tunnen itseni onnelliseksi.
Minä onnistuin.
Olemaan iloinen, aktiivinen ja onnellinen.
Juuri sellainen ihminen minä haluankin olla.

Huomenna kerron miltä tuntuu olla yksi päivä raakaruoalla.
Miltä näyttää yhden päivän raakaruoka-annokset.

Rakkaudella,
Salamari

Doubt is often the beginning of wisdom

from weheartit.com

R: Mitä sulle jäi päälimäisenä tästä meidän tämänpäiväisestä tapaamiskerrasta?

S: Se, että mä en olekkaan oikeasti ihan niin hukassa, kun ehkä haluaisin olla.

Että mullahan on oikeastaan päämäärä ja suunta ja se mitä mä eniten tarvin 

on rohkeutta kulkea sitä suuntaa päämäärää kohti.

merkitykselisyystaulukko
mitä järki haluaa minun tekevän - mitä alitajuntani kertoo että voisi tehdä
ja sokerina pohjalla tietenkin kotitehtävä

Tänään oli vuorossa kolmas tapaamiskertani elämäntaidon valmentaja Raunin kanssa.

(kahdesta ensimmäisestä tapaamisestamme tarinaa löytyy täältä ja täältä)

Yleensä suuntaan tapaamisiin vailla tietoista suunnitelmaa, että juuri tähän elämän osa-alueeseen on paneuduttava tänään. Tai ainakin kuvittelen tekeväni niin - blggaan sisäisen minäni äänen ja kuvittelen saapuvani tapaamiseen kuulostelemaan mihin suuntaa fiilikset minua tänään vievät.

Pinnanalla todellinen tilanne on toinen - todellinen minäni tietää varsin tarkasti minkä asian ympärillä kulloisellakin tapaamiskerralla tullaan työskentelemään. Sillä näiltä elämäntaidon valmentajan tapaamisilta minähän haen uusia keinoja jäsennellä näkyvän minäni mielestä kaaoottiset palaset elämässäni luontevasti omille paikoilleen - elämäntaidon valmentajan voisi kuvailla toimivan eräänlaisena kielenkääntäjänä todellisen minän ja ulkoisen minän välillä. Mitä ulkoinen minä muka uskoo - mitä todellinen minäni tietää.

Näkyvä minäni on nähkäät vähän sellainen Draamaqueen

Se tykkää pitää paljon melua tyhjästä.

Niinkuin esimerkiksi tänään töissä - no oikeastaa draamanhalukkutta esiin nostava lumipallo lähti liikkelle jo eilen - no anyway, minä koin että minut on jälleen kerran jätetty oman onneni nojaan. Yksin vailla tarpeellista huomiota. Halusin sanoa henkilölle jonka näin koin tehneen todella ilkeästi. 

Halusin draamaa ja hyvitystä näennäiseen kärsimykseeni.

Marttyyrin elkein meinasin luopua loppuviikoksi anomistani lomapäivistä ja asettua jälleen kerran uhrin asemaan - marttyyrimäisesti pelastamaan omin silmini katsottuna dramaattista hätätilaa.

Edellä kerrottu tapahtuma on näkyvän minäni tulkinta.

Todellinen minäni on paljon vakaanpaa sorttia.

Todellinen minäni tietää, että eipä tässä työtehtävn kanssa nyt oikeastaan niin suurta hätää ole.

Minä olen tehnyt osani ja toinen ihminen osansa.

Nämä kaksi osaa eivät ole kohdanneet täydellisesti - nyt pitää tehdä korjaava liike.

Johtuiko sekaannus kommuikaatiovirheestä 

- kenties koko juttu on vain onnettomien sattumien yhteissumma.

Tai jotakin siltä väliltä.

Who knows - and who cares?

Korjaava liike on tehty. Asiassa mukana oleva taho on minun puoleltani tilanteen tasalla.

Tässä mennään ja tästä jatkan kun palaan vapaapäiviltäni.

Jos ei tämä sille toiselle osapuolelle riitä, 

kannattaa katsoa peiliin ja miettiä mitä sinä olisit voinut tehdä toisin.

Näin ajattelee todellinen minäni.

Tärkeintä minulle juuri tässä kohtaa on suunnittelemani kolmen päivän mittainen vapaajakso.

Ensimmäinen askel oravanpyörästä irroittautumista kohti.

Töiden suhteen olen antanut panokseni,

nyt on minä -päivien vuoro.

Minä vapaa -päivät ja niiden merkityksellisyys oli tämän päiväninen teema elämäntaidon valmennuksessa.

Pohdittiin Raunin kanssa tätä vapaapäiväasiaa yhdeltä jos toiselta kannalta.

Mitä päivät minulle merkitsevät?

Mitä haluan niiden myötä saavuttaa?

Mikä pelottaa?

Mikä epäilyttää?

Miten voin onnistua?

Miten pelkään epäonnistuvani?

Tulevat kolme vapaapäivää merkitsevät minulle aikaa yksin omassa kodissa.

Ilman junamatkustukseen kuluvia tunteja - ilman tunnetta siitä, että joku on kenties seuraavassa hetkessä riippuvainen minun antamastani avusta.

Näihin kolmeen päivään kietoutuu minulle lupaus vapaudesta. Mahdollisus tehdä omassa rauhassa sellaisia asioita, joita minä koen tärkeäksi ja joiden tekemisen joudun jättämään kenties taka-alalle alituisen työmatkustuksen ja äitielämän myötä.

Ensimmäisenä tärkeyslistallani on näiden lomapäivien osalta oma koti - haluan panostaa kaikessa rauhassa omaan kotiini. Järjen ääni sanoo, että kaikki alkaa siivoamisesta. Alitajuntani on hiukan toista mieltä.

Raunin kanssa työskentelimme tutkien mieleisten tekemisten listaani ja hahmotellen näiden kahden eriävän mielipiteen, järki ja alitajunta, listalle löytämien asioiden suhdetta toisiinsa.

Mikä on oikeasti tärkeää ja mikä näennäisesti tärkeää.

Mistä saa itselleen sen kaikista parhaimman fiiliksen?

Ja miten tehdä ehkä tylsiltäkin tuntuvia askareita motivoiden - niin ettei kahmaise itselleen liian isoa palaa kerralla ja latistu mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä.

Rauni toimi kanssani tässä kohtaa kyseenalaistajana.

Elämäntaidon valmentaja kun ei neuvo, eikä opasta. Vaan kuuntelee, kuulostelee ja ohjaa asiakkaan vastaamaan itse itselleen. Rohkaisen ottamaan askeleen eteenpäin ja kuulemaan asiakasta oman sisäisen minän sanomaa. 

Nuo asiat alitajuntasi sinulle juuri kertoi.

Niinkuin kahden aikasemman tapaamisemme osalta, myös tästä tapaamisesta jäi minulle erittäin hyvä olo. Sellainen vahva luottamus siihen, että minulla on tiedossa sellaiset henkiset eväät ja fyysiset ratkaisuvälineet, joiden avulla saan itselleni järjestämistäni vapaapäivistä kaiken mahdollisen irti.

Huvin ja hyödyn.

Sellainen Minä Onnistun -fiilis, vaikka vapaapäivät ovat vasta edessä.

Tänään tiedän jo onnistuvani. 

I can do it.

Tästähän tulee ihan huippua.

R: Tuo tapa jolla sä kuvailet asioita ympärilläsi, se on ihan omaa luokkaansa.

Se on yksi sun suurista vahvuuksista - tiedäthän sä että se on sun vahvuus?

S: Siis joo. Tai siis, mä tiedän että mulla on vahvuuksia. Mähän ajattelen ylipäätän maailmasta ja kaikista ihmisistä, että jokaisella on tässä maailmassa vahvuuksia. Ihan sillai yleisestikin.

R: Mutta mä tiedustelin nyt sitä, että tiedostatko sä itse sen, että just toi sun tapa kuvailla maailmaa ympärilläsi ja kertoa mielikuvilla miltä asiat tuntuu, niin että se on sun vahvuus.

S: No, olen mä aina hiljaa mielessäni ajatellut ainakin, että mä teen sen aika erilailla kun toiset. Että mä löydän aika sulavasti sanat joiden avulla saan ihmisille kerrottua sen mitä mä tunnen tai miltä joku juttu tuntuu pukemalla sen asian niinkuin helposti ymmärrettävään arkipäiväisien asioiden ja esineiden muotoon. Että joo, oon mä aika lahjakas maalaamaan sellasia kuvauksia mieleen sanojen avulla. Voisin oikeasti joo sanoa, että' se on kyllä mun vahvuus.

Rakkaudella,

Sallamari

Buzy bee

weheartit.com

 Tänään ja huomenna olen tiiviisti kiinni itseluomassani supertiukassa työaikataulussa.

Keskiviikosta alkaen lomailen ansiotyöstä, antaen loppuviikon aikaa itselleni, omille ajatuksilleni ja kaikille niille mieluisille askareille, joille arkipäivässä jää ihan liian vähän aikaa.

Kiire on sellaista hyvältä tuntuvaa kiirettä - ei paniikin omaista ahdistusta mitä tehdä ja missä järjesteyksessä. Minulla on selkeä suunta mihin kulkea työtehtävien kanssa ja selkeä tavoite, asiat jotka haluan tehdyiksi, ennen vapaapäiville siirtymistäni.

Minulla on myös selkeä jäsennelty strategia siitä, miten tavoitteisiini tulen pääsemään.

Joten blogissa tänään luvassa hiljaisuutta.

Huomenna ehkä tarinaa kolmennesta tapaamisekerrasta elämäntaidonvalmentajan kanssa.

Until we meet again,

Take care!

Oliko teillä mukava viikonloppu?

Rakkaudella,

Sallamari