Doubt is often the beginning of wisdom

from weheartit.com

R: Mitä sulle jäi päälimäisenä tästä meidän tämänpäiväisestä tapaamiskerrasta?

S: Se, että mä en olekkaan oikeasti ihan niin hukassa, kun ehkä haluaisin olla.

Että mullahan on oikeastaan päämäärä ja suunta ja se mitä mä eniten tarvin 

on rohkeutta kulkea sitä suuntaa päämäärää kohti.

merkitykselisyystaulukko
mitä järki haluaa minun tekevän - mitä alitajuntani kertoo että voisi tehdä
ja sokerina pohjalla tietenkin kotitehtävä

Tänään oli vuorossa kolmas tapaamiskertani elämäntaidon valmentaja Raunin kanssa.

(kahdesta ensimmäisestä tapaamisestamme tarinaa löytyy täältä ja täältä)

Yleensä suuntaan tapaamisiin vailla tietoista suunnitelmaa, että juuri tähän elämän osa-alueeseen on paneuduttava tänään. Tai ainakin kuvittelen tekeväni niin - blggaan sisäisen minäni äänen ja kuvittelen saapuvani tapaamiseen kuulostelemaan mihin suuntaa fiilikset minua tänään vievät.

Pinnanalla todellinen tilanne on toinen - todellinen minäni tietää varsin tarkasti minkä asian ympärillä kulloisellakin tapaamiskerralla tullaan työskentelemään. Sillä näiltä elämäntaidon valmentajan tapaamisilta minähän haen uusia keinoja jäsennellä näkyvän minäni mielestä kaaoottiset palaset elämässäni luontevasti omille paikoilleen - elämäntaidon valmentajan voisi kuvailla toimivan eräänlaisena kielenkääntäjänä todellisen minän ja ulkoisen minän välillä. Mitä ulkoinen minä muka uskoo - mitä todellinen minäni tietää.

Näkyvä minäni on nähkäät vähän sellainen Draamaqueen

Se tykkää pitää paljon melua tyhjästä.

Niinkuin esimerkiksi tänään töissä - no oikeastaa draamanhalukkutta esiin nostava lumipallo lähti liikkelle jo eilen - no anyway, minä koin että minut on jälleen kerran jätetty oman onneni nojaan. Yksin vailla tarpeellista huomiota. Halusin sanoa henkilölle jonka näin koin tehneen todella ilkeästi. 

Halusin draamaa ja hyvitystä näennäiseen kärsimykseeni.

Marttyyrin elkein meinasin luopua loppuviikoksi anomistani lomapäivistä ja asettua jälleen kerran uhrin asemaan - marttyyrimäisesti pelastamaan omin silmini katsottuna dramaattista hätätilaa.

Edellä kerrottu tapahtuma on näkyvän minäni tulkinta.

Todellinen minäni on paljon vakaanpaa sorttia.

Todellinen minäni tietää, että eipä tässä työtehtävn kanssa nyt oikeastaan niin suurta hätää ole.

Minä olen tehnyt osani ja toinen ihminen osansa.

Nämä kaksi osaa eivät ole kohdanneet täydellisesti - nyt pitää tehdä korjaava liike.

Johtuiko sekaannus kommuikaatiovirheestä 

- kenties koko juttu on vain onnettomien sattumien yhteissumma.

Tai jotakin siltä väliltä.

Who knows - and who cares?

Korjaava liike on tehty. Asiassa mukana oleva taho on minun puoleltani tilanteen tasalla.

Tässä mennään ja tästä jatkan kun palaan vapaapäiviltäni.

Jos ei tämä sille toiselle osapuolelle riitä, 

kannattaa katsoa peiliin ja miettiä mitä sinä olisit voinut tehdä toisin.

Näin ajattelee todellinen minäni.

Tärkeintä minulle juuri tässä kohtaa on suunnittelemani kolmen päivän mittainen vapaajakso.

Ensimmäinen askel oravanpyörästä irroittautumista kohti.

Töiden suhteen olen antanut panokseni,

nyt on minä -päivien vuoro.

Minä vapaa -päivät ja niiden merkityksellisyys oli tämän päiväninen teema elämäntaidon valmennuksessa.

Pohdittiin Raunin kanssa tätä vapaapäiväasiaa yhdeltä jos toiselta kannalta.

Mitä päivät minulle merkitsevät?

Mitä haluan niiden myötä saavuttaa?

Mikä pelottaa?

Mikä epäilyttää?

Miten voin onnistua?

Miten pelkään epäonnistuvani?

Tulevat kolme vapaapäivää merkitsevät minulle aikaa yksin omassa kodissa.

Ilman junamatkustukseen kuluvia tunteja - ilman tunnetta siitä, että joku on kenties seuraavassa hetkessä riippuvainen minun antamastani avusta.

Näihin kolmeen päivään kietoutuu minulle lupaus vapaudesta. Mahdollisus tehdä omassa rauhassa sellaisia asioita, joita minä koen tärkeäksi ja joiden tekemisen joudun jättämään kenties taka-alalle alituisen työmatkustuksen ja äitielämän myötä.

Ensimmäisenä tärkeyslistallani on näiden lomapäivien osalta oma koti - haluan panostaa kaikessa rauhassa omaan kotiini. Järjen ääni sanoo, että kaikki alkaa siivoamisesta. Alitajuntani on hiukan toista mieltä.

Raunin kanssa työskentelimme tutkien mieleisten tekemisten listaani ja hahmotellen näiden kahden eriävän mielipiteen, järki ja alitajunta, listalle löytämien asioiden suhdetta toisiinsa.

Mikä on oikeasti tärkeää ja mikä näennäisesti tärkeää.

Mistä saa itselleen sen kaikista parhaimman fiiliksen?

Ja miten tehdä ehkä tylsiltäkin tuntuvia askareita motivoiden - niin ettei kahmaise itselleen liian isoa palaa kerralla ja latistu mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä.

Rauni toimi kanssani tässä kohtaa kyseenalaistajana.

Elämäntaidon valmentaja kun ei neuvo, eikä opasta. Vaan kuuntelee, kuulostelee ja ohjaa asiakkaan vastaamaan itse itselleen. Rohkaisen ottamaan askeleen eteenpäin ja kuulemaan asiakasta oman sisäisen minän sanomaa. 

Nuo asiat alitajuntasi sinulle juuri kertoi.

Niinkuin kahden aikasemman tapaamisemme osalta, myös tästä tapaamisesta jäi minulle erittäin hyvä olo. Sellainen vahva luottamus siihen, että minulla on tiedossa sellaiset henkiset eväät ja fyysiset ratkaisuvälineet, joiden avulla saan itselleni järjestämistäni vapaapäivistä kaiken mahdollisen irti.

Huvin ja hyödyn.

Sellainen Minä Onnistun -fiilis, vaikka vapaapäivät ovat vasta edessä.

Tänään tiedän jo onnistuvani. 

I can do it.

Tästähän tulee ihan huippua.

R: Tuo tapa jolla sä kuvailet asioita ympärilläsi, se on ihan omaa luokkaansa.

Se on yksi sun suurista vahvuuksista - tiedäthän sä että se on sun vahvuus?

S: Siis joo. Tai siis, mä tiedän että mulla on vahvuuksia. Mähän ajattelen ylipäätän maailmasta ja kaikista ihmisistä, että jokaisella on tässä maailmassa vahvuuksia. Ihan sillai yleisestikin.

R: Mutta mä tiedustelin nyt sitä, että tiedostatko sä itse sen, että just toi sun tapa kuvailla maailmaa ympärilläsi ja kertoa mielikuvilla miltä asiat tuntuu, niin että se on sun vahvuus.

S: No, olen mä aina hiljaa mielessäni ajatellut ainakin, että mä teen sen aika erilailla kun toiset. Että mä löydän aika sulavasti sanat joiden avulla saan ihmisille kerrottua sen mitä mä tunnen tai miltä joku juttu tuntuu pukemalla sen asian niinkuin helposti ymmärrettävään arkipäiväisien asioiden ja esineiden muotoon. Että joo, oon mä aika lahjakas maalaamaan sellasia kuvauksia mieleen sanojen avulla. Voisin oikeasti joo sanoa, että' se on kyllä mun vahvuus.

Rakkaudella,

Sallamari