Seikkailuni Runotalon Aarrekarttakurssin parissa on edennyt kurssin viimeiseen vaiheeseen, vuorossa on Leikkaa ja Liimaa Haaveet Todeksi -osio.
Periteisten työvälineiden - sakset, liimaa ja paperia - sijaan tämäkin tehtävä taipui käsissäni digitaalisin välinein toteutetuksi.
Ensimmäistä kertaa tämän aarrekarttaretken aikana täällä blogissa esitettyyn kuvaan iski sensuuri.
Aarrekartasta tuli kokonaisuutenna liian henkilökohtainen jaettavaksi.
Minun Aarrekarttani
Lopullinen muoto aarekkartalleni vaati tovin työskentelyä.
Tämä viimeinen tehtävä osoittautui kohdallani kaikkein haastavimmaksi.
Aarrekartan luodakseen tarvitsee vain oppia selkeyttämään tavoitteet ja toiveet - sitten yksintertaisesti vain luoda nuo tavoitteet ja toiveet esiin kuvallisesti.
Jeah, just like that - mietin itsekseni viime viikolla.
Yksikään kuva ei oikeastaan kelpaa.
Mikään ei kuvaa toiveitani.
Viikon verran tuskailin tehtävän parissa.
Sen kaikista helpoimman ja hauskimman tehtävän parissa.
Tuntuu, että juuri tässä kohden elämää minulla on vain yksi toive.
Toive siitä, että ruoka olisi lopulta vain ruokaa - eikä määrite sille kuka tai minkä arvoinen minä tänään olen.
(uups, taisinpa juuri kirjata tuohon kolme tai neljä toivetta)
Inspiraatio ja hullaantuminen - siinä työkalut.
Inspiraatio saa liikkeen aikaiseksi, hullaantuminen saa alkusysäyksen jälkeen liikkeen jatkumaan.
Aarrekarttani yhdistää kuvaa ja tekstiä - siltäosin siis todella perinteinen aarrekarttamalli.
Voimaeläimiä ei kartassani tällä kertaa ole. Joku vakiintuneempi blogin lukia lienee huomannut, että minulla on tapana kirjailla voimaeläimet värikkäinä versioina iholle ja kanniskella niitä sitten mukana ihan jokapäiväisesti.
Aarekarttani on näiltä osin valmis.
Tuskailun jälkeen oli viimein valmiina luopumaan peloista ja sanomaan ääneen todelliset toiveeni.
Sanoista kuviksi.
Kiitos Runotalon Sari ja Aarrekarttamaailma neuvoista ja opastuksesta tämän aarrekarttaretkeni varrella.
Edit - Sari sähköpostitteli lisäneuvoin - aarrekarttakurssini ei olekaan vielä valmis. Minä malttamattomana ehdin jo todeta että valmista on. Piste ja pinoon. Väärässä olin. Aikaani edellä - vielä on kaksi ossaa tätä kurssia jäljellä.
Rauhoitutaan nyt kuitenkin hetkeksi ja istahdetaan odottamaan mitä tuleman pitää.
Olen kylvänyt siemenen.
Annan nyt itämiselle aikaa.
Jotkut toiveet tuottavat hedelmääpikavauhtia.
Toiset vaativat pitkän kypsymisajan.
Joidenkin toiveiden ei edes kuulu toteutua.
*****
Last but not least.
Tuossa yksi vanha ja nimetön aarekartta.
Siemen jonka joskus istutin ja jätin itämään sitä kummemmin ikinä mitenkään edes ajattelematta.
Huomaako joku jotakin tuttua?
Kenties toteutuneen unelman?
Eipä siitä enempää.
Vanha kartta saa kertoa tarinansa aarekartan tarkoituksesta ja toimivuudesta.
Vuorossa aarrekartaan valmistava tehtävä, jonka tarkoituksena on selvittää yhä syvemmin sydämen todellisia toiveita.
Tehtävävien henkilökohtaisuus ja yksityisyys syvenee.
Tämänkertaista tehtävää en osannut yksiselitteisesti kuvata blogiin - pahoitteluni siitä.
Alla olevat kuvat paljastavat toiveitani jättäen kuitenkin tilaa yksityisyydelle.
100 toiveen listan analysointi ja lisätehtävä
Valitse toiveista ne jotka haluat toteutuvan.
vuosi - kaksi - kolme - viisi
Näiden aikajaksojen parissa liikutaan toiveiden kanssa.
Vapaaehtoinen lisätehtävä liittyy hetkeen jolloin toiveista on tullut totta.
Se kuvaa minua ja totutuneita tavoitteitani - antaen nimen.
Haastava tehtävä.
Kuten kaikki ihmisenä kasvamiseen ja itsensä tutkiskeluun liittyvät tehtävät elämässä.
Tästäkin tehtävästä, kuten jokaisesta aarrekarttakurssin osasta, jää sisälleni lämmin miellyttävä tunne.
Tähän väliin sananen tunteista.
Kuvia tehdessäni huomasin häpeäväni.
Häpeäväni omia haaveitani - miten mitä muut nyt minusta ajattelevat.
Tajutessani tunnereaktion, oli pakko tarttua siihen kiinni ja katsoa mitä ensireaktion alta paljastuu.
Löysin pelon.
Pelko siitä, että joku pitää minua typeränä.
Pelko siitä, että epäonnistun.
Epämiellyttäviä muistikuvia nuoruudesta.
Siitä miten yhdelle pojalle kirjoittamani rakkauskirje kopioitiin pojan toimesta ja liimailtiin koulun seinälle kaikkien nähtäväksi. Ja minähän kirjoitin sen vain koska yritin olla niinkuin kaikki muut - tykätä jostakin pojasta. Puin sanoiksi haaveeni olla samanlainen kuin muut.
Pilkkaan ja ivaan päättyi tämä tarina.
Häpeän puna nousee poskilleni yhtä kun mietin tapahtunutta.
Miten julmaa.
Suren sitä pientä tyttöä jolle koko koulu tuntuu nauravan.
Haluan lohduttaa ja kertoa, että kaikki paranee aikanaan.
Koitin perustella, kenties eniten itselleni, ettei kaltaiselleni sairastajalle ole tarjolla vaihtoehtoja.
There is no recovery or rehab for cases like me.
Im not hopeless by any mean, just complicated to deal with.
For outsider I look perfectly normal - internally Im just a big mess.
And then there is the money part.
Takin a year off - yep, it takes atleast a whole year for me to show any progress - it is just not possible. No doctor will sing me any statement that I need that.
I cannot afford.
So we keep going as usual.
Im just trickier to work with now than I was before - shitty side effect of personal recovering.
Esimieheni oli oikeastaan aika mahtava.
Meidän maailmoja erottaa toisistaa iso kuilu - kulttuuri ja persona eroja.
Hän kiitti minua rehellisyydestä, siitä että kerroin oikeasti mitä elämässäni on meneillään.
Ajattelin, että se auttaisi ymmärtämään muutosta minusta.
Etten ole saamaton tai laiska tätänykyään.
Normiarki ja sairaudesta toipuminen - haastava yhdistelmä kenelle tahansa.
Hyvinä päivinä olen parempi kuin milloinkaan ennen.
Huonoina päivinä, kuten eilen, elämä on täynnä läskiahdistusta ja turhautumia.
Mikään ei etene.
Muutosta ei näe kukaan.
En edes minä itse.
Toinen kutsuu yhtä viiden kilometrin lenkkiä viikossa kuntoiluksi.
Minusta kymmenen käveltyä kilometriä päivässä on arkea.
Jos toinen näyttää hyvältä ja hoikalta viidellä viikottaisella kävelykilometrillä miksi kymmenen käveltyä kilometriä päivässä ei muuta minussa mitään.
Sairaus sanoo että pitäisi pystyä vielä suurempii lukuihin.
20-40-60 kilometriä.
Kävelyä koko päivän - ehkä sillä läskipossu lakkaisi lihomasta.
Juuri siksi tarvitsemme toipumislomaa voisimme kenenkään estämättä kävellä koko päivän
- tunnin sijaan kaksi, neljä jopa kahdeksan.
enemmän - enemmän - enemmän
Tuostakin syystä JunttiPunaniska tahtoo pitää minut arjessa hinnalla millä hyvänsä.
Kymmenen tuntia normaalielämää päivittäin.
Töitä ja ihmisiä.
Ei kotiin eristäytymistä ja yksinäisyyttä.
Läskiahdistuksen lisäksi tänään vaivaa tukka-ahdistus.
Tyypillistä minua - aina kun ahdistaa haluan muuttaa hiustyyliä.
Koska en kelpaa tälläisenä.
Naama on paksu - tukka roikkuu.
Väri on väärä ja epämääräinen.
Osa minusta uskoo aidosti, että uudenlainen hiustyyli on avain.
Vuorossa on Runotalon aarrekarttakurssin kolmas osio - omien halujen ja toiveiden kartoittaminen.
Tehtävänä on arvioida oman elämän eri osa-alueita 1-10 asteikolla ja pohtia osa-alueisiin liittyviä omia haluja ja tarpeitaan. Ensin numeroilla ilmaisten miettiä miten paljon muutosta millekin elämänalueelle haluaa. Seuraavaksi kirjoitetaan edellisen numeron yhteyteen miten paljon muutosta samainen elämänalue oikeasti mielestäni tarvitseekaan.
On mielenkiintoista pysähtyä pohtimaan halun ja todellisen tarpeen keskinäinen suhdetta.
should have - could have - would have
vastapuolella vaakakupissa todellinen tarve
Omien halujen ja tarpeiden arviointiin lisäväriä tuo 100 omaa toivetta osio.
Kirjoittaa lista sadasta toiveesta ilman suodatinta.
Mitä kaikkea sitä voisikaan toivoa?
Klassisella Miss Ameriikka otteella päälimmäisenä toiveena olisi tietenkin maailmanrauha. Mutta muuttaisiko maailmanrauha elämääni. Saisiko sitä sittenkin tässä tehtävässä keskittyä puhtaasti itseään koskeviin, omaan elämään ensisijaisesti, vaikuttaviin toiveisiin?
Kyllä saisi - tai oikeammin, juuri niin tässä pitää tehdä.
Pieniä ja suuria MINUA koskevia toiveita.
Hulluja ja hassunkurisia.
Ehkä hiukan noloja tai hivenen pelottavia.
Kaikkea sellaista.
Kuvissa on minun tarpeitani ja toiveita sellaisena kun ympäristön haluavan ne näkevän.
Toiveet ja tarpeet ovat niin kamalan henkilökohtaisia - yksityiseen käyttöön sellaisenaan tarkoitettuja.
Huomasin ilokseni, että omista toiveistaan voi jalostaa sanataidetta.
Pieni kurkistus sisäiseen maailmaani - toiveiden todellinen luonne jää silti yksin minun tietosuuteeni.
Aarrekarttailussa oppii uutta itsestään ja maailmasta.
Ylläoleva kuva tiivistää hyvin tämänpäiväisen ohjelman.
Olen ollut kirjaimellisesti koko ajan menossa - palaverista toiseen.
Aamulla Tallinnaan, illaksi takaisin Helsinkiin.
Tehokas ja paljon antava päivä - noin work wise -näkökulmasta katsottuna.
Siviilielämän puolella totuttujen aikataulujen rikkomista ja siihen sopeutumista.
Hyvästä suunnitelmasta huolimatta syömään ei ehdi silloin kuin pitäisi. Mitä siitä sitten seuraa - ahmintaa ahminan vuoksi ja ylitsepääsemättömäksi yltyneen nälän luontaista taltuttamista.
Entä jos nappaa karkin tai kaksi ja toteaa että kun mulla on niin nälkä - jääkö se siihen vai repeääkö ahminta totaalisesti.
So far so good - nälkä yllätti, otin karkit, sain viimein ruokaa ja nyt on kaikki ok.
Tax Free myymälästä selvisin ulos ilman ahmintaherkkuja.
Hyvä iltapala ja nukumaan.
Aamulla hammaslääkäriin.
Jännittää ja ahdistaa - ajatus hammaslääkäriin menosta.
Ravintoneuvoja ohjeisti minua laatimaan listan kuvaamaan mieleni liikkeitä koskien sallittuja ja kiellettyjä ruokia. Kielletyt asiat listassani eivät tarkoita aineksi joita en suurin surminkaan suostu syömään - ne esittävät kaikkea sellaista jota syödessä minulle iskee morkkis. Kielletty listalle päätyneitä en vai voi syödä vapautuneesti.
Kirjallisessa muodossa pääni sisäinen ruokajaottelu on minulle itsellenikin aika pysäyttävää luettavaa.
Nykyään kyllä tiedostan tiedostan vinoutumat ajatuksissani, mutta että niitä onkin noin valtavasti ja noin voimakkaina.
Seuraava askel tästä pisteestä eteenpäin on yksi toisensa jälkeen siirtää ruokajaoittelun oikeasta sarakkeesta tavaraa vasemmanpuoleiseen Sallittu sarakkeeseen.
Yhtenä päivänä deletoin tuon oikean sarakkeen kokonaan.
Vuorossa on Runotalon Aarrekarttakurssin toinen tehtävä - Oman Tunnelmakartan analysointi.
Sain sunnuntaina sähköpostilla Sarilta ohjeet tähän toiseen tehtävään.
Tämän toisen tehtävän osalta tarkoituksena on rauhassa tutustua omaan tunnelmakarttaan ja kirjata mieleen nousevia ajatuksia ylös - löytää itsetutkiskelevien kysymysten ja tunnelmakartan avulla vastauksia.
Tähän toiseen tehtävään on hyvä varata aikaa ja omaa rauhaa - lupa uppoutua omiin ajatuksiin ja tunnelmakartan lumoihin.
Sarilta saamani ohjeistus tähän tehtävään on todella hyvä ja monipuolinen. Ohjeistukseen on kirjattu ohjaavia kysymyksiä, joiden avulla tunnelmakartasta saa irti uusia ulottuvuuksia.
Analysointi
Tunnelmakartasta nousee esille
kuvaryhmiä. Kivetty polku – ovi – DontGiveUp. Kaikki ne kuvat
sisältävät jatkuvuutta – rytmin. Kivet – penkkikuvasa
kädensijan ympyrät ja tekstin muodostavat kirjaimet. Nuo kuvat
puhuvat minulle muutoksesta – liikkelle lähdon tarvetta –
kulkemista kohti uutta.Kuvat puhuvat muutoksen mukanaan tuomasta
peloista ja periksiantamattomuuden mukanaan tuomasta rohkeudesta.
Noiden kolmen kuvan värimaailman on vahvuudeltaan yhtenevä.
Toinen ryhmä muodostuu ovesta ja
oikean laidan kuvista - niiden herkistä heleistä väreistä. Oven
takana avautuva maailma.
Ovi on tunnelmakartan keskeisin osa.
Suljettu ovi – suljetun oven takana
avautuvan maailma. Rohkeus avata suljettu ovi – se on päätoive
tulevalle aarrekartalle. Rohkeus ottaa riski elämässä – ja tästä
rohkeudesta kumpuavaa uskallusta avata suljettuna oleva ovi.
Ensivilkaisulla kuvissa toistuu
vaaleansininen, vihreän eri sävyt ja ruosteenruskean punertava
väri. Hiukan kauemmin kuvia tarkastellessa itseasiassa huomaan
vaaleanpunaisen värin olevan paljon esillä asemassa valitsemissani
kuvissa. Kuvissa on esiintyy paljon rytmiä ja toistoa. Samaa asiaa
toistetaan kuvassa rytmikkästi kerta toisensa perään. One step
after the other step.
Ainoa kuva jota itse ihmettelen tässä
tunnelmakartassa on vasemman laidan Sugar Skull. Pidän kalloista
kovasti, mutta tässä tunnelmakartassa tuo kallo on ikäänkuin
värimaailmaa täydentävä The OddOneOut -kuva. Sugar Skull
toisaalta sopii tunnelmakartan rytmiteemaan, vaikka on kuitenkin
jollakin tavalla yksinäinen ja harmonian rikkova elementti
tunnelmakartassa.
Tunnelmakartassa eläimenä esiintyy
minun maailmankuvalleni tyypilliseen tapaan lintu. Linnun kanssa
samassa kuvassa esiintyy sydämiä – yksi linnun siipenä ja toinen
linnun kaverina. Rakkautta täynnä tämä tunnelmakartta. Rakkaus
vie elämässä eteenpäin.
Tunnelmakartassa näkyy rohkeaa
luopumista – kuvat on ryhmittyneet selkeästi oven kahdelle puolen.
Tunnelmakartassa erityisen viehättävää
on puistonpenkkien käsinojista muodostuva 'ympyräkuja' joka
salaperäisesti vetää puoleesä. Ikään kuin kehoittaen rohkeasti
sukeltamaan sisään ympyröihin. Klemmareiden – purkkapallojen
-glitteripurun värimaailmat ovat mykistäviä – huomaan kaipaavani
lisää värejä elämään. Värimaailman kuvaavat minulle myös
yhteyttä tunteisiin – eri sävyisten värien lailla tahdon
tulevaisuudessa ymmärtää omien tunteideni sävyt. Haluan nähdä
omat tunteeni yhtä selkeinä ja eroteltavina kuin rivissä olevat
klemmarit. Toisaalta sisälläni tunteet muodostavat purkkapallojen
lailla sekalaisen kokoelman – aina ei voi olla varma että saa
toivomansa värisen purkkapallon tai odotetun kaltaisen
tunnereaktion.
Veden yli johdattavassa
kiviaskelmapolussa on voimaa ja varmuutta. Tuota kuvaa katsellessa
tulee tunne, että luottavaisin mielin voi kulkea askelmia pitkin
veden yli kohti edessä aukeavaa metsää. Kivistä polkua voi
rohkeasti seurata vaikka tuuhean metsän läpi ei näe minne polku
lopulta johtaa.
Tunnelmakartta on pullollaan
mahdollisuuksia, rohkaisua ja vilpitöntä elämäniloa.
On lupa luottaa – elämä kantaa.
Tunnelmakartta-analyysi on liitetty tänne blogiin juuri sellaisena, kun sen kirjoitin.
Kirjoitetusta teksistä puuttunee paljon olennaista - osa ajatuksista ja tuntemuksista on tarkoitettu vain yksin minulle. Niitä en mitenkään saa ulos ajatuksistani sellaiseen muotoon, että kukaan toinen niitä voisi ymmärtää.
Maailmassa on asioita jotka on tarkoitettu vain minulle - minussa on arvoituksia joiden on tarkoitus aueta vain itselle.
Jään innolla odottamaan seuraavaa tehtävään.
Ensimmäistä kertaa aarrekkarttailessani analysoin syvemmin valitsemiani kuvia, niiden merkitystä ja sanomaa. Täytyy todeta, että kuville antautuminen oli todella inspiroivaa.
Upposin hetkeksi kovin syvälle omiin ajatuksiini ja kuvien herättämiin tuntemuksiin.
Rakkaudella,
Sallamari
Ai niin, piipahtakaahan Aarrekarttamaailmasta kurkkamassa lisävinkkejä aarrekkarttailuun.
Ensimmäistä kertaa ikinä aarrekarttailen ohjatusti.
Järjestyi aivan mahtava tilaisuus ottaa osaa RunoTalon Aarrekarttakurssille.
Tämä aarrekarttakurssi on online kurssi joka sisältää yhteensä 7 eri vaihetta.
Vaiheet jokainen kurssilainen suorittaa itsenäisesti omaan tahtiin. Tällä kurssilla ei ole kiirettä eikä pakkorakoja, vaan online aarrekarttakurssia voi jokainen opiskella juuri niinä hetkinä kun omassa elämässä on tilaa ottaa vastaan jotakin uutta. Eioä huolta siis, että pitäisi luopua jokalauantaisesta rakkaasta jumppatunnista tai tarvisi nousta tuntia aikaisemmin ehtiäkseen tehdä annetun tehtävän johonkin aikarajaan mennessä valmiiksi.
Aarrekarttamaailma blogissa Sari julkaisee kaikkea mukavaa aarrekarttailuun liittyvää. Aarrekarttamaailman kautta voit tutustua enemmän aarrekarttailun kiehtovaan maailmaan.
Aarrekartta on keino selkeyttää omia tavoitteita ja unelmia. Kuvat ovat vahva ja selkeä viesti alitajunnalle. Kun tiedostat mitä oikeasti tahdot niin pääset nopeammin päämäärääsi. Tärkeintä on muistaa nauttia matkasta eli tästä hetkestä. Voimallisin askel kohti unelmaasi on olla kiitollinen kaikesta siitä mitä sinulla jo on
Ensimmäisenä tehtävänä aarrekarttakurssilla laaditaan oma tunnelmakartta.
Työvälineet ovat vapaasti valittavissa - yksinkertaisimmillaan sakset, kartonki, liimaa ja lehtiä mistä leikata kuvia. Minä valitsin digitaalisen totautustavan, se tuntuu luonnollisimmalta valinnalta - Paint ja Google, siinä yksinkertaiset välineeni. Tekniikka on kaikilla välineillä sama - leikkaa, sommittele ja liimaa.
Minun kartassani kuvia on yhteensä yhdeksän.
Tunnelma karttaan suositellaan käytettäväksi kymmenkunta kuvaa - minulle tuo yhdeksän tuntuu tähän karttaa juuri täydelliseltä määrältä. Ja sitä se on. Yksi tunnelmakartan perustavia elementtejä on juuri tunne - tunne joka kuvasta itselleen välittyy. Ja tietenkin tunne siitä, että juuri nyt tämä kuva kuuluu minun elämääni.
Kuva kiehtoo, inspiroi, ihastuttaa, innostaa - you name it.
Sitten vaan selailemaan - samaan tapaan kuin selaisi ehtymättömän lehtivaraston lehdistä kuvia.
Tekijänoikeudelinen seikka tähän kohtaan - no tuota, hiukan kai liikutaan harmaalla alueella niiden tekijänoikeuksien osalta tässä Google tekniikassani.
Jokaisen käyttämäni kuvan oikeudet nimittäin omistaa joku toinen.
Puolustuksekseni sanon, etten käytä kaunista kuvaa nyt markkinointitarkoituksissa vaan inspiraation lähteenä. Mikäli tekijänoikeidet ovat huolilistallasi korkealla sijalla, suosittelen etsimään inspiraatiota tunnelmakarttaan silloin omista valokuvista tai piirroksista.
Nautin suunnattomasti tunnelmakartan tekemisestä.
Kuvien selailu on aina paikallaan.
Mitä luultavimmin teen toisen tunnelmakartan saksien-liiman-paperin-lehtien kera jossakin vaiheessa, sillä yksikertaisesti pidän näiden tunnelmakarttojen tekemisestä.
Jään innolla odottamaan nyt kurssin kakkostehtävää.
Tuollainen kuva hänellä on minusta.
Muinaismuisto jostakin menneiltä vuosilta - itse olen tuon kuvan hänelle antanut jonakin niinä vuosina kun nauroimme yhdessä eniten. Kuvan taakse on kirjoitettu 'mummolle'. Mummon hallusta se kai palautui minulle ja minun kauttani hänelle.
"Tälläinen kuva mulla on susta. Mä tän löysin tavaroiden joukosta. Sä oot tän mulle antanut."
Hymyilytti.
Sait pohtimaan minut nykyistä minä kuvaani. Ja sitä joka oli ja se mitä olen nyt.
Etsin yhä sanoja anteeksipyyntööni - haluten samalla kertoa että tänään on kaikki hyvin. Sitä, että tänään mä olen elämässäni kokonaisuudessaan rauhallisella vesillä. Pohjimmiltaan onnellinen. Onnellinen työstään rätisijä.
Seuraavalla tapaamisella tahtoisin laajentaa kuvaani sinusta. Kysyä oletko sinä onnellinen? Ja tiedustella ovatko kuluneet vuodet kohdelleet sinua hyvin. Ensi kerralla on minun vuoroni kuunnella.
Kiitos, että olet olemassa Ihana Kipeä Ensirakkaus
