Jaxuhali ja vertaistukea

Yksisarvinen päivässä pitää positiiviset vibat pinnalla

Marraskuu on lähes kirjaimellisesti syönyt minut elävältä pimeydellään. 

Herään aamulla pimeyteen. Panen puolihuolimattomasti merkille, miten tavattoman pimeää ympärillä on istuessa bussissa matkalla kouluun. Havahdun koululla ikkunasta kajastavaan hämärään, kun saattelen asiakasta kassalle maksutapahtumaa varten pitkän värjäysprojektin päätteksi. 

Aistin ympärilläni sysipimeyden, kun illalla vihdon pääsen kotiin.

Käsillä on koulutaipaleen rankimmat päivät - pimeää, märkää ja harmaata. Päivät kaikenlisäksi vilahtavat ohi vauhdilla sellaisella vauhdilla, etten ehdi tarttumaan niihin. Uuden oppiminen, opittujen taitojen hiominen sekä ymmärrys "miksi teen, sitä mitä teen" muodotavat arkipäivän  rutiinit. Kiivaimillaan kohtaan uuden ihmisen tunnin välein, haastavimmillaan taiteilen eri värien sekamelskassa kuusi pitkää tuntia pysähtymättä.

Analysoin, hahmotan, kokeilen ja havainnoin jo onnistuen tai niin että päästään projektissa uuteen alkupisteeseen. Toisinaan ihmettelen ja sen perään jatkan, korjaan ja viimein oivallan. Kirkaalla hetkellä ymmärrän homman ytimen ja keksin itsenäisesti miten onnistua tälläisissä työtehtävissä jatkossakin.

Kotitehtävänippu on tehty ja palautettu. Koulu on kahden viikon harjoittelujaksoa ja näyttöjä vaille valmis kaikkien niiden velvoitteiden osalta, jotka meille suorituslistan muodossa koulun alussa annettiin. Ihmettelen itsekin välillä, missä välissä minä loihdin todeksi kaikki annetut kirjalliset kotitehtävät. Päivittäisistä kolmen tunnin bussimatkoista on tullut otettua näemmä kaikki hyöty irti.

Ainoa asia mitä syvästi kaipaan juuri tässä hetkessä on uni.

Kuusi tuntia yössä ei oikeasti riitä.

3 more months to go.

Varoituksen sananen tähän väliin,

jokainen unelma vaatii toteutuakseen jonkin vastineen.

There is no free meal.

Jokaisella haaveella - kaikkein aidoimmalla ja rehellisimmälläkin - on kääntöpuolensa. Saadakseen elämäänsä toivomaansa uutta on samanaikaisesti luovuttava jostakin.

Joka hetki tällä polulla - ne vaikeatkin hetken, jolloin haluaisi käpertyä nurkkaan ja vain itkeä - ovat niin rakkaita ja arvokkaita. En  kyllä vaihtaisi tätä päivää toiseen, huolimatta siitä että kevyttä pumpulipilvillä leijailua ei polku unelmaelämää kohti ole joka askeleella.

Jokainen päivä vie eteenpäin.

Superihanat luokkatoverit ovat parahautta. Hesburgerin pöydässä koulupäivän pääätyttyä kokoontui äsken lämminhenkinen vertaistukiryhmä.

Sai sanoa ääneen, että mä niin haluaisin itkeä.

Musta tuntuu, että raitafoliot piinaavat mua ensi yönä painajaisissa.

En käsitä, miksi hius ei voi mennä suosiolla sinne minne minä haluan.

Hajottaa....

Turhauttaa...

Hämmentää....

Ja seuraavassa hetkessä kehuu toisen tekemään ja sanoo kannustuksena, että kato nyt miten hienosti ja hyvin sä tein sitä ja tuota - saaden aivan samanlaista kannustusta vastakaikuna takaisin.

Tietoisuus siitä, että joku toinenkin tuntee juuri näitä samoja tuntemuksia lämmittää mieltä. Luo vahvuutta sille, että huomenna on ihan uusi päivä ja uudet ihanat asiakkaat. Uudet mahdollisuudet oivaltaa ja oppia - kääntöpuolenaan uudet haastavat tilanteet yllättävine sivujuonenkäänteineen.

Samassa veneessä ollaan kaikki.

Melkein valmiita, vaikka samalla vielä onnellisen paljon keskeneräisiä.

Jaksuhalien voimalla mennään eteenpäin.

Tervetuloa joulukuun,

oi miten saavutkaan juuri sopivaan kohtaan!

Rakkaudella,

Sallamari - marraskuun uuvuttama opiskelija

#blackfriday

Voidaanko seuraavaksi adoptoida myös Thanks Giving näillekin leveyspiireille?

....Black Friday supertarjouksien siivittämän ostohysterian kera on rantaunut ilmeisimmin jäädäkseen. Tarkoin kohdistettua ostohysterian nostatusta - juuri sinulle, juuri nyt - koska tänään on se kuuluisa Black Friday. 36 sähkäpostin joukossa 28 on Black Friday mainoksia, suurin osa sellaisilta yrityksiltä joista et muutoin kuule juuri mitään. Vitamiinejä, kenkiä, vaatteita, golf osake, sähköpostin lisätilaa, pilvipalveluita, kotisivutarjouksia.... Puhelin piippaa kahdeksan kertaa kahden tunnin sisällä - Ikea muistaa, Hemtex muistaa, Seppälä tarjoaa, Lindex tarjoaa ja Citymarketkin on mukana tarjouskilvassa kertomalla valineensa parhaat tarjoukset juuri minulle.

Vain yhtenä päivänä vuodessa,

juuri sinulle valikoituja etuja.

...seuraavaksi ahkerimmat muistavatkin minua jo heti huomenna mitä parhaimmilla joulunajan erikoistarjouksillaan.

Black Friday ostoksieni yhteismäärä on pyöreä nolla.

Juuri nyt en tarvitse mitään uutta,

 minulla on tänään aivan tarpeeksi kaikkea.

Ehkä paremmalla onnella sitten ensi vuonna.

Mitenkäs teidän Black Friday on sujunut?

Tartuitko johonkin mahtavaan tarjoukseen?

Rakkaudella,

Sallamari

Naku-uintia Hangossa

Hankon kuuluisa Kasino ja tällä kertaa autio hiekkaranta

Talvisessa Hangossa turistin erottaa paikallisasukkaasta sillä, että  vakioasukas pulahtaa uimaan syntymäasussaan kun taas perinteistä mitään tietämätön turisti pyrkii pulahtamaan viileään meriveteen bikineihin sonnustautuneena.

Ensimmäisen pulahduksen jälkeen otin opikseni ja pulahdin meren viileään syleilyyn toisen kerran vapautuneena vailla rihman kiertämää Eevan asussa.

Naku-uinti talvikelillä on varsin verraton kokemus.

Hankohan on se Suomen Beach Fun -rantsuelämän helmi. Helmikohteissa vieraillessaan kuuluu tietenkin asianmukaisesti nauttia rantaelämästä ja uimisen ilosta vuodenajasta viis. 

Jokainen päivä voi olla täydellinen rantsu päivä.

Asennekysymys.

Hankolaiset kylmäuimarit ovat ihastuttavan ystävällistä sakkia, toivottivat minut - Hankoensikertalaisen - lämpimästi tervetulleeksi suomen kauneimpaan kesäkaupunkiin. Pääsin uimakopin lämpöön riisumaan liiat vaatteet ennen mereen pulahdusta ja iloisen rupattelun siivittelemänä minut tutustutettiin paikalliseen talviuintikulttuuriin. 

"Ei täällä mitään uima-asua tarvi, 

luojan luomassa asussa me käydään meren syleilyyn."

Rantaloman olennainen matkavaruste - vedenkeitin teenvalmistusta varten.

Nyt kun tärkein asia - naku-uinti - on saatu käsiteltyä, on aika kertoa hieman muita tarinoita Hankoretken taustoista ja itse retkipäivien tunnelmasta.

Suuren ahdistuksen keskellä, päivitin Facebookkiin että loma olis paikallaan ja jos en pääse etelän lämpöön minulle riittää vaikka yksi yö Hangossa. Ihana ystäväni Lotta otti kopin hätähuudostani ja viestitteli minulle varanneensa meille huoneen Hangosta.

Miniloma Hangossa.

Enempää en oikeasti olisi voinut toivoakaan.

Minun onneni on, että tuo Lotta se on oikea Hanko-veteraani - tietää missä vierailla, mitä kannattaa nähdä ja kokea. Osasi valita juuri oikean majoituspaikan ja opastaa meidät illalliselle hyvän ruoan äärelle. Minä nähkääs olin lauantaiaamuna vielä täydellinen Hanko-neitsyt - never done that before.

Kesäkaupunkiin keskitalvella?

Kieltämättä ensi näkemältä vähän oudohko yhdistelmä, mutta joskus legendaarisiin lomakohteisiin tutustuminen on hyvinkin otollista aloittaa sesonkikauden ulkopuolella.

Hanko on talvella hiljainen. Kylpyläpuiston huvila-alueen Villat tuntuu uinuvan Ruususen unta talven viileydessä. Muutama Villoista tarjoaa majoitusta talvellakin, osa taloista taas on tarkoituksella talviteloilla tyhjillään tai pienten kunnostusten alla hiljaisen kauden ajan.

Rannalla kuuluu tuulen huminaa ja aaltojen tasainen liike. Muutamaa koiranulkoiluttajaa ja paria Pokemon keräilijää kummempaa ruuhkaa ei rannoilla marraskuun iltapäivähämärässä havaittu.

Valtaosa ravintoloista herää eloon heti kevään tultua ja uinuu talvikauden suljettuna. Ravintolatarjontaan kannattaa tutustua avoimin mielin ja rohkeasti astella sisälle avoimesta ovesta. Ennakkotietoon ei kannata sokeasti luottaa, sillä talvikaudella on mahdotonta sanoa tarkasti mahtaako tietty ravintola auki juuri tänään vaiko ei.

Meidän iloksemme vierailumme osui juuri Hangon joulukadun avajaispäivään. Kävelykadun pienet liikkeet olivat avoinna tavanomaista pidempään, joten ehdimme spontaanin inspiraation ilmetessä vierailla tuliaisostosten merkeissä ihastuttavassa Happy Flower -kukkakaupassa.

Talvinen Hanko saa pisteet 5/5

(iso kiitos mahtavalle matkaseuralle)

Kuvat saavat kertoa loput reissukuulumisista.

Yhden pysähdyksen taktiikalla matkattiin,
Pit Stop Perniössä oli ihastuttava Kahvila Papu.

Kahvila Papu ja tuoreimmat Koti Vinkit suoraan 70 -luvulta.

 Pensionat Villa Thalatta ja sen ihastuttava kenraalisviitti oli tällä retkellä majapaikkamme

Villa Thalattan kuistitunnelmaa

Kenraalisviitin parvekkeelta kelpaa lomalaisen vilkutella ihanille ohikulkijoille

Pensionat Tellinan ullakko talviteloilla on varsin seikkailuhenkeä nostattava paikka.
Aavemetsästyksen tulos tällä retkellä pyöreä nolla.

Tuulen huminaa ja aaltojen pauhua, siinä kaikki mitä rannalla kuului.

Iltapäiväkävely tuulisilla rantakallioilla

Kappale talvehtivaa Hankoa,  Kylpylänpuiston kaunis pieni lampi.

Kukkakauppa Happy Flower ja ihana tunnelmaa luova kristallikruunisomiste

Muutaman aukiolevan ravintolan joukossa meitä houkutteli eniten Bravas
Espanjalaista tunnelmaa, maittavaa ruokaa ja merinäköala - suosittelemme Bravasta.

Ilma +4 astetta, vesi +6 astetta eli melkein on juhannuskelit

Naku-uintia emme ikuistaneet, turistikuva rantatunnelmissa tuli sentään napattua.

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muista Hangosta hullaantuneita? Kenties jopa joku Hangon alkuperäisväestöksi itsensä lukeva?

Hanko on kyllä niin ihana.

Minä starttaan uutta viikkoa kohti levänneenä ja iloisin mielin!

Rakkaudella,

Sallamari

Toisenlainen kampaus

Blogin sähköpostiin tippuu aika-ajoin - sopivan harvakseltaan - ehdotuksia ja vinkkejä mukavia postaustoiveita koskien. Yksi ihanalta lukijalta tullut sähköposti sisälsi sivulauseessa pienen pyynnön "Kun sä kerran opiskelet kampaajaksi, niin voisitko sä joskus antaa kivoja DIY hiusvinkkejä blogissa vaikka sillai että teet omaan tukkaan jotakin erilaisia lettikampauksia ja muita sykerönutturajuttuja."

Todella hyvä pyyntö, kun aika moni löytää hyviä vinkkejä oman tukan laittoon juurikin Internetin valtavasta tarjonnasta. Tarjolla on koko joukko taitavia hiustaikuribloggaajia sekä uskomattoman hienoja YouTube tutoriaaleja.

Minä en ikävä kyllä ole yksi heistä.

Ei sillä, ettenkö teknisesti osaisi toteuttaa varsin mukiinmeneviä kampauksia, vaan siksi että oma tukkani ei ole riittävän tuuhea kauniiden sykerö-letti-nuttura-messyhair -kampausten työmateriaaliksi.

Lukijapostin innoittamana päätin koettaa muutamaa arkityylistäni kovinkin eroavaa kampausta omaan tukkaani. Ainoastaan yksi kampauksista päätyy näkyville tänne blogin puolelle. Kaikki loput kokeilut olivat ikävä kyllä niin surullista katsottavaa minun tukassani, että ne jäävät yksinomaan yksityisarkistoni suojiin.

Kampausten harjoittelutarinassa on myös paljon positiivisia kuvakulmia. Tuli testattua ja harjoiteltua jos jonkin sortin letitys- ja punontatekniikkaa omaan tukkaan. Mietin myös siinä väkerrellessäni, onko tämä nykyinen kampaustyylini oikeasti se ainoa oikealta tuntuva vai voisiko jossakin aivan uudessa jutussa olla potentiaalia arkikampaukseksikin.

Yai ja Nei

Tässä kohtaan haluan ampua alas kaikki sellaiset väitteet, ettäkö ultralyhyeen Pixie Cut -henkiseen tukkaan ei muka saisi tehtyä mitään kampauksia. Pixie -tukka taipuu letti- tai up do -kampauksiin ihan siinä missä mikä tahansa muukin tukkapituus. Ainoa ikävä tosiasia ultralyhyen tukan kampauksia miettiessä on se seikka, että näyttääkseen kauniilta ultralyhyessä tukassa kampaus vaatii runsaasti materiaalia mistä loihtia kampaus. Hentotukkaisella ultralyhyt kampaus toimii ehkä parhaiten avonaisissa kampauksissa suorana tai kiharrettuna.

Hakusanat pixie cut braids ja pixie cut updo - lisää halutessasi vielä sana tutorial - Googleen näppäiltynä johdattavat halukkaat lyhyiden hiusten kampaustutoriaalien äärelle.

Kuvassa esittelemäni kampaus tunnetaan nimellä Double Braids tai Boxer Braids. Käytännössä kampauksessa on keskipään jakaus ja sitä reunustavat ohimolta alas niskaan kulkevat letit. Letit voi punoa osioita matkalla lisäten joko perinteisesti ranskalaiseen malliin tai vaihtoehtoisesti nurinperin hollantilaiseksi letiksi. Lyhyet tai irtoilevat suortuvat kieputellaan lettien lomaan kampaukseen mukaan piikkikampaa apuna käyttäen.

Minun tukkani leikkaus on epäsymmetrinen. Pään vasemmalla puolella hiukset ovat lähes tuplapituiset oikean puolen hiuksiin nähden.  Hiusten kehälinja on myös tasamittainen, eli hiukset ovat yhtä pitkän päälaella ja niskassa. Leikkaus toimii hienosti rullakampauksissa, mutta  lettikampauksiin se ei ole omiaan. Pieniä hajahiuksia napakan letin ulkopuolelle jää koko lailla iso joukko. Lakan ja piikkikamman avulla koetin kesytellä tuota letin ulkopuolelle jäävää joukkoa parhaani mukaan.

Enkä edes tohdi sanoa mitään tuosta väristä. Tyvikasvua on kuuden viikon edestä, kontrasti oman tyven ja tuon värjätyn osan välillä on aika huima. Tyvikasvu on juuri tässä hetkessä oikeastaan cool juttu - koulun salongissa me tekemällä teemme paljon tumma tyvi+vaaleampi latvaosa yhdistelmiä. Minä en osaa kantaa tyvikasvua kauniisti, sillä en tunne oloani kotoisaksi sekavärisessä tukassa. Lyhyessä tukassa tyvikasvu tuntuu paistavan heti ja minun silmääni tumma tyvi vain korostaa hiusten vähyyttä. Minusta tyvikasvu on todella cool aika monessakin tukassa. Olisi ihanaa jos itse osaisin olla supercool tyvikasvun kanssa.

Nappasin postauksen loppukommentikseni Pinterestin tarjonnasta muutaman aivan tyrmäävän inspiroivan tukkakuvan. Löytyy hienoja inspiraatioita niin tyvikasvun rokkaamiseen kuin ultralyhyen tukan kampauksiin.

Lyhyestä virsi kaunis. Tässä kaikki tältä erää aiheesta Vinkkejä ja Inspiraatioita Ultralyhyen Tukan Lettikampauksiin. Ehkä puolen vuoden kuluttua toistan aiheen aivan erilaisissa fiiliksissä.

Juuri tänään ja tällä tukalla jätän iloisena lettikampaukset ja niiden tutoriaalit toisten heiniksi. Joku jossakin rokkaa tyvikasvun ja lettikampaukset paljon minua paremmin ja se tekee minut valtavan iloiseksi. 

Minä riitän itselleni tälläisena.
Minun arkikampaukseni on toimiva ja sopii tämän hetken tukkamalliini.

Kiito ja anteeksi Pinteresti - nappasin omin lupineni nämä inspiraatiokuvat vailla krediittejä.
#badbadbad #nauhgtyofme

Oikein mukavaa viikonloppua!

Minua odottaa Road Trip seikkailu, josta kuulette lisää ehkä jo ensiviikolla.

Sneak Peak tunnelmia Road Trip kuulumisiin on tarjolla Instagramissa.

Rakkaudella,
Sallamari

Vehnäallergisen onnenhetkiä - kauden ensimmäiset piparit

Tämän talven piparikausi käynnistyi tänään onnekkaan vahingon seurauksena - oli nimittäin Prismassa gluteeniton tuoretaikina puoleen hintaan. Hintahalpuutus johtui parasta ennen päivämäärän lähenemisestä, joten jääkaappitavaraksi taikinasta ei ollut vaan taikina oli leivottava heti.

Taikina on Porokylän Leipomon tuotantoa. Jauhoseos on riisi-maissi-tattari-perunajauho + psyllium sekoite,  joten taikina sopii sekä gluteiinittoman ruokavalion vaativalle kuin kaltaiselleni vehnäallergiselle.

Valmiiden piparien maku on kerrassaan loistava, eikä taikinavaiheessakaan makua sovi moittia. Ainoa miinus tässä tuotteessa on haastava leivottavuus - taikina pehmenee käsitellessä ja tarttuu siksi hetken leipomisen jälkeen kiinni kaikkialle. En omista gluteenitonta jauhoseosta kotona - tai muitakaan vehnättömiä jauhoja - koska leivon itselleni todella harvoin, tästä syystä ei ollut jauhoja mitä lisätä taikinan päälle tarttumisen hillitsemiseksi. Koitin lisätä vettä ja se hillitsi tartuntaa hiukan, mutta valmiista pipareista tuli pintakastelun myötä edellistä uunista tullutta satsia pehmeämpiä

Kaikkinensa todella positiivinen yllätys tämä taikina.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan Porokylän tuoretaikinaa, mikäli mielit joulupipareita eikä vehnätaikina sinulle sovi. Taikina löytyy tuorevalmisteena kaupan kylmätiskistä, ei siis ole pakastetaikina.

Kuvien myötä voinkin johdatella teidän piparintuoksuisiin tunnelmiin. Minulle on leffaherkkuna luvassa tänään höyryävänkuumaa glögiä ja pari piparia.

Onko joku teistä siellä ruudun toisella puolella jo leiponut tämän kauden ensimmäiset joulumausteiset piparit?

Mukavaa torstai-iltaa!

Rakkaudella,

Sallamari

Talvimekot tummalla kuosilla

'

Talven kauneimmat mekkoni on tehty liehuvista helmoista ja tummanpuhuvista mummoverhokuvioista. Uusista talvimekoistani löytyy niin paisleykuvioita, posliinikupeista tuttuja antiikkiruusukuosia kuin pirskahtelvaa keltaista tehosteväriä. Mekot ovat malliltaan tuttuun turvalliseen tapaan leveähelmaisia Swing Dress mekkoja.

 Hihattomuus ei ole hidaste talvimekoissa. Halutessaan kun mekon alle voi pukea liivimekkohenkisesti ohuen pitkähihaisen paidan tai vaihtoehtoisesti yhdistää mekon lämpimään neuletakkiin. Kumpikin yhdistelmävaihtoehdoista kuulostaa houkuttelevalta eikä takulla pääse mahdollinen pakkasviima puremaan viileämmälläkään kelillä. Hulmuava helma mahdollistaa kelien niin vaatiessa useamman sukkahousukerroksen käytön ja helman alle mahtuva alushame lämmittää sekin omalta osaltaan.

Nämä mekot olivat niin minun näköisiäni, että oli pakko kotiuttaa ne kun Ebayssa niihin satuin törmäämään.

Mekot ovat merkiltään aasialaista "kopiobärndiä" Zafull ja senttimittojen mukaan minulle istuva koko on tarjolla olevassa kokovalikoimassase  kaikkein suurin ; paljon äksiä ja yksi ällä. Ehdottomasti positiivinen juttu, että edullisella kopiobrändillä riittää vaatteissaan mitoitus isomallekin povelle.

Mekoista ensimmäiseksi tilaamani on jo saapunut. Materiaalin, mallin ja mitoituksen puolesta mekko vastasi täydellisesti tuotekuvausta. Toimitusaika on varsin ripeä, vajaat pariviikkoa tilauksesta mekko oli minulla. Myyjä joku random kauppa Ebayssa. Tartun halvimpaan tarjoukseen, enkä osta suunnitellusta aina tietyltä sanalta myyjältä.

Tarkempia esittelypostauksia mekoista luvassa, 

kunhan sopiva tilaisuus asukuvien otolle löytyy.

Ihania uusia talvimekkoja, eivätkö olekin?

Rakkaudella,

Sallamari

Isäinpäivän tunnelmia

"Mikset sä äiti näytä yhtään vaarilta?"

Perustelin lapselle siinä vaarin sohvalla istuessani pikaisesti ainakin 7 sellaista asiaa, joka meissä isäni kanssa on samankaltaista. Meillä on samanlaiset nenät ja aika yhtenevät kädet. Jaloissa on paljon samaa, otsan muodossakin on yhtenevyyttä ja kasvoille nousee helposti samantapaisia ilmeitä. Huonojen elokuvien parissa me nauretaan ihan samassa kohtaan aika samalla tavalla - mauton nauraminen se jos mikä on geneettinen ilmiö.

"Ehkä sä sit näytät enemmän vaan siltä sun kuolleelta äidiltä." - lapsen vilpitön lopputoteamus isänpäivävierailun yhdenmukaisuus aiheeseen.

Sun kuollut äiti, on oikeasti lapsen isoäiti. Todellinen olemassa ollut äiti minulle, lapselle taasen täysin mielikuvituskaverin kaltainen hahmo. Mitä ei itse ole nähnyt, ei voi täysin itselleen todeksi todentaa.

Isänpäivän tunnelmissa jatketiin isän kanssa juttua siitä minun kuolleesta äidistäni. Siitä, miten vihdoin viime viikolla isä jaksoi viedä haudalle kanervat. "Hoidan niin pitkään kun jaksan, ei sun tartte vaivata mieltäs hautahommilla." Pohdittiin mitä tehdä sitten kun isää ei enää ole, sitten kun ollaan tilanteessa että on hauta paikassa jossa ei ole oikeastaan mitään syytä vierailla. 

"Otat seurakunnan hoitamaan ja sitten annat pois. Ei ketään voi vaatia käymään satojen kilometrien päässä kuolleiden vuoksi vähintään kahdesti vuodessa." 

Ollaan yhtenevillä linjoilla muistamisesta, eikä suinkaan välinpitämättömyyden vuoksi vaan siksi että elämä jatkuu. Kolme vuosikymmentä on pitkä aika murehtimiselle - huomaan helpotusta isäni äänessä, kun hän puheistani huomaan minun vihdoinkin päästäneen surusta irti -  ihmisen vilpitöntä muistelua voi tehdä siellä missä ihminen ikinä kulloinkin on.

Elinaikana on viisaampi poiketa vieraisilla,

 sanoa toiselle että se on tärkeä.

Haudalla on perin hiljaista itsekseen muistella.

Edellisestä vierailusta isän luona on kulunut tänään 191 päivää.

Isä valmistautuu suureen leikkaukseen. Asia josta puhutaan niin, että asioiden todellinen laita ei milloinkaan lipsahda kielenpäältä ulos. Jos asian sanoo ääneen, se muuttuu todeksi - näin minä ajattelen. Niin todennäköisesti ajattelee tuo toinenkin, niitä samankaltaisuuksia tässäkin kohtaan. 

Vannotin olemaan kuolematta ainakin seuraavat kaksi-ja-puolivuotta.  Kun en millään ehdi elämisen kiireen keskellä hoidella jäähyväisiä seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana. Ensin on koulua ja sitten sitä yrittäjäelämää. Kaksi ensimmäistä vuotta on yrittäjällä ne kaikkein kiireisimmät.

"Mä en koskaan ajatellut, että susta tulis yrittäjä."

Rehellinen toteamus isältä, ensimmäinen kannustus vuosikausiin.

Äänensävy tihkuu kannustusta ja kevyesti piiloitettua ylpeyttä.

Omintakeisten lauseiden lomassa sataa kannustusta ja tsemppauksia yrittäjäelämään.

Kuuntelen hiljaa kiitollisena.

Osoita rakkautesi silloin kun hän on vielä täällä. Kortin ja kornin runon sijaan, lupasin isänpäivälahjana vierailla vastedes isän luona useammin. Kaksi kertaa vuodessa on eittämättä aivan liian harvakseltaan. 

Rakastaa, kun rakastamisen hetki on läsnä.

Jep, isä on minulle rakas.

JunttiPeetä lahjoin ravintolalounaalla.

Kiitollisuutta on nuo kaikki minun rakkaat.

Rakkaudella,

Sallamari

Taidetta ja krapula

Pilkkuja, palloja, falloksia ja päättymätöntä viivaa.

Piipahdin viikko sitten sunnuntaina pikkujoulujen jälkitiloissa Helsingin Taidemuseossa katsastamassa Yayoi Kusaman In Infinity -näyttelyn.

Koulun pikkujoulut ovat ensimmäiset pikkujoulut vuosikausiin, joihin palavasti halusin osallistua.  Uskomattomalta tuntuu tämä neurooseista toipuminen - minä joka vihasin ihmisiä sekä sosiaalisia tapahtumia, olen riemusta kiljuen ilmoittautumassa juhliin ensimmäisten joukossa. Buukkasin itselleni hotellihuoneen bileillaksi - ei huolta bussiaikatauluista ja siitä että tarvisi kiirehtiä kotiin bileistä kesken illan.  Ehdottoman plussana hotellihuoneajatuksessa  siinsi mielen perukoilla haave bileitä seuraavana aamuna nauttimastani hotelliaamiaisesta sekä ajatus piipahtaa katsomassa taidenäyttely, jota en arjen kiireessä ehdi missään välissä katsastaa.

Aamiainen typistyi kahteen appelsiiniin, muuhun en kyennyt.

Niin petollista on booli.

Krapulainen omakuva

Vettä, peilejä ja värikkäitä palloja - oli pakko jättää tämä teos kokematta koko loistossaan
kun pelkkä varovainen kurkkaus ovelta teoksen sisälle sai koko maailman ympärilläni liikkeeseen.

Tätä teosta hetken tuijoteltuani huomaisn koko maailman liikkuvan hiljalleen.
Iski akuutti Mulla on paha olo -tuntemus.

Kusama on aivan must see -juttu. Pienessä sunnuntaidarrassa näyttelykokemus on kerrassaan intensiivinen. Väitän - herkästä mielentilastani johtuen - päässeeni hetkittäin aivan käsittämättömän lähelle taulujen syntyperää, vainoharhojen synnyttämää pelottavaa ahdistuksen tilaa. 

Kun krapulaisessa mielentilassa teosten täpliä ja viivoja antautui tuijottamaan liian syvällisesti ne lähtivät liikkeelle. Kuviot alkoivat elää ihan omaa elämäänsä asettuen mitä kummallisempiin muotoihin ja huone ympärillä hivuttautui salakavalasti liikkeelle. Oli pakko tuijottaa hetkittäin paljasta lattiaa syvään hengitellen.

Älä tule paha olo,

 tule hyvä kakku.

Sunnuntaidarrassa osaa teoksista on parempi ihailla varovasti silmäillen hivenen kauempaa. 

Ihailen Kusaman töissä sitä lohdullista kerronnallista lahjaa, jonka kautta Kusama saa tuotua kauhujen täyttämän maailmansa kauniiden värejen paljonpuhuvaksi kokonaisuudeksi. 

Teoksista jää kokonaisuudessaan hyvä fiilis.

Nuolen päässä näkyy minun panokseni näyttelyn yhteisteokseen

Kusama on juuri nyt kuuminta hottia Helsingissä. Se näyttely, jota taiteesta mitään välittäväksi itsensä luokittelevankaan ei kannata jättää välistä. Jos tilaisuus osuu kohdalle, mene avoimin mielin katsastamaan In Infinity näyttelyn tarjonta. 

Retrospektiivisten näyttelyiden paras puoli on se, että taiteilijan tuotannosta voi huoletta hyppiä yli kaikki ne kaudet jotka ei itseä hetkauta millään tavalla ja keskittyä uteliaana tarkastelemaan helppojen aikakausien tuotantoa. Kusaman kohdalla se tarkoittaa värikkäitä pilkullisia teoksia. Kaikkea missä on punaista, valkoista, mustaa tai keltaista pintoina ja pilkkuina.

Mikäli vaan onnistun mitenkään sovitelemaan Helsinki-aikataulujani suotuisiksi, haluaisin käydä katsastamassa tämän näyttelyn uudelleen ilman sunnuntaikrapulan läsnäoloa.

Oletko sinä käynyt jo katsastamassa Kusaman tuotantoa Helsingissä tai muualla?

Mikäli olet, mitäs tykkäsit?

Isänpäivän tunnelmissa ilman sunnuntaidarraa suunnataan taas kohti uutta viikkoa!

Kiva kun piipahdit lukaisemassa tämän päivän tarinat.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. sunnuntaidarra mainittu tekstissä noin 17 kertaa, sillä krapula on kaikkinensa minulle varsin harvinainen olotila. Se mikä toisille kielii ongelmasta ja on sitä kautta todella negatiivinen juttu jo pelkkänä sanana, on minulle iso askel toipumisen tiellä. Se että onnistun onnellisena ja avoimin mielin vailla mitään katumuksen tunteita tekemään uusia juttuja on minulle iso iloinen asia. Siksi minä hehkutan krapulaani - koska kerrankin kykenin sellaiseen onnellisena vailla itsesyytöstä mistään.

Kiitos.

Suloinen Self-Sabotage

...mä en ikinä osais hymyillä ja olla onnellinen jos olisin tollanen.

"Mähän olen ihminen joka inhottaa kaikkia. Se josta näkee, että ei jaksa panostaa itseensä sillä en minä tästä paremmaks muutu vaikka tekisin mitä. Kävelen kaikkien niiden kauniiden ihmisten tukkeena kaduilla häpeillen ja anteekspyydellen olemassa oloani."

"Mä olen kauhea läski ja syypää siihen että olen yksin ja onneton 

- mä oon ihan kauhea ja vihaa olla minä."

Edelliset katkelmat ovat epäsuoria lainauksia parista Facebookin bodylove -henkisestä tsemppiryhmästä, joista joudui poistamaan itseni. Teki liian pahaa lukea onnettomia Self Sabotage -asennetta uhkuvia tekstejä. Kerro mulle, että mä kelpaan, kerro mulle,että mä riitän ja oon hyvä tälläisenäkin. Sielullinen paha olo paistaa tekstistä läpi - vaikka kuka kehuisi kauniiksi ja sanoo, että kelpaat juuri tuollaisena, se ammutaan alas sanomalla että kun mä olen ruma ja lihava ja vihaan itseäni. 

What's the point?

Miten kukaan toinen voi vakuutta sulle, että sä kelpaat maailmalle?  Mitään ei vaan tapahdu, ellen anna itselleni lupaa rakastaa itseäni juuri tässä hetkessä juuri tälläisenä kuin mä olen.

Sinä olet ihana ja ihmeellinen, elämän täydellinen luomus.

 Ainutlaatuinen ja erityinen - ehdoitta rakastettava juuri omana itsenäsi.

....hetken mietin, että pitäisikö mun olla hymyilemättä ja iloitsematta tästä päivästä,
koska juuri tänään mä olen tälläinen ja tässä kehossa.

Mutta, kun tää elämä on niin sanomattoman hienoa.
Multa ei puutu mitään, enkä mä vaihtaisi tässä päivässä mitään toiseksi.

Mun näköistä elämää.
Kiitos, että saan olla  elossa ja onnelinen.

Tsemppipalstat ja BodyLove -ryhmät ovat karua luettavaa.

Teoriassa ne on perustettu siksi, että niiden kautta voidaan jakaa positiivistä henkeä. Jotenkin niistä mutkan kautta onkin tullut avoin foorumi itsensä kritisoimiselle sekä jos mä olisin ja sit kun mä oon saanut itseni .... kuntoon -asenteelle

...en tahdo, en halua, en osaa, en voi, ei musta oo, ei musta kuitenkaan oo, 

ei oo ei oo ei oo  

koska ei oo

Luoja auta, kun joku rohkea kotimaan kamaralta sanoo että mä olen okei juuri tälläisenä - uhkarohkein vielä rohkeansti omankuvan kera. Jatkaa kertomuksessaan, että seison aidosti tekemieni valintojen takana ja olen onnellinen tänään tälläisenä, vaikkakin olen asettanut itselleni - oma keho mukaan lukien -  minusta kivalta tuntuvia tavoitteita elämän tulevia vuosia ajatellen.

Millainen vastaanotto siitä seuraa?

#aikahiljaistaon

Ulkomainen BodyLove -aktivisti on tosi-kiva-super-hieno -juttu. Niitä on kiva ihailla ja sanoa ääneen, että olisimpa mäkin rohkea niinkuin toi.  Koska se ulkomaalainen on sellainen etäinen ja kaukana ja poseeraakin kivasti ehkä jonkun julkaisun kannessa tai sitten sillä on oma vaatemallisto tai ainakin satatuhatta Instaseuraajaa. Ja sitten on tietenkin se unelmatyypit - ne jotka edustsavat kaikkea sellaista helposti sulatettavaa - sileää ja mutkatonta menoa. Photoshopattua inspiraatiotodellisuutta - kaikki luonnon muovaamat kurtut suoriksi ja pinnat sileiksi.

#coolbabe

#loveyourbodylove

Koska se tyyppi on ihana ja rohkea.

Pukeutuu niinkuin haluaa.

Tekee mitä tahtoo.

On aidosti onnellinen omana itsenään.

Rakastaa ja on rakastettu.

Tekee ihan mielettömän siistejä juttuja.

Sanoo, että tänään mä oon hyvä tälläisenä.

Puhuu tulevaisuudesta yhtä rakkaudella kuin nykyhhetkestä.

...en mä voi

....en mä uskalla

....kun ei musta oo

ei

ei

ei

en mä

(lisää tähän lista itseä mollaavia sanoja)

...mut sitten kun mä vihdoin oon (lisää tähän haluamasi asia) 

niin sit mä (lisää tähän aikomus)

Just tänään, mä olen aivan parasta minää tähän hetkeen.

Mä olen ihana ja ihmeellinen.

Rakastettava tänään juuri tälläisenä.

Mulla on ihana elämä,

se pitää sisällään ihania ystäviä,

mielekästä tekemistä,

toistuvia tilaisuuksia sanoa itselle, 

että olen hyvä ja arvokas tänään tälläisenä ja näinen taitojen kanssa.

Itseni itselleni antama vapaus sanoa, 

että mä riitän itselleni tälläisenä.

Tämä kaikki on mun omien valintojen summa.

Valinta, että rakastan itseäni tässä hetkessä juuri tälläisenä.

Valinta, että otan jokaisen päivän vastaan ilolla.

Valinta, että kohtaan elämässä eteen tulevia uusia ihmisiä rakkaudella.

Itsen annettu lupa itselle nauttia joka hetkestä.

Minä riitän juuri tälläisenä.

Minä olen hyvä, ihana ja rakastettava.

...surullista on, että minun itsestäni löytämä onni satuttaa niin montaa ihmistä.

Miten sä voi olla muka onnellinen kun sä olet tuollainen?

....mä en ikinä kehtais

....mä en ikinä vois

...mä tappaisin itseni jos mä joku aamu heräisin tollaisena

... mua hävettäis olla tollanen

....noin värikäs

...noin äänekäs

ton kokoisena

...mut jos olisit (lisää tähän haluamasi positiiviseksi mielletty menestystä ja tehokkuutta kuvaava adjektiivi) niin mä kyllä kannustaisin sua jatkamaan just tollalailla

Ihana suloinen Self-Sabotage.

....kun ei musta ole mihinkään,

kun en mä ole minkään arvoinen.

Minä olen arvokas.

Ja niin olet sinäkin.

Rohkenet antaa itsellesi luvan tutustua itseesi ehdoitta,

huomaat miten ihana ja ainutlaatuinen ihminen juuri sinä olet.

Anna itsellesi lupa rakastua itseesi.

....koska rakkaus.

Kyllä - sinä riität.

Rakkaudella,

Sallamari

Entä jos ryhtyisikin ruokabloggariksi

...laittelisi lystikseen kivan näköistä ruokaa ja postittelisi herkullisia kuvia hurmaavien reseptien kera inspiraatioksi toisille. Vakuuttaisi kuvien sekä sanojen voimalla, että ei keittiö ole missään mielessä ikävä paikka. Että tumpelokin oppii kokkaamaan, eihän se ole kuin siitä kiinni että oikeassa suhteessa heittelee perusainesten joukkoon hyppysillisiä tuota ja ripauksia tätä.

Helppoa, eikö olekkin?

Tuollatavalla muutamalla lauseella tiivistettynä.

Tänään ruokailulle varatun pikaisen verttitunnin aikana nautiskelin töiden lomassa kaikessa rauhassa pikaisesti loihtimaani sävykästä risottoateriaa. Sellaista ihanuutta, jossa maistuu pekonin ja täyteläisen parmesaanijuuston upea yhdistelmä. 

Mikä ihaninta, jokainen teistä upeista lukijoistani kykenee halutessaan loihtimaan tämän ihanuuden missä ikinä olettekin ruokatunnin koittaessa työpäivän kiireiden keskellä.

Näin helppoa se on:

1. Poista kartonkikääre. Älä riko tai poista mustan muovikipon päällä olevaa kalvoa tai avaa venttiiliä ennen lämmitystä. 2. Lämmitä annos mikroaaltouunissa 750 W 3-4 min tai kunnes kuulet vihellyksen. Huomioithan etukäteen, että pakkauksen kalvo kohoaa lämmitettäessä. 3. Anna lämmön tasaantua hetken. Poista muovikalvo varoen kuumaa höyryä. 4. Sekoita annos ennen ruokailua.

Ateria maistuu parhaimmalta, kun sen nauttii seisten tiskipöytää vasten nojaten juoden palanpainikkeeksi haaleaa vettä puolihuolimattomasti puhtaasti huuhdellusta eilisen päivän kahvikupista.

Jälkkäriksi loihdin käden käänteessä kassin uumenista kevyesti lämmenneen koulumatkan aikana sekaisinmennen hurmaavan suklaa-vanilija -vanukkaan. Pannakottatyyppisesti ylösalaisin vatkautuneen vanukkaan maut kietoutuvat kassinpohjalle unohtumisen ansiosta täyteläisen tasapaksuksi mitäänsanomattomaksi maitosuklaavanilijamassaksi. 

Täydellisen opiskelijalounasvartin täydentää pannun pohjalla puoli päivää vanunut pari kertaa lämmitetty kahvinjämä luokkatoverilta pummattujen mandariinilohkojen kera. Nautitaan melkein puhtaasta kupista ties koska avatun ikimaidon kera.

Täydellistä ruokabloggarielämää,

 eikö teistäkin?

Toivottavasti innostavat raikkaat annoskuvat inspiroivat teitä ensiviikon työpaikkaruokailujen suunnittelussa. Lounashan kuitenkin on se meidän ihmisen päivän tärkein ateria.

Pilke silmäkulmassa koti viikonloppua.

Mukavaa viikonloppua juuri sinulle Ihana Lukijani!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. mä en ole oikeasti ehtinyt käymään ruoanlaiton merkeissä omassa keittiössäni 12 päivään....