Entä jos ryhtyisikin ruokabloggariksi

...laittelisi lystikseen kivan näköistä ruokaa ja postittelisi herkullisia kuvia hurmaavien reseptien kera inspiraatioksi toisille. Vakuuttaisi kuvien sekä sanojen voimalla, että ei keittiö ole missään mielessä ikävä paikka. Että tumpelokin oppii kokkaamaan, eihän se ole kuin siitä kiinni että oikeassa suhteessa heittelee perusainesten joukkoon hyppysillisiä tuota ja ripauksia tätä.

Helppoa, eikö olekkin?

Tuollatavalla muutamalla lauseella tiivistettynä.

Tänään ruokailulle varatun pikaisen verttitunnin aikana nautiskelin töiden lomassa kaikessa rauhassa pikaisesti loihtimaani sävykästä risottoateriaa. Sellaista ihanuutta, jossa maistuu pekonin ja täyteläisen parmesaanijuuston upea yhdistelmä. 

Mikä ihaninta, jokainen teistä upeista lukijoistani kykenee halutessaan loihtimaan tämän ihanuuden missä ikinä olettekin ruokatunnin koittaessa työpäivän kiireiden keskellä.

Näin helppoa se on:

1. Poista kartonkikääre. Älä riko tai poista mustan muovikipon päällä olevaa kalvoa tai avaa venttiiliä ennen lämmitystä. 2. Lämmitä annos mikroaaltouunissa 750 W 3-4 min tai kunnes kuulet vihellyksen. Huomioithan etukäteen, että pakkauksen kalvo kohoaa lämmitettäessä. 3. Anna lämmön tasaantua hetken. Poista muovikalvo varoen kuumaa höyryä. 4. Sekoita annos ennen ruokailua.

Ateria maistuu parhaimmalta, kun sen nauttii seisten tiskipöytää vasten nojaten juoden palanpainikkeeksi haaleaa vettä puolihuolimattomasti puhtaasti huuhdellusta eilisen päivän kahvikupista.

Jälkkäriksi loihdin käden käänteessä kassin uumenista kevyesti lämmenneen koulumatkan aikana sekaisinmennen hurmaavan suklaa-vanilija -vanukkaan. Pannakottatyyppisesti ylösalaisin vatkautuneen vanukkaan maut kietoutuvat kassinpohjalle unohtumisen ansiosta täyteläisen tasapaksuksi mitäänsanomattomaksi maitosuklaavanilijamassaksi. 

Täydellisen opiskelijalounasvartin täydentää pannun pohjalla puoli päivää vanunut pari kertaa lämmitetty kahvinjämä luokkatoverilta pummattujen mandariinilohkojen kera. Nautitaan melkein puhtaasta kupista ties koska avatun ikimaidon kera.

Täydellistä ruokabloggarielämää,

 eikö teistäkin?

Toivottavasti innostavat raikkaat annoskuvat inspiroivat teitä ensiviikon työpaikkaruokailujen suunnittelussa. Lounashan kuitenkin on se meidän ihmisen päivän tärkein ateria.

Pilke silmäkulmassa koti viikonloppua.

Mukavaa viikonloppua juuri sinulle Ihana Lukijani!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. mä en ole oikeasti ehtinyt käymään ruoanlaiton merkeissä omassa keittiössäni 12 päivään....