Kettureppu

¨
Pitkästä aikaa luvassa Project 333 -kuulumisia. Koulun myötä päivittäinen pukeutumiseni on - hyvin pitkälle käytännöllisyys näkökulmien sanelemana - vakiinnuttanut viime viikkoina itsensä tälläisen pyhän  farkut - paita - tennarit kolminaisuuden ympäirille. Värjysoppituntipäivinä valitsen ylleni mustaa paitaa,  muutoin turvauduin raitapaitasuosikkeihini.

Joten asuinspiraatiokuvien osalta ei ole inspiroivaa jaettavaa. Tässä vaiheessa käsityötaidon opiskelua käytännöllisyys sanelee lähtökohdat pukeutumiselle. Inspiroivan pukeutumisen aikakausi palannee  takaisin, kun opinnoissa on edetty Rookie -vaiheesta I kinda know what I am doing -vaiheeseen.

Opiskelijaelämään liittyy olennaisesti tämän P333 kauden toistaiseksi ainoa hankintani. Toteutin opitojen rahoituskuvioiden viimein selvittyä vuosia eläneen unelmani; hankin Fjällravenin ja liitin itseni "kettureppukerhoon". Haaveenani eli kauan ajatus oman keltaisen Kånken repun hankkimisesta. Olen  - mitä loistavimpien syiden varjolla - kuitenkin onnistuneesti siirtänyt ja taas siirtänyt tätä hankintnaa tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi.

Until now.

Nyt minunkin olallani keikkuu kettureppu.  Ei tosin alkupeäisen unelmani värinen keltainen yksilö. vaan käytännöllisempi P333 kokoelmani sävymaailmaan paremmin sointuva navy sininen versio.

JunttiP on ketturepusta riemuissaan - lupailee harva se päivä koristella reppuni oikean ketun häntäkarvoilla. Kun kerran koko ajan puhutaan kassista kettureppuna, niin pitäähän siinä olla kettua. Toistaiseksi reppuni on säilynyt koristeettomana - seikka, josta olen enemmäin kuin riemmuissani.

*****

Project 333 -kokoelmani tälle syksylle ja alkutalvelle ei vielåä ole kokonainen. Ostoslistallani ovat yhden järkevät syyskengät. Onhan minulla toki ne ihanat Minna Parikat, jotka kaapissa odottavat kuivia syyskelejä. Ne eivät vain tässä elämäntilanteessa ole kokoaikaisessa käytössä korkeutensa vuoksi ne kätevimmät - nykyään kun minä seison todenteolla päivät pitkät. Tarvisi hannkkia matalemmat fiksut kävelykengät.

Toinen P333 kokelmastani uupuva vaatekappale on välikelien syystakki. Niihin päiviin,  kun aamulla on vähän viileää, mutta päiväksi lämpenee vielä yli kymmeneen asteeseen. Sellainen minulta uupuu kokonaan.

Olen takin suhteen aivan hukkateillä - siksi sellaista ei ole vielä sattunut eteeni kirpparikierroksilla tai kaupoissa. Kun ei tiedä mitä haluaa, ei löytä mitään. Pitäisi piirtää muutama inspiroiva aarrekartta tai moodboard selkeyttämään vaatehankintoja.

Sounds like a plan. 
Pitänee toteuttaa sellaineen aarrekartta.

Mitäs tuumaatte aarrekarttaideasta?


Rakkaudella,
Sallamari

Harry ja William - kodin asukasmäärä kasvaa

Vaaleampi ja punaiseen taittava sai nimekseen Prinssi Harry

Oletteko koskaan kuulleet sananlaskua, joka puhuu siitä miten ajan kuluessa aviopari alkaa muistuttamaan enenevissä määrin toisiaan. Meidän kohdalla tuo sananlasku pitää aivan paikkaansa.

Tai oikeastaan me ollaan vaihdettu piirteitä ja ruvettu täydentämään toisiamma ajan myötä.

Minä oli suhteen alkuvaiheessa se, jonka sydämessä paloi absoluuttinen halu pelastaa jokainen surulliselta näyttävä kodittomuuden uhan alle joutunut eläin. Minä olin turvasatama, jonka kodin suojaa oli tervetullut milloin koditon rotta, milloin lopetusuhan alle joutunut kani. Yksi meni, toinen tuli ja kaikille löytyi lopulta oikea rakastava koti. Nykyään kotimme ovet pulassa oleville eläimille avaa JunttiP. Minä olen  se, joka sanoo viimeisen "kyllä" lausahduksen harkinan jälkeen.

Niin ovat roolit vaihtuneet.

Kiihkein koko maailman pelastamisen -palo sydämessäni on rauhoittunut  Minusta on tullut  harkitseva, sen sijaan että toimisin sekunnin harkinta-ajalla sydämen suuren palon voimalla. Nykyään mietin, että se eläin joka meille asutetaan tulisi pysyä meillä mielellään pitkään - hetkellisen turvasatamana toimimisen päivät ovat ohi.

Pitkällisen harkinnan tuloksena kotimme asukasluku nousi tänään, kun meille muutti kaksi kodinvaihtotarpeessa kärvistellyttä viljakäärmepoikaa. Edellisten omistajien elämäntilanne oli ajatunut sellaiseen pisteeseen, että näille herroille oli pikaisella aikataululla löydettävä uusi kotiosoite. Tähdet olivat selkeästi nyt oikeissa asemissaan, sillä meiltä löytyi herroille uusi koti.

Olemme puhuneet ja haaveilleet käärmeiden hankkimisesta sieltä ihan avioliiton alkupäivistä lähtien. Silloin minä lausuin eläinkaupan vauvakäärmeitä katsellessamme sellaiset maagiset sanat kuin "Joku päivä kun meillä on tasainen elämä ja oma koti voidaan sitten ottaa meille asumaan sellainen käärme joka on kotia vailla. Annetaan hyvä loppuelämä vanhalle, eikä edes mietitä uuden hankintaa."

Ajatus jäi hautumaan moneksi vuodeksi - odottamaan oikeaa hetkeä manifestoituakseen.

Rottatyttöjä hakiessaan JunttiP oli rupatellut käärmeistä. Rottien hankinnan yhteydessä meille tuli yksi ylimääräinen terraario (ensiasunnoksi tytöille, joskin päädyimme terraarion sijaan tiivistämään häkin pinnoitusta) ja haaveet käärmeestä lausuttiin yhä vahvemmin ilmoille.

Yhtenä iltapäivänä Kodinvaihtajissa oli tämä kaksikko vailla kotia. Seurasi tehokas keskustelu ja adoptiohaastattelun täyttö - niiden pohjalta tiesimme, että meillä ollaan valmiita uusiin perheenjäseniin. Niin siinä sitten kävi, että meidät valittiin ja pojat muuttivat tänään meille.

Nyt sopeudutaan yhteiselämään puolin ja toisin. Ensiksi on hiukan selviteltävä millaisista lähtökohdista meidän yhteinen taival alkaa - visuaalista tarkkailua, numeraalista mittailua ja elinympäistön uudelleen järjestelyä, sellaisista toimenpiteistä on yhteisen elomme seuraavat päivät tehty. Tutustutaan puolin ja toisin, testailaan käsittelelytottumusta ja syömätapoja.

Tänään ollaa otettu se isoin harppaus,

pojat on toivotettu tervetulleiksi uuteen kotiin.

Rauhallisempi tummaväritteinnen kaveri nimettiin Prinssi Williamiksi

Käärmeitä, rottia, kissäkuvia ja koiraelämää 

- tässähän alkaa olla ainekset kasassa eläinblogia varten.

Pysyttelen kuitenkin tästäkin eteenpäin hyväksi havaitulla linjalla.

Lemmikkikuulumisia toki luvassa lisää.

Rakkaudella,

Sallamari

#FatshameFreeFriday - 5 BodyLove kysymystä

1, Mistä pidät itsessäsi?

Minä pidän eniten itsessäni sopeutumiskykyisestä kehostani - vaakalukemista viis kehoni taipuu ja kykenee mukanani kaikkiin kivoihin liikuntalajeihin. Kehoni myös jaksaa hyvin mukanani, esimerkiksi kun nyt vaihdoin vuosikymmenen mittaisen päätetyöskentelyn fyysiseen seisomatyöhön on kehonii pysynyt arkipäivän ohjelmamuutoksessa mukana todella hyvin.

Ei pahemmin kivisele eikä kolota.

Pidän kovasti myös kasvoistani - ne ovat aikuistuneen kauniisti ajan myötävaikutuksesta.

2, Puhutko ystävillesi avoimesti kaikesta siitä mistä itsestäsi pidät?

Kyllä. Useasti antaudumme hyvään keskusteluun esimerkiksi Helsinkikodin Lindan kanssa kaikista niistä piirteistä joista itsesämme pidämme. En nykyään tietoisesti muutenkaan puhu misään yhteydessä itsestäni negatiiviseen sävyyn.

3, Onko tekemäsi BodyLove -löytöretki elämässäsi etu vai rasite?

Ehdottomasti etu. BodyLove -löytöretkelle lähteminen on tuonut - ja tuo edelleen - valtavasti iloa elämääni. Nautin BodyLove elämästä ja rakkausajattelun jakamisesta eteenpäin.

4, Osoitatko itse itsellesi,  että olet arvokas - miten sen teet?

Osoitan kyllä. Jaan omanarvonntunnetta itselleni pitämällä kiitospuheita omalle peilikuvalleni. Toisinaan pidän ihan vain tsemppipuhehetkiä itseni kanssa peilin edessä. Hemmottelen itseäni myös säännöllisesti, esimerkiksi viemällä itseni elokuviin. Elokuvatreffit itseni kanssa on ehkä parasta mitä minä voin tehdä - nautin elokuvissa käymisestä omassa seurassani.

5, Hämärtääkö BodyLove -ajattelu henkilökohtaisen rajan käsitettä? Jaatko aivan kaikke itsestäsi koko maailman nähtäväksi?

Minä koen, että BodyLove -ajattelun löytäminen on vahvistanut henkilökohtaisia rajojani. Osaan nykyisin entistä selkeämmin sanoa, että tämä asia maailmassa on todella - ja yksinomaan - minun henkilökohtainen asiani jota en välitä jakaa kenenkään toisen kanssa. Itsekunnioitukseni on löytnyt itsensä rakastamisen oivalluksen kautta ja sinä samalla olen oppinut kunnioittamaan myös toisen ihmisen henkilökohtaista aluetta paljon aikaisempaa paremmin.

Mikäli sinä haluat kysyä minulta jotakin BodyLove -teemaan liittyen, ole kiltti ja jätä kysymys kommenttina tuohon alle. Minä kirjaa ajatuksina vastauksiksi kysymyksiinne.

Oikein mukavaa viikonloppua!


Rakkaudella,

Sallamari

Syyspäiväntasaus hyvästelee kesän

Päivä, jolloin yön ja päivän kerrotaan olevan yhtä pitkiä.
Yksi neljän vuodenajan kulmakivistä. Se hetki, jolloin kiitollisin mielin siirrytään kesän riemuista syksyn loistoon.

Sen mikä kesän aikana kylvit, 
sen voit syksyn tullen kiitollisin mielin niittää.

,
Sytytin kynttilät nyt ensimmäistä kertaa kesän jälkeen.
Päivän helmeksi nousee meille niin harvinainen tilanne - koko perhe yhdessä linnoittauduttaan sohvalle katsomaan Star Wars elokuvaa.

Arvokasta perheaikaa.
Sitä meidän arjessa oikeasti on aivan liian harvoin.

Sitä olen toivonut ja nyt se on tässä.


 Sisin kiittää.

kiitos. kiitos. kiitos.

Iloista syyspäiväntasauksen hetkeä!

Rakkaudella,
Sallamari

Aivojumi

Olen hormoonivyöryn uhri.

Menkkahirviö vaani nurkan takana - kyllä, mista tuo jokakuinen vieras on vähän hirviö niin tervetullut ja kehonn hyvinvoinnin mittarina tarpeellinen kun onkin - itku on pinnassa ja kaikki herkistää. Viikonloppu oli niin täynnä ihanaa ilon tunnetta siitä, että sai jakaa eteenpäin itselle tuttuja rakkaita asioita iloisessa seurassa.  Sitten koitti maanantai ja arki alkoi tänään sillä, että palaasi itse oppimaan. Vähemmästäkin nyrjähtää aivot.

Tänään itketti aivan muista syistä. Eteenpäin vino tukanleikkuu tuntui oikeasti lähes mahdottomalta hahmottoo - mikä sormi vie mitä karvaa mihin suuntaan.

Sokerina pohjalla ensimmäinen leikkauskoe.

Maailmankaikkeus haastaa oppimaan.

Siinä minä sitten opiskelin aivot vinksallaan irtipäästämistä ja luottamusta. Puskin pehmeästi itseäni siihen tilaan, jossa epäonnistumisesta ei enää rokoteta vaan epäonnistuminen tietää kannustusta ja opastusta toisenlaisiin toimintatapoihin. Opiskelin irroittautumaan pakonomaisesta tarpeesta olla se paras.

Aivot  ovat vinksallaan leikkuusuunnista, 
koska sairas osa minussa hokee koko ajan että mun on osattava leikata paremmin.

Paremmin kuin muut.
Paremmin kuin opettaja.
Paremmin kuin kukaan.

Se samainen osa pelkään kuollakseen, että jos mä en oo paras seuraa kaikesn yrittämisen tuloksena pystyynhaukkuminen ja huutoa. Että sitten mulle kerrotaan taas, että ei musta oikeasti ole mihinkään - sehän tarkoittaisi sitä, että mun suurin unelma valuisi multa pois.

Oppiana mä muistutan hetkittäinn piestyä koiraa. Kokoajan peloissaa valmiina ottamaan vastaan rangaistus, kun hallitseva taho kokee että on tapahtunut väärä teko. Oi pojat miten mä koitan myös miellyttää - raada edes kerran kehuja ja rapsutuksia. Että voisi tuntea osaavansa tuon mielestä jotakin.

Todellinen minäni sanoo ihan toista.

Todellinen minäni kannustaa rohkeasti luottamaan niihin aistimuksiin, että tässä tilassa kaikki on aivan toisenlailla kuin mihin sitä työelämässä ennen on tottunut. Rankaisun ja vähättelyn sijaan luvassa on ohjeistustsa ja vierihoitoa

"Me ollaan vihdoin tilassa jossa on lupa oppia.
On lupa erehtyä ja erehdyksen kautta oivaltaa.
Se lupa on osoitettu ihan kaikille - myös Sallamarille."

Ole siinä sitten kaiken tämän kakofonian keskellä
kun menkkahirviä vielä lurkkii nurkan takana.


*****


Tänään mä opettelin luottamaan ja päästämään irti onnistumisen pakosta.

Tein leikkuutehtävän - leikkasin vähän huolimattomammin kuin vaativa ääni sisälläni halusi minun tekevän. Kapinoin perkele.

Haastoin itseni katsomaan mihin se johtaa.

Ei luokan parhaasee suoritukseen,
mutta close enohg.

Koulunn suurin anti näiden ensi viikkojen aika on ollut "Close Enough" -käsite.
Se, että vähemmänn kuin täydellinen non rittävästi.

Siinä onn allekirjoittaneella tymaata,
harjoittelu on jo hyvällä alulla.

Tänään close enough oli riittävästi.
Sen verran riittävästi, että päästin työn käsistäni.

Osa mielestä pohtii sitä vielä, mutta sielläpähän pohtii.

Se oli hyvä harjoitustyö - sellainen, jossa on paljon opinkappaleita.
Rutkasti parannettavaa,
Arvokkaita asioita mitä oppia.

Juuri sellainen työ, joka minun tarvitsi tehdä opintojen tässä vaiheessa.
Äärimmäisen tärkeä työ itseni kannalta.

Toiset opettelevat täydellisyyden tavoittelua,
minä opettelen siitä pois.

Close Enough.

Rivien välistä blogiani pidempään lueskellut saattaa hahmottaa miten isosta opintokokonaisuudesta kohdallani tässä on kyse. Käsillä on jotakin sellaista, jossa piilee valtava oivallusmahdollisuus.

Täydellinen tilaisuus ihmisenä kasvamiseen.

That is what I am looking for.


Aika laskea irti näistä tuntemuksista.
Tunne on rekisteröity, jäsennetty ja jaettu kanssanne.

Nyt minä voin olla tuon tehtävän osalta tunnekuohuista vapaa.


Kohti aivan toisenlaisia fiiliksiä - kotitehtävän kimppuun.
Suuntaan tekemään nyt toisenlaista kivaa.



Mukavaa uutta viikkoa!


Rakkaudella,
Sallamari

Dinosaurustanssi

Olipa kerran päivä, jonka mittaan syntyi Velociraptor -tanssi. 

Demonstroin ryhmälle ihania naisia ihmiskehon luontaista tapaa oppia uusia liikkeitä. Kerroin vilkkaasti elehdellen siitä, miten oppiessaan uutta meidän aivomme keskittyvät helposti keholle uudenlaiseen tekemiseen niin täydellisesti, että kaikki nuo jokapäiväisessä arkisessa käytössä olevat muiden kehonosien luonnolliset liikeradat ja luontaiset asennot unohtuvat.

 Tästä seuraa hassuja ilmeitä, keskittymisestä kipristyviä raajoja ja intensiivistä yhteen pisteeseen tuijotusta - muistuttaa äkkiseltään katsottuna nälkäistä dinosaurusta. 

Dinosaurustelun lomassa sitä myös opittiin, ymmärrettiin ja oivallettiin - synnytellen siinä sivussa sitten vielä eloon käsite tälläisestä dinosaurustanssista.

Ensimmäinen BodyLove kurrsin viikonloppu on takana. 

Sydän on täynnä lämpöä ja kiitollsuutta.

Valehtelisin silmät ja suut täyteen, jos väittäisin ettei perjantaina jännittänyt yhtään. Paluu minulle tutun asian ohjaamiseen ja tiedon välittäjän rooliin reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen jännitti oikeasti - vieläkö-musta-on-ja-voinko-mä-oikeasti-osata-sellasta.

Pakko on tässä kohtaan palata ajassa reilu vuosi taaksepäin. Niihin hetkiin koin oikeasti koin oivaltaneeni BodyLove ajattelun, terapia oivallusten, positiivisien life coaching kokemusten ja burleskiharrastuksen yhteen punoutuneen voiman elämässä - sen, miten kaikesta noista yhdistelmänä on syntynyt sellainen ihastuttava sekoitus itsensä rakastamisen oivalluksiin. 

Yhtenä sunnuntaisena iltapäivänä minä sitten kasasin aarrekartaksi suuren unelman - haluni palata ohjaushommiin. Auttaa ja tsempata muita ihmisiä oivaltamaan näitä samankaltaisia itsensä rakastamista sekä minäkuvaa vahvistavia juttuja, joita minä olen saanut oivaltaa.

Piirsin kartaan Burleskia ja BodyLove ajattelua. BodyLove ajatuksia burleskin liikekielen kautta - tarinan siitä, miten kehoaan liikuttamalla voi rohkeasti tehdä tutkimusmatkaan itseensä ja löytä syvälle sisimpään kätketyt aarteet.

Ihanan Minän.

Samaan karttaan piirtyi ajatus burleskin liikekielen pohjalle rakennettujen BodyLove harjoitteiden lomassa jakaa eteenpäin perustietoutta burleskin historiasta. Herättää kenties ihmisissä kaito iinnostus burleskia kohtaan taidemuotona, ohjaamalla heitä oikeaan suuntaa mistä löytää lisätietoa burleskimaailmasta. 

Hiljaisina päivinä kasasin kurssimateriaalia kokoon ajatuksena, että kun aika on oikea ja tarvittava materiaali kasassa minulle tarkoitettu tilaisuus kaiken tiedon jakamiseen ilmestyy elämääni.

Tiedättehän te - oikea aika, oikea paikka ja kaikki on valmiina.

Iki-ihanaa klassikkoelokuvaa Wayne's World II lainaten:

"If you book them they will come."

Ja kun kaikki tarvittavat elementit minussa viimein olivat oikeassa linjassa, tilaisuus haaveilemalleni BodyLove feat Burleski -kurssille saapui elämääni. 

Tuli hetki ottaa viimeinen askel menneisyydestä irtipäästämiseen.

On tullut aika päästää irti siitä kaikesta kauhusta joka päätti liikunnanohjausuran. Aika hyvästellä kaikki ne pahat loukkaavat sanat ja ne nöyryyttävät teot, jonka läpi minut raahattiin. 

Voisin kuvata olleeni ohjauksesta luopumispäätökseni hetkellä, kuin sisällisodan raunioittama kaupunki.Enemmän pommeja pudotin kyllä minä sairaan ja terveen puolen taisteluissa mieleni herruudesta - vaikka kyllähän ulkopuolinen taho aika hyvin moukaroi myös. Savuavat rauniot, kaikki kaunis ja iloa ihmisille tuottanut haudattuna luhistuneen romun alle.

Romuja on raivattu viimeiset kahdeksan vuotta, 

uutta rakennusta pystytetty rauniotalojen paikalle 

- nyt viimein avajaisten vuoro.

Aika päästää ihmiset nauttimaan siitä mitä minulla on tarjottavana.

Aika palata sellaisTen juttujen pariin, missä mä oikeasti olen hyvä - vaikka hetkellisesti raunioitinkin kaiken - aika palata ohjaamaan ja tsemppaamaan.

Motivoimaan toisia ja rohkaisemaan kannustamalla ihmisiä ylittämään omat ennakkokäsityksensä. Rikkomaan rajoja ja huomaamaa miten perkeleen matava tyyppi itse kukin on. Miten paljon sitä uskaltaa ja miten pitkälle rohkenee - rohkeuteen tarvitseen ehkä sen hetken, kun joku kävelee rinnalla ja rohkaisee rakkaudella jatkamaan.

Rohkaisun ja rinnallakävelyn minä osaan.

Siinä minä olen OIKEASTI hyvä.

Ensiminuutit hirvitti, mitä jos noi ajattelee että musta ei oo tähän.

Vanhvempi ääni sisällä sanoi, että kun sydämestään rakkaudella asian tekee tuottaa iloa ja innostusta ympärilleen. Rakkaus on tarttuvaa.

Rakkaus sydämessä lähdin kurssilaisten kanssa matkalle.

Matkalle meihin itseemme.

Ensimmäinen viikonloppu kurssittelua takana,

sydän on niin täynnä liikutusta ja kiitollisuutta.

Mä tiedän olevani oikeilla jäjillä.

Mä olen löytänyt jotakin.

Ne hymyilivät ja oivalsivat itsesään jotakin uutta.

Löysivät ensimmäisen palan,

ottivat ensimmäisen askeleen polullaan.

Pääsivät matkan alkuun.

Hymyilivät ja nauroivat.

Mä sain ne nauramaan jakamalla rakkautta.

Enempää en voi toivoa.

Mä odotan innolla lisää.

kiitos. kiitos. kiitos.

Näihin tunnelmiin!

Rakkaudella,

Sallamari

#FatshameFreeFriday - hauskaanpidon pitää lähteä sisältäsi

Mukavaa viikonloppua!
Minun viikonloppuni vierähtää iloisissa tunnelmissa burleskikurssin parissa.


Rakkaudella,
Sallamari

Onnellista opiskelijaelämää

Sakset laulaa ja fööni hurisee - vuoroin leikataan ja föönataan.

"Asiakas päättikin nyt, että haluaa ihan tasaisen ehjärakenteisen tukkamallin." - eikun sakset käteen ja totauttamaan asiakkaan visiota. "Ihan kivahan tämä on ja kauniin tasainen, Asiakas nyt vaan on kuitenkin tullut siihen tulokseen, tämä tukkamalli saisi sittenkin pidetä etuosaa kohti" - selvä homma, sakset laulamaan ja leikkuuhommiiin.

Toistamisessa piilee oppimisen taika.

Ehkä tuhannennen leikkuun jälkee voi jo sanoa hanskaavansa jotakin.

Ensimmäisiä leikkausharjoituksia viime viikolta

...ja näissä mitoissa mennään tällä viikolla.


Viime viikolla oli vielä niin hakusessa miten päin sakset istuu sormille tai miten kamataan yksi suora osio tukasta. Tänään sakset jo löytävät paikkansa kädessä ihan huomaamatta ja kampa liikkuu kädestä toiseen ilman kummempia ajatuksia. Päänvaivaa tuottaa miten leikata suoraa viistoa linjaa ensin yhteen ja heti perään toiseen suuntaa. Tuntuu hetkittäin, että mun aivot ei kekkaa tätä ikinä - ensi viikolla jossakin kymmenennen leikkauskerran kohdalla sitä herää sitten huomaamaan, että oikean suuntaiset leikkuulinjat vaan ilmestyvät. Tuonne tai tänne, ylös tai alas, eteen tai taaksi - tuttua puhetta, eikä samanmoista hepreaa kuin vielä tänään oli.

Naurin opiskelusta ja uusien taitojen oppimisesta aivan täysillä. Taitojen lisäksi on opittu myös ämpärikaupalla teoriaa. Sopivassa suhteessa motoriikka haasteita ja aivopähkinöitä.

Syitä ja seurauksia.
Tee väärin, havainnoi ja korjaa. Ensi kerralla osuu lähemmäs jo heti ensi yrittämällä.

Koulussa parasta on mahdollisuudet erehtyimiselle - kukaan ei hauku, eikä soimaa. Ohjaa ja oppastaa kylläkin. Erehdy ja opi - ymmärrä missä mentiin metsään ja tiedä keinot oikeaan lopputulokseen tästä erehtymisestäsi eteenpäin. AINA.


Se tunne, kun herää joka aamu iloisena odottaen uutta koulupäivää.
Haluan pitää tästä tunteesta kiinni ikuisesti - tälläisiä päiviä lisää elämääni.

Kiitos.


Luvassa lisää koulukuulumisia ja kuvia - stay tuned.
pa. jos opiskelussani sinua kiinnostaa jokin juttu aivan erityisesti vinkkaa siitä tai kysy asiasta kommentilla niin paneudun asiaan enemmän tulevissa koulupostauksissa.


Rakkaudella,
Sallamari

Miten unelmat toteutuvat

Kirjallinen aarrekarttani tämän vuoden heinäkuulta

1. Suunnittele - mieti tarkkaan mitä oikeasti haluat. Aarrekarttalla voi sanojen ja kuvien avulla ihastuttavalla tavalla selventää ajatuksiaan päämäärän suhteen

2. Usko unelmaasi - Unelmaan on lupa uskoa silloinkin kun kaikki heitää häränpyllyä, eikä missään näyn järjen häivää. Kerro itsellesi  joka käänteessä, että tämä ja tuo unelma juttu on osa elämääni. Tälläinen minun unelmani on, tälläinen on elämäni unelma läsnä -  näitä asioita minun elämäni pitää sisällään, tältä se tuntuu ja tältä se tuoksuu.

3. Elä unelmaasi totenajoka hetki - aloita eläminen nyt, kun unelma on vasta kaukaa häämöttävä haave mielen sopukoissa

4. Luo unelma näkyväksi - puhu siitä, elä sen kanssa. Katso kuvia unelmastasi joka päivä.

5. Pala palalta kiitollisena vastaanota unelmaasi kohti ohjaavia uusia asioita elämääsi  - ruoki ja ravitse unelmaasi olen kiitollinen kaikesta jo saavuttamastasi joka ikinen päivä.

6. Uskaltaudu nauttimaan elämästä - jokainen hetki, myös tämä jolloin olet ehkä miljoonan askeleen päässä unelmastasi, on arvokas ja tärkeä hetki elämässäsi.

7. Osoita kiitollisuutta  - sano usein kiitos. Kaikesta voi olla kiitollinen ja kaikelle elämässä voi lausua sydämellisen kiitoksensa.

8. Laita hyvä kiertämään, että se voi palata luoksesi  - yksi unelma koostuu lukemattomista hyvän palasista.


*****

Tänään yksi elämäni suuri unelma on yhden askeleen verran enemmän totta.
Minut tavoitti viesti TE-toimistolta - "Koulutusten valintaryhmä on tehnyt myönteisen ratkaisun omaehtoisesta opiskelusta työttömyysetuudella."

Minulla on unelma uudesta ammatista - unelmoin parturi-kampaajan työstä.
Minulla on opiskelupaikka ja siellä alkaneet opinnot vievät minua kohti unelmaa.
Minulle järjestyi rahoitus, jonka avulla huoletta opiskella kohti unelma-ammattiani.

Sydän on täynnä kiitollisuutta.
Aarrekartta on ohjannut minut tähän pisteeseen,
nyt on työn vuoro.

Mikään ei tule ilmaiseksi ja odottamalla.
Panostamalla itse tekemiseen sekä kiitollisuudella, niillä pääsee pitkälle.


Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Haluan rohkaista teitä tällä kertomuksella unelmoimaan suuria.
Isoja unelmia ja rohkeutta elää ne todeksi.

Sitä minä teille tänään toivotan.


Rakkaudella,
Sallamari

Halpisperuukki käyttökuntoon

Aivan kuin koulussa ei saisi tarpeekseen peuhata hiusten parissa. Innostuin hetkellisessä kotitehtävien puutteessa tuunaamaan uuteen uskoon tämänn Ebaystä alle viidellä eurolla huutamani peruukin. 

Originaalikuosissaan tuo peruukki oli aika kammottava - omituisen rukea, vähän kiharainen, hurjan kiiltävä epämääräisen oloisella etutukalla varustettu tukkahirviö.

Aloitin peruukin tuunaamisen uittamalla karvareuhkaa päivän verran laimeassa pyykinhuuhteluaine+vesi -seoksessa suurimman kiillon häivyttämiseksi. Peruukin kiuvuttua oli seuraavana vuorossa sitten otsatukan raivaus - tukka kiinni styrox päähän, pää teipillä kiinni pöytää ja eikun leikkaamaan.

Eipä muuten ollut ihan iisi homma tuo peruukin leikkaus - kovin sitkeää ja saksien alta karkaavan sorttista on tuo muovitukkakuitu. Ilmeisesti keittiösaksenikaan eivät ole aivan primakuntoiset,  otsatukka näyttää siksi hiukan itse nyrhityltä - ei uskoisi äkkivivlkaisulla hiusalaa opiskelevan leikkaamaksi. Ostoslistalla on uudet monitoimisakset ja niiden saavuttua trimmailen otsatukkaosiota hieman lisää.

Takatukkaan kiepsautin Cry Baby -elokuvan inspiroimana tuollaisen reippaan Square Girl -henkisen terhakkaan poninhännän. Pinneillä hyvin tuettuna ponkkari heilahtelee iloisesti puolelta toiselle peruukkin päässä kulkiessani. Huolellisen pinnittämisen tuloksena ponkkari myös pysyy hyvin kuosissaan tiukemmassakin menossa.

Loppusilauksena vielä reilu kourallinen kuivashampoota taltuttamaan ylenpalttinen kiilto peruukista. Luulen, että tulevilla käyttökerroilla tuputtelen viellä hiukan tavallista talkkia peruukin pituusosaan lisäämään "luonnollista" mattavaikutelmaa.

Vastaus kysymykseen "Ootko koskaan aatellut, miltä sä näyttäisit normaalilla tukalla?"

Peruukki pinnien avulla päähän kiinni ja kapea huivi koristeeksi häivyttämään oman tukan ja peruukin reuna-alueita. Toimiva kokonaisuus siitä viimein tuli.

Meinasin ensi sillmäyksellä nakata enemään koko tukan,

oli sellainen "tää ei oo yhtään mun näköinen" -alkufiilis.

Pienellä muokkauksella taipui hienosti käyttökuntoon tämäkin peruukki.

Yksi peruukki odottelee vielä laatikossa tuunausta.

Saa nähdä tuleeko koulusta leikkausharjoitus kotitehtäväksi vai pureudunko "oikeaa hiustenleikkuuta" odotellessa lisää peruukkileikkeihin.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Kesytyshommia

Takana on nyt reilu viikko yhteiselämää rottatyttöjen kanssa. Arkaparka-vauvarottasista on kasvanut reilussa viikossa rohkeita nuoria neitejä. Häkin ovea avatessa sipsutellaan nyt jo nuuskutellen tervehtimään ovelle saapunutta. Syliin tuleminen tapahtuu ulkoiluhetken koittaessa jo nyt usein rottien omasta toimesta - laitan käden häkin sisälle ja rohkein Zelda saapuu haistelemaan sinua ja pian jo kiipeää kättä pitkin olkapäälle. Olkapäällä hengailu tuntuu olevan neitien suurta huvia, sulassa sovussa kaikki tytöt asettuvat saman ihmisen olkapäälle seikkailemaan.

Zelda osoittaa johtajan elkeitä rohkeudellaan - aina ensimmäisenä kokeilemassa kaikkea uutta. Näiden ensimmäisten päivien perusteellla vaikutaa siltä, ett. Zeldasta saattaisi löytyä potentiaalia rotta-agility harrastukseen.

Hupparin taskuun ja paidan sisälle on käsittelyharjoitusissa myös kova tunku - jännittäviä piilopaikkoja, joissa lepäillä hetki ennenkuin sitä suunnataan tutkailemaan ympäristöä vähän lisää.

Rottatytöt ovat totaalisesti sulattaneet täällä sydämiä.

Ne vain ovat niin suloisia ja ihania otuksia.

Tälläisissä tunnelmissa uutta viikkoa kohti!

Rakkaudella,

Sallamari

#FatshameFreeFriday - Ihana sinä

Itsestään on lupa huolehtia,

muista antaa aikaa ja rakkautta itsellesi.

Riitävästi unta, 

mukava määrä liikettä ja 

hyvältä juuri minulle mieleistä maistuvaa ravintoa.

Haatan teidän tämän viikonlopun ajan muistuttamaan itseänne rakkaudesta.

Aina kun kävelet peillaavan pinnan ohi, 

kerro itsellesi miten rakaastat itseäsi.

Olet ihana, olet minulle rakas.

Aina peilin ohittaessa.

Ääneen kotona, hiljaa mielessä kaupungilla.

Because you are worth it!

Rakkaudella,

Sallamari

Epäsäännölliset ruoka-ajat

Pitkästä aikaa vähän syömishäiriökuulumia
- tai oikeammin kai pitäisi sanoa toipumiskuulumisia.

Osaan nykyisin luontevasti keskusteluissa sanoa ääneen olevani syömishäiriöstä toipunut - mä olen sairastanut syömishäiriön, nyttemmin siitä toipunut. Blogiin kirjoittaessa tulee helposti vielä kirjoitettua syömishäiriökuulumisia, sillä jotekin toipumiskuulumisien kertominen tuntuu hassulta tavalta kirjoittaa asiaan. Ehkä voisi kirjoittaa  että tässä postauksessa puhelen tämän hetkisistä tunnelmista ja kuulumisistani syömishäiriöstä toipuneen, siinä samalla kertoa tunnelmia sekä ajatuksiaq ruoan ja syömisten suhteen.

Postausaloituksen pohdinnasta itse asiaan.

Ruokaan liittyvät pakkoajatukset ovat poissa. Syöminen ei ahdista, eikä tässä elämän hetkessä syötävät asiat enää toimi rangaistuksena/palkintona märittäen sitä olenko onnistunut tai epäonnistuut asioita omasta mielestäni asioissa.  Ruoka on viimeinkin elämässäni vain ruokaa - jotakin sellaista joka ruokkii kehoni tai jota nautitaan ilo sydämessä hyvän maun vuoksi.

Jotakin mitä ei tarvitse pelätä tai hävetä.
Ruoka on luonteva asia,
syöminen luonteva neutraali tapahtuma.

Ahdistuneen olotilan huomaan ajoittain yhä edelleen talttuvan helpommin karkkipussilla, kuin Mind Fullness -harjoitteiden avulla. Tiedostan milloin karkkipussi tai toinen juustovoileipä on napattu ahdistuneen olon vuoksi ja milloin siksi, että on oikeasti nälkä tai että juuri nyt teki mieli karkkia. Ahdistuneen olon näennäinen helpottuminen syömisen kautta on niin kovin monen vuoden aikana mieleni sopukoihin taottu opittu toimintamalli, josta pois oppiminen ei onnistu aivan kädenkäännteessä.

Ahdistuksen hiljentämiseksi tapahtunut syöminen ei ahdista minua enää millään tavalla - pyrin havainnon tehtyänni analysoimaan ja oppimaan omista toimintamalleista. Minä söin koska ahdisti : mikä ahdistaa ja miten siitä ahdistavasta tekijästä päästää eroon. Oliko syömistä edeltäneessä hetkessä nälkä ja huomaanko ylimääräisen ahdistusta hiljentävän leivän olleen ikään kuin helppo jatkotoimenpide nälkätunteelle.

Opiskelujen aloitus on saattanut minut tilanteeseen, jossa ajatuksella pitää tarkkailla omaa syömistään ja ruokailurytmin säännöllisyyttä. Opetuksemme todellisia ammattitilanteita -imitoivan opetustavan vuoksi tilaisuuksia skipata ruoka "hyvällä tekosyyllä" tarjoituu eteen aivan kultalautasella kannettuna. On helppoa antautua ajatuksell,että minä teen nyt tuonjutun ja syön sitten jos ehdin sen sijaan että tietoisesti irroittaa itsensä olemattomasta velvollisuuden tunteesta - tai hetkeen uppoutumisestaan -  laskisi työvälineet alas ja menisi ruokatunnille, aina kun kehoitus sellaiseen käy.

Ihan huomaamataaan voisi livahtaa läpi päivän syömättä.
Sitähän laihtuisi vaikka samalla.

Houkuttelevaa.
Mutta niin petollista.

Itseään siinä satuttaisi.

Siksi minä teen aina tilaisuuden tullen koulupäivän aikana kaksi asiaa,
istun hetkeksi ja syön jotakin.

Jotta työelämässäkin muistan aina tilaisuuden tullen levätä ja syödä. Opettelen "uuden elämäni" ensimmäisestä päivästä alkaen ehdointahdoin itseni toimaan ja ajattelemaan jokaisen taukohetken levon ja syömisen tilaksi.

Sillätavalla säilyy ruokailurytmi, 
eikä pääse nälkävelka yllättämään.

Minulla näläntunteen havainnointi ja siihen reagointi on hiukan vielä hakusessa. Pieniruokainen päivä - unohdin kai syödä tai en oikein sillätavalla ehtinyt syödä - purkautui tänään turhautuneena kiukkuitkuna Lidlin pakastealtaalla. Kun minä ihan oikeasti tämän yhden kerran vuodessa olisin halunnut pannupitsan ja näillä ei oo täällä pannnupitsaa - havainto päättyi pieneen itkuun.

Itkin pannupitsattomuutta Lidlin pakastealtaan ääressä.

Oikeasti olin vain vähän väsynyt ja todella nälkäinen
- pannnupitsasta haaveileva karhunnälkäinen väsynyt opiskelija.

Itkemässä pakastealtaalla.

Kuulostaa dramaattiselta tosiTV kohtaukselta.

JunttiP kysyy hellästi
"Kulta, onkohan sulla vähän nälkä?"

"Joo."

"Otetaanko tämän kerran tavallinen pitsä niin pääset nopsasti syömään?"

"Joo."


Istu ja syö aina kun voit.
Tuolla reseptillä sitä tulevina kuukausina voi säästyä monelta draamalta.

Säännöllisessä ruokarytmissä piilee hyvän olon salaisuus.
Lounaan skippaaminen ei kannata.

So say we all.

Aika pitkälle ollaan siis edetty syömishäiriön pahimmista päivistä.
Tiedostavaan tietoisen syömisen päiviin.

Olen ylpeä itsestäni.


Tälläistä minulle nykyään syömisten osalta kuuluu.


Rakkaudella,
Sallamari

Kerrankin housutettuna

Blogia vakituisempaan lukevaa ei yllätä, kun kerron olevani hyvin vannoutuneesti hameihmisiä. Hameeseen - tai mekkoon - sonnustaumisessa nyt vain on sitä jotakin sellaista, mikä tuntuu päällevedettynä oikeasti omanlaiselta.

Hetkittäinn käytännöllisyys ajaa filistelyn ohi ja todellinen minä sanoo vakaasti, että on tarpeen pukeutua toisenlailla kuin siihen omaa silmää kaikista eniten miellyttävään juttuun. Niinpä tulevaa kouluvuotta silmällä pitäen rakensin tämän syksyn uuden Project 333 -kokoelmani käytännöllisyyteen mielessäni vedoten housujen ympärille. 

P333 -kokoelmassani on kolmet pitkät housut - yhdet farkut ja kahdet farkkukankaiset jeggins -tyyppiset housut. Housuni ovat leikkaukseltaan hyvin kapealinjaiset ja istuvat reisiä vasten napakasti.  Lahkeita käärimällä housuista saa loihdittua mukavasti hiukan fiftarihenkisen farkkuratkaisun.

Ajtuksen tasolla jännitin housuja jonkin verran. Mietin osaisinko yhdistää housuja mitenkään olemassaolevaan paitavalikoimaan niin, että saisin kokonaisuudesta itseni näköisen.

 Jännitin aivan suotta. 

Project 333 -vaatekaapin hienous piilee siinä, että huolella valittujen vaatekappaleiden yhdistely tuottaa aina oman näköisen asukokonaisuuden. Kun ei ole liikaa ysittäisiä vaatekappaleita, joiden  joukosta  miettiä sopivaa ei tule määräsokeutta - yhdistelmä onnistuu takuuvarmasti.

Punainen raitapaita, mustat housut ja Creeperit.
Tukkaas paidan sävyyn matsäävä huivi ja minun näköinen kokonaisuus on valmis.

Tähän asukuvaan sattu ihan vahingossa tuo samainen punavalkoinen paita
 (löytyy  myös mustavalkoisena ja toimii yhtä hienosti).
Jalassa tuman sineset farkut ja mustat tylppäkorkoiset korkkarit.
Tukkaa suojaamaan on heitetty rennosti turbaaniksi kietaistu musta huivi.
Jälleen täysin minun näköiseni kokonaisuus.

Jätin tuoreeseen P333 -kokoelmaan myös tämän jumpsuitin
 - speaciaalitilaisuuksia ja yhtä tietyn tyyppistä fiilsitä varten.
Vyötäröllä vyö lumassa linjaa, jalassa mustat perus balleriinat,
tukassa tämän syksyn uusin oivallukseni - tuplahuiviturbaani.
Minulta näyttää tämäkin yhdistelmä.

Fiftarityylä henkivä meikki viimeistelee asukokonaisuuden.
Tuo kirkkaanpunainen lumenen huulikiilto on tämän syksyn suurin meikkisuosikkini.
Tukka on tällä hetkellä hyvin Bad Hair Day -tilassa ; väritön ja täysin poissa muodosta.
Mutta ei auta kun kestää vielä hetki,  että päästää koulussa harjoittelemaan värihommia.

Tälläiseltä näyttää tämän syksyn alku Project 333 -kokoelmani osalta.
Lisää inspiaatiokuvia luvassa tuonnenpana.

Joko teillä on syksy saapunut vaatekaappiin?

Project 333 -vaatekaappiin liittyvät kysymykset ovat tervetulleita. Samoin asukuvatoiveita saa esittää - jos inspiroi nähdä esimerkiksi jotakin tiettyä tilannetta varten P333 -vaatekaapista kasattu asu, vinkkaa ihmeessä niin minä laitan kuvia esille.

Mukavaa keskiviikkoa!
Puolessavälissä "uuden elämäni" ennsimmäistä viikkoa ollaan jo.

Rakkaudella,

Sallamari

Ensimmäinen koulupäivä

Harjoja, kampoja ja kaikkea muuta tarpeellista.

 Juuri nyt  Helsinkikoti on hiljainen - Linda nukkuu sängyssään minä köllöttelen sohvalla. Toinen on väsynyt raskaudesta, toinen ensimmäisestä koulupäivästää.

Ensimmäinen sanamielleyhtymä ajatellessani tätä ensimmäistä koulupäivääni on - väsymys. Väsymys kieli, että viimeiset kuukaudet on tullut elettyä aikataulutonta elämää. Paluuta aikataulutettuun elämään onkin odotettu.

Tänää siis kääntyi uusi lehti elämässäni. Edessä siintää 18 kuukautta tiukkaohjelmaista opiskelijaelämää, jonka tavoitteena häämöttää hiusalan perustutkinto keväällä 2017.

Opiskelupaikkani on Helsingissä toimiva yksityinen kampaamokoulu Unika Hairstyle. Unika on ainutlaatuinen kampaamokoulu Suomessa - oppilaitos on yksityinen, mutta siitä huolimatta opiskelu on tarvikemaksuja lukuunottamatta täysin ilmaista.

Koulutus on käytännönläheistä, opetus painottuu ohjatussa ympäsitössä tapahtuvaan todelliisten asiakastilanteiden henkilökohtaiseen kokemiseen. Koulua meillä on kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, aamu kahdeksan ja ilta kahden välisessä aikahaarukassa.

Koulun kuluessa suoritetaan koko liuta edistymistä mittaavia tasokokeita - päästäkseen opinnoissa seuraavaan vaiheeseen on kulloinenkin tasokoe tietekin suoritettava hyväksytysti.

Tiukka on tahti - kotona ehtii hyvällä onnella käydä nukkumassa.

On hetkiä, jolloin yksi pää ei riitä - kaikki kolme päätäni.

Jaa, että mitäkö opiskelu Unikassa sitten kaikenkaikkiaan kustantaa

ja millä tälläisiä opintoja sitten voi rahoittaa?

Opiskelu itsesään on ilmaista, opintomateriaali- ja työvälinekustannuksina perii oppilaitos meiltä opiskelijoilta 1240 Euroa. Hintaan kuuluvan opiskeluvälinepaketin kaikki opiskeluvälineet jäävät opiskelijan omaan käyttöön valmistumisen jälkeen. Onhan se hyvä olla välineet, joilla harjoittaa sitä  ammattia hyväkksytystä tutkintosuorituksesta kertovan documentin käteen saatuaan.

Opintojen rahoitus on omalla kohdallani vielä hiukan avoin kysymys. Peruslähtöisesti opinnot Unikassa on mahdollista rahoittaa muiden toisenasteen opintojen lailla opintotuen ja -lainan avulla. Aika moni meistä opintonsa rahoiitaa juuri näin.

Itselläni on tähtäimessä toinen reitti - Omaehtoisen Opiskelun tuki. Omaehtoisen opiskelun tuki on TE toimiston myöntämä rahoitus - työttömyyspäiväraha ateriakorvauskorotusella - työttömän henkilön työttömyysaikana tapahtuvaan työllistymistä edistäviä opintoja varten. Tuen myötäminen harkitaan tapauskohtaisesti, jote yksiselitteisesti ei kukaan osaa sanoa milloin tukea myönnetään ja milloin ei. Oma hakemukseni odottaa tällä hetkellä edelleen käsittelyä TE -toimiston jonossa - elokuu/syyskuu taite on kuulemma sen verran ruuhkaista aikaa, että päätöksen saaminen venyy.

Kun oma tilanne tästä selkiää ja lopullinen päätös tulee, kirjoitan aiheesta omiin kokemuksiin perustue vinkkejä sisältävän oman postauksen.

*****

Meni rahoituksen osalta niin tai näin minä olen innokkaana päässyt opintojen alkuun.

Odotan kovasti tulevia koulupäiviä ja sitä, että päästään vihdoin käsiksi itse asiaan - ensimmäinen koulupäivä kului enemmän ja vähemmän talon tavoille opettelussa ja oman työkalupakin kuntoon saattamisen merkeissä. Huomisesta alken päästään käsiksi tositoimiin.

Täysin irrallinen oikeastaan mihinkään liittymätön sivuhuomio tähän väliin  - omistan juuri nyt enemmän hiusharjoja ja -kampoja kuin milloinkaan aikaisemminn tässä elämässä. Omistan myös elämäni ensimmäisen oikean kunnollisen hiustekuivaajan - tähän saakka on menty kympin Citymarketfööneillä.

Tukkajuttuja lisää luvassa, samoin opiskelijaelämän kuulumisia.

Stay tuned!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. kysymykset koulua ja aikuisiällä opiskelua koskien ovat tervetulleita.

Kolme prinsessaa

Perheemme lemmikkikatraaseen liittyi tällä viikolla kolme hurmaavaa kesyrottatyttöä.

Haluankin nyt esitellä perheemme uudet prinsessat; ylimmäisenä kasassa Princess Leia, etualalla pää vasemmalle päin Princess Zelda ja hänen takanaan Princess Peach. Nimien suhteen jatkettiin kissamme Mau Prinsessa Victorian viitoittamalla - hyväksi havaitulla - prinsessa teema -linjalla. 

Alunalkaen suunnitelmissamme oli hankkia rottakaksikkko. Kävikin niin, että kasvattajalla oli poikueesta jäljellä nämä kolme tyttörottaa, emmekä hennonneet valita niistä vain kahta jättäen yhtä yksinään odottelemaan viraaseen laumaan mahdollista pääsyä. Mukavampi niiden on olla tutussa turvallisessa sisarustiimissä.

Rottatytöt ovat siis sisaruksia keskenään. Tällä hetkellä ikää näillä tyttösillä on reilut viisi viikkoa ja kooltaan tytöt ovat keskiverto hiiren kokoisia - pieniä tyttöjä siis vielä.

Ensimmäiset päivät täällä uudessa kodissa on vietetty tämä talon ääniin ja uusiin tuoksuihin totutellessa. Eilen ja tänään olen viettänyt muutamia tunteja peruskesytyksen merkeissä ja hienosti tytöt ovat uusien ihmisten käsiteltävänä oloon tottuneet. Antavat silittää, ottaa kiinni ja viihtyvät uteliaina sylissä.

Alkuviikosta julkaisemassani Sneak-A-Peak postauksen kuvissa vilahtanut pahvilaatikko sisälsi Zooplussalta tyttöjen asumuksessi tilaamamme häkin. Tytöt asustavat meillä Minun Makuuhuoneesta paikkansa löytäneessä ihanan tilavassa - vajaat puolitoistametriä korkeassa - kolmeen kerrokseen jaetussa kimppakämpässää. Tuo kimppakämppä vaikutta ilmeisen mieleiseltä myös asukkaidensa mielestä tai ainakaan erityisen painavaa moitetta asuinoloista ei vielä ole häkin sisältä kuunut.

Luvassa lisää suloisia rottakuvia ja lemmikkikuulumisia, 

kun tytöt tuosta vielä vähän enemmän kotiutuvat meille

.Tälläisiä superiloisia perhekuulumisia tällä kertaa.

Rakkaudella,

Sallamari

#FatshameFreeFriday - Skinny Jeans

When life gives you curves,
flaunt them.


Rakkaudentäyteistä viikonloppua teille kaikille!
Love you - because you are worth it!


Rakkaudella,
Sallamari

Millaista maailmaa sinä luot ympärillesi

Pakolaiskeskustelujen kuumentaessa tunteita, tuntuu FB feedini täyttyävän mielipiteistä - tosiaisioita, kuvitelmia ja mikä pahinta, sarkastisia - hauskoina vitseinä luotuja - pilakuvia toisen ihisenen sanomisia lainaten. Eikä siinä mitään, mielipiteitä saa - pitääkin - olla. Jollakin tasolla huomaan, että ympärilläni vellovat mielipideilmaisut alkavat ylittää kaikilla tasoilla hyvän maun rajat.

Heräsin todenteolla mittimään, ymmärretäänköhän me aikuiset itse ollenkaan sitä miten me itse vedämme mattoa jalkojen alta kaikella koulu- ja somekiusaamisen vastaiselta työtä jakamalla naurunappulasta bongaamiamme mukahauskoja "ihan vaan hyvänä vitsinä tein tälläsen" -ideologialla tekaistuja meemi-kuvia. Etenkin niitä sellaisia, joiden luomiseen joku vitsiniekka on käyttänyt netistä napattua uutiskuvaa - tai muuta vastaavaa otosta - siitä jostakusta tietystä ihmisestä.

"Minä vain haluan tehdä esimerkin kaikkien nähtäväksi, 

siitä millaista tyhmyyttä maailmassa on."

Miettikää millaista esimerkkiä me aikuiset annamme lapselle jakamalla - tai mikä pahempaa luomalla - tälläisiä muka vitsikkäitä heittoja sosiaalisen median palveluissamme.

Pienen koululaisen on viakea ymmärtää miksei siitä meidän luokan lehmästä kanssa voi tehdä hauskaa meemiä, kun aikuisetkin niitä tekee ihan kaikista jotka niiden mielestä on tyhmiä ajatuksineen. Jos kerran aikuisetkin ajattelevat ihan avoimesti, että no tyhmiöt oikeastaa ansaitsevat siksi tulla ajatuksineen nauretuksi - että oppivatpahan ajattelemaan fiksummin ensi kerralla. Me aikuiset ilmennämme, että on OK tehdä kuvia ja että tallaisen kuvan tekemällä ja jakamalla saadaan vähän huvia siinä sivusa ihmisten elämään. Saadaan naruaa typeryksille.

Noin niitä huumorikuvia tunnutaan perustelevan.

Samalla tavalla tekoaan voi sitten perustella luokkatoveriaan kiusaavat koululaisetkin - ihan vaan että se meidän luokan lehmäkin oppis olemaan fiksummin ja näyttämään nätimmältä vastedes.

Mikä sitten on aikuisten somekiusaamista ja mikä viatonta hauskannpitoa?

Minusta somekiusaamista on luoda meemikuva elävästä olemassaolevasta ihmisestä. Riippumatta siitä ajatteleeko ihminen samalla tavalla asioista kuin sinä, tai ovatko hänen ajatuksensa naurettavuuteen asti erilaisia kuin sinun. Eikä ole väliä tunnetko ihmisen oikeassa elämässä vai et. Sama pätää siihen onko ihminen tuikituntematon yksityishenkilö vai julkisuudesta kaikille tuttu.

Näitä kaikki edellä mainittuja - eläviä olemassaolevia ihmisä - yhdistää se seikka, että jossakin on joku joka heitä rakastaa. Joku joille he ovat yksi äärimmäisen tärkeistä ihmisitä. Pilkka joka tuodaan koko kansan naurettavaksi mukahassun meemikuvan kautta, ei kohdistu yksin tuohon henkilöön ja hänen ajatuksiinsa - välillisesti tuo luotu meemi vaikuttaa- jopa todella musertavasti - myös kaikkiin henkilön ympärillä oleviin ihmisiin.

"Mielestäsi on siis OK luoda meemikuva Star Trek hahmosta, 
muttei hassuja suustaan lipsauttavasta julkkispoliitikosta?"

- Tiivistettynä ajatukseni menevät juuri näin!

"Entäpä Grumpy Cat? Voiko hassulle murjottavalle kissalle nauraa?"

- Tässä kohtaan tömätään oikeasti ongelmalliseen aiheeseen - tuo kissahan on elävä olemassaoleva olento, jonka ympärillä on kymmeniä rakastavia kanssaihmisiä. Mutta - ehkä se tärkein seikka - Grumpy Cat meemille nauramisen ydinajatus on täysin eri lähtökohdista juonnettua, kuin toiselle ihmiselle meemikuvan välityksellä nnauramisen ydinajatus. Kissalle nauretaan, koska se on hellyyttävällä tavalla hassu murjottavine ilmeineen - ei siksi, että me nauramalla haluaisimme välittää viestin siitä miten ollaan meille kelpaava kissan tuli muutaa ilmettään välittömästi. Ihmisille nauraessamme haemme takaa välitöntä muutosta ajatuksissa tai käyttäytymistavassa. Huomaatko eron?


Voiko kaikkea tälläistä pohtia ihminen, joka mielellään lisää selfie kuviinsa kantaaottavia lausahduksia. Are you any better than the others to whom you are preaching here? Varteenotattavaa pohdintaa itse itseltäni. Minä näen huiman eron ironisen itseilmaisun ja tarkoituksellisen toisen ihmisen halventamisen välillä - vaikka toteutustapa olisikin kummassakin hyvin lähellä toista.

Itselleen nauraminen on taitolaji sekin ja  toisinaan sitä lyö alta lipan siinäkin aivan totaalisesti. Se mikä itsestään on silkkaa harmitonta kantaaottavaa itselleen nauramista, on toise silmissä totaalisesti mauton ylilyönti reaktio johonkin asiaan. Kokeiluun ja erehtymiseen perustuen, olen minäkin oppinut hillitsemään itseilmaisuani.

Parempi vain vaieta toisinaan ja nauraa itse itsekseen itselleen.

Tosiseikka on, että sitä itse luo ympärilleen toivomansa kaltaisen maailman. Tästä syystä olen joutunut tällä viikolla klikkaamaan usemapaan otteeseen "unfollow" ja "näytä vähemmän tälläisiä tilapäivityksiä" -nappuloita FB feedissäni.

Unelmiensa todellisutta luodessa on lupa tehdä valintoja. Minun todellisuuteeni ei kuulu toisen ihmisen kustannuksella nauraminen. Sellaista käytöstä minä myös opetan eteenpäin.

Pienillä teoilla voi muutaa maailmaa!


Avaimet Sinun onnelliseen maaimaasi
on sinun omissa käsissäsi - use them wisely!


Rakkaudella,
Sallamari

Sneak-a-Peak siitä mitä syksy tuo tullessaan

P333 vaatekokoelman kasausta - out with the old, in with the new

Syyskuun alku tuntuu kaikkien merkkien puolesta vahvasti syksyn alulta. Huomasin aamulla Herra Hartikaista pissattaessa, miten ulkona tuntuu vahvana syksyn tuoksu.

Syyskuun ensimmäinen takoittaa minun elämässäni P333 -kokoelman vaihtumista - on aika laskostella laatikkoon croptop. shortsit ja sandaalit. Heihei ja nähdään ensi keväänä!

 Tuleva  3/15 P333 -kokoelmani on syksytakkia vaille valmis ja eroaa aikaisemmista kokoelmista aikalailla. SneakPeak paljastuksena kerrottakoot, että tuleva kokoelma sisältää ennätysmäärän housuja. Jipiii - olen kovasti innoissani. Luvassa entiseen tapaan asukuvia ja P333 kuulumisia niin Instagarmissa kuin täällä blogin puolellakin. 

Uusia jännittäviä tuulia saapuu elämääni ensi maanantaina koulun alkamisen myötä  Suunnitelmissani on opintojen edistyessä postailla hiuksiin liittyviä tyylijuttuja ja kaiken sortin tukkavinkkejä - unohtamatta tietenkään ihan opiskeluun liittyviä kuulumisia. Lupaan rehellisen katsauksen siihen, millaista on palata opiskelijaelämään kypsässä aikuisiässä.

Suurensuuri mysterrilaatikko

Tuossa yläpuolella olevat laatikot liittyvät isoon iloiseen perheyllätykseen. PikkuS on piirtänyt toiveitaan aarrekartoiksi sanoin ja kuvin - me vanhemmat olemme ne kuulleet ja viimein on unelmien toteutuksen aika. Pitkien keskustelujen tuloksena olemme päättäneet avata kotimme ovet  tietenkin myöös omat sydämemme sekä yhteisen elämämme) uusille asukkaille. Uusista tulokkaista on luvassa paljon kuvia ja tarinoita, heti kun kaikki tarvittavat järjestelyt on saatu sujuvasti mallilleen.

Koulun ja uusien asukkaiden lisäksi ison osan kalenteriani tulee tänä syksyä täyttämään burleski. Olen aivan järisyttävissä määrin innoissani tulevasta burleskikurssista ja paluusta opettamisen äärelle. Burleskikurssi tuo mukanaan toivottavasti myös glitterinkiiltoisia hattarantuoksuisia BodyLove kuulumisia tänne bloginkin puolelle. Iloisena voin kertoa, että tuon kurssin lisäksi kanlenterissani on jo muutamia yksittäisiä burleskikeikkoja.

Hiphiphei - olen kiitollinen ja niin kovasti innoissani.
Burleskirakkautta ja BodyLove inspiraatiota luvassa.

Eikä pidä unohtaa aarrekarttoja, unelmointia, kiitollisuusfiilistelyä ja kaikkea muuta minulle niin kovin rakasta huuhaata. Minulla on pientä muokkausta vailla  valmiina parikin tekstiä aarrekarttailutarinaa siitä  millainen on ihan käytännössä aarrekarttoihin piirrettyjen kuvien matkas osaksi jokapäivästä elämääni.


Kaikkea tälläistä täällä blogin puolella on siis luvassa.
Mikäli sinulla on jotakin toiveita tai postausideoita, älä epäröi ehdottaa niitä minulle - kommenttia kehiin tai sähköpostia tulemaan.

Olen suunnattoma kiitollinen kaiksita ehdotuksista ja vinkeistä.

Oikein mukavaa alkanutta syksyä!


Rakkaudella,
Sallamari