Sitruunojen voimalla yli talven synkimpien hetkien

Viime kuun puolella kirjoittelin iloisista Ebay ostoksista - näistä tummakuosisista talvimekoista siis - luvaten palata näihin mekkoihin uudemman kerran kuvallisten esittelyjen kera.

Tällä kertaa esittelyvuorossa on  tämä ihastuttava sinipohjainen sitruunakuvioinen kellohelmamekko. Mekon valmistusmateriaali on puuvilla-elastaani sekoitetta. Materiaali joustaa kevyesti, mutta on samalla tukevan ja ryhdikkään oloista. Mekon sivussa on sulkumekanismina vetoketju, mekko puetaan päälle sujauttamalla se pään yli.

Malliltaan mekko on kietaisuleikkauksella varustettu paitamekko. Mekko on leikkaukseltaan kohtalaisen tilava, riittää peittämään isommankin poven. Ainoa pieni miinus minusta tässä mekossa on tuo kietaisumallinen kaula-aukko, joka välttämättä ei toimi täydellisesti uhkeampipovisella kantajalla. Isopovisen kantajan yllä mekosta tulee helposti sellainen "tissityrkkymekko"  fiilis - eikä siinä mitään, on vain mietittävä ajatuksella millaisiin tilaisuuksiin mekko on parhaimmillaan ja missä tilaisuudessa avara kaula-aukko ei ole edustavimmilaan.

Viileillä talvikeleillä tämä mekko toimii kivasti villatakin kanssa.

Parasta tässä mekossa on riittävä pitkä ja laakea helma. Alushameeseen yhdistettynä helman pituus on polvimittainen ja tuolille istuessa helmaa riittää reilusti pyllyn alle. Kuosi on minusta kerrassaan ihastuttava, vaikka eihän se mitenkään ainutlaatuinen ole. Tismalleen samaisella kuosilla on Ebayssä tarjolla monen sortin mekkoa useamman mekkovalmistajan toimesta.

Mekko on mukava yllä, mitään hankaavia saumoja tai inhottavasti törröttäviä hoito-ohjelappuja ei onneksi ole. Pahimpina päivinä kun kosketusärsytys on huipussaan, väitän vakaasti tuntevani jokaisen kieroon ommellun sauman ja ylimääräiset langanpäät vaatteissani. Tämä mekko tuntuu sisäpuolen osalta olevan kelvollista työtä, joten normiarjessa ainakaan mitään erityisesti ärsyttävää ei saumojen osalta ole havaittavissa.

Ainakin hinta-laatusuhteen osalta tämä mekko on täydellinen hankinta. Olen viimeisen kuukauden aikana työkäytössä onnistunut pilamaan kuusi eri vaatekappaletta vaalennusaineen kanssa työskennellessäni - pisara siellä, tippa täällä. Kirjava mekko on pelastus, sillä jokainen väri- tai vaalennusaineroiske ei pistä kuosin joukosta silmään erityisen pahasti.

Onnistunut ostos,

mekkoa on ulkoilutettu jo useamman kerran.

Salakavalasti tuo joulu meitä lähestyy, ensi viikon sunnuntaina ollaankin jo post-joulu -tunnelmissa. Odotan malttamattomana bloggareiden  ihania joululahjakatsaus postauksia. 

Kuka on ollut kiltti,

kuka vielä enemmän kiltti.

Mitä ihanaa paketeista paljastuukaan?

Oikein mukavaa neljättä adventtia teille lukijoilleni!

Rakkaudella,

Sallamari

10 päivää aattoon ja hommat hoidossa

Iloiset terveiset matkalla maailmalle 

Iloinen yllätys, olen tänä vuonna jouluaskareiden kanssa aikatauluja edellä. Tämä tarkoittaa sitä, että  joulunodotushommat on pääsiosin hoidettu tai ainakin aikataulutettu hoidettaviksi. Eikä sovi ahdistua millään tavalla tuon aikataulutus -sanan käytöstä, käytän sanaa tässä kohden hyvin positiivisessa mielessä kuvaamaan sitä että joulun kivoille jutuille on varattu oma tila melko täydessä arjessa niin että ne ennättää kokea kaikessa rauhassa.

Olen tietoisesti pitänyt nyt joulukuussa muutaman päivän vapaata koulusta asioiden hoitamisen nimissä. Ensimmäinen lomapäivä kului nukkuessa, kaksi muuta pienten juoksevien asioiden hoitelun merkeissä. 

Olen lomapäivien aikana saanut joulukortit ystäville postitetuiksi. Minun jouluperinteenäni - jos asian tekee samalla kaavalla neljättä vuotta peräkkäin sitä voinee kutsua jo perinteeksi, vai kuinka - on lähettää muutamalle elämässäni vuoden aikana tavalla tai toisella vaikuttaneelle ihmiselle jouluteemainen kortti ihan silkasta korttien lähettämisen ilosta. Kortti pitää sisällään jollakin tapaa toveruutemme teemaan sopivan tervehdyksen ja jokin osa kortissa tai kortin koristelussa on lähtöisin minun käsistäni. Samasta kortin lähettämisen riemusta olen muutaman viime vuoden aikana tehnyt joulukorttivaihtarit toisen bloggarin kanssa.

Koska kaikki nuo kauniit joulukortit.

Tämän vuoden kortit voitin Uutistoimisto Anselmi -blogin arvonnassa. Nuo voittamani kortit olivat kerrassaan ihania ja näistä kaunista korteista huumaantuneena tein tänä vuonna sellaisen poikkeuksen rutiineihini, että laitoin yhden niistä menemään isälleni. Jotenkin tämän vuoden aikana olen sydämessäni tuntenut päässeeni isän kanssa enemmän samankaltaisille aaltopituuksille kuin viime vuosikymmeniin.

Oli pakottava tarve kortin voimalla kertoa, 

että Isi olet mulle rakas ja tärkeä.

Eipä löytynyt joululahjoja kauppakeskuksen tarjonnasta,
kauniita somisteita löytyi näyteikkunoista sitten sitäkin runsaammin.

Joulukorteista päästäänkin näppärästi suoraa aasinsiltaa pitkin joululahjoihin.

Joulun tärkeimmät lahjat elämäni tärkeimmille ihmisille - PikkuÄssälle ja JunttiPunaniskalle - on hankittuina. Valmiina on myös tänä vuonna elämääni merkittävällä tavalla vaikuttaneiden ihmisten paketteihin omin käsin valmistamani lahjat. Tuo tärkeällä tavalla elämääni vaikuttaneen ihmisen muistaminen jouluna on jälleen yksi jouluangstista toipumisen jälkeiseen elämään ilmestynyt juttu - neljättä vuotta peräkkäin toistuva juttu tämänkin - jonka olen joulumielen löydettyäni rakkaudella luonut osaksi joulunaluspuuhiani.

Vietin osan eilisestä lomapäivästäni joulufiiliksiä nostatellen Turussa, tutkien parin ison kauppakeskuksen joululahja tarjontaan inspiroitumisajatuksella. Joululahjasaldo kasvoi yhdellä lahjalla ja kahdella joulukeräyslahjoituksella. Hillittömän lahjashoppailun sijaan päädyin ilahduttamaan lahjalla jotakuta tuntematonta ja tukemaan kodittomien eläinten joulua pienellä rahasummalla. 

Sydämessäni on sellainen olo, että minulla on juuri tässä hetkessä elämässäni kaikkea riittävästi ja siksi omalta osaltani haluan olla jakamassa materialisoitunutta jouluiloa jollekulle tiukemmassa tilanteessa olevalle. Pieni ele minulta voi olla jotakin suurta jollekin toiselle.

Aasinsiltaa kuljetaan minun joululahjatoivelistaani, joka tälle joululle ammottaa tyhjyyttään - juuri tässä hetkessä minusta aidosti tuntuu, ettei minulta oikeasti puutu mitään.

Sisälläni on ajankohtaan nähden hämmästyttävän rauhallinen olo. Ei ole fiilis, että tarvisi ostaa itseään onnelliseksi kauhella tavaramäärällä joulun nimissä. On olo, että haluan enemmänkin jakaa kiitollisuutta ympärilleni aivan kaikeasta mitä minulla jo on, ilman tarvetta jatkolauseeseen ....toivoisin vielä tätä. Juuri nyt minulta ei puutu mitään.

Kerrassaan hämmentävä tunne.

Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta uusien työvälineiden ostosta, mikäli tukkuliike joulun vuoksi tuo markkinoille todella hyviä tarjouksia. Mikäli mitään sopivia tarjouksia ei ilmene, voi työvälineinvestoinnit rauhassa odottaa sopivin tarjousten ilmenemistä. NYX meikkipistettä tutkaillessani Sokoksella tänään mietin vakavasti josko sitä kertarysäyksellä uusisi perusmeikkivalikoimaa suuremmalla kertainvestoinnilla, päätyen lopulta siihen että perusmeikkivalikoima on ihan kelvollinen ja uusimalla joka kuukausi muutaman tuotteen kerralla pärjään kyllä.

Itseasiassa Uusi vähän kerralla joka kuukausi -hanke on jo aluillaan. Ensimmäinen hankinta on oikeastaan jo tehtykin,  postin mukana on tulossa Black Fridayn jälkitunnelmissa  - viikkoa myöhemmin - alennuksella bongaamani Jeffree Star highlighter väri. Lupaan palata tähän ostokseen myöhemmin jossakin vaiheessa.

Ostoskeskusten tarjontaa tutkaillessani huomaan olevani selkesti sellaista ihmistyyppiä joka tekee mieluiten ostoksiensa netissä. Minä hahmotan paremmin itseni miellyttävät vaatteet tietokoneen ruudulta, kuin kolmenkymmenen samankaltaisen tuotteen joukosta vaatekaupan rekistä. Sama pätee kosmetiikkaan on kivempi lukea teknisiä tuotetietoja ja suorittaa vertailuja kotona kaikessa rauhassa, kuin koittaa bongata yksityiskohtaista tietoa tuotteesta kaupassa kaikkien muiden tuotteiden keskellä.

Parasta shoppailureissussa oli kahvilla käynti - hyvä latte, iloinen mieli.

Tarjousbongailua kampaamotukku-uutisista.
Uusi kone olisi ihan kiva - asiakkaita ajatellen - ehkä valmistujaislahjaksi?

Parasta joulussa on odottamattomat yllätykset - vaikkapa ensimmäinen saapunut joulukortti.
Tämän vuoden ensimmäinen joulukortti oli käsinkirjoitettu joulukortti Minna Parikka Universumilta.
Yrityskortti kyllä, mutta käsinkirjoitetun tekstin lisääminen kortiin on pieni kaunis ele,
joka lämmitti ainakin minun mieltäni erityisesti.

Joulufiilistelyn lomassa olen tehnyt valmistelevia töitä koulun jälkeistä elämää silmällä pitäen. Olen vastaanottanut työpaikan - tai oikeammin tulevan yritykseni kotipaikan - ja valmistellut yrittäjäelämään siirtymisessä tarvittavia asiakirjoja. Yrittäjäelämän alkamispäivä on tiedossa, töiden aloituspäivä uudessa työyhteisössä on sovittu. Ensi vuotta silmälläpitäen aika monta juttua on jo tehtynä, tulevaisuudessa työn alle otettavien tehtävien dead line päivät on kirjoitettu oikeille paikoille kalenteriin.

Unelmani on  jälleen yhtä askelta lähempänä minua.

Aasinsiltaa pitkin jatketaan hetkeksi unelmien pariin. Kauan, kauan sitten minäkin unelmoin mallinhommista. Miten otettu sitä olisikaan, jos joku joskus kutsuisi malliksi muotinäytökseen. Ajatuksessa oli jotakin kiehtovaa, inspiroivaa ja innostavaa. Olisi kiva esitellä jonkun putiikin tarjontaa. Ehkä joku minun laiseni huomaisi sattumalta, että tuoltahan saa minullekin sopivia vaatteita.

Hautasin ajatuksen 2000 -luvulle siirryttäessä.

Kunnes ystäväni suostuttelemana päädyin viikko sitten hyväntekeväisyyden nimissä malliksi paikallisen varainkeruuillan muotinäytökseen. Oli suuri kunnia saada toimia paikallisen muotiputiikin plussamallina. Mieltäni lämmitti, että lavalla esiteltyjen asujen kokovalikoima oli todella laaja. Me amatöörimallit vastasimme hienosti pienen kaupungin asukaskuntaa - vaatevalikoimaa esittelemässä oli isoja, pieniä, nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia.

Tunnustan reilusti tässä kohtaa, että minua vaivaa butiikkifobia. Kynnys astua pieneen vaateliikkeeseen on korkea. Minulle on jäänyt kuva, että pienestä paikallisesta putiikista vaatteita itselleen saa vain tietyn kokoiset ja tietyn ikäiset kuluttajat. Tämän hyväntekeväisyys projektin nimissä uskatauduin viimein astumaan rohkeasti sisälle Muotiperho -liikkeeseen - arvatkaa mitä, sisällä liikkeessä yllätyin positiivisesti aivan kaikesta. Vaatevalikoimaa löytyi, eikä kaltaiseni kurvikkaampi potentiaalinen asiakaskaan jää ilman oikeankokoista vaatetarjontaa. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta. Ennakkopelkoni nyrpeistä, kokoja tuijottavista myyjätädeistä - tässä kohtaa paino sanalla täti, kuvaten sanalla ahdasmielistä omassa kauneuskäsityskuplassaa sitkeästi jurnuttavaa pitkän uran tehnyttä ja työhönsä ehkä hivenen työhönsä väsynyttä myyntiammattilaista - oli täysin tuulesta temmattu. Muitikuva jäänne jostakin 80 -luvulta.

Mikäli vaatteet eivät osu omaan tyylikuplaan löytyy putiikista aimo valikoima erilaisia asusteita. Minun "harkitsen vakavasti" -hankintalistalleni Muotiperhon valikoimista löysin mukavan valikoiman Tommy Hilfigerin tote laukkuja. Leikittelen tässä hetkessä ajatuksella, että valmistujaislahjaksi itselleni hankin uuden laukun.

Pienen kaupungin paikalliseen tarjontaan tutustuminen kannattaa kyllä.
Todennäköisyys positiivisesti yllättymiselle on verrattaen iso.

Ihanat naiset bäkkärillä

Tälläisissä tunnelmissa keskiviikkoon!

Rakkaudella,

Sallamari

Juhlabingon tuloslaskenta

Kokoruudukon bingo jäi tänä vuonna saamatta - kättelyjonossa ei vilahtanut tennareita, kilttiin pukeutunutta miestä, eläinkuosia, eikä kenenkään ex-puolisoa mainittu juonnoissa kertaakaan.

Tunnustan katselleeni juhlalähetyksen loppuosaa puolihuolimattomasti, joten minä missasin kokonaan samaa sukupuolta oleva tanssiparin enkä kuulut kenenkään haastateltavan hehkuttavan juhlaillan jatkuvan jatkobileiden merkeissä.

Tämän vuoden juhla-asuissa housupuku naisella näytti olevan hitti, bongasin ainakin neljä erilaiseen housuasuun sonnustautunutta juhlavierasleidiä. Kampauksien osalta onnistuin ennustajaeukkona aika hyvin ; ennustin että lettikampaukset tai jonkin sortin lettiosio kampauksessa on suuri hitti tänä vuonna. Lettikampauksia ja erilaista letitystekniikkaa oli bongattavissa todella monella juhlijalla.

Toinen minua ihastuttanut asia juhlakampauksissa oli erilaiset lainekampaukset tai laineosiot kampauksissa. Mikä hienointa erilaisia lainekampauksia oli toteutettu todella eri mittaisiin hiuksiin.

Juhlapukujen osalta minun suosikiksi nousi kullanvärinen mattapintainen paljettiasu. Tuo asu oli kaikin puolin nerokas - paljettitekstuuri on tämän hetken kuuminta hottia juhla-asuissa, mutta mattahiotulla pinnalla paljettitekstuuriin saatiin yksilöllistä uutta ulottuvuutta. Mekko oli samanaikaisesti haarniskamaisen kova ja ilmavasti liikkuvan pehmeä - siis yksi ja sama mekko. Nerokasta, kerrassaan nerokasta, materiaalin käyttöä tuossa puvussa.

Bingo toi uutta väriä juhlalähetyksen katseluun omalla kotisohvalla. Puolivahingossa tuli muutaman ystävän kanssa pidettyä Facebookissa yllä pienimuotoisia bingoraateja, joissa jaettiin kevyttä etikettikritiikkiä sekä inspiroivia bongauksia juhla-asujen, asusteiden ja kampausten joukossa. 

Oli hauska huomata, että kättelyn selostajat eivät puhuneet suorin sanoin etiketin rikkomisesta minkään puvun tai asusteen kohdalla, muutaman juhlavieraan kohdalla mainittiin ainoastaan diplomaattisesti asun yksityiskohdista sekä etiketin venyttämisestä näiden yksityiskohtien suhteen. Tottahan kuitenkin on, että etiketti itsessään ei ole mikään joustava juttu vaan yksinkertaisuudessaan sellainen joko-tai -yhtälö. Oikein tai väärin, muttei mitään siltä väliltä. 

Minusta joustolle pukukoodin suhteen on kyllä tarvetta linnanjuhlissa. Ei niin, että unohdetaan etiketti kokonaan ja jokainen pukeutuu miten huvittaa. Enemmänkin juuri tälläistä pientä etiketin venyttämistä ja hienovaraisten etikettivirheiden huomiotta jättämistä. Eipä sillä, että etiketti olisi ihan jokaiselle mattimeikäläiselle itsestään selvä juttu - tiesittekö esimerkiki sen, että miesten housuissa vyötärönauhan tulee olla navan alapuolella, jotta housut ovat etiketin mukaisesti kohdallaan? No enpä tiennyt minäkään ja väitän, ettei aivan jokainen miesvieraskaan kiinnittänyt kovin suurta huomiota housujensa oikeaan paikalleasetteluun.

Mitenkäs teidän itsenäisyyspäivän ilta vierähti, pelasiko joku teistä kenties jonkinsortin juhlavierabingoa? Entä oliko kenenkään luona koolla monijäseninen ystävistä koostuva bileyleisö bongaamassa juhlavieraiden yltä niitä inspiroivia juttuja?

Kuka sinusta oli linnan kuningatar?

Entä millaisia inspiroivia juttuja sinä bongasin juhlavieraiden yltä?

Minun inpiraatiolistani kuuluu näin:

- lainekampaukset

- helmet (ihana huomata, että juhlakoruina oli kauniita pelkistettyjä helminauhoja)

- Minna Parikan pupukengät (3kpl)

- kristallikoristeet puvuissa, hiuksissa ja iholla

- paljettikuosi

- rohkeat kaula-aukot vanhemmilla naisilla (kyllä, rohkeampi leikkaus puvussa ei mielestäni tulisi millään tapaa olla ikäsidonnainen juttu ja yksin omaan nuorisolle suotava ominaisuus asussa, jos persoonaa on avarampikaulauseen asuus pukeutumiseen niin antaapi mennä vaan - ikävuosista viis)

- hiuman korkeat Louboutinit

- hymyilevät veteraanit

- menevä musiikki tanssisalissa

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!

Rakkaudella,

Sallamari

Parisuhdeaikaa ja pintaremonttia

Koulukiireiden ja sosiaalisen hiljasielon keskellä olemme jotenkin ihmeen lailla onnistuneet investoimaan toisiimme yhteistä aikaa kodin kunnostuksen merkeissä. Meidän hitaasti-mutta-varmasti -edistyvä remppaprojekti sai alkunsa vajaa vuosi sitten, kun lahjoitetaan -palstalla joku ilmoitti lahjoittavansa uutta vastaavaa lattialaminaattia vinon pinon. 

Meidän koti on useamman huoneen osalta vielä siinä kunnossa kuin oli meidän ostaessa tämän talo nvajaat viisi vuotta sitten. Ostohetkellä remontoitiin todella niukalla budjetilla vain välitöntä remontointia tarvitsevat pinnat. Kaikki muu jäi odottamaan ylimääräisien eurojen ilmestymista tilille ja sitä myöden sopivan inspiroitunutta remppaushetkeä. 

Vuosien kuluessa on tehty pieniä uudistuksia sinne sun tänne. Vessa on saanut uuden ekologisemman pöntön aikaisemman kermanvärisen kammotuksen tilalle. Vesivaraaja on jouduttu vaihtamaan ja tuon uudistuksen myötä vessan sisustun on kokenut pieniä muutoksia. Seuraavan kahden vuoden sisällä haaveilen isosta remontista koko vessan osalta, pieni pintaremontti ei riitä vaan kaikki pinnat vessatiloissa kaipaavat uudistusta lattiasta kattoon.

Suunnitelmista toteutukseen, kaksi kotimme huoneista on saanut osakseen pientä pintaremonttia. Pikku S ilmoitti kesän halussa toivovansa uutta ilmettä huoneeseensa kun on omien sanojensa mukaan nyt siirtynyt lapsesta teiniksi. Loimme yhdessä tuumin pienen budjetin huoneen ilmeen uusimiselle ja sen puitteissa Pikku S sai vapaat kädet toivoa huoneeseensa itsensä näköisiä uusia elementtejä. Täytyy myöntää, että tyttäreni omaan tässä kohtaa äitiään paremman silmän sisustamiselle. Tytön omien toiveiden mukaisesti huone sai uuden raikkaan ilmeen kauniin tapetin ja siihen sointuvien sisustustekstiilien osalta. Uusi sänky, olemassa olevien huonekalujen uudelleenjärjestelyt ja leluista luopuminen toi huoneeseen kaivattua teini-ilmettä.

Kehua täytyy tuota melkein teiniä. Huone on remontista asti pysynyt aivan tip-top kunnossa siivouksen osalta. Nuori neiti on varsin itsenäisesti omaksunut oman huoneen siistinä pidon - jälleen kerran on todettava, että meillä tämä nuoriso näköjään hanskaa nämä sisustukselliset hommat vanhempiaan paremmin.

PikkuÄssän huoneremontin onnistumisesta innostuneena armas puolisoni päätti ehdottaa työhuoneen ilmeen uusimista. Tämä viikko on mennyt huoneen ilmettä uusiessa. Pala kerrallaan on tapetti löytänyt paikoilleen seinälle ja huoneen uusi ilme viimeisteltiin tänään uuden lattiapinnan voimin.

Pientä ihmetystä voi toisissa herättää, miten huoneen tapetointiin saa kulumaan viikon. No rehellisesti kerrottuna tapetointiin kului kolmena iltana reilu tunti per ilta ja tahti oli tarkoituksella verkkaista. Minä en ole mikään remppaihminen.  Olen tämän elämän puitteissa remontoinut hyvin rajallisesti ja tunnustan rehellisesti olevani aivan ramppanoviisi. Minä hallitsen tukkajutut hyvällä työnopeudella, joku toinen remppahommat.

Mikäli ylimääräisiä euroja oli ollut yhtään käytössä, olisin mielelläni antanut tämänkin pienen pintaremontin jonkun ammattireiskan hoideltavaksi. Mutta tiukalla budjetilla mennään, joten itse oli tartuttava liisteri telaan - ei sillä tarttuuhan remontireiskatkin tarpeen niin vaatiessa tukanleikkuukoneeseen ja hoitaa omat kutrinsa.

Kummassakin tapauksessa tulos on tekijänsä amatöörimäisen otteen mukaista.

Close Enough - muttei niin priimaa kuin voisi olla.

Huone on pinnoiltaan uusi ja raikas, jäljellä on haastavain osuus - sisutaminen. Huoneen "pakollisiin" elementteihin kuuluu piano (joka ei mahdu muualle) sekä vieraita varten hommattu vuodesohva - joka juuri nyt on kylläkin ilman patjaa ja muita tekstiilejä, sillä patja siirtyi vuoteesta PikkuÄssän uuteen sänkyyn. Huoneen sisustus on siis kaikilta osin aivan auki. 

Tunnustan rehellisesti omaavani lähes sokean sisustussilmän.

Oikeammin kai olisi sanottava, että omaan surkean vähän kokemusta sisutamisesta. Lapsuudenkodissa minulla ei ollut koskaan mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään kodin sisustuksellisiin elementteihin. Ei ollut omaa huonetta, minä asuin keskellä toisten ihmisten olohuonetta. Puhumattakaan siitä, että olisi jotakin omia huonekaluja tai sisustusesineitä. Oli käytettyä, kierrätettyä, edullista ja täysin toisiinsta soitumattomien esineiden hallittu sekamelska. Oli kausittain vaihtuvat verhot ja aina puhtaat, vaikkakin eripariset, lakanat.

Noiden seikkojen valossa asioita katsellessa voin kai sanoa, että mitäpä sitä minä mistään sisustamisesta tiedän.

Oivallan yksittäiset esineet. Osaan sanoa, että tuosta pidän ja tuo ei miellytä minun silmääni. Osaan jopa kohtalaisen hyvin sommitella yksittäisiä esineitä toisiinsa - toista onkin sitten yhtenäisen sisustuskokonaisuuden luominen huoneeseen, koko asunnosta puhumattakaan.

Ymmärtänette nyt Meidän Koti -kuvien vähäisyyden täällä blogissa.

Minulla on koti missä asua ja ainakin toistaiseksi se on riittänyt minulle. Luen mielelläni suurella ihailulla sisustusblogeja kauniita kotejaan ihaillen. Etsin inspiraatiota ja toivon salaa, että ehkä minäkin vielä....

Kaunis koti on niin käsittämätön juttu minulle. Tai siis käsite, johon en ole päässnyt omassa elämässäni vielä tähän saakka oikeastaan missään suhteessa kiinni kiinni.

Minulle riittää tänään, että on oma koti.

Oma paikka missä asua, paikka jota voi kutsua kodiksi.

Tunne siitä, että tämä paikka on minun - tänne minä kuulun.

Toisten olohuoneessa tavallaan ylimääräisenä asukkina asuminen jättää jälkensä ihmiseen. Minuta on haastavaa miettiä esimerkiksi maton ulkonäköön liittyviä seikkoja, kun on ikänsä

vaikutteita itseensä imien elänyt sellaisen ilmapiirin ympäröimänä, jossa pääasia oli että lattialla oli se matto riippumatta siitä minkä värinen tuo matto on tai millaisesta materiaalista valmistettu. Maton tuli olla puhdas ja lattialla - parhaassa tapauksessa rakkaudella itse omin käsin valmistettu kierrätysmateriaalitekstiilistä.

Toistaiseksi vierashuoneemme on uusilla kauniilla pintamateriaaleilla varustettu mutta äärettömän karu.  Seuraavaksi suuntaamme keittiön pintamateriaalien kimppuun. Marraskuun aikana on tarkoitus uusia ainakin keittiön lattia ja mikäli suunnitelmamme onnistuu saattaa keittiön kaapistot saada itselleen aivan uuden värin. Ehkä joulukuun voisi omistaa sisustamiselle.

Lupaan päivitellä vähemmän karuja kuvia remontointiprojektin etenemisen myötä.

Ehkä meillä seuraavan viiden täällä asutun vuoden jälkeen on jo aika kivan näköinen koti.

Toivoa on.

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Rakkaudella,

Sallamari

TINJA turbaanipipo by Anette Ahokas Design

Luvassa on nyt  Anette Ahokas Designilta saamani paketin sisällön toisen osan esittely. Kelit ovat nyt sopivasti viilenneet ja tämä paketista löytynyt ihana pitsikankainen turbaanipipo on sitä myöden päässyt viimein tositoimiin - lämmittämään minua pakkasrajaa hipovassa aamun viileydessä.

Yhteistyöpostauksen ensimmäisessä osassa esittelin teille ihana nahkaisen Lenita -kaulakorun. Lenitan tavoin TINJA turbaanipipon valmistuksessa on hyödynnetty kierrätysnahkaa. Tämä pitsisomisteinen pipo on materiaaliltaan vuoren osalta bambuviskoosin ja elastaanin sekoite (95/5), pääliosa on kaunista keinokuituvalmisteista pitsikangasta (polyamidi/lycra - 90/10).

Turbaanipipo on käytössä erittäin miellyttävän tuntuinen. Sisäosan bambumateriaali on pehmeää eikä hiosta päänahkaa. Kaksoisrakenteen ansioista turbaani on yhtä aikaa ohut ja tukevan ryhdikäs päässä. Pipo on reilun kokoinen - sopii siis isommankin tukan kanssa käytettäväksi - ollen samanaikaisesti  pienikokoiseen päähän lyhyen tukan kanssa oikeankokoisesti istuva. Tiedättehän, sillä tavalla ettei meillä lyhyttukkaisilla jää turbaanin se takaosa -  se jossa kuuluisi olla paljon tukkaa -  rumasti lörpottämään takaraivolta puuttuvuan tukkamassan vuoksi.

Tinja Turbaanipipo on laadukasta kotimaista käsityötä ja omakseen tällaisen pipon saa hankittua Anette Ahokas Designin omasta nettikaupasta. Yhteistyöpostauksen ykkösosassa kerroinkin jo enemmän Anettesta itsestään sekä hänen yrityksestään - käy lukemassa lisää tämän ihanan pipon valmistajasta postauksestani.

Kaltaiselleni turbaanien suurkuluttajalle Tinja on aivan ykkösvalinta viilenevien syysaamujen päähineeksi. Nerokkaan materiaalivalintansa puolesta Tinja sopii päähineeksi myös sisäkäyttöön tarpeen niin vaatiessa. Oiva valinta huonon tukkapäivän varalle. Turbaanipio on loistava valinta asusteeksi silloin kun hiusmassa on harventunut tai pää on vaikkapa kokonaan ilman hiusta. Pehmeän materiaalin ansioista Tinja saattaisi sopia käytettäväksi myös kosketusherkän päänahan kanssa esimerkiksi lääkityksestä johtuvan hiuskadon aikana.

Paljon kiitoksia Anette.

On ihanaa tehdä yhteistyötä kanssasi.

Anetten kanssa meillä on suunnitelmissa mukavia yhteistyökuvioita lisää tulevaisuudessa. Lupaan, että kuulette näistä kuvioista lisää myöhemmin.

Oikein mukavaa keskiviikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

yhteistyöpostaus: tässä postauksessa esiintyvä tuote on saatu suunnittelijalta

Lenita by Anette Ahokas Design

Pitkästä aikaa on luvassa yhteistyöpostaus. 

Luvassa on ensimmäinen kurkistus Anette Ahokas Designilta saamani suloiseen pakettiin. Palaan Anetten ihanien luomusten pariin uudelleen vähän myöhemmin syysmyssykelien koittaessa (Toinen puolisko paketin sisällöstä on toimivin viileiden syyskelien saavuttua)

Anette on nuoresta iästään huolimatta kokenut suunnittelija, ensimmäinen Anetten suunnittelema vaatemallisto esiteltiin vuonna 2014.Anette suorittaa parhaillaan muotoilijan opintoja Kymenlaakson Ammattikorkeakoulussa täydentämään aikaisempia artesaaniopintoja. Anette syventää uusien opintojensa myötä osaamistaan puvustuksen sekä esiintymisasujen saralla.

Anette Ahokas Design valmistaa korkealaatuisia kotimaisia vaatteita ja asusteita ekologisuutta sekä eettisyysperiaatteita vaalien. Yritys toimii Slow Fashuon -periaattella, siten että tarjolla olevat tuotteet ovat ajattomia, käyttöä kestävän laadukkaita eikä tarjolla oleva mallisto pyri kilpailemaan kertakäyttöisten sesonkiluomusten makkinoilla. Kaikki malliston tuotteet valmistetaan käsityönä suomessa ja käytettävät materiaalit pyritään hankkimaan mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleina.

Minä rakastuin Anetten yrityksen toimintaideaan
 ja tuotteiden taustafilosofiaan ensi tapaamisellamme.

Kestävyys, monikäyttöisyys ja materiaalien kierrätys ovat avainasemassa minun jokapäiväisessä pukeutumisessani. Ehdoton plussa Anetten vaatemallistossa on runsas kokovalikoima. Anetten ajatus siitä, että jokainen nainen tai mies saa tuntea itsensä kauniiksi häntä itseään miellyttävässä vaatteessa kehon mallista tai koosta riippumatta on sellainen ajatus joka sopii täysi yhteen minun maalmankuvani kanssa.

Valmiiden vaatteiden ja asusteiden lisäksi Anette valmistaa sovittaessa yksilöllisten mittojen mukaan asiakkaan toiveiden mukaisesti uniikkeja mittatilausvaatteita, esiintymisasuja sekä monikäyttöisiä asusteita.

Anette kyseli minulta taannoin kiinnostaisiko minua aloittaa hänen luomuksiinsa tutustuminen asusteiden kautta.

Vastausta lienee vaikea arvata - minähän hihkuin riemusta.

Kyllä. Kyllä.

Anette Ahokas Designin nettikauppaa selaillessani silmäni nauliintuivat tähän ihanaan kierrätysnahasta valmistettuun Lenita -kaulakoruun. Lenita on näyttävä asuste - mustaa kaunista nahkaa hopeoidulla kiinnikkeillä.  Lenita on monipuolinen koru, sillä pelkistetyn yksinkertaisuutensa ansiosta se on käyttökelpoinen lukemattomissa eri tilanteissa monella eri tapaa.

Minun käytössäni Lenita tuo vaihtelua arkiasuun helmien sijaistajana. Rakkauteni helmikaulanauhoihin on ikuista, eikä päättymistä ole näköpiirissä, Lenitan avulla saan arkiasuuni päivän niin vaatiessa aivan uudenlaista särmää.

Kaurakorun lisäksi Lenita toimii hienosti myös pantamaisena hiuskoristeena. Joskaan ei minun tynkätukassani, PikkuÄsään pitkiin kuteihin loihdin kyllä Lenitan avulla hienon kampauksen. Simppeli kiharapohja, sitten Lenita kiharoiden päälle niin että koru asettuu mukavasti päälaki-takaraivo -akselille. Muutama pinni käteen ja sitten kieputtelemaan Lenitan alapuolelle jääviä hiussuortuvia niskasta oman mieltymyksen mukaan Lenitan ympärille. (Kuva hiuspantakäytöstä ei ehtinyt tähän postaukseen - oli PikkuÄssällä sen verran kiire toisiin puuhiin, ettei ehtinyt äiti kuvaa napata -  mutta palaan asiaan myöhemmin kuvan kanssa.)

Minun kokoelmissani olevan koru on Lenita vaihtoehdoista mallia ohut. Tätä ohutta Lenita -mallia on saatavana myös pirteässä sinisessä värissä. Sininen on minusta värinä aivan ihana, ikävä vain että kirkas sininen sävy riitelee tukkani väri kanssa ja niin tuo vaihtoehto väreistä oli poissa laskuista minulla.

 Mikäli pohdiskelet uniikka mittatilauksena tehtyä asua itsellesi, kannattaa piipahtaa katsomassa millaista tarjontaa löydät Anetten luomuksista. Erityisen ihailtavaa Anetten toimintatavassa on tapa, jolla Anette pilkkoo valmistamiensa tuotteiden hinnoitteluperiaatteen asiakkalle. Piipahda rohkeasti tutustumassa tuotteiden hinnoittelurakenteeseen täällä.

Anette Ahokas Designin tuoreimmat kuulumiset löydät kätevästi  yrtiyksen Facebook-sivulta.

Minulla on sellainen kutina, että Anetetsta kuulemme lisää. Odotan innolla minkä juhlien yhteydessä jonkin median välityksellä bongaamme seuraavaksi jotakin Anetten suunnittelemaa.

Kiitos paljon Anette,

on ilo tehdä yhteistyötä kanssasi.

Palaamme näihin yhteistyökuvioihin täällä blogin puolella vielä uudelleen.

Näihin tunnelmiin,

mukavaa viikonlopun odotusta!

Rakkaudella,

Sallamari

yhteistyöpostaus: tässä postauksessa esiintyvä tuote on saatu suunnittelijalta

Bearded Dame Love

Fangirl Picture 2016 - kasvoillani on täydellinen yli-innokkaan fanitytön ilme

Arvatkaa mitä

 - mä tapasin viikonlopun Ruotsinreissulla yhden BodyLove -idoleistani!

Miten paljon rakkautta voikaan mahtua yhteen naiseen?

Olen sydänjuurtani myöten hurmaantunut. Minut hurmannut nainen on nimeltään Harnaam Kaur - aivan helvetin kuuma kissa joka parrassaan on niin  järisyttävällä tavalla rock, että sydän meinaa väkisinkin jättää pari lyöntiä väliin häntä katsoessa. Harnaam on englantilainen Body Confidence -aktivisti ja kiusaamisen vastaisen työn lähettiläs. Harnaam työskentelee mallina, journalistina sekä aktivistina luoden työnsä kautta todeksi tavoitettaan pienentää kauneuskäsitteisiin liittyviä ennakkoluuloja avoimen keskustelun kautta syntyvän tietoisuuden lisäämisen keinoin. 

Harnaam tunnetaan mediassa nimellä The Bearded Dame - aito ja oikea parrakas nainen. Parta on lähtöisin lääketieteellisestä syystä, Harnaam sairastaa munasarjojen monirakkulatautia. Rohkea nainen ei enää suostu peittelemään itsensä syvintä olemusta vaan tuo itsensä rohkeasti esille karvoineen kaikessa kauneudessaan. Harnaam on kääntänyt kaiken kohtaamansa pilkan ja ivan positiiviseksi nosteeksi ja kiertää ympäri maailmaa opettamassa ihmisille erilaisen kauneuden ehdotonta hyväksymistä. Harnaam jakaa oman esimerkkinsä voimin tietoutta oman itsensä ehdottoman rakastamisen elämää rikastuttavasta voimasta.

Minä olen fanittanut Harnaamia Instagramin puolella todella kauan. Seurannut julkaisuja ihastellen hänen ainutlaatuista kauneuttaan, katsonut useamman dokumentin ja lukenut hänestä kirjoitettuja body confidence -teemaisia lehtijuttuja. Mimmi huokuu niin käsittämättömästi rakkautta ja ehdottoman itsensä hyväksymisen mukanaan  tuomaa sielukasta rauhaa. Haukon henkeä ja mietin, että tuossa on ilmielävänä yksi suurista BodyLove -asenne idoleitani. Yksi niistä isoista Internetistä löydetyistä esikuvista, jonka elämäntarinasta haen innoitusta omalle BodyLove -hypetykselleni.

Polkumme oli tarkoitettu kohtaamaan. Universumi heitti eteeni tilaisuuden tavata Harnaam ilmielävänä World Beard Day -festivaaleilla Tukholmassa. Harnaam oli kutsuttu paikalle kunniavieraaksi - miten sattuikaan, että ennen juhlapaikalle menoa lausuin seurueellemme ääneen "Voi ku paikalla oli joku niistä rohkeista parran kanssa elävistä naisista, joista mä ammennan inspiraatiota BodyLove -juttuihin"

Ihan rehellisiä kun ollaan, niin mähän olen piirtänyt aarrekarttaan unelmaksi

"Saan tutustua idoliini elävässä elämässä."

Hihkuin ääneen JunttiPeelle hihasta hämmentynyttä miestäni kiskoen "Kato tuo ihana partanainen tuolla on mun suuri BodyLove idoli ja että uskaltaisinkohan mä pyytää sitä mun kanssa muutamaan kuvaan."  Aivan totaalinen Fan Girl -moment.

Onneksi uskaltauduin astumaan rohkeasti Fan Girl -moment huumassani idolin luokse, sillä lopputulema rohkeasta Voisinko saaada kuvan sun kanssasi -pyynnöstä on aivan fantastinen. Antauduimme yhdessä aivan täysillä  BodyLove -teemaisten keskustelujen pyörteisiin. Ensimmäisestä vaihdetusta lauseesta lähtien mietin, että voikin mimmi olla ihanasti englantilainen puheiltavaltaan ja eleiltään. Iski välitön Lontooikävä.

Yhteinen sävel löytyi heti,
puhetta, kuvia, videoviestejä - spontaani BodyLove Activist meet up.

Halattiiin, naurettiin ja rakastettiin.

Itseämme, toisiamme ja koko maailmaa.

Rakasta enemmän. Anna itselle lupa kokea toinen ihminen - ole läsnä ja kosketa.

Jokainen kohtaaminen - sekin jossa toinen lähestyy sinua kiusaus ainoa aikomuksenaan - on tilaisuus jakaa tietoa eteenpäin. Tieto on valtaa, paras keino muuttaa maailmaa. Näe ilkeimmässäkin ihmisessä ihmisen arvokkuus. Naura paljon ja usein - käännä pilkka naurun kautta vahvuudeksi.

On ihanaa inspiroitua toisesta ihmisestä. Havahtua huomaamaan, että huolimatta siitä miten huippu tyyppi olen jo tässä hetkessä, voin omien tekojeni kautta antaa itsestäni maailmalle vielä enemmän. Lisätä positiivista nostetta tapaan jolla kohtaa elämän ja ihmiset.

Näin voisin kiteyttää kohtaamisemme minulle antaneen arvokkaimman annin.

Jos silmänräpäyksessä voi rakastua ihmisen sieluun minulle kävi niin.

Erilaisuus on järjetön rikkaus.

Erilaisuudessa piilee loppumaton vahvuus, 

kun rohkenee antaa itselleen luvan ajatella niin.

"Haters will always hate."

Eikä vihaajia kannata jäädä murehtimaan,

 keskittää kaikki energiansa niihin ihmisiin joita voi rakastaa saaden vastarakkautta.

Rakkaudessa piilee niin sanoinkuvaamaton voima.

We are stunning. Put two stunning to together and you get even more stunning.

kun ei vaan saa silmiään irti toisen silmistä

Tälläisin kuvin, tälläisin tunnelmin on mahtavaa aloittaa uusi viikko.

(Kuvat ovat hämäissä oloissa lievästi humalatilaisten kuumien partamiesten minulle napsimia, siinä syy kuvien lievään huonolaatuisuuteen. Eikai kukaan pysty kuvaamaan terävästi hämärässä, kun on samanaikaisesti oltava kuuma ruotsalainen parrakas mies.)

Until we meet again, stay gorgeous!

Näin totesi hymyillen tuo idolini minulle, kun tiemme illan päätteeksi erosivat.

Seuraavaa tapaamista odotellen.

Stay tuned!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. jos et vielä tiedä miten hillitön mimmi Harnaam on, kannattaa vilkaista Googlen tarjontaa vaikkapa hakusanoilla Harnaam Kaur tai The Bearded Dame - takaan, että yllätyt positiivisesti.

On se vaan sen verta super tuo Harnaam.

Fall shoes mood board

Hyvää syksyn alkua ihanat blogini lukijat!

Syksy on täällä ja käsillä on aika kääntää katse ihanien syysasusteiden puoleen. Minulla on hankintalistalla uudet syksykengät ja kylmemmille keleille soveltuva takki. Noita kylmiä kelejä toivottavasti saadaan odotella vielä jokunen hetki, joten tässä postauksessa ajattelin jakaa kanssanne muutamia inspiraatioita uusia kenkiä ajatellen.

Haaveilen uusista säänkestävistä kävelykengistä. Käyttökenkiä arkeen, sellaisia jotka eivät säikähdä syksyn ensimmäisiä sadekelejä. Sellaisia, joiden kanssa on mutkatonta ylittää pienet vesilätäköt. Haaveilen naisellisen näköisistä, mutta samalla kertaa kuitenkin mutkattoman askelystävällisistä, kengistä

Pinterest ja Polyvore ovat olleet lähteinä inspiroiville kuville syksyisessä kenkäaarrekartassani. Mary Jane, Oxford ja Chunky Heel ovat sellaiset hakusanat, joiden avulla olen bongaillut minun visuaalista silmääni miellyttäviä kenkäpareja.

Elämässä on menossa juuri nyt se vaihe, että kun kenkäostoksilla on puhtaasti ulkonäöllisten seikkojen lisäksi hiukan mietittävä myös käytännöllisiä ominaisuuksia. Korkeat kopisevat korot on minusta ihaninta maailmassa. Seisomatyö heittää sen verran haastetta keholle, ettei korkeat korot jatkuvassa käytössä ole minun fyysikkani rajojeni ulottuvissa.

Im just a human, not a superhero
- kehon rajallisuutta kunnioittaen on kenkävalintojaan suoritettava. 

Unelmieni syyskenkä on materiaaliltaan kiiltävää keinonahkaa, muodoltaan pyöreäkärkinen, väriltään musta sekä pohjan osalta massiivinen ja parhaassa tapauksessa pienellä tolppakorolla varustettu. Rakastan kengissä remmejä, jykevää pohjaa sekä pyöreitä muotoja. Hapsut, rimpsut ja reiälliset koristeet ovat nekin silmiä hivelevän ihania.

Myönnettävä on, että vaikka aito nahkakenkä on materiaalin puolesta se kaikista kaunein ja ihanin, on syksy sateineen nahkakengälle niin turmiollinen - siksi kallistun uuden kenkäparin osalta keinomateriaaliin. Vaatekaapistani löytyy kauniiden syyspäivien varalle ihana nahkainen metsänvihreä Minna Parikan Triple Lingual -nilkkuripari.

Loin kenkäaarrekartan oppaaksi ensi viikonloppuna koittavalle Tukholman reissulle. Olen manifestoinut Tukholman tuliaistoiveeksi uuden syyskenkäparin ja tuon yllä olevan kartan avulla uskon löytäväni oikean kenkäparin itselleni.

Tahtoisin löytää sovitukseen kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyviä Dr Martensin Core Polley T-bar Flat ja tuplaremmillä varustettuja Mary Jane -kenkiä. Olen vuosia sitten omistanut muutaman parin 2nd hand löytöinä ostettuja Martenseja- ydet todella mukavat ja toiset ikävästi kantapäätä hankaavat. Miten voikin olla kaksi saman valmistajan kenkäparia niin kovasti toisistaan eroavat? En kuolemaksenikaan muista oliko se hankaava pari tuo yksiremminen vaiko kaksiremminen - siksi tahtoisin sovittaa muutaman parin Martenseja ihan fiilistelymielessä.

Martensit ovat täysnahkakenkinä aarrekarttani poikkeus toivemateriaalin osalta. Niitä harvoja kenkiä, jotka paranevat käytön myötä - tiedän, että moni ystäväni kaivaa syksyn tullen saman luottomartensparin kaapistaan aina uudelleen ja uudelleen. Martensit ovat syyskenkäaarrekarttani hinnakkain pari - laatu ja kauneus samassa paketissa vaativat osakseen myös pienen taloudellisen panostuksen. 

Luulenpa kyllä, että ikäväkseni silmäni pitävät Martenseista jalkojani enemmän. Kaikki kaunis maailmassa ei aina ole sovitettu juuri minun keholleni. On helpottavaa tajuta tuo juttuja ja nauttia maailman kauniista asioista silmien välityksellä ilman pakottavaa tarvetta itse omistaa niitä.

Toivottavasti inspiraatiokuvasta löytyy iloa jollekulle teistä lukijoistakin!

Minä palaan tähän teemaan uudemman kerran kuvien kera, kun  syksykengät ovat löytäneet tiensä luokseni.

Joko siellä ruudun toisella puolella fiilistellään syksytunnelmissa?

Mukavaa perjantaita!


Rakkaudella,
Sallamari

BodyLove tatuointi

Olen tänään vallattomasti heittäytynyt hetkeen ja hankin uuden tatuoinnin turvallisesti mukavassa ympäristössä oman kodin sohvalla istuen. Uusi tatuointini on kaikin puolin onnekkaiden sattumien summa - yksi asia johti toiseen, joka johti kolmanteen ja sen seurauksena jalassani nyt komeilee ensimmäinen bodylove -teemainen tatuointi.

Tatuointini tarina alkaa siten, että kuukausi sitten JunttiPee kysyi voisimmeko toimia tänä viikonloppuna isäntinä Uruguaista saapuvalle sohvasurffarille. Mikäpä siinä, sohvasurffaajat ovat aina tervetulleita meille, sillä maailmalla reissaamisen sijaan minä mieluummin majoitan palan maailmaa oman kodin sohvalle.

Sohvalle saapunut surffari sattui olemaan tatuointitaiteilija, joka reissaa ympäriinsä pieni työkalupakki mukanaan.  Ennen tuloaan Ivan kerooi meille, että mielellään korvaa ystävällismielisen majoitustarjouksemme tekemällä meille muistoksi tatuoinnin - mikäli vain sellaisen haluaisimme. 

Vuosien mittaan olen pohtinut jalkapöytääni - oikeastaan molempiin - tekstitatuointia, joiden kautta voin tuoda maailmalle näkyväksi ajatuksiani rakkaudesta. Love Never Dies ja BodyLove ovat olleet sellaiset teksti-ideat joita olen pyöritellyt päässäni viimeisen vuoden - löytämättä kuitenkaan lopulta sopivaa tekstimallia.

Viikonlopun antoisien keskustelujen lomassa puhe eksyi jotenkin luontevasti piirtämiseen ja minä lopulta kaivoin vanhoja luonnoskirjojani Ivanille katseltavaksi.  "For real Lady, you really should draw more - Why you ever stopped drawing? There is like so many nice ideas that would work well as tattoos." -näin luonnehtii uusin ystävämme luonnoskirjasieni sisältöä. Enhän minä oikeastaan koskaan lopettanut piirtämistä, minä vain laitoin piirustuksen tauolle sitä myöten kun opin käsittelemään omia tuntojani muutenkin kuin kuvien keinolla. 

Sieltä luonnoskirjan sivuilta kuitenkin löytyi tämä uusin tatuointini.

Tatuointi on ensimmäinen omatekemäni teos - vaikka onkin teksti - jonka olen voinut kuvitella tatuoivani itseeni. Olen aina ollut äärimmäisen kriittinen ja vähättelevä omien kätteni töiden suhteen. Kaikki minusta lähtöisin olevan on tuntunut kaikin tavoin epätäydelliseltä.

Epätäydellisyys on se, mikä lämmittää sydäntäni tässä lettering -työssä eniten. Olen oppinut rakastamaan epätäydellisyyttä ja arvostamaan epätäydellisyyden mukanaan tuomaa ainutlaatuisuutta.

Luonnoskirjan sivuilta Ivan bongasi tämän Love -tekstin ja ehdotti sitä tatuoinniksi minulle. Universe is talking to me - niin minä maailmaa katselen.

Tarina tekstin taustalla on ainutlaatuinen ja ihana. Tuo teksti on syntynyt osana terapian myötävaikutuksesta löytämääni A Sketch a day -kampanjaa, jonka avulla purin pahimpia tunnelukkoja sisimmästäni. Tämä tekstikuvio on ensimmäinen työni jossa käsittelen rakkautta positiivisella otteella. Työ ajoittuu vuoden 2011 keväälle, sinne minun elämässäni esiint yöntyneiden ensimmäisten body love pilkahdusten aikakaudelle.

Love -teksti jalkapöydässä on minulle suurin bodylove manifesti. Rakkaudentäyteinen sanoma sellaiseen osaan kehoani, jota kohtaan tunnen vieläkin ajoittain epävarmuutta ja jonka ehdton rakastaminen on todella vaatinut työstämistä. 

Yhteen yksinkertaiseen lettering -tatuointiin mahtuu sekä julistus ikuisesta loppumattomasta rakkaudesta, että manifestinomainen lupaus oman kehon vilpittömään rakastamiseen. Oman teoksen tatuointi on minulle oman epätäydellisyyden ehdottoman hyväksymisen merkki - kirjoittamani rakkaus ei ole täydellistä, siitä huolimatta tahdon luojan ylpeydellä koko maailman näkevän sen ikuistettuna minuun.

Tatuointi toteutettiin kaikin puolin steriileissä olosuhteissa oman kotimme sohvalla. Neulat ovat kertakäyttöiset, tatuointikoneen "tuubiosa" on sekin kertakäyttöinen. Paikat suojattiin muovilla ja puhdistettiin sterilointiaineella. Tatuoija luonnollisesti huolehti omalta puoleltaan hygieniasta ja käytti kuvaa tehdessään kertakäyttöhanskoja. 

Ivan on seikkailuretkellä Euroopassa, etsimässä uusia tuulia elämäänsä. Aikaisemmin hän on pitänyt yhdessä veljensä kanssa pientä tatuointiliikettä Uruguaissa. Veli jäi kotiin pitämään yhteistä yritystä toiminnassa, Ivan pakkasi laukkunsa ja lähti seikkailemaan.

On ihanaa, että elämä saattaa yhteen seikkailijoiden polkuja. Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että tämä viikonloppu on tuonut meidän elämään uuden ihmisen lisää. Äärimmäisen kiitollinen olen myös elämälle sen eteeni heittämästä tilaisuudesta tarttua täysin spontaanisti tatuoivaksi - vuoden takainen minäni ei olisi ehkä kyennyt näin pikaiseen päätökseen katumatta sitä.

Tänään sydän sanoi, että Love -tatuoinnille oikea aika oli juuri nyt.

#kiitos

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Rakkaudella,

Sallamari

Arkimeikin uudet tuulet suoraan 40 -luvulta

Ajattelin tehdä aivan aluksi pienen gallupin. Käsi ylös jokainen, joka rohkenee tunnustaa jo saaneensa pienen yliannostuksen  tuosta tämän hetken kuumimmasta meikkitrendistä; kasvojen varjostuksesta tai kaiken sortin Face Sculpting Kit -tuotteista?

Minä tunnustan, minusta Face Sculpting villitys ampuu jo hiukan yli. Bongasin matkalla Kampin bussiasemalta kahvilaan kuudet näkyvät poskivarjostukset. Oli nuoria aikuisia, vanhempia rouvahenkilöitä ja suloinen ala-asteikäinen tyttökaksikko - kaikilla samankaltaiset ruskeat raidat poskiluuta korostamassa sekä hehkuva raita kuin polkuna johdattamassa katsetta nenänvartta pitkin otsaluulle. Toisilla enemmän toisilla vähemmän huomiota herättävästi, mutta ohi kulkiessa selvästi bongattavissa jokaisella kuitenkin.

Meikkikirppispalstat pullistelevat ABH varjostuskittien (ja kulmatuotteiden) ostotarjouksia. Eikä väliä onko aitoa, kuhan asian kannessa vain lukee maagiset kirjaimet ABH. Minua väkisellään vähän hymyilyttää, eipä sillä Anastacia Beverly Hllls on hyvinkin runsaspigmenttistä laadukasta kosmetiikkaa, mutta tuo yletön hehkutus sekä tuo pakko saada tämä tuote -asenne. Tämän hetken halutuimmat kasvomallit kun pystyy näemmä luomaan vain ABH tuotteisiin turvautuen.

Minä yhdistän mielessäni ABH tuotteet ja näkyvät kasvovarjostukset supersuloisiin Drag Queen taiteilijoihin. Ensimmäistä kertaa kuulin ABH tuotteista juurikin naismuottiin itsensä muuntavan herrasmiehen kautta. Tuotteet olivat riittävän peittäviä ja kestäviä upeiden illuusioiden luomista silmällä pitäen. Niiden avulla oli helppoa solahtaa tuohon arkiminästä radikaalilla tavalla eroavan toisen minän rooliin.

Tuntuu, että enemmistö naisista haluaa jokapäiväisesti solahtaa nykyisten meikkitrendien valossa johonkin toiseen minään. Arkiminä on joku sellainen tyyppi, joka esiintyy aamu kuuden ja kahdeksan välissä oman kodin seinien sisällä. Naamio päälle ja menoksi.

Face Sculp -kultin klooniarmeijat marssivat kaduilla ja Instafiidissä.

Tuorein kosmetiikkalöytöni - Handmade natural look lashes.
Käsintehdyt kyllä, luonnollisen näköiset ehkä jossakin Bambilandiassa.
Silmiin laitettuna kyllä huomattavasti kauniimmat ja luonnollisemmat kuin tässä rasiassa.

Millähän oikeudella minä näitä mielleyhtymiä tässä taas pyörittelen - totuus kuitenkin on se, että minäkin rakastan runsaalla kädellä meikkaamista. Kasvot ovat mitä loistavin canvas vaikka millaisille luomuksille. Eivätkä ole minun kasvoni säästyneet ruskeilta poskiraidoilta tai nenänvartta pitkin valoa kuljettavalta korostusväripolulta - been there, done that.

Pohdintojeni ja havainnoinnin takana on taas kerran tyylikuplat.

Olen miettinyt omaa tyyliäni koskevia seikkoja useamman viikon ajan. Selannut mielenkiintoisia sivuja ja tuijotellut kymmeniä tutoriaaleja. Olen ottanut jopa osaa kerrassaan mielenkiintoisiin forum keskusteluihin ja niiden innoittamana pysähtynyt hetkeksi kunnolla katselemaan maailmaa minun ympärilläni.

Olen ottanut itselleni tilaa pohtia kaikkea tämän hetken kuumimpien meikkitrendien ja totaalisen meikkaamattomuuden väliltä. Kahlaillut läpi aikakausien pohtien ilmiöitä ja tekijöitä noiden ilmiöiden taustalla. Tunnustan tähän väliin, että näillä pohdinnoilla välttelen onnistuneesti opintojeni kirjallisten etätehtävien kimppuun käymistä. Minä vain vähän hairahduin sivupolulle, sillä muoti-ilmiöt - hiukset ja kosmetiikkatrendit - ovat vain kerrassaan niin kiehtovia juttuja. Huomaatteko miten sitkeästi vakuuttelen itselleni olevani oikeasti ihan oikealla asialla todellisuudessa sitä aidosti tärkeän tekemisen tekemistä vienosti vältellessäni.

Mutta olen minä jotakin löydöksiä ja oivalluksia tutkimusmatkani varrella tehnyt.

Tämän päivän kuumin meikki-idoli on kuulemma Kim Kardashian, 

minuapa inspiroi juuri tässä hetkessä Ava Garner.

Löysin itseni rakastumasta taas uudelleen yksinkertaisuuteen. Olen hullaantunut ajatukseen, että meikkipussini sisältää alle kymmenen tuotetta ja niiden avulla luon kymmenessä minuutissa itseni näköisen arkimeikin. Pelkistettyä yksinkertaisuutta, kuitenkin siten että kasvoissa on jotakin vangitsemassa katsetta.

Tämän hetken suurin inspiraationi meikkauksessa on 1940 -luku.

1940 -luvun meikki on käytännöllinen ja supernaisellinen. Pula-ajasta huolimatta onnistuttiin löytämään keinot vahvistaa naisellisuutta yksinkertaisen ehostuksen keinoin. 

 Ehostuksessa huomio keskittyy kulmakarvoihin ja huolella punattuihin huuliin. Kulmakarvat saavat olla luonnolliset ja tuuheat, kulmakarvan kaarta pyritään erityisesti korostamaan. Tämän on meikin ehkä haastavain osa kaltaisellani harvakulmaisella - miten luoda luonnolliset pehmeät, mutta samalla kuitenkin korostetun kaarevat, kulmat. Vaatii harjoitusta - tunnustan - sillä kulmakarvat ovat  minulla se heikoin lenkki. Se osa kasvoista, joille osaa tehdä vähiten yhtään mitään. 

Suosikkini on 40-luvun arkimeikissä tyypillinen "paljaus" silmämeikin osalta. Puuteroidut luomet, kevyt rajaus yläluomen sisäreunassa luomassa yhtenäisyyden tunteen ripsirajaan ja pehmeä kerros ripsiväriä - siinä yksinkertaisuudessaan kaikki silmämeikin osalta. Kevyellä ylärajauksella, kullanhohtoisella luomivärillä sekä irtoripsillä silmiin saa sopivasti potkua juhlatilanteita varten.

Korallinsävyistä poskipunaa poskipäiden korkeimpaan kohtaan - siinä kaikki väri, mitä poskipäiden, otsan ja leuan alueelle tuodaan kevyen meikkivoidekerroksen ja puuterin lisäksi.

Lopuksi se meikin suosikkiosa - raikkaat punaiset huulet. Huulet rajataan ylähuulen osalta hieman luonnollisen huulirajan yli Hunters Bow -kaaren aikaansaamiseksi. Rajauksen sisäpuoli täytetään tasaisesti hehkuvan punaisella värillä. Parhaan kiillon huuliin saa matta punan ja vaseliinin yhdistelmällä. Mikäli Hunters Bow -huulet ovat vieras käsite, hyviä esimerkkejä löydät Googlaamalla esimerkiksi "Joan Crawford Lips"

"Hunters Bow -lips shape, created to you by Max Factor."

Mielestäni meikin yksinkertaistaminen on tuonut esille parhaat puolet kasvoistani. Vähemmän on enemmän -sanonta pätee kyllä täydellisesti taas kerran. Olen selkeästi nyt oivaltanut, että vintage inspired -tyyli on eniten minun näköiseni juttu. 

Meikkitrenditutkimusten myötä olen päätynyt myös sellaiseen tulokseen, että huulien pienimuotoisellekaan kosmeettiselle täytölle ei ole juuri tässä hetkessä tarvetta. Totta on, että olen haaveillut huulitäytteistä jo kauan aikaa - kuitenkaan täydellisesti koskaan kykenemättä itselleni selventämään miksi. Mikä on se tarve, jota huultenmuotoilu lopulta palvelee?

Vaikka miten ihailen täyteläisiä huulia toisilla, onko se sittenkään osa minua. Vaikka kopioisin täydellisesti toisen ihmisen signature -meikin tai minkä tahansa muun toisen kasvoilla (tai yllä) täydelliseltä näyttävän ominaisuuden ei se minun päälläni koskaan toimi samalla tavalla. Ihailu sekä inspiroituminen ja niiden vaikutuksesta itse oivaltamani Minun Juttuni on lopulta kuitenkin se kaunein ja toimivin juuri minun ylläni.

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa.

Mistä sinä amennat inspiraatiota elämääsi juuri tässä hetkessä?

Oikein mukavaa alkanutta elokuuta!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. teksti on tälläkin kertaa oikoluettu - lukijaystävällisyys on tärkeää.

Vintage lainekiharat

Sain syntymäpäivieni alla odottamattoman lahjan; 12 suloista Marcel Wave -klipsiä. Klipsit ovat aitoa retroa suoraan 70-luvulta. Tämä odottamaton lahja on oikea unelmien täyttymys, minä kun olen aina haaveillut taidosta loihtia hiuksiin ryhdikäs retrohenkinen lainekampaus.

Lainekampauksen luominen, jos mikä on tekniikkalaji. Eikä pidä väheksyä sitä tosiseikkaa, että laadukkaat oikeanlaiset työvälineet helpottavat lainetukan luontia kummasti. 

Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että minä hiukan huijaan oman tukan laineiden kanssa. Todellisten märkään tukkaan yksinomaan näiden klipsien avulla tehtävien kampalaineiden sijaan minun kampaukseni pohjana on pinnikiharat sekä suoristusraudalla taiteillut tavis-kiharat. Tukan pidemmän puolen etuosassa pinnikiharat taiteilen laineiksi auki kampauksen ja klipsien avulla, kun taas hiusten takaosa ja lyhyempi sivu saavat osakseen muotoiluraudalla loihdittua kiharaa.

Pinnikiharat ovat nekin opettelun takana oleva taito. On mietittävä mihin suuntaa kiharaa kuljettaa, jotta valmis lainekampaus kulkee lopuksi toivottuun suuntaan. Ensimmäisillä harjoituskerroilla on näemmä vain yritettävä, erehdyttävä ja yritettävä sitkeästi taas uudelleen.

Onneksi on YouTube, Pinterest ja Vintage Hair Styles -opukset.

Kuten sanottua, lainekampaukset ovat tekniikkalaji, jossa tulos on suoraan verrannollinen harjoittelun määrään. Rehellisyyden nimissä tunnustan olevani täysin aloittelija lainekampauksien saralla. 

Omaan tukkaani olen harjoitellut laineita alle parikymmentä kertaa. Ketään ei yllättäne tieto että näiden uusien klipsien myötä olen harjoitellut paljon aikaisempaa innokkaammin. Laineet ovat niin ihanaa katseltavaa, mutta se niiden tekeminen. Ei onnistu, niin ei onnitu - motivoidu siitä sitten. Niin ja tietnekin kivempaa olisi, kun olisikin sellainen kiva tukka tukka mihin loihtia laineita.

Rehelliset kampalaineet omaan tukkaan eivät onnistu kehuttavasti, tulos on aika tavalla sotkuisen näköistä. Kenties oikeiden aineiden valinnassa vielä kokeiltavaa ja sorminäppäryys kaipaa rutkasti lisäharjoitusta. Pinnikiharan avulla luotujen laineiden osalta olen päässyt jo tyydyttävälle tasolle. Eiväthän ne laineet vielä ole aivan sileät ja ihan niin korkeaharjaiset kuin toivoa sopii, mutta harjoittelun myötä uskon pääseväni tällä tekniikalla kerrassaan hienoihin laineisiin käsiksi.

Omaa tukkaa mieluummin taiteilen laineita muille. Minusta lainekampauksien teko on rentouttavaa puuhaa. Tosielämän kampaamotyössä lainekampauksiin pääsee käsiksi melko harvoin. Onnea on ystävät, joiden tukalla pääsee harjoittelemaan laineiden taiteilussa tarvittavaa sorminäppäryyttä.

Elättelen mieleni perukoilla toivetta, että seuraavan vuoden kuluessa jonkinlaisesta lainekampauksesta tulee osa jokapäiväistä tyyliäni. Tällä hetkellä tukka on vielä himpun verran lyhyt kovin hienoihin lainekampauksiin, mutta huiviin tai hattuun yhdistettynä lainekampauksesta saa mukiinmenevän näinkin lyhyellä tukalla.

Jäämme siis jännityksellä odottamaan minkälaisia laineita tuleva vuosi tuo tullessaan. On jännittävää nähdä, miten hiustenlaittotaitoni kehittyy tästä pisteestä eteenpäin säännöllisen harjoittelun myötä.

Kuten kuvista huomaatte, lyhyeenkin tukkaan on mahdollista loihtia kivan näköinen retrolook. Netti on pullollaan hyviä tutoriaaleja mikäli mietit mistä aloittaa harjoittelu. Esimerkiksi hakusanalla pin curl waves tutorial löytyy mielettömästi hyviä vinkkejä lainekampauksiin eri mittaisiin hiuksiin.

Kenties minäkin liityn videotutoriaalini kanssa näiden ohjeiden joukkoon jonakin päivänä. Kunhan aika koittaa - sanonpa tällä hetkellä tutorial -pyyntöön niin.

Mukavaa elokuun alkua!

Rakkaudella,

Sallamari

Nuo kaikki kauniit vaaleat

Tummaa ja vaaleaa

On vierähtänyt hetki siitä, kun viimeksi olen täällä blogin puolella kertonut koulukuulumisista.

Ihan näinä päivinä on tulee täyteen tasan vuosi siitä, kun ensimmäisen kerran avasin koulun ulko-oven pääsyokeiden merkeissä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, etten mielen perukoilla kummittelee ensi keväät tulevat näyttökokeet ja kaikki lukuiast opinut tekniikat ja niksit, joiden joukosta valitsen tarvittavat tekniikat parhaan lopputuloksen luomiseksi itse näyttötilaisuuksissa.

Vuosi sitten kauneuskäsityskuplani oli pieni ja tiivis - turvallinnen ja itselle hyväksi havaittu. Kauneuskäsityskuplani ulkopuolelle jäävä maailma oli sekin kieltämättä vähän mielenkiintoinen - on sitä yhä edelleen - samanaikaisesti huikealla tavalla pelottava. Turvallisinta oli pysyä tiukasti omassa kuplassaan. Ihmismielelle on luontevaa vierastaa asioita joita ei täysin ymmärrä. Selainen juttu joka ei täysin avaudy sinulle on ihan kiva juttu - kun se on osa jonkun toisen maailmaa riittävän välimatkan päässä sinusta.

Voi miten ahtaat ajattelumallit ja tumpelo värisilmä oli sillä Sallamari, joka vuosi sitten ensimmäistä kertaa avasi kampaamokoulun oven - näin pohtii Sallamari tänään. Vaikka kaikki minussa näyttää lähes identtiseltä vuoden takaiseen katsottuna, paljon ihmisenä kasvua on päässyt tapahtumaan. 

Uusia inspiraatioita.

Uusia iloisia oivalluksia.

Vuosi sitten kauneuskäsityskuuplaani - siihen pieneen ja turvalliseen - mahtui käsityskykyni ulottuville noin tusinan verran tukkavärisävyjä.

Vaalea tukka tarkoitti vuoden takaiselle minulle ompmioloissa sitä sävytasoa mikä aikaansaadaan levittelemällä noin tunniksi tasaisesti hiuksistoon vahvinta saatavilla olevaa vetuperoksidia vaalennusjauheseen miksattuna. 

Ainoa oikea blondisävy oli se perus vetyperoksidiblondi

toisianan enemmin, toisinaan vähän vähemmin onnistuneena suorituksena.

Hamppuuinen katkeileva valkoinen tukka kertoi värisävyn onnistumisesta,

kissanpissankeltaiset sävyt kielivät tukan omistajan vaalennustaidottomuudesta

Musta oli mustaa, synkintä mitä saatavailla on.

Ruskea tavallista perusruskeaa - sellainen seinäruusun varma valinta.

Ruskea tukka, kuka niitä erottaa toisistaan?

Pitkä ja ruskea tukka kielii kantajan vaatimattomuudesta tai perinteiden kunnioittamista vaalivasta elämäntavasta. Lyhyt ruskea tukka kireen edessä luovuttamisesta tai ikäkriisistä. Lyhyt on ikäännkuin nuorennuslekkaus - kymmenen vuotta ja kaksi lasta elämästä pois. Ennenkaikkea ruskea tukka kertoi vuodentakaiselle minulle, että tässä nyt ollaan tälläinen luonnollinen ja hillitty, niin kun on aina oltu.

Tai ssitten kotiäiti tai kiireinen - kuka mitään tukkaa ehtii värjäämään, ja jos ehtiikin on parasta värjätä sellaisella sävyllä että juurikasvu sulautuu tuoreeseeen väriin täydellisesti. Sillä kohta ei ehdi taas kuitenkaan ja voi vaan antaa tukan kasvaa.

Sitten koko joukko punaisia tukkasävyjä - oikea 50 shades of Reds kokoelma.

Kaikistä hiusväreistä niitä minun suosikkivärejäni.

luonnollista kuparipunaa

mahonkista Itäblokki punaista

räiskyvää pin-up punaista

hehkuvaa kultaa

hempeää hattaranpinkkiä

kulahtanutta keltaoranssia väriä,

joka kielii siitä että kantajallaan on joskus ollut hyvä tukka

tummaa goottipuunaista

retropunaista

neonpunaista

brittimiesten punaista

australialaisten punatukkasävy

ai niin, se kummallinen strawberryblonde -sävy

Ihanina vastustamattomia punatukkaisia naisia.

Niitä on kauneuskuplani pullollaan.

Viimeiimpänä - muttei missään nimessä -vähäisimpänä  - värisilmäni osasi tietenkin bongata shokkivärit ja muut räväkät sävyt. Ne joita kantavat vain harvat ja valitut.

me jotka emme osanneet aikusitua ikämme edellyttämällä tavalla,

nuoret ja rohkeat yksilöt,

punkkarilapset

kaiksita hoteimmat Suiside -tytöt

vanhentuneet kapinalliset; violetti tukkaiset permanenttiumot

Siinäpä tiivistetysti vuoden takaisen minäni hiusvärimaailma.

Balayage täysin tuntematon.

Hiusten raidoittaminen yök en ymmärrä.

Monisävyväriset vaaleat värit täysin käsiittäättömiä.

Ombre huono juurikasvun peittely-yritys.

Vuoden takainen minäni oli vähän urpo.

Käsityskyvyltään sillätavalla aika rajoittunut.

Kaunis tasainen sävy tyvestä latvaan

Onneksi ottivat minut kouluun, antoivat mahdollisuuden oppia ja kasvaa ymmärrykseen.

Minusta on vuoden mittaan kehittynyt varsin hyvä hiusvärien parissa. Hienosti kehityskaaressa mukana pysynyt värisilmäni osaa nykyisellään erottaa ilman suurempaa viitseliäiisyyttä parisenkymmentä erisävyistä vaaleaa hiusväriä. Osaan lonkalta luetella kymmenen hyvää hiusvärireseptiä kauniin viileän tai lämpimän vaalean värimaailman luomiseen - lähtökohdat huomioonottaen tietenkin.

Samainen värisilmäni on kuluneen vuoden aikan oppint suhteellisen kivuttomasti bongaamaan rukeaideatukkaisten joukosta tupakka-, mahonki- tai punasävymaailmaan sävytetyt yksilöt. Huolellisen vilkaisun perusteella osaan sanoa, onko edessäni bussissa istuvann kaunistukkaisen tytön tukka sävymaalmaltaa lämmin vai viileään taittuva.

Kadulla kävellessään huomaa silmien tarttuvan ihmisten hiuksiin. Mieli leikkii itsekseen "Millä sävyillä saisin tuollaisen tukan" -leikkiä. 

Jos värjäisin hänen hiustensa tyvikasvun, mitä värejä sekoittaisin?

Onnistuisiko yhdellä värikerroksella vai pitäisikö sävyttää vielä päälle?

Entä jos minulla olisi kaikki valta vaikuttaa tuohon tukkaan,

pitäytyisinko jo olemassa olevassas sävymaailmassa vai ehdottaisinko rohkeasti muutosta?

Viileisiin vivahteisin ttaitettu monisävyraidoitus

Tuntuu ihanalta hehkua onneaan siitä, miten isosti minä pidän hiusten värjäystöistä. Etekin innostaa tuo vaaleilla sävyillä värjääminen, siitä on tullut raidoitusen ohella yksi lempi juttujani koulussa tällä hetkellä. Rakastan haasteita - sitä miten asiakas istahtaa tuoliini kulahtaneen sävyn ja roiman tyvikasvun kanssa puhjeten värjäysprosessin lopputuloksen myötä aivan uudelleen kukkaan.

On uskomatonn tunne huomata ymmärtävänsä mitä sävyä kulloinkin laitetaan halutunlaisen lopputuloksen saamiseksi. Se maaginen tunne kun käsittää värikansioiden sävymallitukkatupsujen puhuvvan itselle - tuota, tuota ja tätä, näiillä minä luon visioidun sävyn.

Minulle tullaan usein sanomaan, että minä varmaannkin ole se tyyppi luokassa joka erityisesti tykkää tehdä tämän hetken kuuminpien trendien mukaisia pastellisävyjä tai monivärishokkitukkia. Älkää antako minun henkilökohtaisen kauneuskuplani johtaa teitä harhaan, minä rakastan kaikkein eniten tehdä ihmisistä kauniita juuri käsissäni olevan ihmisen omaan kauneuskuplaan sopivalla tavalla. Rakastan asiakas-työntekijä yhteyden löytymistä. Toisen ihmisen välitöntä ymmärtämistä, sillä hetkellä un rohkeasti raoittaa tuon ihmisenn kauneuskuplan ovea ja vilkaisee sisään.

Rakastan lauseita

 "Olenpa mä nyt kaunis."

"Mun tukka on aivan ihana."

"Mun väri on just hyvä."

"Kiitos, kun kuuntnelit minuua."

Ihminen on omasta mielestään ihana.
Olen saanut luotua jotakin kaunista,
minun kauneuskäsityskuplani ulkopuolella sijaitsevaa kauneutta.

Täysin irrallaan siitä seikasta, miten toinen ihminen suhteutuu - tai mahtuuko tuo toinen ihminen edes - minun pieneen kauneuskäsityskuplaani. Minä olen taas saanut rohkeasti kurkistaa sisälle toisen ihmisen kauneuskäsityskuplaan.

Olen kiitollinen rohkeudesta.

Rohkeaus katsoa omien ihanteiden ulkopuolelle jahalu katsoa kauneutta maailmassa jonkun toisen ihmisen silmien kautta - siinä avaimet oppimiseen.

Minä en ole tärkeä siinä hetkessä kauneutta pohdittaessa - asiakas tuntemuksineen on  kaiken keskipisteessä. Minä olen onnekas saadessani haastaa itseni luomaan asiakkaasta hänen kauneuskuplaansa mahtuvan samalla itse uusia tarpeellisia taitoja oppien. 

Vaaleiden raitojen avulla luotu auringossa säihkyvä  kesätukka

Onnea on se, että olen saanut löytää elämääni ihmisiä jotka osaavat toteuttaa minun kauneuskäsityskuplaani täydellisesti istuvan unelmieni hiusvärin minun päähäni.

Siinä missä viileä vaalea kauniistiliukuva monisävyväri on toiselle täydellinen unelmatukka on Bubblegum Blue väri minun maailmassa se kaikista kaunein sävy. Juuri se sävy, jota minä haluan kantaa tukassani.

En edelleenkään väitä ymmärtäväni raidoituksen kauneutta tai balayagen hypesuosiota - omaa päätäni tai minun mielestäni maailman kauneimpia hiuksia pohtiessani. Osaan nykyisellään onneksi nähdä laaja-alaisesti kauneutta hyvin toteutetuissa värjäystöissä muiden ihmisten hiuksissa. Ihania hehkuvia hiekkasävyjä, hillittyä beigevivahdetta tai auringon vaaleutta kauniisti raidoitetuissa hiuksissa.

Voin rehellisesti sanoa, että koulu on tehnyt minun paljon hyvää. 

Suhtautumiseni kauneuskuplani ulkopuoliseen maailmaan on tänä päivänä paljon avoimempi ja rohkeampi kuin ennen. Samalla tietoisuus minun omasta tyylistäni on vahvistunut.

Tämä sopii minulle, 

tuo toinen juttu on kaunis toisella.

Tälläistä kuuluu opiskelijaelämään tässä hetkessä.

Laitoin tämän postauksen kuvitukseksi muutaman inspiraatiokuvan mielestäni todella onnistuneista vaaleista värjäystöistäni. Näiden myötä on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.

Kohti uusia oppeja!

Mukavaa alkanutta heinäkuuta!

Rakkaudella,

Sallamari