10 päivää aattoon ja hommat hoidossa

Iloiset terveiset matkalla maailmalle 

Iloinen yllätys, olen tänä vuonna jouluaskareiden kanssa aikatauluja edellä. Tämä tarkoittaa sitä, että  joulunodotushommat on pääsiosin hoidettu tai ainakin aikataulutettu hoidettaviksi. Eikä sovi ahdistua millään tavalla tuon aikataulutus -sanan käytöstä, käytän sanaa tässä kohden hyvin positiivisessa mielessä kuvaamaan sitä että joulun kivoille jutuille on varattu oma tila melko täydessä arjessa niin että ne ennättää kokea kaikessa rauhassa.

Olen tietoisesti pitänyt nyt joulukuussa muutaman päivän vapaata koulusta asioiden hoitamisen nimissä. Ensimmäinen lomapäivä kului nukkuessa, kaksi muuta pienten juoksevien asioiden hoitelun merkeissä. 

Olen lomapäivien aikana saanut joulukortit ystäville postitetuiksi. Minun jouluperinteenäni - jos asian tekee samalla kaavalla neljättä vuotta peräkkäin sitä voinee kutsua jo perinteeksi, vai kuinka - on lähettää muutamalle elämässäni vuoden aikana tavalla tai toisella vaikuttaneelle ihmiselle jouluteemainen kortti ihan silkasta korttien lähettämisen ilosta. Kortti pitää sisällään jollakin tapaa toveruutemme teemaan sopivan tervehdyksen ja jokin osa kortissa tai kortin koristelussa on lähtöisin minun käsistäni. Samasta kortin lähettämisen riemusta olen muutaman viime vuoden aikana tehnyt joulukorttivaihtarit toisen bloggarin kanssa.

Koska kaikki nuo kauniit joulukortit.

Tämän vuoden kortit voitin Uutistoimisto Anselmi -blogin arvonnassa. Nuo voittamani kortit olivat kerrassaan ihania ja näistä kaunista korteista huumaantuneena tein tänä vuonna sellaisen poikkeuksen rutiineihini, että laitoin yhden niistä menemään isälleni. Jotenkin tämän vuoden aikana olen sydämessäni tuntenut päässeeni isän kanssa enemmän samankaltaisille aaltopituuksille kuin viime vuosikymmeniin.

Oli pakottava tarve kortin voimalla kertoa, 

että Isi olet mulle rakas ja tärkeä.

Eipä löytynyt joululahjoja kauppakeskuksen tarjonnasta,
kauniita somisteita löytyi näyteikkunoista sitten sitäkin runsaammin.

Joulukorteista päästäänkin näppärästi suoraa aasinsiltaa pitkin joululahjoihin.

Joulun tärkeimmät lahjat elämäni tärkeimmille ihmisille - PikkuÄssälle ja JunttiPunaniskalle - on hankittuina. Valmiina on myös tänä vuonna elämääni merkittävällä tavalla vaikuttaneiden ihmisten paketteihin omin käsin valmistamani lahjat. Tuo tärkeällä tavalla elämääni vaikuttaneen ihmisen muistaminen jouluna on jälleen yksi jouluangstista toipumisen jälkeiseen elämään ilmestynyt juttu - neljättä vuotta peräkkäin toistuva juttu tämänkin - jonka olen joulumielen löydettyäni rakkaudella luonut osaksi joulunaluspuuhiani.

Vietin osan eilisestä lomapäivästäni joulufiiliksiä nostatellen Turussa, tutkien parin ison kauppakeskuksen joululahja tarjontaan inspiroitumisajatuksella. Joululahjasaldo kasvoi yhdellä lahjalla ja kahdella joulukeräyslahjoituksella. Hillittömän lahjashoppailun sijaan päädyin ilahduttamaan lahjalla jotakuta tuntematonta ja tukemaan kodittomien eläinten joulua pienellä rahasummalla. 

Sydämessäni on sellainen olo, että minulla on juuri tässä hetkessä elämässäni kaikkea riittävästi ja siksi omalta osaltani haluan olla jakamassa materialisoitunutta jouluiloa jollekulle tiukemmassa tilanteessa olevalle. Pieni ele minulta voi olla jotakin suurta jollekin toiselle.

Aasinsiltaa kuljetaan minun joululahjatoivelistaani, joka tälle joululle ammottaa tyhjyyttään - juuri tässä hetkessä minusta aidosti tuntuu, ettei minulta oikeasti puutu mitään.

Sisälläni on ajankohtaan nähden hämmästyttävän rauhallinen olo. Ei ole fiilis, että tarvisi ostaa itseään onnelliseksi kauhella tavaramäärällä joulun nimissä. On olo, että haluan enemmänkin jakaa kiitollisuutta ympärilleni aivan kaikeasta mitä minulla jo on, ilman tarvetta jatkolauseeseen ....toivoisin vielä tätä. Juuri nyt minulta ei puutu mitään.

Kerrassaan hämmentävä tunne.

Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta uusien työvälineiden ostosta, mikäli tukkuliike joulun vuoksi tuo markkinoille todella hyviä tarjouksia. Mikäli mitään sopivia tarjouksia ei ilmene, voi työvälineinvestoinnit rauhassa odottaa sopivin tarjousten ilmenemistä. NYX meikkipistettä tutkaillessani Sokoksella tänään mietin vakavasti josko sitä kertarysäyksellä uusisi perusmeikkivalikoimaa suuremmalla kertainvestoinnilla, päätyen lopulta siihen että perusmeikkivalikoima on ihan kelvollinen ja uusimalla joka kuukausi muutaman tuotteen kerralla pärjään kyllä.

Itseasiassa Uusi vähän kerralla joka kuukausi -hanke on jo aluillaan. Ensimmäinen hankinta on oikeastaan jo tehtykin,  postin mukana on tulossa Black Fridayn jälkitunnelmissa  - viikkoa myöhemmin - alennuksella bongaamani Jeffree Star highlighter väri. Lupaan palata tähän ostokseen myöhemmin jossakin vaiheessa.

Ostoskeskusten tarjontaa tutkaillessani huomaan olevani selkesti sellaista ihmistyyppiä joka tekee mieluiten ostoksiensa netissä. Minä hahmotan paremmin itseni miellyttävät vaatteet tietokoneen ruudulta, kuin kolmenkymmenen samankaltaisen tuotteen joukosta vaatekaupan rekistä. Sama pätee kosmetiikkaan on kivempi lukea teknisiä tuotetietoja ja suorittaa vertailuja kotona kaikessa rauhassa, kuin koittaa bongata yksityiskohtaista tietoa tuotteesta kaupassa kaikkien muiden tuotteiden keskellä.

Parasta shoppailureissussa oli kahvilla käynti - hyvä latte, iloinen mieli.

Tarjousbongailua kampaamotukku-uutisista.
Uusi kone olisi ihan kiva - asiakkaita ajatellen - ehkä valmistujaislahjaksi?

Parasta joulussa on odottamattomat yllätykset - vaikkapa ensimmäinen saapunut joulukortti.
Tämän vuoden ensimmäinen joulukortti oli käsinkirjoitettu joulukortti Minna Parikka Universumilta.
Yrityskortti kyllä, mutta käsinkirjoitetun tekstin lisääminen kortiin on pieni kaunis ele,
joka lämmitti ainakin minun mieltäni erityisesti.

Joulufiilistelyn lomassa olen tehnyt valmistelevia töitä koulun jälkeistä elämää silmällä pitäen. Olen vastaanottanut työpaikan - tai oikeammin tulevan yritykseni kotipaikan - ja valmistellut yrittäjäelämään siirtymisessä tarvittavia asiakirjoja. Yrittäjäelämän alkamispäivä on tiedossa, töiden aloituspäivä uudessa työyhteisössä on sovittu. Ensi vuotta silmälläpitäen aika monta juttua on jo tehtynä, tulevaisuudessa työn alle otettavien tehtävien dead line päivät on kirjoitettu oikeille paikoille kalenteriin.

Unelmani on  jälleen yhtä askelta lähempänä minua.

Aasinsiltaa pitkin jatketaan hetkeksi unelmien pariin. Kauan, kauan sitten minäkin unelmoin mallinhommista. Miten otettu sitä olisikaan, jos joku joskus kutsuisi malliksi muotinäytökseen. Ajatuksessa oli jotakin kiehtovaa, inspiroivaa ja innostavaa. Olisi kiva esitellä jonkun putiikin tarjontaa. Ehkä joku minun laiseni huomaisi sattumalta, että tuoltahan saa minullekin sopivia vaatteita.

Hautasin ajatuksen 2000 -luvulle siirryttäessä.

Kunnes ystäväni suostuttelemana päädyin viikko sitten hyväntekeväisyyden nimissä malliksi paikallisen varainkeruuillan muotinäytökseen. Oli suuri kunnia saada toimia paikallisen muotiputiikin plussamallina. Mieltäni lämmitti, että lavalla esiteltyjen asujen kokovalikoima oli todella laaja. Me amatöörimallit vastasimme hienosti pienen kaupungin asukaskuntaa - vaatevalikoimaa esittelemässä oli isoja, pieniä, nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia.

Tunnustan reilusti tässä kohtaa, että minua vaivaa butiikkifobia. Kynnys astua pieneen vaateliikkeeseen on korkea. Minulle on jäänyt kuva, että pienestä paikallisesta putiikista vaatteita itselleen saa vain tietyn kokoiset ja tietyn ikäiset kuluttajat. Tämän hyväntekeväisyys projektin nimissä uskatauduin viimein astumaan rohkeasti sisälle Muotiperho -liikkeeseen - arvatkaa mitä, sisällä liikkeessä yllätyin positiivisesti aivan kaikesta. Vaatevalikoimaa löytyi, eikä kaltaiseni kurvikkaampi potentiaalinen asiakaskaan jää ilman oikeankokoista vaatetarjontaa. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta. Ennakkopelkoni nyrpeistä, kokoja tuijottavista myyjätädeistä - tässä kohtaa paino sanalla täti, kuvaten sanalla ahdasmielistä omassa kauneuskäsityskuplassaa sitkeästi jurnuttavaa pitkän uran tehnyttä ja työhönsä ehkä hivenen työhönsä väsynyttä myyntiammattilaista - oli täysin tuulesta temmattu. Muitikuva jäänne jostakin 80 -luvulta.

Mikäli vaatteet eivät osu omaan tyylikuplaan löytyy putiikista aimo valikoima erilaisia asusteita. Minun "harkitsen vakavasti" -hankintalistalleni Muotiperhon valikoimista löysin mukavan valikoiman Tommy Hilfigerin tote laukkuja. Leikittelen tässä hetkessä ajatuksella, että valmistujaislahjaksi itselleni hankin uuden laukun.

Pienen kaupungin paikalliseen tarjontaan tutustuminen kannattaa kyllä.
Todennäköisyys positiivisesti yllättymiselle on verrattaen iso.

Ihanat naiset bäkkärillä

Tälläisissä tunnelmissa keskiviikkoon!

Rakkaudella,

Sallamari