Kulmakarvat ojennukseen

Synkkä väri levitettynä karvoille - tässä kohtaa näyttää hujalta, oikeat lakritsakulmat.
Ennen värin levitystä levitän kulma-alueelle öljyä ehkäisemään kestovärin ihoon tarttumista.

Joka toinen kauneusjulkaisu tuntuu toitottavan, että kulmakarvat ovat tämän hetken SE juttu - The hot IT . Trendien aallonharjalla ratsastaen ajattelin tällä kertaa jakaa muutamia mietteitä kulmakarvoista kanssanne. 

Minulla on kaksi erilaista settiä kulmakarvoja. Oikealla puolella päätä arpien katkoma hajanainen rivi ohuita hentoisia kulmakarvoja, vasemmalla kaunis täyteläinen kulmakarvarivi. Kulmakarvojani ei hyvällä tahdolla saa muistuttamaan toisiaan ilman erillistä täyteväriä, toisella puolella kun on tuplaten toisen puolen karvamäärästä. 

Oikean puolen kulmakarva on vaurioitunut kahdesti - kahdessa eri tapahtumassa - ennen kuin ehdin täyttää kaksi. Kulma on ommeltu kasaan komeiden tikkirivistöjen voimin, vamman tuhovoima jatkuu pintaa syvemmälle. Kulmaluun alueelta puuttuu lähes kokonaan tunto.

Teinivuosina nypin kulmakarvani lähes olemattomiksi viivoiksi (niinkin aika moni muukin 90 -luvun kasvatti), eikä vammautuneen puolen karvattomuus juurikaan haitannut silloin. Kuutisen vuotta sitten kulma-alueelle tatuointiin pysyvästi pohjaväri, joka edelleen on kevyesti näkyvissä ja tekee kulmistani yhtenäisemmän oloiset meikittöminä päivinä.

Uutta kulmakarvojeni elämässä on harmaantuminen. Kyllä luit aivan oikein h-a-r-m-a-a-n-t-u-m-i-n-e-n - minä harmaannun. Teknisesti oikeampi termi olisi kaiketi kertoa, että kulmakarvani ovat ikääntymisen myötävaikutuksesta alkaneet menettää pigmenttiään. Tilanne on yksiselitteisesti sellainen, että kauniiden tummien karvojen joukossa piileksii nykyään kokonainen lauma värittömiä karvoja kutsuen lisää kavereitaan mukaan näihin bileisiin.

Siistityt kulmat - yksittäisen karvan väri sulautuu ihan nätisti pohjaväriin,
eikä tulos mustiksi värjätyistä karvoista huolimatta näytä lainkaan lakritsapötkylöiltä.

Ratkaisuksi vaaleneviin kulmiini olen keksinyt kulmakarvojen kestovärjäyksen. 

Kestoväri kulmakarvoissa on minulle sellainen juttu, jota harrastin ahkerasti joskus 90 -luvun loppupuolella yhdessä kaareviksi permanentattujen värjättyjen ripsien kanssa. Kävin kampaamossa säännöllisesti värjäämässä ripset ja kulmat. 2000 -luvun saapuessa tapa unohtui - ehkä iski budjettikriisi ja piti investoida vähät rahansa tärkeämpään - enkä muistanut koko kestovärjäyksen olemassaoloa ennen kuin koulussa perehdyimme tarkemmin silmänalueen karvojen värjäykseen.

Kyllä, edelleen kampaamoissa tehdään ripsi- ja kulmavärjäyksiä, ovat muuten erittäin suosittuja - tämä tiedoksi teille kaikille muille, joiden elämässä ripsi/kulma -kestovärjäys on jäänyt muistona 90 -luvun arkistoihin.

Minä värjäilen kulmiani itse kotona sunnuntai-iltaisin. Kulmakarvavärjäykseni on sarjassa asioita joita teen itselleni tavalla, jota en liiketyöskentelyssä suosittele kenellekään. Minä nimittäin värjään kulmani mustalla värillä, - tiedostaen miten hurjan mustaa ja pigmenttirikasta käyttämäni sävy on. Miten musta ei oikeastaan ole luonnollisen kaunis kenenkään kasvoilla, vaan oikeampi valinta olisi sekoitus ruskeita sävyjä ja harmaata väriä.

Itse itselleen tehdessä tekee asiat aika lailla toisin kuin työelämässä. Ensinnäkin pidän synkkää mustaa väriä karvoilla muutaman hassun minuutin. Nyt harmaat karvat havaittuani toistan värjäyksen säännöllisesti viikoittain. Kevyesti väriä, säännöllinen touch up - synkkä haalistuva salaisuuteni on piiloon peitetty.

Värinä kotioloissa käytän Ion Color Brilliance -kulmakarvaväriä. Asiakastyöskentelyssä pidän enemmän RefectoCil sarjasta hyvän pigmenttisyden, sävyvaihtoehtojen sekä helpon levittyvyyden vuoksi. Valitettavasti itselläni tuo RefectoCil sarja aiheuttaa kovaa kirvelyä ripsiä värjätessä ja sen vuoksi olen kotikäyttöön kokeilumielessä hankkinut muita värisarjoja. Ion Color ei ärsytä silmiäni ollenkaan vaan voin pitää väriä kirvelyittä silmissä koko ripsien värjäykseen tarvittavan ajan.

Vinkkinä kerron tässä, että mikäli sinusta tuntuu ripsien kestovärjäyksen yhteydessä aivan sietämätöntä kirvelyä kysy seuraavaa värjäyskertaa suunnitellessasi rohkeasti olisi kampaajalla/kauneussalongissa tarjolla jotakin toista värisarjaa. Omista kokeiluistani viisastuneena voin vakuuttaa, että väreissä on eroja.

 Ripsien värjäys ei saisi tuntua oikeastaan miltään - kirvely ja polte eivät ainakaan kuulu asiaan. Tekijäosapuolen puolustuspuheenvuorona on sanottava, että ellei asiakas itse kerro toimenpiteen aikana mahdollisesti ilmenneestä poltteesta ja kutinasta, on äärimmäisen vaikeaa ehdottaa tuotteen vaihtoa toiseen. Minä pyrin värjäämään asiakkaan karvat mahdollisimman hyväpigmenttisillä laajan sävyvalikoiman tuotteilla, mutta ikävien oireiden ilmetessä vaihdan mieluusti tuotteen asiakkaalle paremmin sopivaan. Hyvä lopputulos on usein kompromissien summa.

Oho, eksyttiin hetkeksi asiasta vähän asian viereen. Tärkeitä ja hyviä vinkkejä kylläkin, joten jätän ne paikalleen tarinan tähän kohtaan.

Muutama sana vielä kulmakarvoistani. Karvaan lisätyn kestovärin lisäksi piirrän kulmakavalinjat yhteneviksi aina meikin teon yhteydessä. Olen vannoutunut kulmakynäihminen. Kokeiltu on sekä puuteriväriä että erilaisia geeliväriyhdistelmiä, palaan niistä toistuvasti takaisin turvalliseen pehmeään kulmakynään. Vuosien saatossa kulmakynät ovat parantuneet laatunsa puolesta aiva huimasti, nykyisin tarjolla olevia kyniä on ilo käyttää - pigenttiä riittää ja väri liukuu tuotteesta iholle kauniisti.

Kulmakarvojeni salaisuudet on nyt avattu.

Uusi viikko on rykäisty käyntiin. Tällä viikolla onkin luvassa taas kaikkea jännittävää. Perjantaina suuntaan kulkuni JunttiPee ja ystäväni Jaana seuralaisinani kohti Ruotsia. Ensi viikolla sitten luvassa Ruotsiterveisiä ja Look Book -asuinspiaatiokuvia reissusta.

Oikein mukavaa elokuun viimeistä viikkoa teille kaikille!

Rakkaudella,

Sallamari

Fall shoes mood board

Hyvää syksyn alkua ihanat blogini lukijat!

Syksy on täällä ja käsillä on aika kääntää katse ihanien syysasusteiden puoleen. Minulla on hankintalistalla uudet syksykengät ja kylmemmille keleille soveltuva takki. Noita kylmiä kelejä toivottavasti saadaan odotella vielä jokunen hetki, joten tässä postauksessa ajattelin jakaa kanssanne muutamia inspiraatioita uusia kenkiä ajatellen.

Haaveilen uusista säänkestävistä kävelykengistä. Käyttökenkiä arkeen, sellaisia jotka eivät säikähdä syksyn ensimmäisiä sadekelejä. Sellaisia, joiden kanssa on mutkatonta ylittää pienet vesilätäköt. Haaveilen naisellisen näköisistä, mutta samalla kertaa kuitenkin mutkattoman askelystävällisistä, kengistä

Pinterest ja Polyvore ovat olleet lähteinä inspiroiville kuville syksyisessä kenkäaarrekartassani. Mary Jane, Oxford ja Chunky Heel ovat sellaiset hakusanat, joiden avulla olen bongaillut minun visuaalista silmääni miellyttäviä kenkäpareja.

Elämässä on menossa juuri nyt se vaihe, että kun kenkäostoksilla on puhtaasti ulkonäöllisten seikkojen lisäksi hiukan mietittävä myös käytännöllisiä ominaisuuksia. Korkeat kopisevat korot on minusta ihaninta maailmassa. Seisomatyö heittää sen verran haastetta keholle, ettei korkeat korot jatkuvassa käytössä ole minun fyysikkani rajojeni ulottuvissa.

Im just a human, not a superhero
- kehon rajallisuutta kunnioittaen on kenkävalintojaan suoritettava. 

Unelmieni syyskenkä on materiaaliltaan kiiltävää keinonahkaa, muodoltaan pyöreäkärkinen, väriltään musta sekä pohjan osalta massiivinen ja parhaassa tapauksessa pienellä tolppakorolla varustettu. Rakastan kengissä remmejä, jykevää pohjaa sekä pyöreitä muotoja. Hapsut, rimpsut ja reiälliset koristeet ovat nekin silmiä hivelevän ihania.

Myönnettävä on, että vaikka aito nahkakenkä on materiaalin puolesta se kaikista kaunein ja ihanin, on syksy sateineen nahkakengälle niin turmiollinen - siksi kallistun uuden kenkäparin osalta keinomateriaaliin. Vaatekaapistani löytyy kauniiden syyspäivien varalle ihana nahkainen metsänvihreä Minna Parikan Triple Lingual -nilkkuripari.

Loin kenkäaarrekartan oppaaksi ensi viikonloppuna koittavalle Tukholman reissulle. Olen manifestoinut Tukholman tuliaistoiveeksi uuden syyskenkäparin ja tuon yllä olevan kartan avulla uskon löytäväni oikean kenkäparin itselleni.

Tahtoisin löytää sovitukseen kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyviä Dr Martensin Core Polley T-bar Flat ja tuplaremmillä varustettuja Mary Jane -kenkiä. Olen vuosia sitten omistanut muutaman parin 2nd hand löytöinä ostettuja Martenseja- ydet todella mukavat ja toiset ikävästi kantapäätä hankaavat. Miten voikin olla kaksi saman valmistajan kenkäparia niin kovasti toisistaan eroavat? En kuolemaksenikaan muista oliko se hankaava pari tuo yksiremminen vaiko kaksiremminen - siksi tahtoisin sovittaa muutaman parin Martenseja ihan fiilistelymielessä.

Martensit ovat täysnahkakenkinä aarrekarttani poikkeus toivemateriaalin osalta. Niitä harvoja kenkiä, jotka paranevat käytön myötä - tiedän, että moni ystäväni kaivaa syksyn tullen saman luottomartensparin kaapistaan aina uudelleen ja uudelleen. Martensit ovat syyskenkäaarrekarttani hinnakkain pari - laatu ja kauneus samassa paketissa vaativat osakseen myös pienen taloudellisen panostuksen. 

Luulenpa kyllä, että ikäväkseni silmäni pitävät Martenseista jalkojani enemmän. Kaikki kaunis maailmassa ei aina ole sovitettu juuri minun keholleni. On helpottavaa tajuta tuo juttuja ja nauttia maailman kauniista asioista silmien välityksellä ilman pakottavaa tarvetta itse omistaa niitä.

Toivottavasti inspiraatiokuvasta löytyy iloa jollekulle teistä lukijoistakin!

Minä palaan tähän teemaan uudemman kerran kuvien kera, kun  syksykengät ovat löytäneet tiensä luokseni.

Joko siellä ruudun toisella puolella fiilistellään syksytunnelmissa?

Mukavaa perjantaita!


Rakkaudella,
Sallamari

Tyvikasvu Touch Up

Ajan kulumisen huomaa parhaiten hiuksien tyvikasvua tuijotellessa. Tässä kohtaa on varmaankin sopiva hetki myöntää, että olen tolkuttoman huono huolehtimaan tyvikasvun uudelleenvärjäyksestä. Ihailen tavattomasti "neljän viikon ihmisiä", heitä jotka varaavat kampaamokäynnin päätteeksi ajan seuraavaan tyvivärjäykseen - he näyttävät mielestäni hiusten osalta upealta aina.

Ei siis ole myytti, että jollakulla on hyvä tukkapäivä aina.

Minun hiusvärivalintani osalta haastavaa on oman hiuksen ja valitun hiusvärin kontrastiero. Oma luonnollinen hiusvärini on hyvin tumma ja pienen pieni tyvikasvu loistaa - varsinkin ohimoalueella -  majakan lailla vaalean värin rinnalla.

Ihana kamala tyvikasvu on tuttu juttu varmaan jokaiselle hiuksiaan värjäävälle.

Vaaleaa, tummaa ja punaista väriä silmällä pitäen onkin kehitetty lukemattomia tyvikasvun peittotuotteita. Tarjolla on suihkutettavaa tyvipuuteria, luomivärin kaltaista kakkuväriä, hiusmascaraa sekä jonkin sortin kevyttä puolipysyvää hapeteväriä. Punaisen tukan kaudella käytin itsekin Biozellin punaista tyvipuuteria kasvurajan häivytykseen pään keskiosalla. Punaisen tukan aika oli myös otsatukan aikaa, joten tyvikasvu oli eniten näkyvillä juurikin tuolla pään keskiosalla.

 Tyvikasvun peittohommissa onkin sopivan värisävyn löytäminen pastellisävyisen tukan kanssa eläessä astetta haastavampaa. Bongasin muuten taannoisella Citymarketvierailulla suihkutettavaa kuivashampoota ainakin kolmessa pastellisävyssä . Ikävä kyllä joukossa ei ollut sinistä sävyä - pinkkiä, violettia ja otakin harmahtavaa hyllystä löytyi.

Olen muutamaan otteeseen katsellut netissä hiusliituja pohtien sopisivatko ne ehkä hätävaraksi tyvikasvun peittoon. Vähän kuin viimeisksi oljenkorreksi niille päiville kun tyvikasvu yllättää kaikki sietokyvyn rajat, eikä tyveä hyvästä yrityksestä huolimatta juuri ehdi käydä värjäyttämässä tyvikasvua peittoon. Käydessäni hiusväriostoksilla Cybershopissa bongasin kassatiskiltä tarjouksessa tuollaisia pieniä kapeita hiusliituja, vieläpä aika tarkalleen oikean sinisen sävyssä.

Uteliaisuus vei voiton ja päätin kokeilla.

All done - väri on leviteltynä tiukasti kiinni tyveen.
Heräsi kysymys, että tältäkö tää pitäis nyt näyttää?

Ostin puhtaasti kokeilumielessä yhden liidun. Myyjä opasti käyttämään liitua joko kosteaan tukkaan tai niin että kostuttaa liidun pintaa ja lisää sitten liitua hankaamalla haluttuun kohtaan tukassa. Noita hiusliitujahan on oikeaoppisesti tarkoitus käyttää efektivärinä lähinnä hiuksen latvassa, joten minun tyviväri-ideani saattaisi kenties vaatia pientä hienosäätöä värin levittelyn suhteen.

Päätin kokeilla kostutettua liitua kuivaan tukkaan -tekniikkaa. Hyvin kevyt kostutus saa liidusta irtoamaan väriä todella hyvin. Väri tuntui jämähtävän tukkaan - tai hiusten etuosassa jopa nahkaan - varsin napakasti. Kosteana liitu on sävyltään huomattavasti kuivaa olomuotoa tummempaa ja hiuksiin kosteaa liitua levittäessä lopputulos jää hivenen tummaksi.

Kyllähän tuota liitua aivan äärimmäisen hädän tilanteessa voi käyttää tyvikasvua peittämään. Jokapäiväiseen käytöön en kyllä aijo liitua valjastaa. Liidun väri on erittäin pigmenttirikasta ja liidun koostumus on kuivuessaan ikävästi rapisevaa sorttia. Liidusta irtoava väri on myös hivenen tummaa minun ultravaalealle pastellitukalleni.

Tried and tested - 2/5

Onko joku teistä siellä ruudun toisella puolella soveltanut hiusliituja tyvikasvun fiksailussa? Vain olisiko sinulla vinkata jokin parempi patenttituote alati venyvien tyvivärjäysvälieni varalle.

Vinkkejä vastaanotetaan.

Elokuu hipii hitaasti ja vapaasti loppua kohti.

Huh, kohta ollaankin jo kokonaan syystunnelmissa.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Oman tyylin evoluutio - part I

Elokuu on ohittanut puolivälin, minä yllätän itseni huomaamalla että Project 333 kesäkokoelma 2016 ei  koskaan nähnyt päivänvaloa. En onnistunut löytämään kesäkuun alussa oikealta tuntuvia vaatteita kesäkokoelmaan ja sen seuauksena päädyin pohtimaan toistuvasti miten kasata sellainen koulussa-kotona-maailmalla toimiva yhteinäinen minun näköiseni vaatekaappi.

Eniten olen pohtinut vastausta kysymykseen,

Mitkä ovat ne minun näköiseni jutut juuri tässä kohtaa elämääni?

Hahmotellut inspiraatiokuvien avulla Minun Tyylini Aarrekattoja. Selvittänyt itselleni minun silmääni miellyttäviä tyylin kulmakiviä - asioita jotka näyttävät ja tuntuvat omanlaiselta

 Mikä minua innostaa, mitkä jutut inspioivat? Millaisten juttujen parissa esteettinen silmäni lepää tai mikä on kaunista ainoastaan jollakulla toisella.

Kaiken tyylipohdinnan tiimellyksessä ajattelin nyt viimein toteuttaa yhden paljon minulta pyydetyn aiheen ja esitellä teille valokuva-arkistojen kätköjä teemalla Minun Tyylini Kehityskaari. 

Ensimmäisessa osassa on luvassa tukka-meikkikatsaus, kakkososassa keskitytään sitten enemmän vaatekaappini sisällön kehitykseen.

Tyylini yksityiskohtia pohtiessa on kai helpointa aloittaa hiuksista.

Tunnustan avoimesti, että  hiukset omat minulle suuri kompastuskivi. Viimeksi eilen huokailin ihanien hulmuavien hiusten perään - olisi ihanaa väkertää niihin kaiken sortin vintagekiharoita ja tötterökampauksia.

Minun kohdallani hulmuavat vintagekiharat jäävät haaveeksi.

On rokattava parhaansa mukaan haivenilla mitä on annettu.

Tukka on vuosien mittaan elänyt varsin monivivahteikkaasti -  lyhentynyt, harventynyt, kasvanut , harventunut ja jälleen lyhentynyt. Olen muutamaan otteeseen aikaisemminkin kirjoitellut siitä, että olen kahdesti kokenut sulkasadon, tiputtanut valtaosan hiuksistani. Syy ajoittaiseen runsaaseen hiustenlähtöön ei vielä tänäänkään ole täysin selvillä - pälvikaljusta kyse ei ole, sen verran tiedän - vuosien mittaan olen oppinut elämään harvenneiden haituvieni kanssa.

Juuri nyt on meneillään pienimuotoinen sulkasato.
Saas nähdä miten monta karvaa jää jäljelle tällä kertaa.

Rakastan punaista väriä hiuksissa - mitä punaisempi on tukka, sen vähemmän kukaan kiinnittää huomiota hiuksiston ohkaisuuteen. Kuvia selaillessa huomaa, miten kautta vuosien punainen väri on se väri johon palaan aina uudelleen ja uudelleen. Ikävä kyllä ihoni sävy ei vain sovi kunnolla yhteen punaisen tukan kanssa. Punainen väri kasvojen lähellä saa ihoni näyttämään kalmankeltaiselta. 

Sininen väri eri sävyissää imartelee kauniimmin luonnostaan kalpeaa ihoani ja toimii punaisen tavoin todella hyvin harvenneiden hiuksien camourflage -värinä. Ensimäisen kerran kokeilin sinistä sävyä hiuksissani vuonna 2009. Siitä eteenpäin sininen väri on vieraillut hiuksissani vähintään kerran vuodessa. Tällä kertaa se on tullut jäädäkseen hiukan pidemmäksi aikaa - kaapissani komeilee kymmenen pullon varasto nykyistä BubbleGum Blue -sävyä.

Eikä hiustyylistä puhuessa sovi unohtaa etutukkaa - suora kasvoille laskeutuva etutukka on hiustyyleissäni punaisen turvavärin lisäksi se toinen asia johon tunnun palaavan toistuvasti. Lucky me - etutukka sopii minulle onneksi punaista väriä huomattavasti paremmin.

Huonojen hiusten innoittamana huiveista on tullut tärkeä osa minun omaa tyyliäni. Ensimmäisen kerran huivit ovat ilmestyneet kuvien perusteella osaksi vaatekaappiani joskus vuoden 2009 tienoilla.

 Mistä löysin innoituksen huiveille? - kysymys jota joudun hetken miettimään. Alun alkaen tarvitsin jonkin jutun, millä harhauttaa ihmisten katsee pois huonosta tukastani. Etsin sopivaa ratkaisua kataloogeista ja kirjastosta - vintagejuttuja rakastavana päädyin selamaan vyösikymmeniä vanhoja naistenlehtia inspiraation toivossa. Pin-up kuvista ja vanhoista naistenlehdistä löytyi omalta tuntuva ratkaisu huonojen tukkapäivien pelastukseksi - huivit.

 Minun tukkaturbaanini ottaa inspiraationsa 50 -luvun kotirouvan pyykkäyslookista, johon oman twistinsä tuo käyttämäni kuviolliset huivit.

Huivit ovat yksi asuste, joita rakastan kovasti.

Kauniit ihanat värikkäät huivit piristävät ankeintakin päivää.

Meikin osalta tyylini on satunnaisia kokeiluja lukuun ottamatta pysynyt aika pitkälle muuttumattomana. Vaalea pohjaväri, cat eye -rajaus luomilla, heleä poskipuna ja pisteenä Iin päällä kirkkaan sävyiset huulet on yksinkertaisuudessaan luottomeikkini resepti. Jokin retrohenkisessä meikissä on viehättänyt läpi aikuisiän.

Vaikka olehan minä kyllä kokeillut, enemmän gootimpaa ja sille vastapainoksi todella minimalistisen luonnollista meikkilookkia. Täsmäkopioinut minun mielestäni järisyttävän kauniiden ihmisten - Kat von D, Dita von Teese, Gwen Stefani - tyylejä näissä copycat -kokeiluissa kuitenkaan paremmin onnistumatta.

 Klassinen punainen huulipuna on ehdoton suosikkini, joskin vuosien saatossa olen kokeillut kauden trendivärejä nudeista tummahkoon liilaan.

Meikkileikkien osalta nude huulipuna on ehkä vähiten itseni näköinen kokeilu. Ihanan näköinen väi muiden huulilla, mutta omilla kasvoilla kaikin tavoin vieras. Hiukan samoja fiiliksiä herää countour -trendin kanssa. Ihan kiva idea ja kokeiltu on useamman sata kertaa, mutta ei nyt kuitenkaan se minun juttu. Nudehuulet ja poskivarjostukset löysivät tiensä yllä näkyvään kuvakollaasiinkin. Hassuinta on huomata kaikkein vanhimmissa kuvissa (ne joissa olen punaisella pitkällä tukalla) kerrassaan jäätävän rajut muotoilut kasvoilla - löytyy varjoja poskilta ja valoa poskipäiltä. Ajatelkaapa, tuo kuva on otettu reilu kymmenen vuotta sitten,. Voinee melkeinpä todeta että meikkitrendeissä minä olen ollut joskus muinoin reilusti aikaani edellä.

 Kulmakarvatvaikuttavat elävät aivan omaa elämäänsä vaihdellen olomuotoaan ultrakapeista enemmän täyteläisiin versioihin. Kuvia katsellessa mietin hiljaa mielessäni ajoittain lähes viivamaiseksi kutistuneita kulmiani - että mitenkähän minä nyt tuolla tavalla olen nuo piirtänyt?  Sävymaailmassakin näemmä seilataan kulmakarvatyylin osalta laidasta toiseen - kulmat sovitettuna hiusten sävyyn -  kaikenlaista on tullut siis kokeiltua. Kaarevuus on kulmissa kyllä kautta vuosien pysynyt yhtenevänä, kulmakarvoihin reilu kuusi vuotta sitten laitetulla kestopigmentoinnilla lienee osuutta tuohon asiaan.

Silmälasien osalta viimeiset viisi-kuusivuotta olen pysynyt uskollisena retrohenkisille kakkuloille. Ensimmäiset Cat Eye -lasit hankin joskus vuoden 2010 tienoilla nettikauppa Favopticin kautta. Minun mielestäni kaikista mieluisimmat lasit ovat muodoltaan ulkoreunoilta kevyesti ylöspäinsuuntautuvat jykevät muovikehykset. En osaisi enää edes kuvitella itseäni hengettömien ohutraamisten silmälasien käyttäjäksi.

Juuri nyt on lasien osalta menossa tämä Versace Love -kausi. Ovathan nuo kokoelmaani eksyneet lasit aivan kuin tehty juuri minulle.

Tässä kohtaa pitänee tunnustaa, että minä rakastaisin niin paljon omistaa mantelinmuotoiset pitkät punaiseksi lakatut kynnet. Elämäni ensimmäiset rakennekynnet tein itse itselleni ylioppilasjuhliini. Ostin kaupasta tippejä, liimaa, jauheita ja jotakin akryylilitkua sisältävän paketin ja loihdin sen avulla itselleni pitkät violetit juhlakynnen. Kynsien muoto oli yhdeksänkymmentäluvulle tyypillisesti laatikkomainen ja kaarevuuskin niissä kynsissä oli aivan omaa luokkaansa.

Näistä vuosista on kehittynyt niin rakennekynsienlaittotekniikat kuin minä tekijänä. Enää en lähde väkertämään itse itselleni mitään geelilakkausta kummempaa vaan kynsikuumeen iskiessä pahimmilleen istahdan mieluusti ammattitekijän käsittelyyn.

Kuten kuvista näkyy, toisinaan on kokeiltu klassisen punaisen lakkauksen rinnalla jotakin värikkäämpääkin. Tuo punainen lakka valkoisella puolikuukoristelulla -yhdistelmä on minulle se tietty - the One - kynsilakkaus, joka miellyttää tänäpäivänä kaikkein eniten.

Jäljellä on tällä erää enää korut. Kuten asu kuvista aktiivisimmat blogin lukijat ovakin ehkä jo bonganneet, minä olen korujen suhteen minimalisti. Venytyskorut korvissani vaihtuvat satunnaisesti jokapäiväisistä koruista johonkin koristeellisempaan, vaikkakaan ei ole mitenkään ennenkuulumatonta että vietän vuodenkin yksillä ja samoilla korvakoruilla niitä kertaakaan poistamatta. Kaulaani koristavat usein miten yksinkertaiset helmet - nykyisellään käytän helmiä paljon aikaisempaa useammin. 

Sormuksia käytän äärimmäisen harvoin. Mikäli valitsen asun seruaksi jotakin käteen sovitettavaa, kallistun sormuksien sijaan enemmin hansikkaiden puoleen. Sormukset ovat minusta kauniita - jonkun toisen sormissa. Rouvatittelistä huolimatta vihkisormuskaan ei viihdy kädessäni. En myöskään syty rannekoruista. Eivät vain yksinkertaisesti ole minua pukevia juttu.

Style is a reflection of your attitude and your personality.


Ensimmäinen osa evoluutiotarinaa oli tässä.
Palaamme aiheeseen vaate- ja asustetarinoiden kanssa vähän myöhemmin.

Mukavaa keskiviikkoa!


Rakkaudella,
Sallamari

BodyLove tatuointi

Olen tänään vallattomasti heittäytynyt hetkeen ja hankin uuden tatuoinnin turvallisesti mukavassa ympäristössä oman kodin sohvalla istuen. Uusi tatuointini on kaikin puolin onnekkaiden sattumien summa - yksi asia johti toiseen, joka johti kolmanteen ja sen seurauksena jalassani nyt komeilee ensimmäinen bodylove -teemainen tatuointi.

Tatuointini tarina alkaa siten, että kuukausi sitten JunttiPee kysyi voisimmeko toimia tänä viikonloppuna isäntinä Uruguaista saapuvalle sohvasurffarille. Mikäpä siinä, sohvasurffaajat ovat aina tervetulleita meille, sillä maailmalla reissaamisen sijaan minä mieluummin majoitan palan maailmaa oman kodin sohvalle.

Sohvalle saapunut surffari sattui olemaan tatuointitaiteilija, joka reissaa ympäriinsä pieni työkalupakki mukanaan.  Ennen tuloaan Ivan kerooi meille, että mielellään korvaa ystävällismielisen majoitustarjouksemme tekemällä meille muistoksi tatuoinnin - mikäli vain sellaisen haluaisimme. 

Vuosien mittaan olen pohtinut jalkapöytääni - oikeastaan molempiin - tekstitatuointia, joiden kautta voin tuoda maailmalle näkyväksi ajatuksiani rakkaudesta. Love Never Dies ja BodyLove ovat olleet sellaiset teksti-ideat joita olen pyöritellyt päässäni viimeisen vuoden - löytämättä kuitenkaan lopulta sopivaa tekstimallia.

Viikonlopun antoisien keskustelujen lomassa puhe eksyi jotenkin luontevasti piirtämiseen ja minä lopulta kaivoin vanhoja luonnoskirjojani Ivanille katseltavaksi.  "For real Lady, you really should draw more - Why you ever stopped drawing? There is like so many nice ideas that would work well as tattoos." -näin luonnehtii uusin ystävämme luonnoskirjasieni sisältöä. Enhän minä oikeastaan koskaan lopettanut piirtämistä, minä vain laitoin piirustuksen tauolle sitä myöten kun opin käsittelemään omia tuntojani muutenkin kuin kuvien keinolla. 

Sieltä luonnoskirjan sivuilta kuitenkin löytyi tämä uusin tatuointini.

Tatuointi on ensimmäinen omatekemäni teos - vaikka onkin teksti - jonka olen voinut kuvitella tatuoivani itseeni. Olen aina ollut äärimmäisen kriittinen ja vähättelevä omien kätteni töiden suhteen. Kaikki minusta lähtöisin olevan on tuntunut kaikin tavoin epätäydelliseltä.

Epätäydellisyys on se, mikä lämmittää sydäntäni tässä lettering -työssä eniten. Olen oppinut rakastamaan epätäydellisyyttä ja arvostamaan epätäydellisyyden mukanaan tuomaa ainutlaatuisuutta.

Luonnoskirjan sivuilta Ivan bongasi tämän Love -tekstin ja ehdotti sitä tatuoinniksi minulle. Universe is talking to me - niin minä maailmaa katselen.

Tarina tekstin taustalla on ainutlaatuinen ja ihana. Tuo teksti on syntynyt osana terapian myötävaikutuksesta löytämääni A Sketch a day -kampanjaa, jonka avulla purin pahimpia tunnelukkoja sisimmästäni. Tämä tekstikuvio on ensimmäinen työni jossa käsittelen rakkautta positiivisella otteella. Työ ajoittuu vuoden 2011 keväälle, sinne minun elämässäni esiint yöntyneiden ensimmäisten body love pilkahdusten aikakaudelle.

Love -teksti jalkapöydässä on minulle suurin bodylove manifesti. Rakkaudentäyteinen sanoma sellaiseen osaan kehoani, jota kohtaan tunnen vieläkin ajoittain epävarmuutta ja jonka ehdton rakastaminen on todella vaatinut työstämistä. 

Yhteen yksinkertaiseen lettering -tatuointiin mahtuu sekä julistus ikuisesta loppumattomasta rakkaudesta, että manifestinomainen lupaus oman kehon vilpittömään rakastamiseen. Oman teoksen tatuointi on minulle oman epätäydellisyyden ehdottoman hyväksymisen merkki - kirjoittamani rakkaus ei ole täydellistä, siitä huolimatta tahdon luojan ylpeydellä koko maailman näkevän sen ikuistettuna minuun.

Tatuointi toteutettiin kaikin puolin steriileissä olosuhteissa oman kotimme sohvalla. Neulat ovat kertakäyttöiset, tatuointikoneen "tuubiosa" on sekin kertakäyttöinen. Paikat suojattiin muovilla ja puhdistettiin sterilointiaineella. Tatuoija luonnollisesti huolehti omalta puoleltaan hygieniasta ja käytti kuvaa tehdessään kertakäyttöhanskoja. 

Ivan on seikkailuretkellä Euroopassa, etsimässä uusia tuulia elämäänsä. Aikaisemmin hän on pitänyt yhdessä veljensä kanssa pientä tatuointiliikettä Uruguaissa. Veli jäi kotiin pitämään yhteistä yritystä toiminnassa, Ivan pakkasi laukkunsa ja lähti seikkailemaan.

On ihanaa, että elämä saattaa yhteen seikkailijoiden polkuja. Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, että tämä viikonloppu on tuonut meidän elämään uuden ihmisen lisää. Äärimmäisen kiitollinen olen myös elämälle sen eteeni heittämästä tilaisuudesta tarttua täysin spontaanisti tatuoivaksi - vuoden takainen minäni ei olisi ehkä kyennyt näin pikaiseen päätökseen katumatta sitä.

Tänään sydän sanoi, että Love -tatuoinnille oikea aika oli juuri nyt.

#kiitos

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Rakkaudella,

Sallamari

Runsashelmainen paitamekko Jungle Fever -kuosilla

Postimies kiikutti tuossa alkuviikosta laatikkoon saapumisilmoituksen, jota vastaan sain postista lunastaa uuden ihastuttavan paitamekkoni. Tämäkin mekko on jälleen yksi näitä onnistuneita Ebay ostoksia, materiaalin sekä mitoituksen puolesta juuri sitä mitä myyntitekstissä luvattiin.

Mekko on merkiltään Zaful. Tutunkuuloisesta nimestä huolimatta tämä mekko ei ole brittiläistä alkuperää vaan Aasia tuotantoa. Mekko on materiaaliltaan joustava, puuvillan ja elastaanin sekoitetta. Mikäli pesuohjeisiin on uskominen  mekon voi pestä koneessa kolmessa kympissä, rumpukuivausta ei suositella.

 Minun tilaamani mekko on aasia kokoa 4XL ja mitoitukseltaan varsin runsas - todella yllättävä juttu. Rintamus majoittaa vielä minuakin rintavamman henkilön ilman että kietaisuleikkauksesta tulee provosoivalla tavalla avara. Vyötäröllä on myös hyvin tilaa. 

Pieni miinus mekon leikkauksen osalta on aavistuksen liian ylös sijoitettu vyötärö. Vyökohta on sijoitukseltaan lähempänä empire -linjaista leikkausta kuin vyötärön kapeimpaan kohtaan sijoitettua ampiaisvyötärö -leikkausta. 

Mikäli koet olevasi minua inasen verran kookkaampi ja pohdit mahtuisiko tällainen mekko sinulle,voi rohkaista sinua mekko-ostoksille toteamalla että tämän tyyppinemn mekko mitä todennäköisimmin mahtuu myös sinulle - ole tarkkana myynti-ilmoitusten mittataulukoiden suhteen.

Kokemus on opettanut, että aasiakokoja tutkiessa on syytä olla tuijottamatta kokolapun kirjaimia. Parasta on keskittyä yksinomaan rinta-vyötärö-helmapituus -mittoihin tuotekuvauksessa annettujen sentti-/tuumamäärien osalta. Minähän niin pyhästi kuvittelin kerrankin ostaneeni senttimitoilta juuri sopivan mekon, mutta yllätyksekseni huomasin valinneeni hiukan liian suuren mekon - tunnustan avoimesti, että näin käy ani harvoin nettiostosten parissa. 

Tilasin tämän mekon seuraksi yhtä kokoa pienemmän mekon erilaisella kuosilla. Mikäli tuokin mekko osoittautuu himpun verran liian väljäksi rohkaistun tilaamaan vielä kolmannen mekon jälleen kerran kokoa pienempänä. Onpahan talvikelillä sitten varaa valita väljempää mekkoa,sen mukaan paljonko pakkaslukema vaatii laittamaan vaatteita mekon alle.

Mekko on koko lailla siististi ommellun oloinen, yhdestä kohtaa havaitsin pari roikkuvaa langanpäätä. Toki minä olen olemattomilla ompelutaidoillani hyvin epäpätevä arvostelemaan kenenkään ompelutyön siisteyttä. Saattaa hyvinkin olla, että ammattiompelijan silmin katsottuna mekko on erittäin kehnosti tehty. Minulle riittää vaatteessa sellainen laatu, että saumat eivät pahemmin kierrä suuntaan tai toiseen ja kaikki kangaspalat ovat tukevasti kiinni toisissaan. 

Ainoa todellinen miinus tässä vaatteessa on aivan liian lötköksi valmistettu vyö. Vyö on mekon kanssa samaa kangasta ja ommeltu kasaan ilman tukikangasta - vyö ei siis pysy ryhdissä millään. Suunnittelen yhdistäväni yksinkertaisen mustan vyön mekon pariksi tulevien käyttökertojen iloksi.

Polvimittaisen helman ja 3/4 hihojen ansiosta mekko on aivan täydellinen loppukesän/alkusyksyn käyttömekoksi. Kangas on aavistuksen ohutta kylmempiä kelejä ajatellen, toisaalta väljä leikkaus mahdollistaa alusvaatekerrosten lisäämisen kelien viilenemisen mukaan. 

Mekon printti on rohkea ja räiskyvä - sellainen olen minäkin. Rohkea, räiskyvä ja värikäs -  viihdyn mekon kuosissa kerrassaan loistavasti. Jotta asukokonaisuudesta ei tule kerrassaan sekametelisoppaa mekko täytyy asustaa varsin maltillisesti. Mustat kengät, musta laukku ja musta päähine, niin pysytään alle 14 tyylipisteen (lisää 14 tyylipisteen filosofiasta löydät täältä ). 

Päällystakiksi ilmojen viiletessä tämä mekko vaatii ehdottomasti sellaisen leveähelmaisen retrotyylisen takin, jollaista minulla ikävä kyllä ei vielä ole. Toivoa sopii, että syksy pysyisi mahdollisimman pitkään kohtalaisen lämpimänä, jotta välikausitakin kanssa tarkenee liikkua työmatkat. Mekko on hankittu osaksi jokapäiväistä kapselivaatekaappiani, aika näyttääkin miten mekko kestää käyttöä ja millä tavalla nuhrautumista mekkoon ilmaantuu - mikäli ilmaantuu.

Hinta-laatusuhdetta ei siis voi vielä kattavasti analysoida tämän mekon osalta. Mekolla oli hintaa postikuluineen vajaat parikymmentä euroa ja käyttökertoja toistaiseksi yksi. Toivottavasti mekko kestää käyttöä ja näin ollen saa kokea useita hyvämekkopäiviä tämän mekon kanssa.

Millaisia fiiliksiä retrohenkiset paitamekot herättävät sinussa?

Mukavaa lauantaipäivää!

Rakkaudella,

Sallamari

Uudet kauniit mekkoni mun

Ehkä eniten minun näköiseni asukokonaisuus - kukkamekko ja tukkatubaani

Tajusin kirjaimia ruudulle näppäillessäni, että otsikosta huolimatta kaikki nyt esille pääsevät vaatteet eivät muuten edes ole mekkoja. Viimeisessä kuvassa on itse asiassa hame yhdistettynä täydellisesti hameeseen istuvaan paitaan. Näyttää kaukaa katsottuna kivalta  mekolta, mutta on käytännön kannalta monipuolisempi ihan vaan itsenään puolihameena.

Hame ja mekot ovat osa vaatekaappiuudistustani. Hankittu tutusta-ja-turvallisesta suosikkiostoskeskuksestani Ebaysta.  Tuo Ebay on vaan niin kätevä; selaat sopivia mekkoja, luet mittoja - sopivan yksilön osuessa silmiin muutama klikkaus ja mekko saapuu kotiovelle.

Toistaiseksi onni on ollut puolellani, saapuneista neljästä vaatekappaleesta kolme on ollut täsmälleen myyntikuvauksessa esitettyä materiaalia ja mitoiltaan kuvauksen mukainen. Neljännen osalta kuosi on kaunis ja mitoituskin lienee kohdallaan - vain materiaalin osalta tuote ei vastaan alkukaan myyntitekstiä. Puuvillasekoite on tulomatkalla jotenkin kummassa vaihtunut suihkuverhomuoviin.

Tilaan pääosin sellaisia vaatteita, joiden materiaalina käytetty kangas on puuvillasekoitetta. Malli on silmääni miellyttävien mekkojen - ja hameiden - osalta lähes poikkeuksetta aina sama; tyköistuva yläosa ja leveä hulmuava helma. Vintage inspired, retro style, 1950's housewife dress - siinä jokunen hakusana joilla minun silmääni miellyttäviä mekkoja netistä bongailen.

Mekkobrändien suhteen en ole kovinkaan nirso. Ei sillä etteikö Lindy Bop, Vivien of Holloway, Hellbunny tai Grace Karin valmistaisi kerrassaan ihania mekkoja. Minulle henkilökohtaisesti ei ole mitään merkitystä sillä seikalla, millainen brändilätkä mekon niskalapussa lukee. Bränditekijöitä mietin ainoastaan vaateteollisuuden eettisiä näkökulmia pohtiessa. Minulle mekon ulkonäkö on se ratkaiseva tekijä, ostan valta osan vaatteistani sillä perusteella että vaate itsessään - leikkaus, kuosi, yksityiskohdat - miellyttävät silmääni, sen sijaan että tietoisesti valitsisin pukeutuvani retromuodista minua enemmän innostuneiden hehkuttamien merkkien mekkoihin.

Mitä ilmeisimmin osa mekoistani on ainakin osittain kuosiltaan jäljitelmiä halutuista brändimekosta. Ehkä paljastan juuri nyt sivistymättömyyteni, kun en suoralta kädeltä osaa mieltää kulkevani näiden kuvissa esiintyvien vaatteiden osalta kopiokuosissa. Ovat kelpo vaatteita - kauniita katsella, huolella ommellun oloisia ja kivasta kuosista minulle mieleiseen malliin valmistettuja.

Minkiön höyryfestivaaleille kukkamekko sai seurakseen olkihatun

Ihastuttavva Tea Cup Porcelain -kuosinen mekko yhdistettynä hillittyyn mustaan turbaaniin
ja korkeakorkoisiin remminkenkiin.

Kahdesta samansävyisesta palasta - hame ja paita - syntyy mekkomainen kokonaisuus.

Olen juuri nyt uusimassa vaatevarastoani aika runsaalla kädellä. Haaveissani on siirtyä syksyn mittaan ainakin testiluontoisesti Project 333 -kokoelmien parista jonkin sortin koordinoituun kapselivaatekaappiin. Mekkojen, hameiden ja yläosien osalta kokoelma on karttunut kiitettävästi. Osa nettitilauksista onkin jo tullut ja osa vielä matkalla - yläosien osalta olen turvautunut nettiostosten sijaan ihan walk-in kauppojen tarjontaa. 

Enemmän pohdittavaa onkin sitten syksykenkien ja viileämpien ilmojen tullen lämpimän välikausitakin suhteen. Ajatuksena olisi löytää pitkäkestoinen välikausitakki useamman vuoden käyttöä silmällä pitäen. Kengät ovat ehkä se haasteellisin. Tahtoisin muutaman toimivan parin, jota voisi käyttää tilaisuudesta toiseen ja melkeinpä kelillä kuin kelillä. Vähän korkoa, naisellista pyöreää mutoilua plus hiukkasen sään kestävyyttä. Onhan minulla kaapissa ihanat vihreät Minna Parikka nilkkurit odottamassa viileämpiä syyskelejä. Kaverikseen ne kyllä jotenkin kaipaavat ainakin yhden käyttökenkäparin.

Lämpimällä aurinkosäällä uusia mekkoja fiilistellessä on vaikeaa  ajatuksissaankaan sijoittaa itseään syksyn sateisiin. Toimiiko mekko syksyn sateissa, mitä laittaa hameen alle talven paukkupakkasilla - tuollaisia kysymyksiä on pohdittava kesän lämpiminä hetkinä kapselivaatekaappihaaveittensa kanssa.

Onneksi lämpimiä päiviä on tänä kesänä ollut edes se kourallinen. Olen saanut iloisin mielin ulkoiluttaa näitä kesäisempiä mekkoja. 

Kapselivaatekaappikuulumisia luvassa lisää syksyn mittaan. Luvassa myös pohdintaa omasta tyylistä ja kuvallista havainnointia siitä, miten tyylisi on kehittynyt nykyiselleen vuosien kuluessa. Kuvia latailessani totesin, että jatkossa pitäisi panostaa enemmänkin mekkojen hienojen yksityiskohtien ikuistamiseen - koitan parantaa tapani sillä sektorilla teidän iloksenne.

Stay Tuned!

Mikä kuvien asukokonaisuuksista on sinun suosikkisi?

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Ratkaiseva askel unelmaelämään - ensimmäinen vuosipäivä

2015 vs 2016

"Tänään voitte aamupäivän ajatella minua rakkaudella pienen hetken. Kaikki rakkaus otetaan kiitollisena vastaan, hiukan tarvii ylimääräistä tsemppiä vakuuttaakseni muutaman ihmisen näkemään laillani että juuri minun kuuluu opiskella tulevana syksynä heidän oppilaitoksessaan. ‪#‎ihaninasenjännittää‬" 

Facebook tilapäivitys tasan vuoden takaa.

Hipelöin ajatuksissani sitä samaista sinivalkoraidallista mekkoa, joka ylläni oli tasan vuosi sitten. Mekkoa ylle sovitellessa muistan hämärästi, että tänään listallani oli ainakin parikin värjäystä joten valkoraitainen mekko ei ole fiksu ratkaisu. Raitamekko vaihtuu mustaan turvamekkoon - siihen samaiseen paljon käytettyyn suosikkivaatteeseen, joka ensimmäisenä koulupäivänä oli ylläni ikään kuin turvakuplaa luomassa. 

Huivien joukosta päähän solahtaa oranssin kukkahuivin. Sen samaisen huivin jonka valitsin ylleni vuosi sitten. Suuntaan aamu seitsemältä Helsinkiä kohden - aivan samalla tavalla suuntasin aamu seitsemältä Helsinkiä kohden vuosi sitten.

Aivan kuten vuosi sitten, olen tänäänkin menossa samaan osoitteeseen vieläpä identtisesti samalla tavalla liian aikaisin. On aikaa napata aamukahvi yhdestä Kampin kahviloista. Huomaamattani nappaan kahvin samaisesta kahvilasta kuin vuosi sitten.

Onneksi on Facebook pitämässä minut ajan tasalla tärkeistä vuosipäivistä. 

Haluaisitko katsoa muistojasi?, näin tiedustelee Facebook kansilehdellään. No mikäettei. Kivahan sitä on muistella näin perästäpäin, mitä tällä päivämäärällä on tapahtunut vuosien saatossa.

Instagram kuva herättää kiitollisuuden täyteisiä muistoja. 

Tasan vuosi sitten minä jännitin pääsykokeissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni halusin kiihkeästi jotakin - uutta suuntaa elämälleni - tietäen, että näissä valintakokeissa pitää nyt vakuuttaa oikeat ihmiset huomaamaan minussa sillä hetkellä vielä piilevänä ollut potentiaali kampaamoalalle.

veni, vidi, vici - tulin, tein kokeen ja vakuutin

Tärkein askel unelmaelämääni kohti on suoritettuna - niin minä silloin naivisti ajattelin.

Yhden sijasta niitä tärkeitä askelia on kyllä oikeasti sata, tai ehkä jopa  tuhat. Pääsykoe oli lopulta se helppo homma, kampaamoalan arjessa selviäminen ilmeisesti se haastavin. Tällaisia havaintoja unelmaelämästä on kulunut vuosi tuonut mukanaan. Jännitys on vuoden myötä vaihtunut rutiineihin. Sakset klipsuvat, hiuskiekuat putoavat. Tasaista ja tappavan tylsää - minun mielestäni kyllä antoisinta  rutiininomaisuutta ikinä.

Kaikessa haasteellisuudessaankin tämä on yhä edelleen unelmaelämääni.

Uskallan rehellisesti sanoa ääneen, että minä olen hyvä tässä hommassa.

Minun käsissäni syntyy nykyään todella hienoja hiuksia.

Elämälle vilpittömin kiitokseni. Kiitos, että olet antanut minu kulkea isoin harppauksin unelmaani kohti. Ensi vuonna kuvaan pahvimukin toisen kaupungin katukuvassa - sellaisena piirrän jatkoa uelmaani  seuraavaan aarrekarttaan.

Tästä on  hyvä jatkaa eteenpäin.

Oikein mukavaa perjantaita!

Rakkaudella,

Sallamari

Arkimeikin uudet tuulet suoraan 40 -luvulta

Ajattelin tehdä aivan aluksi pienen gallupin. Käsi ylös jokainen, joka rohkenee tunnustaa jo saaneensa pienen yliannostuksen  tuosta tämän hetken kuumimmasta meikkitrendistä; kasvojen varjostuksesta tai kaiken sortin Face Sculpting Kit -tuotteista?

Minä tunnustan, minusta Face Sculpting villitys ampuu jo hiukan yli. Bongasin matkalla Kampin bussiasemalta kahvilaan kuudet näkyvät poskivarjostukset. Oli nuoria aikuisia, vanhempia rouvahenkilöitä ja suloinen ala-asteikäinen tyttökaksikko - kaikilla samankaltaiset ruskeat raidat poskiluuta korostamassa sekä hehkuva raita kuin polkuna johdattamassa katsetta nenänvartta pitkin otsaluulle. Toisilla enemmän toisilla vähemmän huomiota herättävästi, mutta ohi kulkiessa selvästi bongattavissa jokaisella kuitenkin.

Meikkikirppispalstat pullistelevat ABH varjostuskittien (ja kulmatuotteiden) ostotarjouksia. Eikä väliä onko aitoa, kuhan asian kannessa vain lukee maagiset kirjaimet ABH. Minua väkisellään vähän hymyilyttää, eipä sillä Anastacia Beverly Hllls on hyvinkin runsaspigmenttistä laadukasta kosmetiikkaa, mutta tuo yletön hehkutus sekä tuo pakko saada tämä tuote -asenne. Tämän hetken halutuimmat kasvomallit kun pystyy näemmä luomaan vain ABH tuotteisiin turvautuen.

Minä yhdistän mielessäni ABH tuotteet ja näkyvät kasvovarjostukset supersuloisiin Drag Queen taiteilijoihin. Ensimmäistä kertaa kuulin ABH tuotteista juurikin naismuottiin itsensä muuntavan herrasmiehen kautta. Tuotteet olivat riittävän peittäviä ja kestäviä upeiden illuusioiden luomista silmällä pitäen. Niiden avulla oli helppoa solahtaa tuohon arkiminästä radikaalilla tavalla eroavan toisen minän rooliin.

Tuntuu, että enemmistö naisista haluaa jokapäiväisesti solahtaa nykyisten meikkitrendien valossa johonkin toiseen minään. Arkiminä on joku sellainen tyyppi, joka esiintyy aamu kuuden ja kahdeksan välissä oman kodin seinien sisällä. Naamio päälle ja menoksi.

Face Sculp -kultin klooniarmeijat marssivat kaduilla ja Instafiidissä.

Tuorein kosmetiikkalöytöni - Handmade natural look lashes.
Käsintehdyt kyllä, luonnollisen näköiset ehkä jossakin Bambilandiassa.
Silmiin laitettuna kyllä huomattavasti kauniimmat ja luonnollisemmat kuin tässä rasiassa.

Millähän oikeudella minä näitä mielleyhtymiä tässä taas pyörittelen - totuus kuitenkin on se, että minäkin rakastan runsaalla kädellä meikkaamista. Kasvot ovat mitä loistavin canvas vaikka millaisille luomuksille. Eivätkä ole minun kasvoni säästyneet ruskeilta poskiraidoilta tai nenänvartta pitkin valoa kuljettavalta korostusväripolulta - been there, done that.

Pohdintojeni ja havainnoinnin takana on taas kerran tyylikuplat.

Olen miettinyt omaa tyyliäni koskevia seikkoja useamman viikon ajan. Selannut mielenkiintoisia sivuja ja tuijotellut kymmeniä tutoriaaleja. Olen ottanut jopa osaa kerrassaan mielenkiintoisiin forum keskusteluihin ja niiden innoittamana pysähtynyt hetkeksi kunnolla katselemaan maailmaa minun ympärilläni.

Olen ottanut itselleni tilaa pohtia kaikkea tämän hetken kuumimpien meikkitrendien ja totaalisen meikkaamattomuuden väliltä. Kahlaillut läpi aikakausien pohtien ilmiöitä ja tekijöitä noiden ilmiöiden taustalla. Tunnustan tähän väliin, että näillä pohdinnoilla välttelen onnistuneesti opintojeni kirjallisten etätehtävien kimppuun käymistä. Minä vain vähän hairahduin sivupolulle, sillä muoti-ilmiöt - hiukset ja kosmetiikkatrendit - ovat vain kerrassaan niin kiehtovia juttuja. Huomaatteko miten sitkeästi vakuuttelen itselleni olevani oikeasti ihan oikealla asialla todellisuudessa sitä aidosti tärkeän tekemisen tekemistä vienosti vältellessäni.

Mutta olen minä jotakin löydöksiä ja oivalluksia tutkimusmatkani varrella tehnyt.

Tämän päivän kuumin meikki-idoli on kuulemma Kim Kardashian, 

minuapa inspiroi juuri tässä hetkessä Ava Garner.

Löysin itseni rakastumasta taas uudelleen yksinkertaisuuteen. Olen hullaantunut ajatukseen, että meikkipussini sisältää alle kymmenen tuotetta ja niiden avulla luon kymmenessä minuutissa itseni näköisen arkimeikin. Pelkistettyä yksinkertaisuutta, kuitenkin siten että kasvoissa on jotakin vangitsemassa katsetta.

Tämän hetken suurin inspiraationi meikkauksessa on 1940 -luku.

1940 -luvun meikki on käytännöllinen ja supernaisellinen. Pula-ajasta huolimatta onnistuttiin löytämään keinot vahvistaa naisellisuutta yksinkertaisen ehostuksen keinoin. 

 Ehostuksessa huomio keskittyy kulmakarvoihin ja huolella punattuihin huuliin. Kulmakarvat saavat olla luonnolliset ja tuuheat, kulmakarvan kaarta pyritään erityisesti korostamaan. Tämän on meikin ehkä haastavain osa kaltaisellani harvakulmaisella - miten luoda luonnolliset pehmeät, mutta samalla kuitenkin korostetun kaarevat, kulmat. Vaatii harjoitusta - tunnustan - sillä kulmakarvat ovat  minulla se heikoin lenkki. Se osa kasvoista, joille osaa tehdä vähiten yhtään mitään. 

Suosikkini on 40-luvun arkimeikissä tyypillinen "paljaus" silmämeikin osalta. Puuteroidut luomet, kevyt rajaus yläluomen sisäreunassa luomassa yhtenäisyyden tunteen ripsirajaan ja pehmeä kerros ripsiväriä - siinä yksinkertaisuudessaan kaikki silmämeikin osalta. Kevyellä ylärajauksella, kullanhohtoisella luomivärillä sekä irtoripsillä silmiin saa sopivasti potkua juhlatilanteita varten.

Korallinsävyistä poskipunaa poskipäiden korkeimpaan kohtaan - siinä kaikki väri, mitä poskipäiden, otsan ja leuan alueelle tuodaan kevyen meikkivoidekerroksen ja puuterin lisäksi.

Lopuksi se meikin suosikkiosa - raikkaat punaiset huulet. Huulet rajataan ylähuulen osalta hieman luonnollisen huulirajan yli Hunters Bow -kaaren aikaansaamiseksi. Rajauksen sisäpuoli täytetään tasaisesti hehkuvan punaisella värillä. Parhaan kiillon huuliin saa matta punan ja vaseliinin yhdistelmällä. Mikäli Hunters Bow -huulet ovat vieras käsite, hyviä esimerkkejä löydät Googlaamalla esimerkiksi "Joan Crawford Lips"

"Hunters Bow -lips shape, created to you by Max Factor."

Mielestäni meikin yksinkertaistaminen on tuonut esille parhaat puolet kasvoistani. Vähemmän on enemmän -sanonta pätee kyllä täydellisesti taas kerran. Olen selkeästi nyt oivaltanut, että vintage inspired -tyyli on eniten minun näköiseni juttu. 

Meikkitrenditutkimusten myötä olen päätynyt myös sellaiseen tulokseen, että huulien pienimuotoisellekaan kosmeettiselle täytölle ei ole juuri tässä hetkessä tarvetta. Totta on, että olen haaveillut huulitäytteistä jo kauan aikaa - kuitenkaan täydellisesti koskaan kykenemättä itselleni selventämään miksi. Mikä on se tarve, jota huultenmuotoilu lopulta palvelee?

Vaikka miten ihailen täyteläisiä huulia toisilla, onko se sittenkään osa minua. Vaikka kopioisin täydellisesti toisen ihmisen signature -meikin tai minkä tahansa muun toisen kasvoilla (tai yllä) täydelliseltä näyttävän ominaisuuden ei se minun päälläni koskaan toimi samalla tavalla. Ihailu sekä inspiroituminen ja niiden vaikutuksesta itse oivaltamani Minun Juttuni on lopulta kuitenkin se kaunein ja toimivin juuri minun ylläni.

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa.

Mistä sinä amennat inspiraatiota elämääsi juuri tässä hetkessä?

Oikein mukavaa alkanutta elokuuta!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. teksti on tälläkin kertaa oikoluettu - lukijaystävällisyys on tärkeää.