Unelmatukan lumoissa

Vietin lauantaiaamun ihanissa tunnelmissa Hiusextra Heinilän tiloissa Helsingissä kartuttaen asiakkaan unelmatukan luomisessa tarvittavaa osaamistani. Hiusextra Heinilä on asiantunteva kotimainen perheyritys, joka yli 30 vuoden ajan on toiminut menestyksekkäästi peruukkien ja hiustenpidennysten parissa. Minun elämääni tietoisuus Hiusextra Heinilän toimista saapui Hairtalk extensions -tuoteperheeseen liittyvän koulutuksen merkeissä.

Hairtalk Extension tuoteperhe tarjoaa lähes rajattoman mahdollisuudet unelmahiuksien luomiseen yhdessä asiakkaan kanssa. Hairtalkin ultraohuet kiinnitysosiot antavat mahdollisuuden kevyeen, lähes huomaamattomaan, luonnolliseen hiustuuhennukseen. Kiinnitysosioiden laaja valikoima tarjoaa työkalut, joilla loihtia hiuksiin lisää pituutta ja runsautta asiakkaan niin toivoessa.

Saimme kurssilla runsaasti opastusta Hairtalk tuotteiden ominaisuuksista ja siitä, miten hiusosiot kiinnitetään asiakkaan omaan tukkaan oikeaoppisesti, jolloin kiinnitys on joustava ja osio sulautuu omaan hiukseen saumattomasti. Hairtalkin kanssa työskentelyssä yksi ihana piirre on työskentelyn vaivattomuus. Hiusosioiden kiinnittäminen tapahtuu helposti piikkipäistä harjaa apuna käyttäen eikä mitään erillisiä erikoistyökaluja tarvita.

Olen lumoutunut Hairtalkin luonnollisuuteen. Haluan  kiihkeästi omaan tukkaani lisäpituutta ja runsaasti tuuheutta. En ole milloinkaan aikaisemmin kohdannut näin luonnollisen lopputuloksen aikaansaavaa tapaa lisätä hiuksiin pituutta ja volyymiä. Pienikokoiset ohuet hiusosiot ja huippuluokan Remy -hiuslaatu mahdollistavat lisähiuksen huomaamattoman kiinnityksen myös minun tukkani kaltaisten ultraohuiden hiusten "reuna-alueilla". Kurssilla tehty demotyö todisti väitteet huomaamattomuudesta todeksi - kiinnityskohtaa ei tunne ollenkaan hiuksia silittäessä. Koemallimme kertoi myös, että lisäkkeet eivät tunne miltään tukassa. 

Suurin haaste minun tukkani kanssa on tämä väri. Hiusosioita on saatavana noin viidessäkymmenessä eri sävyvaihtoehdossa - hehkuvista vaaleista liukuvärjättyyn ruskea-turkoosi yhdistelmään - tehostevärejä laskuista unohtamatta, juuri minulle sopiva sävy on silti itse värjättävä. Irtohiuksen värjäämisessä haasteena on suoravärien hoitavuus - hapetevärillä värjääminen onnistuu kyllä vaivattomasti -  minun tukkani nyt vain pitää enemmän juurikin hoitavista suoraväreistä. Pitäisi siis löytää sopiva turkoosi sävy ei-hoitavaa suoraväriä - tai sopiva yhdistelmä jonkun sarjan hapeteväri mixereistä - jotta irtohius saadaan täsmäämään nykyiseen väriini. 

Minua kiehtoo kyllä haaste näyttää asiakkaille, miten pienellä lisätyöllä hiusosiot on todella mahdollista saada täsmäämään juuri siihen unelmasävyyn unelmasta mitenkään tinkimättä. Minun ohut lurutukkani tukkani on kerrassaan täydellinen demotukka, jonka avulla näyttää käytännössä hiusosioiden huomaamattomuutta ja sitä miten olemattomasta tukasta voi saada täyteläisen ja ihanan.

Ensimmäistä kertaa voi aistia tuuhennoksien mukanaantuoman koukuttavuuden. Miten ihanaa on, että jokainen päivä voi olla hyvätukkapäivä. Ettei tarvitsisi enää yrittää vältellä hiuskeskusteluja omaa ohutta hiirenhätää peitellen.

Ei sillä, ettenkö rakastaisi ja rokkaisi omaa tukkaani juuri tälläisenä. Kyllä tällaisenakin minä pärjään - mutta minusta ei ole väärin unelmoida toisenlaisesta tukasta. Minä unelmoin runsaammasta hiukan pidemmästä tukasta, jonka saisi taipumaan nykyistä vaivattomammin ihanien kiharoiden avulla kivoihin vintage kampauksiin. Tämä unelma on täysin saavutettavissa budjetin osalta minulle, ilman että joutuisin tekemään luopumisia tai tinkimään perusarjesta. Minä koen, että tukkaunelmani toteuttamiselle olisi hyvät lähtökohdat.

Joten miksipä ei.

Haluan samalla rikkoa hiustenpidennyksiin liittyviä stereotyyppisiä mielikuvia ja tabuja. Että hiustenpidennys tarkoittaa aina yksinomaan gaalatilaisuuksissa ja suosituissa Insta fiideissä nähtäviä ylimaalisen pitkiä ja tuuheita liehukutreja. Että hiustenpidennykset voivat olla vain glamouria - vähän turhamaista ja vähän liioiteltua luksusta - vaikka todellisuudessa mahdollisuudet ovat paljon moninaisemmat. Muutaman huolella sijoitellun lisäosion avulla voidaan saattaa esimerkiksi stressin tai hormonimuutosten ohentama tukka vaivattomasti takaisin entiseen loistoonsa ja näin ollen auttaa ihminen pahimpien hiuspäivien yli ilman eroa aikaisempaan. Puhumattakaan maltillisista kokopään pidennyksistä, joiden avulla hiusten kasvatusprosessista voidaan tehdä huomattavasti kivuttomampi matka. 

Hairtalk Extensions tuoteperhe pitää teippikiinnitettävien hiusosioiden lisäksi sisällään myös tilapäiseen käyttöön suunnitellut siimakiinnitteiset halo-tuuhennokset sekä päälaella tapahtuvan hiusten ohenemisen ratkaisuksi kehitetyn "topper" lisäkkeen. Topper lisäke asetellaan päälaelle hiusten peitoksi hellävaraisesti klipsikiinnityksen avulla jolloin osioon kuuluvat otsatukka sekä sivuille ja takaraivolle laskeutuvat hiusosiot laskeutuvat paikalleen. Omaan tukkaan sulautuessaan topper kätkee päälaelta oman tukan läpi paistavan ihon alleen. Tällainen topper -osio on minun hiustenlähtötilassani aivan ihanteellinen, sillä se peittää alleen kaikki ne näkyvimmät ohentuneet kohdat ja bonuksena saisi vaihtelua etutukkaan. Minulle kovain rakas Betty Page bangs -otsatukka on hiukan lähempänä toteutumista. Ei ehkä jokapäiväisessä käytössä, mutta kenties topper osiolla toteutettuna sopivaa juhlaa varten laitettuna.

Olen intoa täynnä kurssin jäljiltä ja palan halusta päästä toteuttamaan asiakkaiden tukkaunelmia. Hairtalk Extension tuoteperheeseen tutustuminen on tehnyt minusta irto-osioilla tehtävien hiuskorjausten puolestapuhujan. Kurssin käytyäni minulla on nyt käytettävissäni Hairtalk Extension tuoteperhe unelmatukkien toteuttamisen työvälineenä.

Olen enemmän kuin innoissani tästä kaikesta!

Pieni review lienee paikallaan tässä kohden.
Hairtal Extension hiusosoiden plussat ja miinukset

+ superohut joustava kiinnityspinta
+ monipuolinen valikoma erilaisia hiusosioita,
joista valita pään eri alueille hiuksiin sulautuvuuden takaamiseksi parhaiten sopiva
+ helppokäyttöisyys
+ käyttömukavuus kantajan päässä
+ Fairtrade sertifioitua hiuskarvaa, jonka alkuperä on selvitettävissä
+ käyttöikä, yksi hiusosio voidaan käyttää uudelleen useaan kertaan
+ nopea kiinnitettävyys
+ hoitotuotesarja

- valmis värivalikoima suppeahko vaihtoehtoisia hiusvärejä rakastavalle
- täysin ultrablondia värivaihtoehtoa ei ole tarjolla
- koukuttavuus


Oikein inspiroivaa maanantaipäivää kaikille teille lukijoille!

Minä suuntaan tänään kulkuni Puistonkulman Parturi-Kampaamoon, jossa edessä odottaa tällä erää parin viikon työharjoitteluun. Kahden kuukauden kuluttua minä sitten palvelenkin siellä ihania asiakkaita kokopäivätoimisesti.


Rakkaudella,
Sallamari

Oman tyylin evoluutio - part II

Tyylievluutio 2003, 2010 (aksi ensimmäistä kuvaa), 2012-2016 (loput)

Tyylin ja pukeutumisen suhteen olen elänyt koko vuoden täydellistä murroskautta. Olen nauttinut hyvistä päivistä uusia ihania mekkoja ulkoiluttaen ja puskenut läpi epävakaampien yliherkkien aistituntemusten täyttämien en-oikeastaan-haluaisi-pukea-mitään-vaatetta-päälleni -fiilisten täyttämien työpäivien kivat-legginsit-ja-musta-tunika -yhdistelmällä.  

Olen tehnyt tietoisia uudistuksia vaatekaapin sisältöön. Investoinut uusiin vaatteisiin ja siirtänyt osan käytössä olleista vaatteista eteenpäin kierrätykseen. Oli todella hämmentävää hahmottaa tätä bloggausta vaten vanhoja kuvia selaillessani että vuodesta toiseen olen pukeutunut useimmiten samaan kymmeneen vaattekappaleeseen.

Yksi ja sama paita on palvellut minua kohta kuusi vuotta. Minusta se on aina uusin ja parhain paitani - läpi kaikki nämä vuodet. Puhumattakaan  noista mustista a-linjaisista turvavaate -mekoistani. Niinä aamuina kun vaatteiden päällepukeminen eniten ahdistaa, sujahtaa turvavaatemekko huomaamatta ylleni. Tai ne kuluneet mustat tunikat ja joku satunnainen leggaripari.

Miksi kaunis mekko ahdistaa. Miksi kauniin mekon saumat hankaavat sietämättömästi - tai ainakin siltä tuntuu - ja kuluneen mustan tunikan saumoja en edes huomaa.

Uusin askel tyylini evoluutiossa on vintage vaatteet. Olen aina ollut 2nd hand vaatteiden puolestapuhuja, osa suosikkivaatteistani on napakymppi kirppislöytöjä. Muuttuessaan tyylillisesti tarpeettomaksi vaatekappaleeksi toiselle, yksikään vaate ei silti lakkaa olemassa omalla tavallaan tyylikäs ja tarpeellinen. Toiselle tarpeeton on toisen helmi.

Minä olen haaveillut vuosikausia aidoista vintagesta ja ihaillut kauniita vuosikymmenet sitten valmistettuja vaatekappaleita  muiden päällä. Olen tuudittanut itseni sellaiseen uskomukseen, että ei nyt tässä koossa ole oikein vaatteita menneiltä vuosikymmeniltä tarjolla koska ennen ei kellään ole ollut varaa syödä itseään näin pulleroksi. As If - kautta aikain on ollut kaiken kokoisia ihmisiä. Vintage vaatteiden löytäminen koosta 44 ylöspäin on kieltämättä hankalaa, mutta helmilöydöt odottelevat sinua jossakin.

On vain oltava hitokseen kärsivällinen.

Minulle oikeaa vaatelöytöä etsiessä voi keskittyä bongaamaan kaikkia kauniita asusteita - hattuja, huiveja, hanskoja, laukkuja ja kenkiä. Vaatekoko ei vaikuta huiveihin tai hansikkaisiin ihanista vintagelaukuista puhumattakaan.

Laukuista päästään aasinsiltaa pitkin eteenpäin evoluutiossa. Oi niitä päiviä kun uskoin että preppy -tyyli liituraita shortseineen Louis Vuitton -laukulla asustettuna on juuri se minun juttuni. Pieni twist värikkäällä tukalla ja olen 100% löytänyt oman versioni tyylistä.

Oho, taisinpa todella-todella kovasti olla joku toinen.

Parempi, aikuisempi ja työuskottavampi versio minusta.

Vuitton on asunut viimeiset kolme vuotta vaatekaapin kätköissä.

Eipä ole ollut käyttöä.

Toisaalta en raski siitä luopuakaan. Tuo LV -laukku on minulle osoitus siitä, että omilla rahoilla - tienaten ja säästäen - on varaa luksukseen. Ei sillätavalla tänään-heti-kaikki-mulle -asenteella vaan maltillisesti miettien ja pohtien. Sitä paitsi kai Luikkaria voi pitää jollakin tavalla sijoituskohteena, sillä 2nd hand liikkeessä sitä kerran näyttäneenä luvattu rahasumma on jonkin verran laukun ostohintaa korkeampi. Sen verran on hintoja hilattu ylös tässä muutaman vuoden kuluessa.

Olenko minä nykyään sitten aivan sellainen Merkkituote-No-No ihminen?

Ehei, ei mitään sellaista. Olen vain ehkä tietoisempi valinnoistani, enkä osta jotakin tavaraa pohtien sitä miten korkealle joku toinen tavarani arvostaa merkin perusteella. Vivienne Westwood on yksi aidosti minua innoittavia suunnittelijoita ja hänen tuotteitaan katselen ostomielellä jatkossakin. Kokoelmastani löytyvä Westwood laukku on yksi käytetyimpiä asusteitani - toimiva niin arkeen kuin juhlaan.

Tuorein kuva juhlaelegansissa. Päällä elämäni ensimäinen vintagelöytö.
Mekko on Englantilaista työtä suoraan 60-70 -luvulta.
Vapise Hyacinth Bucket.

Tyylievoluution toisen osan kirjoittaminen otti aikaa enemmän kuin ikinä kuvittelin. Tyylini on tämän vuoden aikana ollut niin suuressa murroksessa, että tuntuu liki mahdottomalta laittaa aiheesta laisinkaan sanoja paperille. 

Suurin avaintekijä todellisen Oman Tyylin löytämiselle on ollut vapauttava oivallus itsensä vilpittömästä rakastamiseta juuri tässä hetkessä juuri tälläisenä. Se, että osaa vihdoinkin vapaana kaikesta sanoa ääneen, että mä olen juuri hyvä tälläisenä ja viihdyn omassa nahassani tässä hetkessä juuri tämän kokoisena ja näköisenä. Sit-joskus-kun-mä-olen-sen-kokoinen -ajattelu on ohjannut kaikkia vaatevalintojani ja -hankintoja aika monen vuosikymmenen ajan. Ajatus siitä, että haluaisin olla jotakin, mutta juuri tänään vaan sinnittelen päivän läpi haaveillen sinä jonakin olemisesta sitten siellä jossakin - on rehellisesti sanottava, että sellainen malli on aika epäinspiroiva ja kuluttava ajatusmalli.

On vapauttavaa olla rehellisesti oma itsensä juuri tänään.

Hyvä juuri tälläisenä, sopivan kokoisissa omaan tyylikuplaan sopivissa miellyttävissä vaatteissa. Vapauttaa itsensä kokolappujen vangitsevista luvuista ja sanoa, että kun vaate mahtuu minulle se on hyvän kokoinen niskalapun kirjaimista ja numeroista viis.

Tyylini evoluutin suurin katalyytti on ollut vapautuminen kokolappuihin liittyvistä kahlitsevista ajatuksista.

Jokainen koko on hyvä koko juuri siinä hetkessä.

Jokaisessa koossa minulle on lupa näyttää itseltäni.

I rest my case.

Rakkaudella,

Sallamari

ps. haaveenani on kirjoittaa ensi vuonna paljon vapaudesta ja itsensä vapauttamisesta - minä rakkaudesta ja oman itsensä vilpittömästä ehdoitta rakastamisesta.

Hell Bunny Fairy Tale -takki

Vaatekaappini on viimein päivitetty talvikuntoon!

Vihdoinkin minulla on ihana, lämmin ja kauniisti runsashelmaisten mekkojenkin kanssa istuva talvitakki. Eihän tätä oikeanlaista talvitakkia tässä ole vasta ostettukaan kuin nelisen vuotta. Olen pihdannut ja säästellyt, hankkinut kirppareilta varatakkeja siksi aikaa kun odottelen sopivan takin löytymistä. Pari viikkoa sitten päätin, että nyt ostan itselleni unelmieni talvitakin. Istuin koneen äärelle, enkä luovuttanut etsintöjä ennen kuin sopiva talvitakki on tilattu.

Kuten kuvista näkyy, ostos oli aivan täydellinen.

Jos joku takki voi olla juuri minun näköiseni niin tämä takki todella on sitä. Takki on Hell Bunnyn valmistama, mallinimeltään Fairy Tale Coat. Takkini on valmistettu kahdessa värissä mustana ja burgundin punaisena, näistä kahdesta tuo punainen vaikutti heti enemmän minun näköiseltäni värivaihtoehdolta. 

Tuotekuvauksen mukaan takissa on Military Style napitus, pehmeät keinoturkiksella somistetut hihansuut sekä Russian Collar -tyyliä edustava pitsisomistein koristeltu kaulus. Hamekäyttöä silmällä pitäen takissa on levennetty helma, joka on koristeltu applikaatiokuvioin. Edessä löytyy Lumikki ja omena sekä Punahilkka suden kera. Takin takapuolelle on applikoitu Lumikki sekä Liisa Ihmemaassa -teemaiset kuviot.

Takkia ostaessa pohdin hetken, olenko liian vanha käyttämään nuorisobrändiksi miellettävän merkin takkia. Yleisesti ottaen minä en perusta tuotemerkeistä niiden itsensä tai niiden yleisesti herättämien mielleyhtymien vuoksi. Siinä sivussa aika avoimesti osoitan, että vähät veisaan mikä tuotemerkki on soveliasta kunkin ikäluokan käyttämäksi. Jos vaate (tai jokin asuste) on visuaalista silmääni miellyttävä ja kokonsa puolesta mahtuu päälleni, olen esittänyt itselleni riittävät perusteet tuotteen ostolle. 

Hell Bunny on ainoa, jonka mallistosta löytyy riittävän isohelmaista takkia minulle sopivassa koossa. Muuta vaihtoehdot talvitakiksi sopivassa plussakokoluokassa olisivat turkki tai valkoinen toppatakki - enkä minä tunne itseäni turkistädiksi sen enempään kuin toppatakissa viihtyväksi sporttimimmiksikään. Minä olen Retro Chick - menneiden vuosikymmenien tyyleistä inspiraatiotaan etsivä feminiineistä elementeistä innostuva lady.

Ostin takin Ebaystä - vaikeasti arvattava ostospaikka, eikö? Maksoin takista postikuluineen jokusen euron vaille satasen. Takki on kooltaan 3XL ja on minulle aavistuksen verran liian reilu. Pakko tunnustaa, että tuntuu hassulle huomata jonkun asusteen olevan himpun verran reilu minulle rintamuksen kohdalta. Takki on sen verran ohuella vuorella varustettu, että todella kovien pakkasten tullen kiitän vielä itseäni siitä, että rohkeasti uskalsin välittämättä kokolapun kirjainyhdistelmästä ottaa reilumman koon. Takin alle mahtuu tarpeen tullen kunnon paksu välivaatekerros.

Takki on peräisin saksalaiselta Ebay kaupalta. Toimitus tapahtui todella nopeasti reilussa viikossa ja takki saapui perille DHLn kuljettamana kauniisti isoon pahvilaatikkoon pakattuna. 

Olen aivan älyttämän tyytyväinen tähän hankintaani.

Nyt ei muuta kuin onnelllisena odottelemaan niitä viileneviä päiviä.

Joko teillä on tänään satanut ensilumi?

Minä bongasin äsken kauppareissulla pari valkoista hiutaletta.

Yritän tällä viikolla saada tämän takkiostoksen innoittamana kirjoitettua sen paljon odotetun Oma Tyylin Evoluutio -juttusarjan toisen osan. 

Rakkaudella,

Sallamari

Runsashelmainen paitamekko Jungle Fever -kuosilla

Postimies kiikutti tuossa alkuviikosta laatikkoon saapumisilmoituksen, jota vastaan sain postista lunastaa uuden ihastuttavan paitamekkoni. Tämäkin mekko on jälleen yksi näitä onnistuneita Ebay ostoksia, materiaalin sekä mitoituksen puolesta juuri sitä mitä myyntitekstissä luvattiin.

Mekko on merkiltään Zaful. Tutunkuuloisesta nimestä huolimatta tämä mekko ei ole brittiläistä alkuperää vaan Aasia tuotantoa. Mekko on materiaaliltaan joustava, puuvillan ja elastaanin sekoitetta. Mikäli pesuohjeisiin on uskominen  mekon voi pestä koneessa kolmessa kympissä, rumpukuivausta ei suositella.

 Minun tilaamani mekko on aasia kokoa 4XL ja mitoitukseltaan varsin runsas - todella yllättävä juttu. Rintamus majoittaa vielä minuakin rintavamman henkilön ilman että kietaisuleikkauksesta tulee provosoivalla tavalla avara. Vyötäröllä on myös hyvin tilaa. 

Pieni miinus mekon leikkauksen osalta on aavistuksen liian ylös sijoitettu vyötärö. Vyökohta on sijoitukseltaan lähempänä empire -linjaista leikkausta kuin vyötärön kapeimpaan kohtaan sijoitettua ampiaisvyötärö -leikkausta. 

Mikäli koet olevasi minua inasen verran kookkaampi ja pohdit mahtuisiko tällainen mekko sinulle,voi rohkaista sinua mekko-ostoksille toteamalla että tämän tyyppinemn mekko mitä todennäköisimmin mahtuu myös sinulle - ole tarkkana myynti-ilmoitusten mittataulukoiden suhteen.

Kokemus on opettanut, että aasiakokoja tutkiessa on syytä olla tuijottamatta kokolapun kirjaimia. Parasta on keskittyä yksinomaan rinta-vyötärö-helmapituus -mittoihin tuotekuvauksessa annettujen sentti-/tuumamäärien osalta. Minähän niin pyhästi kuvittelin kerrankin ostaneeni senttimitoilta juuri sopivan mekon, mutta yllätyksekseni huomasin valinneeni hiukan liian suuren mekon - tunnustan avoimesti, että näin käy ani harvoin nettiostosten parissa. 

Tilasin tämän mekon seuraksi yhtä kokoa pienemmän mekon erilaisella kuosilla. Mikäli tuokin mekko osoittautuu himpun verran liian väljäksi rohkaistun tilaamaan vielä kolmannen mekon jälleen kerran kokoa pienempänä. Onpahan talvikelillä sitten varaa valita väljempää mekkoa,sen mukaan paljonko pakkaslukema vaatii laittamaan vaatteita mekon alle.

Mekko on koko lailla siististi ommellun oloinen, yhdestä kohtaa havaitsin pari roikkuvaa langanpäätä. Toki minä olen olemattomilla ompelutaidoillani hyvin epäpätevä arvostelemaan kenenkään ompelutyön siisteyttä. Saattaa hyvinkin olla, että ammattiompelijan silmin katsottuna mekko on erittäin kehnosti tehty. Minulle riittää vaatteessa sellainen laatu, että saumat eivät pahemmin kierrä suuntaan tai toiseen ja kaikki kangaspalat ovat tukevasti kiinni toisissaan. 

Ainoa todellinen miinus tässä vaatteessa on aivan liian lötköksi valmistettu vyö. Vyö on mekon kanssa samaa kangasta ja ommeltu kasaan ilman tukikangasta - vyö ei siis pysy ryhdissä millään. Suunnittelen yhdistäväni yksinkertaisen mustan vyön mekon pariksi tulevien käyttökertojen iloksi.

Polvimittaisen helman ja 3/4 hihojen ansiosta mekko on aivan täydellinen loppukesän/alkusyksyn käyttömekoksi. Kangas on aavistuksen ohutta kylmempiä kelejä ajatellen, toisaalta väljä leikkaus mahdollistaa alusvaatekerrosten lisäämisen kelien viilenemisen mukaan. 

Mekon printti on rohkea ja räiskyvä - sellainen olen minäkin. Rohkea, räiskyvä ja värikäs -  viihdyn mekon kuosissa kerrassaan loistavasti. Jotta asukokonaisuudesta ei tule kerrassaan sekametelisoppaa mekko täytyy asustaa varsin maltillisesti. Mustat kengät, musta laukku ja musta päähine, niin pysytään alle 14 tyylipisteen (lisää 14 tyylipisteen filosofiasta löydät täältä ). 

Päällystakiksi ilmojen viiletessä tämä mekko vaatii ehdottomasti sellaisen leveähelmaisen retrotyylisen takin, jollaista minulla ikävä kyllä ei vielä ole. Toivoa sopii, että syksy pysyisi mahdollisimman pitkään kohtalaisen lämpimänä, jotta välikausitakin kanssa tarkenee liikkua työmatkat. Mekko on hankittu osaksi jokapäiväistä kapselivaatekaappiani, aika näyttääkin miten mekko kestää käyttöä ja millä tavalla nuhrautumista mekkoon ilmaantuu - mikäli ilmaantuu.

Hinta-laatusuhdetta ei siis voi vielä kattavasti analysoida tämän mekon osalta. Mekolla oli hintaa postikuluineen vajaat parikymmentä euroa ja käyttökertoja toistaiseksi yksi. Toivottavasti mekko kestää käyttöä ja näin ollen saa kokea useita hyvämekkopäiviä tämän mekon kanssa.

Millaisia fiiliksiä retrohenkiset paitamekot herättävät sinussa?

Mukavaa lauantaipäivää!

Rakkaudella,

Sallamari

Uudet kauniit mekkoni mun

Ehkä eniten minun näköiseni asukokonaisuus - kukkamekko ja tukkatubaani

Tajusin kirjaimia ruudulle näppäillessäni, että otsikosta huolimatta kaikki nyt esille pääsevät vaatteet eivät muuten edes ole mekkoja. Viimeisessä kuvassa on itse asiassa hame yhdistettynä täydellisesti hameeseen istuvaan paitaan. Näyttää kaukaa katsottuna kivalta  mekolta, mutta on käytännön kannalta monipuolisempi ihan vaan itsenään puolihameena.

Hame ja mekot ovat osa vaatekaappiuudistustani. Hankittu tutusta-ja-turvallisesta suosikkiostoskeskuksestani Ebaysta.  Tuo Ebay on vaan niin kätevä; selaat sopivia mekkoja, luet mittoja - sopivan yksilön osuessa silmiin muutama klikkaus ja mekko saapuu kotiovelle.

Toistaiseksi onni on ollut puolellani, saapuneista neljästä vaatekappaleesta kolme on ollut täsmälleen myyntikuvauksessa esitettyä materiaalia ja mitoiltaan kuvauksen mukainen. Neljännen osalta kuosi on kaunis ja mitoituskin lienee kohdallaan - vain materiaalin osalta tuote ei vastaan alkukaan myyntitekstiä. Puuvillasekoite on tulomatkalla jotenkin kummassa vaihtunut suihkuverhomuoviin.

Tilaan pääosin sellaisia vaatteita, joiden materiaalina käytetty kangas on puuvillasekoitetta. Malli on silmääni miellyttävien mekkojen - ja hameiden - osalta lähes poikkeuksetta aina sama; tyköistuva yläosa ja leveä hulmuava helma. Vintage inspired, retro style, 1950's housewife dress - siinä jokunen hakusana joilla minun silmääni miellyttäviä mekkoja netistä bongailen.

Mekkobrändien suhteen en ole kovinkaan nirso. Ei sillä etteikö Lindy Bop, Vivien of Holloway, Hellbunny tai Grace Karin valmistaisi kerrassaan ihania mekkoja. Minulle henkilökohtaisesti ei ole mitään merkitystä sillä seikalla, millainen brändilätkä mekon niskalapussa lukee. Bränditekijöitä mietin ainoastaan vaateteollisuuden eettisiä näkökulmia pohtiessa. Minulle mekon ulkonäkö on se ratkaiseva tekijä, ostan valta osan vaatteistani sillä perusteella että vaate itsessään - leikkaus, kuosi, yksityiskohdat - miellyttävät silmääni, sen sijaan että tietoisesti valitsisin pukeutuvani retromuodista minua enemmän innostuneiden hehkuttamien merkkien mekkoihin.

Mitä ilmeisimmin osa mekoistani on ainakin osittain kuosiltaan jäljitelmiä halutuista brändimekosta. Ehkä paljastan juuri nyt sivistymättömyyteni, kun en suoralta kädeltä osaa mieltää kulkevani näiden kuvissa esiintyvien vaatteiden osalta kopiokuosissa. Ovat kelpo vaatteita - kauniita katsella, huolella ommellun oloisia ja kivasta kuosista minulle mieleiseen malliin valmistettuja.

Minkiön höyryfestivaaleille kukkamekko sai seurakseen olkihatun

Ihastuttavva Tea Cup Porcelain -kuosinen mekko yhdistettynä hillittyyn mustaan turbaaniin
ja korkeakorkoisiin remminkenkiin.

Kahdesta samansävyisesta palasta - hame ja paita - syntyy mekkomainen kokonaisuus.

Olen juuri nyt uusimassa vaatevarastoani aika runsaalla kädellä. Haaveissani on siirtyä syksyn mittaan ainakin testiluontoisesti Project 333 -kokoelmien parista jonkin sortin koordinoituun kapselivaatekaappiin. Mekkojen, hameiden ja yläosien osalta kokoelma on karttunut kiitettävästi. Osa nettitilauksista onkin jo tullut ja osa vielä matkalla - yläosien osalta olen turvautunut nettiostosten sijaan ihan walk-in kauppojen tarjontaa. 

Enemmän pohdittavaa onkin sitten syksykenkien ja viileämpien ilmojen tullen lämpimän välikausitakin suhteen. Ajatuksena olisi löytää pitkäkestoinen välikausitakki useamman vuoden käyttöä silmällä pitäen. Kengät ovat ehkä se haasteellisin. Tahtoisin muutaman toimivan parin, jota voisi käyttää tilaisuudesta toiseen ja melkeinpä kelillä kuin kelillä. Vähän korkoa, naisellista pyöreää mutoilua plus hiukkasen sään kestävyyttä. Onhan minulla kaapissa ihanat vihreät Minna Parikka nilkkurit odottamassa viileämpiä syyskelejä. Kaverikseen ne kyllä jotenkin kaipaavat ainakin yhden käyttökenkäparin.

Lämpimällä aurinkosäällä uusia mekkoja fiilistellessä on vaikeaa  ajatuksissaankaan sijoittaa itseään syksyn sateisiin. Toimiiko mekko syksyn sateissa, mitä laittaa hameen alle talven paukkupakkasilla - tuollaisia kysymyksiä on pohdittava kesän lämpiminä hetkinä kapselivaatekaappihaaveittensa kanssa.

Onneksi lämpimiä päiviä on tänä kesänä ollut edes se kourallinen. Olen saanut iloisin mielin ulkoiluttaa näitä kesäisempiä mekkoja. 

Kapselivaatekaappikuulumisia luvassa lisää syksyn mittaan. Luvassa myös pohdintaa omasta tyylistä ja kuvallista havainnointia siitä, miten tyylisi on kehittynyt nykyiselleen vuosien kuluessa. Kuvia latailessani totesin, että jatkossa pitäisi panostaa enemmänkin mekkojen hienojen yksityiskohtien ikuistamiseen - koitan parantaa tapani sillä sektorilla teidän iloksenne.

Stay Tuned!

Mikä kuvien asukokonaisuuksista on sinun suosikkisi?

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

Rakkaudella,

Sallamari

Muitakin värejä kuin aina vain mustaa

Polyvoren avulla toteutettu  tunnelmakartta uusien vaatehankintojen avuksi

On täydellinen hetki päivitellä Project 333 -vaatekokoelman kuulumisia parin asuinspiraatiokuvan tehostamana. Vaatekaapini vaihtui P333 2/16 -kokoelmaksi tämän kuun alussa. Tästä kokoelmasta tekee aikaisempiin kokoelmiin verrattuna erilaisen se, että olen tehnyt vaatehankintoja sekä siirtänyt vaatteita pysyvästi kiertoon enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Mustat luottomekot pakkasin kaikki laatikoihin. Niitä on käytetty uskollisesti parin vuoden ajan jokaisella P333 kaudella, nyt niiden aika on väistyä. Vaatekokoelmastani lopullisen poistuman kiertoon teki hyvin minua palvelleet Espritin mustat venepääntiellä varustetut paidat. Koulun myötä paidat ovat ottaneet sen verran osuaan vaalennusaineen - ja kertaalleen jopa saksien - kanssa, että tuo paitakaksikko pääsi nyt eläkepäiville palvelemaan minua jatkossa jossakin muussa olomuodossa.Tarkempaa suunnitelmaa siitä, miten paidat kierrätän tästä pisteestä eteenpäin ei miulla vielä ole, joten jemmasin paidat toistaiseksi laatikkoon.

#collegepaitalove

Periaatteessa housut on nekin haudattu tämän P333 kauden ajaksi laatikoihin odottamaan. Periaatteessa sikäli, että käytännön ihmisenä jätin urheiluvaatteiden joukkoon myös kahdet "kotileggarit" huonojen päivien varalle. Niiden sellaisten päivien, kun ei oikein jaksa poiketa kotiovesta lähikauppaa kauemmaksi eikä oikeasti jaksa pukeutua edes kunnon vaatteisiin. Joogainnostuksen palatessa talvilomaltaan "kotileggarit" toimittavat hyvin jumppavaatteen virkaa.

Ehkä seuraavaksi luonnollista pauneutua hieman kokoelman uusiin vaatteisiin. 

Oma osastonsa vaatekaapissa on "väri- ja vaalennuspäivien paidat". Kun tiedän ennakolta, että koulussa on tulossa paljon pitkien hiusten värjäystä/vaalennusta sisältäväiä päiviä noukin tuosta paitakasasta mukaan yhden mustan paidan työpaidaksi. Paidat ovat yksinkertaisia mustia trikoopaitoja, joiden hoito on helppoa pesu ja kuivatus -menetelmällä, vaalennusaineesta mahdollisesti paitaan tuhriintuneet tahrat saa värjättyä piiloon kangasvärillä.

Varsinaiseen P333 kokoelmaan olen hankkinut runsaasti uusia vaatekappaleita. Uusia paitoja on ilmestynyt vaatekaappiini 5 kpl - kaksi mustaa 3/4 osa hihallista perus trikoopaitaa;  kaksi raidallista perustrikoopaitaa - sinivalkoraitainen ja harmaavalkoraitainen -  3/4 osa hihallisia nekin sekä tämän postauksen asukuvassa näkyvä vaalea collegepaita.

Olen ollut todella skeptinen collegepaitojen suhteen ala-asteiän jälkeen, uskoen vahvasti että collegepaidan käyttäminen tekee minusta ainakin satakiloa paksumman näköinen. Miten väärässä olenkaan ollut uskomuksineni, todellisuus kun paljastaa että juuri sopivan kokoinen collegepaita on runsasmuotoisemmankin yllä ihan näpsäkän näköinen vaate. Oikea sopivasti istuva koko vaatteessa ratkaisee enemmän kuin paidan malli.

Hassuimmalta tuntuu kirjoittaa, että valta osa uusista paidoistani on kotoisin LIDLin valikoimista. Itseasiassa moni noista uusista paidoista on vieläpä JunttiPeen bongaamia. Kesken viikonlopun ruokaostoksia JunttiPee nostaa LIDLin tarjouslaarista paidan ja toteaa, että tää on ihan sun näköinen tai että etkös sä ole etsinyt juuri tämän tyylistä paitaa. Mitä siinä kursastelemaan, paita koriin ja eteenpäin. Joten minä olen nykyisin Hick'but' Chick -trendiaallon harjalla - hankin vaatteeni lähimarketista näyttäen siitä huolimatta super trendikkäältä.

Ohoi Kesä, mä odotan sua jo.

Mekkojen ja hameiden osalta olen uusia hankintoja tehdessäni turvautunut luottotoimittajaani Ebayhin. Yksinkertaisesti siitä syystä, että Ebaystä löytää aivan kaikkea omalla kotisohvalla istuen. Tai no melkein kaikkea, onnistuneiden takkihankintojen suhteen ei Ebay ole kohdallani ollut kultakaivos...

Ebay ostoksista on saapunut tuo toisessa asukuvassa esiintyvä sininen merimiesmekko. Mekko on merkiltään Maggie Tang ja mitoitukseltaan myyntitekstissä esitettyjä mittoja vastaava. Mekon materiaali on ohuehkoa puuvillasekoitekangasta johon joukkoon kudottuna vähän elastaania. Mekko on päällä napakantuntuinen. Mekon kangas on sen verran kevyttä alushameen kanssa mekon helma kohoaa todella hyvin.

Ebay ostoksistani on vielä matkalla kolme kellohelmaista mekkoa - yksi musta ja kaksi kukkakuosista - se uusi tyllialushame. Nykyisin käytössä oleva tyllialushameeni on lähes kolme vuotta vanha ja parista kohtaa kevyesti repeillyt. Hyvin on palvellut tuo aluhame, nyt kaipaan sen kaveriksi uuden. Uusi alushameeni on muuten väriltään sininen.

Hassu tahaton yhteensattuma. Aloitin eilen kirjoittamaan tätä postausta, otsikon naputeltuani katsahdin hetkellisesti eilisen päivän asuani. Kappas kappas, kokonaan mustissa mentiin - musta kynähame, musta työpaita, mustat kengät, musta takki ja musta tukkahuivi, sukkahousut onneksi olivat ihonväriset. Se siitä värikkäämmin pukeutumisesta sitten.

Oli varmistettava, että asu on värikkäämpi tänään. 

Havainnekuva tämän päivän hameesta. Paita on sekin samaa sävyä tämän havainnekuvan
paidan kanssa, malliltaan vain hieman toisen näköinen.

Näiden asuisnpiskuvien myötä haluankin toivottaa 

kaikille teille blogini lukijoille oikein aurinkoista torstaipäivää! 

Arvatkaapas muuten mitä,

MangosForFlamingos -blogi täyttää huomenna 4 vuotta!

Aikasta mieletöntä.

Rakkaudella,

Sallamari

Red as my Soul

Back to the roots - My hair is as Red as my Soul

Viisas on joskus sanaillut, että jos vierailee tarpeeksi pitkällä kummassakin ääripäässä huomaa ennen pitkään päätyvänsä takaisin alkuperäiseen lähtöpisteeseensä.

Melkolailla oikeassa on sanomisineen tuo viisas

Hiusväriseikkailussani on tullut hetki, että huomaan olevani takaisin alkupisteessa 

- tukkani hehkuu taas leikuvan punaisessa värissä.

On kuin olisi palannut kotiin pitkän retken päätteeksi.

Väri on täydellinen!
Huomaan että pientä trimmileikkusta tukka kaipaa korvallisilta,
onneksi meillä on huomenna koulussa  leikkauskurssipäivä.
Kenties kurrsilta löytyy jotakin uutta inspistä tähän kasvatusvaiheiseen tukkaani.

Leiskuvan punainen väri on toteutettu edellisen korallivärin haalistuneeseen pohjaan. Käytin hiuksiini KCProfessional Color Mask suoraväriä Pepper sävytettynä muutamalla tipalla saman valmistajan Color Mask Paint -sarjan sävyjä Purple Rain ja Pinkadelic. Poikkeuksellisesti värjäsin hiuksetihan itse vessan peiliä ja rakasta lastani apuvälineinä käyttäen. Olipa sitten kyseessä itse itselleni tekemäni ensivärjäys tai ylläpitosävytys, värjään hiukset  myös suoraväriä ja hoitosävytteitä käyttäessänikin aina pensselin avulla tasaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Olaplexiä en tässä värjäyksessä sekoittanut itse väriseokseen vain tein Olaplex 3 kanssa tehohoidon värimassan poispesun päälle. Haalistumisen hidastamiseksi ensipesin hiuksen värjäyksen yhteydessä kylmällä vedellä, on todettava että tuo kylmällä vedellä tapahtuva pesuvaihe on huomattavasti mukavampi toimempide kampaamon altaassa kuin omassa kylpyhuoneessa suihkun kanssa toteutettuna. Kylmää kyytiä totisesti.

Im out and Im loud,
happy with my flaming red locks.

Punainen on minulle jo tämän vuoden kolmas hiusväri. Koulun alusta laskettuna olen ehtynyt kokeilemaan ihan vaikuttavan määrän eri värisävyjä tukassani - sinistä, sinimustaa, turkoosia, omaa väriä, vaaleampaa sinisävyä, pastellista vaaleanpunaista, räväkämpää pinkkiä, hempeää korallia, keltaisempaa korallisävyä ja nyt viimeisimpänä tämä punainen. 

Mietin äänneen yhtenä päivänä, että onpas tukanväri muttunut vähän koulun aikana, tarkempi lasku osoitti havaintoni aivan vääräksi. Saattapaa hyvinkin olla, että kuulun luokkatovereideni joukossa  eniten hiusväriään vaihtaneiden yksilöiden porukkaan - ehken se ykkönen, mutta hyvässä tahdissa kyllä minäkin.

Vakaa aikomukseni on nyt pysähtyä seikkailussani hetkeksi tähän punaiseen väriin. Piirsin aarrekarttaan itselleni tavoitteeksi pitkän punaisen tukan. Verataistukea ja tsemppiä tukankasvatusprojektissa tarvitaan lähikuukausina melkoisesti.

Löytyykö ruudun siltä puolelta ketään kohtalotoveria tukankasvatusprojektin kanssa?

Onko joku tukkavärikokeiluuistani noussut sinun erityiseksi suosikiksesi?


Mukavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,

Sallamari

ps. koko liuta erilaisila tukkajuttujani löydät tästä linkistä.

Project 333 visiointia ja uusia vaatehankintoja

Pettämätön luottoasu - mustaa, mustaa ja värikäs huivi

Niinhän siinä sitten kävi, että Project 333 1/2016 -kokoelmastani ei juurikaan ole ollut puhetta täällä blogin puolella. Pyhä tarkoitukseni oli piirtää kokoelman vaatteet havainnekuvina, mutta kuikas kävikään. Huomasin siirtäväni piirrosprojektia ensin viikolla, sitten seuraavan kuun projekteihin ajatuksella Ehtiihän Tässä. Vaan ehti aika ensin, viikot kuluivat ja uusi Project 333 -kausi on edessä huomenna.

Tässä hetkessä arkipukeutumistani ohjaa koulu. Ei niinkään siksi että meillä olisi jonkinsortin pukukoodi koulussa, enemmänkin kysymys on käytännöllisyydestä. Kuluneen P333 kauden suosikkivaatteeni on jälleen kerran - yllätys yllätys - ollut tuo musta kellohelmainen mekko. Käsi ylös, joka yllättyi asiasta. Luottovaatteiksi voidaan luetella myös farkut-ja-musta paita, leggarit-ja-musta tunika sekä musta kynähame- musta paita -yhdistelmät. Väriä asukokonaisuuteen olen tylsimpinä päivinä pyrkinyt luomaan tukkahuivin avulla. 

Suurin haaste tämän vuoden ensimmäisessä P333 -kokoelmassani on ollut talvitakki. Olen ollut koko talven rumien takkien loukussa - liian laiska tekemään tarvittavat korjauksen melkohyvään talvitakkiini ja liian pihi hankkimaan itselleni unelmien talvitakin. Lupasin itselleni, että ensi talveksi minä hankin itselleni unelmien talvitakin ja lakkaan kiduttamasta itseäni ruman talvitakin sisällä enää uusia talvia.

Ensimmiset tuulahdukset tulevasta keväästä.

Nyt alkavaa vuoden toinen  P333 -kokoelmani lähtee käyntiin vaatevaraston kevyellä uusimisella. Valtaosa tämän hetkisen vaatevarastoni yksittäisistä vaatekappaleista alkaa olla iältään lähempänä neljää vuotta. Viime vuosina olen ostanut kyllä koko joukon yksittäisiä vaatekappaleita tarpeeseen ajatuksella one-out-one-in mutta luottovaatteiden osalta samat vaatteet kiertävät kokoelmasta toiseen. Tuo musta luottomekkoni on ollut jokaisessa P333 kokoelmassa aivan minimalismipukeutumiseen hurahdukseni alusta lähtien.

Vaatekaappini kaipaa uusia tuulia.

Vaikka uudet tuulet vaatekaapissani puhaltavatkin, en silti ole unohtanut kierrätä-korjaa-ja-uudista -menettelyä vanhojen vaatteideni osalta. Vähän kulahtaneet  käytössä olleet mustat paitani varastoin värikäsittelyn kautta odottamaan seuraavaa kokoelmaa. Muutama yksittäinen erittäin kulahtanut vaatekappale siirtyy armotta poistopinoon - kaikella on aikansa, niin myös vaatteilla. Vaatteet, jotka eivät enää inspiroi minua ensitseen malliin menevät kierrätykseen ja löytävät toivottavasti uuden elämän jounkun toisen vaatekaapista.


Uusia hankintoja olen tähän tulevaan kokoelmaani tehnyt nyt yhdeksän vaatekappaleen verran  Viisi niistä on uusia paitoja, kaksi on mustaa ja kolme mustavalko raidallisia. Alaosavarastoni kasvaa kolmen uuden hameen voimin, hameista yksi on kapea kynähame ja kaksi kellohelmaisia kuviohameita. Viimeisen muttei vähäisempänä hankintana ostin uudet talvi/välikausikegät kaksien hajonneiden talvikenkien tilalle.

Miten onkaan mahdollista, että samalla viikolla hajoaa käyttökelvottomaksi kolme erillistä asustetta - kahdet talvikengät ja toppatakki? Kenties Universumi koittaa vihjata minulle vaatekaapin sisällön uusimisesta vähän järeämmin keinoin.

Hulmuavia helmoja ja vajaamittaisia lahkeita - Tule kesä tule!
Tälläisiä vaatteita olen nettikaupoista viimeaikoina haeskellut.

Uudet vaatehankinnat ovat tylintään retro/pin up girl -kulttuureista inspiraatiotaan ammentavia. Leveitä hameen helmoja, hieman vajaamittaisia housun lahkeita ja venepääntiellä varustettuja tyköistuvia puseroita - kaikkea tuollaisia ihanuuksia olen onnistunut löytämään vaatekokoelmaani. Kaikki vaatehankintani on tehty nettikaupoista ja näistä vaatehankinnoista on luvassa lisää tarinaa asukuvien kera sitä mukaa kun vaatteet minulle maailmalta nyt saapuvat.

Vuoden kakkoskokoelma on  P333 -kokoelmista se eniten joustavuutta kysyvä, sillä tulevan kolmen kuukauden kuluessa meillä täällä pohjolassa siirrytään säätilassa talvilämpötiloista kevään kautta kohti kesää. Kokoelma pyörähtää käyntiin talvijalkineiden ja lämpimän takin kanssa, kevään tullessa nämä asusteet siirtyvät syrjään keveämpien tieltä. Samoin sukkahousut vaihtuvat peittävistä ohuisiin kevätsukkiksiin heti kun päivälämpötila kohoaa pysyvästi viiden asteen yläpuolelle.

Uusittu P333 vaatekaappi pyörähtää noin parinkymmenen vaatekappaleen voimin käyntiin heti huomenna, loput vaatekappaleet ja asusteet pyrin kokoamaan yhteen tulevan viikonlopun aikana.

Mitään radikaalia muutosta vaatekaapissa ei siis luvassa vielä lähipäivinä. Kesää kohti mentäessä koitan hiljalleen hivuttaa vaatevarastoani tulevia P333 kokoelmia silmällä pitäen enemmän retro/rockabilly/pin up -kulttuureista inspiraatiotaan ammentavaan suuntaan.

Miltäs kuulostaa nämä Project 333 suunnitelmani?

Hyviä ehdotuksia uusiksi nettikauppatuttavuuksiksi vastaanotetaan.

Mukavaa maanantaita!

Rakkaudella,

Sallamari

PS. Tägilla project333 löydät kaikki aikaisemmat P333 aiheiset postaukseni. Siihen aivan ensimmäiseen P333 ajatuksiani käsittelevään postaukseen pääset kätevästi tästä linkistä

Mitä toivon joululahjaksi

Rakas Joulupukki,

Olen ollut tosi kiltti (tänäänkin) ja harjannut tukkia tosi ahkerasti. 

Toivon joululahjaksi jonkun tälläisen kirjan, että oppisin lisää mielenkiintoisista kauneusjutuista. Partakirjakaan ei olisi pahitteeksi, vaikkakin tosiasia on että minä taidan kyllä nuo parran muotoiluun liittyvät jutut niin paljon paremmin kuin pitkien tukkien näpertelyn.

Haluaisin olla kiltti ja ahkera jatkossakin. Siksi kauneuskirja olisi kiva.

....ja Louboutinit olisi nekin kivat, koska voisin tykätä olla nättiä näteissä kengissä.

Rakkaudella,
Sallamari